Oletko kokenut jotain yliluonnollista elämäsi aikana? Jotain sellaista, joka on mielestäsi ollut selkeästi yliluonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ja ne on diagnosoitu skitsofreniaksi. Ja olen normaali toimintakykyinen, itsestäni huolen pitävä,  työssäkäyvä sosiaalisesti normaali ihminen.

 

Ja mitä olen kokenut, olen kokenut vahvasti henkimaailmaan liittyvinä asioina. Tämä mielipide toki laitettu sairaudentunnottomuudeksi.  Olen nähnyt asioita mitä ei pitäisi olla mahdollista, jos mitään "yliluonnollista" ei ole. Ne on tietty helppo  muiden laittaa "harhoiksi" ja syöttää lääkkeitä päälle. Sellaistakin olen kuullut, että kaksi henkilöä on nähnyt jonkun saman.

 

 

Ahaa. Tulkitsin ensimmäisen viestisi niin, että sinulla oli todella diagnosoitu ja todettu skitsofrenia, mutta tarkoititkin että kohtasit tällaista skitsofrenia olettamusta vain yliluonnolisten kokemustesi takia. Nä

Kyllä, tajusit oikein. Kokemusten vuoksi minulle on laitettu skitsofreniadiagnoosi ja sanottu sairaudentunnottomaksi siksi että sanoin niiden olevan henkimaailman hommia.

He, jotka ovat kokeneet yliluonnollisia asioita, tietävät niiden olemassaolon. He, jotka eivät ole kokeneet, eivät usko ja ihan hyvä heidän kannaltaan.

Kaikenlaista pieniä asioita on ollut vuosien varrella, jotka olisin halunnut unohtaa ja pitää vain kuvitelminani. Käsittämättömin oli vanhassa asumattomassa talossa vauvan itku ja sen kuulin yhtäaikaa mukana olleen ihmisen kanssa. Talossa oli tapahtunut muillekin joitain outoa, mutta niitä oli pidetty vain tarinoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Ja ne on diagnosoitu skitsofreniaksi. Ja olen normaali toimintakykyinen, itsestäni huolen pitävä,  työssäkäyvä sosiaalisesti normaali ihminen.

 

Ja mitä olen kokenut, olen kokenut vahvasti henkimaailmaan liittyvinä asioina. Tämä mielipide toki laitettu sairaudentunnottomuudeksi.  Olen nähnyt asioita mitä ei pitäisi olla mahdollista, jos mitään "yliluonnollista" ei ole. Ne on tietty helppo  muiden laittaa "harhoiksi" ja syöttää lääkkeitä päälle. Sellaistakin olen kuullut, että kaksi henkilöä on nähnyt jonkun saman.

 

 

Ahaa. Tulkitsin ensimmäisen viestisi niin, että sinulla oli todella diagnosoitu ja todettu skitsofrenia, mutta tarkoititkin että kohtasit tällaista skitsofrenia ole

Ja  kun kysyin että eikö noin vakavan sairauden pitäisi vaikuttaa jollakin tavalla häiritsevästi toimintakykyyni niin no, näyttää  terveydenhuollossa riittävän psykoosiksi se että kokee jotain kummallista ja sanoo uskovansa niiden olevan henkimaailman hommia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ainoa. Olin lapsena yksin kotona, keittiössä. Meillä oli ulkoeteinen, jossa siis ovi portaille/pihalle ja sitten lasiovi sisälle. 

Lasioveen koputettiin voimakkaasti kolme kertaa. Menin heti avaamaan, kun tosiaan olin ihan parin metrin päässä. Ulkoeteisessä ei ollut ketään, ja ulompi ulko-ovikin oli kiinni. Siinä oli vielä kahvassa sellainen naruviritelmä, että sitä ei kerrassaan olisi saanut sen muutaman sekunnin aikana takaisin kiinni ilman, että olisin nähnyt vähintään käden sieltä oven raosta.

Muistan sen inhottavan, kylmäävän tunteen kun tajusin, että koputus kuului mutta ketään ei todella ole mailla tai halmeilla. Sen jälkeen pelotti olla kotona jonkin aikaa.

Lintu nokki ovenpieltä ja ehti pakoon ennen kuin huomasit?

Olisi pitänyt siis olla sisäeteisessä (ns. tuulikaappi) ja päästä ulos muutamassa sekunnissa. Ja koputus oli tosi voimakas, muistan silloin ajatelleeni, että pappa on tulossa käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan mahdotonta ryhtyä mihinkään paranormaalin kanssa sellaisella asenteella että jokaisen narahduksen on prkle oltava jotain yliluonnollista ja erimieliset alapeukutetaan suohon.

Näinhän täällä vauviksella on aina.

Miksihän?

Miksette tee "kaikki tapahtui tänään täysin tieteen lakien mukaiesti" ketjuja vaan ilmestytte aina vaan paskomaan näitä yliluonnollisten ketjuja? Onko niin harmi ettei itse koe mitään outoa tai yliluonnollista?

Joillekinhan voi olla suurikin helpotus kun selittämättömälle, pelottavalle asialle löytyykin selitys ja enää ei tarvitse pelätä olemattomia. Sinunko mielestäsi realistinen asenne on "paskomista"? 

Realistinen maailma laajenee kaiken aikaa. Moni asia, joka tänään luokitellaan yliluonnolliseksi (tai vähätellen huuhaaksi), on huomenna normaalia.

Monilla ihmisillä on varmasti erilaista paranormaalia havaitsemista, jota ei tiedosteta, koska ei tiedetä, etteivät kaikki koe samoin. Asiat voivat olla pienia ja arkisia, eivät jotain mystisen tuntuisia tai hohdokkaita elämyksiä, luonnollisia kokijalleen.

Minulle ei ole sattunut mutta tämän päiväisessä Turun Sanomissa on juttu Satumaarit Myllyniemestä joka on marraskuun lopussa väitellyt itsensä tohtoriksi sodan aikana tapahtuneista yliluonnollisista asioista. 

Ainakin itselläni nostattaa hiuksia pystyyn kun jutussa kerrottiin miten juuri ennen talvisotaa Suomussalmella Piispanjärven koulun asuntolan ikkunasta näkyi itäisellä yötaivaalla kirkas risti joka tiesi sotaa.

Toinen vastaava oli kun joulukuussa 1939 Laatokan koillispuolella 600 ihmistä näki kun taivaalla oli jättiläiskokoinen enkeli levitetyin siivin joka katsoin Neuvostoliittoon päin.

Olette te hihhulit hassuja... :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo lapsena. Jokin tavara/asia liikkui ja minä sen mukana, ja kuvittelin ensin kuvitelleeni asian. Kunnes kerroin äidille, joka sanoi toisen perheenjäsenen kertoneen samanlaisesta kokemuksesta samana iltana.

Pieni paikallinen maanjäristys siis?

Ehkä kysymys oli telekinesiasta - kyvystä liikuttaa esineitä koskematta niihin.

Olisi kyllå mukava taito.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei ole sattunut mutta tämän päiväisessä Turun Sanomissa on juttu Satumaarit Myllyniemestä joka on marraskuun lopussa väitellyt itsensä tohtoriksi sodan aikana tapahtuneista yliluonnollisista asioista. 

Ainakin itselläni nostattaa hiuksia pystyyn kun jutussa kerrottiin miten juuri ennen talvisotaa Suomussalmella Piispanjärven koulun asuntolan ikkunasta näkyi itäisellä yötaivaalla kirkas risti joka tiesi sotaa.

Toinen vastaava oli kun joulukuussa 1939 Laatokan koillispuolella 600 ihmistä näki kun taivaalla oli jättiläiskokoinen enkeli levitetyin siivin joka katsoin Neuvostoliittoon päin.

Ja sä uskoit? Eikö se enkelijuttu kiertänyt eri paikoista?

Juljus kirjoitti:

Kävin kerran ennustajalla. Se ennusti mulle 3 eri tapahtumaa ja ne kaikki kävi toteen puolenvuoden aikana.

Voiko olla niin, että alitajuisesti teit nämä ennustajan teot onnistumaan? Minkälaisia ennustuksia? 

Mä olen nähnyt syntymättömiä lapsia. Siis heitä, jotka ovat tulossa. 

Esikoiseni kävi edeltä, ja hurjinta on että en muistanut asiaa lainkaan, mutta olin kirjoittanut siitä päiväkirjaan tyyliin "mikä on tämä pikkulapsi, joka pyörii jaloissani..." ja pari kuvailevaa sanaa. En edes seurustellut tuolloin! Vuosi tästä olin raskaana, ja siitä se homma sitten lähti! 

Kummityttö kävi myös etukäteen, en tiennyt että ystäväni oli perustamassa perhettä. Toinen ystäväni, jonka tiesin kyllä kipuilevan sekundaarisen lapsettomuuden kanssa, hänen tyttärensä kävi etukäteen huolissaan siitä, että jaksaako äiti odottaa häntä. 

Nämä näyt ovat silmänräpäyksiä, mutta kirkkaita. Ja lapset näyttäytyvät omalla luonteenpiirteellään, enkä välttämättä tunnista, kuka tai kenelle syntyvä. Mutta uutiset kuullessani tiedän,  että "jaa hän on tulossa..."

Eikä näitä vilise päivittäin. Enkä ole nähnyt muita lapsiani ennalta, ehkä se riitti että esikoinen tsekkasi tilanteen. Mutta miellyttävämpää tämä kuin kuoleman ennalta näkeminen.

Tämä ei taida olla muiden mielestä yliluonnollinen juttu, mutta omituisimmat itselleni tapahtuneet asiat ovat olleet selkeät etiäiset, joita olen nähnyt läheisistä ihmisistä. Nuorempana, kun olin hyvin sinut intuitioni ja luovuuteni kanssa, oli ihan yleistä että sain mieleeni ennusteita, jotka osuivat oikeaan. En kertonut näitä kellekään ääneen, koska ne olivat vain ajatuksia. Kun ne sitten menivätkin yllättävän yksityiskohtaisiksi ja silti osuin oikeaan, tuntui se jo aika yliluonnolliselta.

Esimerkiksi estin naapurini itsemurhan, koska unessa yhdistin muutamia pieniä faktoja yhteen, heräten painajaiseen. Koin suurta tarvetta soittaa hänelle keskellä yötä ja hän onneksi vastasi. Vaadin päästä hänen luokseen(olimme kavereita) ja sain asunnolla nähdä, miten hän oli valmistellut itsemurhaa. Hän olisi omien sanojensa mukaan tehnyt sen, mutta asiat ovat sittemmin parantuneet ja hänellä on merkityksellinen elämä.

Toisen kerran lohdutin miespuolista ystävääni, joka oli väsynyt elämäänsä ja oravanpyörään. Hän halusi lähteä Etelä-Aasiaan ja toteutti matkan muutaman kuukauden päästä. Emme pitäneet reissun aikana yhteyttä, mutta yhtenä päivänä sain ajatuksen, että hän varmaan käy Aasian reissullaan myös Japanissa, josta joskus oli haaveillut. Mietin, miten hän tapaisi kauniin japanilaisnaisen ja he saisivat kaksostytöt ja muuttaisivat Suomeen. Ystäväni olisi lempeä isä ja päätyisi tekemään luovaa kirjoitustyötä ammatikseen, en tiedä miksi.

Kului vuosi ja sain häneltä puhelun; hän kertoi menneensä naimisiin japanilaisen naisen kanssa kenet tapasi Intiassa. Pari muutti sittemmin Suomeen ja heidän kaksostyttönsä täyttävät pian kaksi vuotta. Mies tekee töitä kotona, pääasiassa kirjoitustyötä mutta myös jotain konsultointihommia.

Kolmas esimerkki on todella surullinen, mutta se vahvisti itselleni miten vaistoaan kannattaa usein kuunnella. Ystäväni asui vielä kotona ja oli 19-vuotiaana lentokentällä vahtaamassa vapaita paikkoja lennolle kesälomareissuun, kun hänen 50 v isänsä sairasti kotona jo viidettä päivää jotain kamalaa vatsatautia. Kaikki sairastavat joskus, mutta käytyäni kylässä ystäväni vanhemmilla(olimme naapureita) sain kamalan tunteen että tämä kerta oli erilainen. Soitin ystävälleni lentokentälle ja maanittelin hänet jäämään kotiin, kunnes hänen isänsä paranee. Lentoja tulisi aina uusia. Hän suostui ja on yhä puhelustani kiitollinen. Hänen isänsä kuoli 10 pvn päästä sairaalassa verenmyrkytyksen aiheuttamiin ongelmiin, vaikkei se ollut sairastelun alkuperäinen syy. Kaikki perheestä ehtivät hyvästellä isän ja olivat läsnä myös sairaalassa.

Vierailija kirjoitti:

En. Kaikki tuollainen on aina tulkinnanvaraista, ja vaihtoehtoisia selityksiä on monta. Kaiken maailman hihhuleille se loogisin selitys on aina jotain "yliluonnollista", vaikka asia olisi selitettävissä ihan reaalimaailman ilmiöillä. Ja jos ei, niin kyseessä on aistiharha, uni, tai suoranainen valehtelu/liioittelu. Huuhaaihmisille on jatkuvasti tapahtuvinaan jotain yliluonnollista, mutta kun sellaisen esittelystä tarjotaan miljoonan dollarin palkkio, ei niitä ihmeitä tunnu kuitenkaan löytyvän mistään muualta kuin puheista.

Ja sitten on olemassa yksinkertaisesti tyhmiä ihmisiä, jotka liioittelevat ihmisen ja tieteen kykyjä.

Kuvittelevat, että ihminen on jo löytänyt kaiken, mitä tiede tulee löytämään 🤣

Tähän astinen ihmiskunta on hyttysen p askaa universumin laidalla, josta me ei tiedetä yhtään mitään.

Normaaliälyisen pitäisi tuo tajuta.

Etiäisiä olen saanut paljon ja niitä tulee jatkuvasti. Mummoni sai myös.

Ja tämän on huomannut läheiset ihmiset myös, vaikka en ole kauheasti toitottanut. Itsekin huomasin saman kyvyn mummolla, koska hän aina tiesi asioita, joita ei mitenkään pitäisi olla mahdollista tietää.

Tutustukaa kvanttifysiikkaan ja lomittumiseen, niin ette ihmettele enää mitään🤔

Eilen olin luontopolulla, kuutamolla. Vähän kauempana näin pari tummaa hahmoa ja ajattelin, että täällä on muitakin ihmisiä. Näin ne hahmot joitakin sekunteja. Sitten hävisivät. Tänään kävin tarkistamassa jälkiä lumessa, jos olisivat poikenneet polulta. En löytänyt mitään jälkiä. Se oli sellainen metalliverkkopohjainen luontopolku. Nyt pakkasella vähän kopisee, kun siinä kävelee. Mutta ääniäkään ei kuulunut.   

Vierailija kirjoitti:

Eilen olin luontopolulla, kuutamolla. Vähän kauempana näin pari tummaa hahmoa ja ajattelin, että täällä on muitakin ihmisiä. Näin ne hahmot joitakin sekunteja. Sitten hävisivät. Tänään kävin tarkistamassa jälkiä lumessa, jos olisivat poikenneet polulta. En löytänyt mitään jälkiä. Se oli sellainen metalliverkkopohjainen luontopolku. Nyt pakkasella vähän kopisee, kun siinä kävelee. Mutta ääniäkään ei kuulunut.   

On voinut olla puu tai joku varjo, joka on kauempaa näyttänyt ihmishahmolta. Itselläni on yhdellä vakiokoiralenkeistä kohta, jossa katsoin aluksi talvella pimeällä, että joku on tulossa vastaan parin sadan metrin päässä. Huomasin sittemmin sen olevan pienehkö puu, jonka vieressä oli kanto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen olin luontopolulla, kuutamolla. Vähän kauempana näin pari tummaa hahmoa ja ajattelin, että täällä on muitakin ihmisiä. Näin ne hahmot joitakin sekunteja. Sitten hävisivät. Tänään kävin tarkistamassa jälkiä lumessa, jos olisivat poikenneet polulta. En löytänyt mitään jälkiä. Se oli sellainen metalliverkkopohjainen luontopolku. Nyt pakkasella vähän kopisee, kun siinä kävelee. Mutta ääniäkään ei kuulunut.   

On voinut olla puu tai joku varjo, joka on kauempaa näyttänyt ihmishahmolta. Itselläni on yhdellä vakiokoiralenkeistä kohta, jossa katsoin aluksi talvella pimeällä, että joku on tulossa vastaan parin sadan metrin päässä. Huomasin sittemmin sen olevan pienehkö puu, jonka vieressä oli kanto.

Sillä erotuksella, että nämä hahmot liikkuivat ja sitten hävisivätkin. Puut ei häviä

Joo. Tulee ensimmäisenä mieleen kaksi keissiä.

Ensimmäisessä, vuonna 2014, kävi niin että ajattelin eräästä asiasta että mulla tulee olemaan ihastus tästä järjestöstä tai siihen liittyen. Katoin sitten yhtä tyttöä joka oli juuri nimenomaan siitä järjestöstä että onko kyse tuosta. En kuitenkaan kokenut mitään ihastusta häneen, ja ei ollut ketään muutakaan joten ajattelin että se tapahtuu ehkä tulevaisuudessa sitten. Koska mulle tuli niin vahva tunne siitä järjestöstä että se liittyy ihastukseen. Sellasta ei kuitenkaan vielä ollu. Olin tällöin 16. Samassa tilanteessa istuin portailla ja pohdin tuleeko tämä tyyppi sitten olemaan mun poikaystävä tulevaisuudessa vai vain ihastus. Oletin hänen siis olevan miespuolinen (vaikka katsoinkin sitä tyttöä ja mietin onko kyse hänestä). Siis mietin seurustelua tämän tyypin kanssa jota en vielä tiennyt, vaikka en ehkä ollutkaan varma tulenko seurusteluun asti päätymään sitten. No, vuonna 2024 tosiaan ihastuin häneen, nimenomaan tästä samasta järjestöstä. Ei seurustella kyllä vieläkään, enkä tiedä tullaanko seurustelemaankaan. Mutta ihastuin kuitenkin joten ainakin siinä kohtaa se piti paikkansa. Outoa ajatella koska tosiaan tunne siitä oli silloin niin vahva, niin ainakin se piti paikkansa.

Toinen oli se kun vuonna 2020 luin jonkun julkkiksen nimen jota en oikeastaan tiennyt sillon et kuka hän on. Ja kuulin hyvin pienen pätkän hänen biisistä. Samassa tuli sellainen melko varma, vahva tunne että se on mun tuleva mies tms. En siis ollut ihastunut siihen tietenkään. Ajattelin vielä että jaahas, tämän niminen on siis tuleva poikaystäväni. Samassa yhteydessä kuulin pienen pätkän myös hänen bändinsä biisistä, tietämättä että hän on sen bändin jäsen, vielä siinä vaiheessa. Ja ajattelin että tästä bändistä tulee kyllä mulle juttu vielä. Tiesin että tulen tykkäämään siitä, mutta se ei tapahtunut heti, vaikka kuuntelinkin niitä muutamaa biisiä jo silloin. No, vuonna 2022, sattumalta, toisen julkkisihastuksen kautta, päädyin näkemään jonkun videon ja rakastuin heti häneen, tietämättä että hän oli se tyyppi, tai edes muistamatta koko tapahtumaa. Muistin tämän tapahtuman vasta sitten kun oli kulunut noin 4 kk ihastumisesta häneen. Samalla tietenkin aloin tykkäämään siitä bändistäkin sitten eri tavalla kuin aiemmin, kun en silloin oikeastaan tiennyt mitään siitä kuitenkaan. No, tätäkään ei ole tapahtunut vielä, siis mitään seurustelua, tai edes tapaamista. Jää nähtäväksi mutta mielenkiintoinen homma tämäkin. Toki osittainhan jo käynyt toteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen olin luontopolulla, kuutamolla. Vähän kauempana näin pari tummaa hahmoa ja ajattelin, että täällä on muitakin ihmisiä. Näin ne hahmot joitakin sekunteja. Sitten hävisivät. Tänään kävin tarkistamassa jälkiä lumessa, jos olisivat poikenneet polulta. En löytänyt mitään jälkiä. Se oli sellainen metalliverkkopohjainen luontopolku. Nyt pakkasella vähän kopisee, kun siinä kävelee. Mutta ääniäkään ei kuulunut.   

On voinut olla puu tai joku varjo, joka on kauempaa näyttänyt ihmishahmolta. Itselläni on yhdellä vakiokoiralenkeistä kohta, jossa katsoin aluksi talvella pimeällä, että joku on tulossa vastaan parin sadan metrin päässä. Huomasin sittemmin sen olevan pienehkö puu, jonka vieressä oli kanto.

Sillä erotuksella, että nämä hahmot liikkuivat ja sitten hävisivätkin.

Ihmiset aistit ovat vajavaiset ja voivat tehdä tepposia. Huonoissa olosuhteissa voi kuvitella liikkumattomankin liikkuvan riippuen näköolosuhteista, tuulesta, sateesta jne. 

Itse olen aina ihmetellyt, miten joku voi kuvitella auringon paistetta jne. tulipaloksi, kunnes itsellä kävi kuun suhteen samoin. Katselin mökin ikkunasta läheistä saarta ja siellä näytti palavan. Puolisokin oli samaa mieltä. Menin sitten pihalle katsomaan ja huomasin sen olevan kuutamon. Ikkunasta katsoessa kuutamon edessä, tuulessa heiluvat puut antoivat vaikutelman liekeistä. Onneksi en soittanut palokuntaa.