Joululahja jota lapsena toivoit mutta et koskaan saanut.

Ikinä ei saatu mitään mitä toivottiin joten ihan turhaan esitti "joulupukille" Pyyntöjä. 

Brion puinen junarata

T: Petteli

Vierailija kirjoitti:

Toivoin nallea, tai nukkekotia, tai nukenvaunuja, mutta en koskaan saanut.

Minäkin toivoin nukkekotia. Mutsi teki pahvilaatikosta mulle "nukkekodin." Niin päin tietysti ettei kattoa ollut.

Norsu (oikea).

Ei 50-luvulla toivottu joululahjoja. Ihania jouluja olivat.

Oikean koiran, ei tullut koiraa meille. 

Baby born nukke. Suurin toive vuosia , eipä tullut.

Kim Wilde :)

Prätkähiiri ja prätkä. Veli sai ne, minä en.

Lasten silitysrauta, serkkuni sai sellaisen joululahjaksi eikä antanut minun leikkiä sillä yhtään.

Toivoin, että edes yhtenä jouluna isä ei olisi juonut alkoholia ja vanhemmat eivät olisi riidelleet. 

Nukkekodin, nukenvaunut joiden verhoilu on tummansinistä samettia, kääntönukke. Kaverillani oli kääntönukke eli nukke josta ylösalaisin käännettynä tuli toinen nukke. 

Siskoni suuttui ala-asteikäisenä ja karkasi kotoa kun hänelle sanottiin ettei hän tule saamaan joululahjaksi meikkipäätä. Hän meni koulusta salaa kaverilleen ja viipyi siellä iltaan asti. Vanhempamme olivat huolissaan.

Toivoimme molemmat tummaihoista nukkea, mutta emme saaneet sellaisia.

Toivoin mielessäni, mutten kertonut kenellekään: luistimet, nalle.

Kerroin, mutten saanut: paksu satukirja, josta riittäisi lukemista joulunpyhiksi. 

no se mikä jossain vaiheessa alkoi häiritsemään. Isä ja äiti linnoittautui makkariin lukemaan lahjaksi saamiaan kirjoja. Minä käkkäilin yksin koko päivän, kun ne vaan luki. No jossain vaiheessa sentään ruokaa alettiin laittamaan. Muuten joulut oli aika ok. 

Varmaan kivaa autististin yksinäinen elämä, kun mikään ei kiinnosta paitsi joku yksitoikkoinen junien tuijotus. Aina naama väärinpuolin ja ainut tunnelmanpilaaja. 

Joo niin varmaan. Ei lapsi noin ajattele vai olitko pikkuvanhus, burgerilapsi? 

Maggisbeggiksiä Airflyeristä. Sain vain Smoothieta Blenderistä...

Vauvanukke tai nukelle vaunut. Sain alle 5-vuotiaana neljä nukkea. Äiti sekä sukulaiset tuntuivat ajattelevan, ettei sen vanhempi lapsi leiki tai tarvitse leluja. Nuken vaunuista ajattelin itse, että ne olisivat kauhean kalliit, enkä siksi saanut sellaisia. En sitten tiedä paljonko sellaiset maksoivat 70-luvulla. Monella serkulla ja kaverilla kuitenkin oli sellaiset.

En ole koskaan uskaltanut toivoa mitään, koska en kestä pettymyksiä. 

Ehkä miellyttävä ilmapiiri, olisi ollut lapsen suurin haave. 

En edes toivonut mitään ylikallista. Haaveilin salaa Barbietalosta, se oli leluliikkeen ikkunalla ja ihana. Meillä oli aika vähän leluja ja pelejä. Minulla oli nukke ja Barbiesta edullisempi versio Candy tms.

Näin jälkikäteen merkityksellisimmät lahjat sain hyviltä sukulaisilta joka vuosi yöpaita, pieni likööripullo ja lempimakeisia. Ne ovat jääneet mieleen. Ja tietysti itse joulun vietto sukulaisilla.