Miten tää nyt näin menee? Kaveripiirissäni sinkku sivuutetaan pelottavan helposti.

Olen todistanut nyt jo niin monesti sen, että erityisesti sinkkukaveri on helppo ohittaa lupauksista huolimatta. Nytkin jo parisen viikkoa sitten sovittiin, että nähdään yhden kaverin kanssa piiiiitkästä aikaa, käydään kahvilla tms. Laitoin pariin otteeseen tekstaria koska hälle sunnuntaina sopisi, mutta ei vastausta.

Toki tiedän, että hän seurustelee ja harrastaa paljon kaikkea vapaa-aikanaan. Mutta miksi sopia koko tapaamista jos on vaikea pitää mitä lupaa.

Mullakin on harvoin tällaisia " sinkkuhetkiä" tavata kavereita ihan vaan kahden kesken, yksinhuoltaja kun olen.



Tänkaltaiset oharit tekee olon jotenkin arvottomaksi. Koen kuitenkin olevani ihan kiva kaveri läheisilleni, kuuntelu- ja keskustelutaitoinen, itsenäinen (en kavereihin ripustautuva) ja huumorintajuinen. Mitä ominaisuuksia multa puuttuu, jotka sais mun arvostuksen kohoamaan kavereiden silmissä vai johtuuko nämä oharit minusta ylipäänsä?



Vastaavasta kokemuksia?



Pakko oli purkaa tänne mieliharmi.

Asiallisia vastauksia toivon.