Avioliitto pahassa kriisissä

Vierailija:

Tämä toinen(kin) mies on älykäs ja ymmärtää kaiken tämän vaikeuden. Ja hän on sanonut, että hän tahtoo eniten seuraani. olemme yhdessä päättäneet heti, kun rakastuimme, että seksiä välillemme ei tule.

Kaikkein pahimmalta tuntuu se, etten enää koskaan saisi puhua tuon toisen miehen kanssa. Minulle riittäisivät kohtaamiset ihan julkisilla paikoilla. Kunhan saisin välillä olla hänen lähellään.

Vaikkei minulla seksiä nykyisin ole juuri lainkaan, en tahdo sitä saada tältä toiselta mieheltä.

ap

Muita viestejä lukematta pari asiaa...



Kehoittaisin harkitsemaan tilannetta todella tarkkaan. Kenenkään ei pidä joutua elämään (ei aikuisen eikä lapsen) tunneköyhässä ja tyhjässä suhteessa. Mutta oletko varma, että suhteesi mieheesi on menetetty? Neuvoisin kokeilemaan vielä jotain (esim. parisuhdeterapiaa, perheneuvontaa) ennen kuin teet lopullisen päätöksen. Silloin saat varmuuden tilanteesta etkä koe myöhemmin syyllisyyttä siitä, että et ehkä yrittänyt kaikkeasi parisuhteenne eteen.



Kaikissa parisuhteissa on hyviä ja huonoja jaksoja; jokaista parisuhdetta pitää hoitaa, että se pysyy hengissä. Surullisen moni on nopeasti valmis luovuttamaan ja kokeilemaan onneaan jonkun toisen kanssa. Sitoutumisestahan parisuhteessa on loppujen lopuksi kysymys ja on turha odottaa toiselta paljon jos ei itse ole valmis tekemään yhtä paljon parisuhteen eteen. Monet miehet ovat niin jäyhiä, että yksin heidän varaansa ei voi parisuhteen hoitoa jättää. Oletko kertonut miehellesi mitä toivot ja odotat parishuteelta? Tietääkö hän, mikä saa sinut hyvälle tuulelle tai mitä sinä häneltä odotat? Jos hän ei tiedä, niin ehkä on aika kertoa ja pyytää myös häntä kertomaan vastaavista asioista.



Uusi ihastus voi nyt tuntua ihanalta ja rakkaalta mutta onko hän sitä vuoden, viiden vuoden tai kymmenen vuoden jälkeen? Et tiedä hänestä vielä paljoakaan; et tiedä mitä ärsyttäviä tapoja hänellä on tai löytyykö kaapista luurankoja... Aivan riskitön ei ole tilanteesi hänenkään suhteen. Vaihtamalla ei välttämättä saa parempaa.



Mutta päätös on sinun. Se tietysti vaikuttaa myös mieheesi ja ennen kaikkea lapseesi, mutta kun päätöksen olet tehnyt niin lähinnä sinun pitää sen päätöksesi kanssa elää.

en ole lukenut kaikkea, mutta sanonpa oman mielipiteen, vaikka joku toinen olisikin jo saman sanonut:

Sinulle tulee 100 % varmasti uudessakin suhteessa sama tilanne vastaan, mikä on nyt nykyisessä suhteessa. Aivan varmasti, ennemmin tai myöhemmin. Mitä sitten teet? Vaihdat taas miestä vai? Koska todennäköisesti tulet rakastumaan tulevaisuudessakin johonkin ulkopuoliseen.

Elämällä on tapana toistaa itseään, koska me itse teemme valinnat elämässämme.

Eli minäkin sanon: älä ota eroa, ei ainakaan vielä.

Mikset voisi yrittää saada sitä aikaiseksi oman miehesi kanssa? Jokaiseen liittoon tulee kuolleita kuoppia ja tylsistymistä, tosi rakkaus kestää nekin, ajan kanssa. Tottakai siihen liittyy myös halua ja tahtoa tai pikemmin vain sitä, sillä harvoin pitkään yhdessä olleet parit tuntevat palavaa rakkautta kokoajan toisiinsa.

Koska teillä ei viestistäsi päätelleen tunnu olevan mitään suurempia ristiriitoja miehesi kanssa, kehoittaisin harkitsemaan vakavasti parisuhdeterapiaa tai ainakin aktiivista suhteen virkistystä. Jos nyt pomppaat uuteen suhteeseen, siihenkin tulee ajan myötä ihan samoja säröjä ja mitä sitten? Eroatko taas ja etsit uuden?

Et sinä tähän uuteen mieheen ole rakastunut. Olet rakastunut rakkauden tunteeseen, jonka olet menettänyt, mutta voisit hyvin työllä sen jälleen avioliittoosi saavuttaa.

Unohda se toinen mies!

Ensin valitat että olet miehesi kanssa vain kaverit eikä seksiäkään ole. Ennen se ei haitannut mutta nyt haittaa? Sitten kuitenkin sanot, ettet välitä vaikka sinulla ja tällä ihastuksellasi olisi mitään seksuaalista, että olisit tyytyväinen ihan platoniseenkin suhteeseen. Kuitenkin menet sekaisin hänen rakkausrunoistaan...

Olet sä tyttö hyvä kyllä aika hukassa! Nyt jäitä hattuun ja unohdat sen ihastuksesi ja alat herättelemään avioliittoasi henkiin!

Joo, edelleen ymmärrän kaiken tämän. Ehkäpä pahin ongelmani onkin se, että olen löytänyt syvän ystävyyden. En tahtoisi menettää tuota miestä vain sen takia, että hän sattuu olemaan mies.



Ja tiedän kyllä, että jokaisessa suhteessa arki astuu esiin. Juuri tämän vuoksi en tahdokaan heittää kuollutta aviosuhdettani romukoppaan. Kun en kerran osaa/jaksa/uskalla tehdä mitään liittoni eteen nyt, miksipä osaisin tehdä mitään liitolleni uudessakaan suhteessa.



Tämän toisen miehen kanssa olin ystävä puolitoista vuotta ennen kuin mitään rakastumista syntyi. Ja kun rakastuin, aloin katkerana miettiä, että selvä: nyt sitten pitää moraalin nimissä luopua tästäkin ystävästä. Ystäviä on vaikea löytää, enkä tahtoisi nyt tätä menettää vain sen takia, että olen häneen rakastunut.



ap

Sinä yrität puolustella itsellesi tekemisiäsi ja puhdistaa omaatuntoa vakuuttelemalla itsellesi, että tämä mies on vain ystävä.

Minulle seksitön liitto on ollut ok, kunnes kohtasin miehen, joka herättää minussa seksuaalisiakin tunteita. Hän ikäänkuin sai minut ymmärtämään, että kaipaan läheisyyttä ja seksiä.

En halua turmella ystävyyttä mieheen hyppäämällä hänen kanssaan sänkyyn. Olemme jutelleet asiasta ja molemmat tiedämme, että suhde ainakin mutkistuu, jos harrastamme seksiä.



Tiedän, että oma avioliitto on pistettävä kuntoon. Ehkäpä kuitenkin odotan, että mieheni tekee jotain. Onhan hänen huomattava tämä, mitä minulle on tapahtunut. Ihmettelen, miksi hän jatkaa normaalielämäänsä, vaikka vaimonsa ilmiselvästi on rakastunut toiseen mieheen.



Tiedän, että vastuuntuntoista on nyt ottaa asia puheeksi. On vain niin kovin vaikeaa.



ap

niinkuin täällä väitettiin. Itse olen ollut yhdeksän vuotta rakastunut toiseen mieheen. Kummallakin on perheet ja olemme perheittäin tekemisissä. Hänellä on myös tunteita minua kohtaan. Alussa olimme sängyssä muutaman kerran, luulin jo selvinneeni kaveripohjalle tilanteessa. Kunnes täysin yllättävä suudelma illanistujaisissa toi kaikki halut ja tunteet taas pintaan. Rakastan ja olen aina rakastanut miestäni erittäin paljon, yhdessä olemme olleet 18 v. Rakastan siis kahta miestä. Asia, joka on todellisuutta ja jonka kanssa minun täytyy pystyä elämään. Koska emme halua satuttaa ketään, niin mitään ei tapahdu, mutta tunne ei myöskään häviä.

Kuten 46 totesi, minäkin totean: rakastan kahta miestä.



ap

Ei hän tyhmä ole eikä välinpitämätönkään.

Miehesi ei välttämättä ole lainkaan samaa mieltä suhteenne tämän hetkisestä tilanteesta. Jos jäät vain odottelemaan, että hän tekee jotain tai jätät hänet; niin et kyllä oikeasti halua tehdä mitään suhteenne eteen tai ainakin haluat saada sen näyttämään siltä, että on mahdollinen eronne on hänen syynsä. Miehet voi oikeasti olettaa asioiden olevan kunnossa ellei heille kerrota muuta. Hän ei myöskään välttämättä näe nykytilanteessa mitään " vaaraa" ; hän voi olla sokea tai erittäin luottavainen. Ole rehellinen ja anna miehellesi reilusti tilaisuus!



Monelle miehelle ero tulee täytenä yllätyksenä ja se on epäreilua, koska miehet eivät yksinkertaisesti ajattele asioista samalla tavalla kuin naiset eli ei heidän voi olettaa lukevan naisten ajatuksia. Ajatukset ja tunteet rohkeasti pöydälle!

Jospa tämä menisi itsestään ohi. Eli miksi mennä loukkaamaan omaa aviomiestään kertomalla rakastuneensa toiseen?



Jotenkin toivon, että koko rakastuminen menisi ohitse. Näen kuitenkin tuota toista miestä harvakseltaan, koska molemmat teemme kamalasti töitä.



Ja koska olemme vakaasti päättäneet pitää näppimme ja muut ulokkeemme kurissa, en petä miestäni kuin henkisesti korkeintaan.



En tiedä, onko tämä selittelyä vai mitä. Vaikeaa on.



ap

Olen tässä kärvistellyt jo 7 v. ilman läheisyyttä ja seksiä. Seksiä noin kerran vuodessa, kesällä.



Odotan vain, että tapaisin jonkun ihanan miehen.



Tee ap. mitä parhaaksi koet. Tiedän ettei liitto useinkaan korjaudu miksikään.

Voisin jättää kulissit, jos meillä ei olisi lasta. Lapsihan ei kaipaa mitään intohimoa tms. vanhempiensa välille. Lapselle riittää sekin, että äiti ja isä ovat kavereita. Olisin itsekäs, jos lähtisin.



En riitele mieheni kanssa lainkaan, koska olen niin välinpitämätön. Meillä ei ole mitään muuta ongelmaa kuin se, etten rakasta miestäni. Hänen rakkaudestaan en tiedä, koska se on alusta pitäen ollut kovin rationaalista. Mieheni ei kaivanne mitään tämän kummempaa.



Minä kaipaan.



ap

Kyllä se varmasti on tilanteessasi paras ratkaisu.

Tee ratkaisu, eroatte sovussa ja lapsi saa hyvän, onnellisen kodin sinun ja uuden miehesi luona. Toinen hyvä koti tulee lapsella olemaan isänsä luona. Minkä ikäinen lapsenne on?

Kuvittelisin, että lapselle ero on pahempi asia kuin se, että isä ja äiti ovat vain kämppiksiä. Varsinkin kun riitoja ei ole.



Sitä paitsi mietin, meneekö homma aina näin. Arkihan astuu joka suhteeseen. Arkinen ja epäromanttinen meno onkin ollut mulle ihan ok. Seksittömyyteenkin tottuu.



Toinen mies muutti kaiken ja teki minusta tyytymättömän. Koko elämä tuntuu lipuvan ohitseni.



ap

Ja sitten kysyt mieheltäsi ja lapselta, mitä he ovat mieltä siitä että sinä lähtisit tämän vieraan miehen matkaan ja rikkoisit lapsesi kodin.

Hän ei edes tajua, etteivät kaikkien lasten vanhemmat asu yhdessä. jostain syystä hänen tarhakaverinsakin ovat kunnon ydinperheen onnellisia lapsia. Mikä järkytys olisikaan, jos yhtäkkiä isä ja äiti eroaisivat!



Käytännössähän tilanne ei hirveästi muuttuisi, koska yhteistä perheaikaa meillä ei ole nytkään. Ei ole ollut vuosiin.



ap