Avioliitto pahassa kriisissä
en olisi uskonut kirjoittavani tänne tällaista viestiä.
Tarinani on täysin tavallinen: 25-vuotiaana löysin elämäni miehen, jonka kanssa sitten menin kihloihin ja naimisiin. Alkuajan huuman jälkeen liittomme alkoi vuosi vuodelta perustua enemmän ja enemmän kaveruudelle ja toveruudelle. Saimme lapsen. Olin ihan onnellinen ja tyytyväinen. Molemmilla on omat jutut ja harrastukset. Keskustelemme henkevästi aina silloin tällöin. Yhteistä aikaa ei ole, emmekä sitä kai haluakaan. Seksiä meillä ei ollut mielestäni tarpeeksi. Mieheni ei seksistä innostu, ja minäkin opin elämään ilman sitä. Noin kerran kuussa jompikumpi meistä herättää toisen keskellä yötä rakastelemaan.
Kaveruus riitti tämän vuoden tammikuuhun saakka. Silloin tapahtui. Minä tapasin toisen miehen. Yhtäkkiä koko avioliittoni näyttääkin aivan kuolleelta. Mieheni ei halua minua enkä minä häntä. Yhteisiä puheenaiheita ei paljon ole. Mies harrastaa paljon kotona omissa oloissaan kaikenlaista.
Toisen miehen kanssa olemme halanneet kiihkeästi. Emme ole suudelleet emmekä harrastaneet seksiä. Me olemme erittäin rakastuneita. Mieheni pitäisi huomata kuvio, koska vietän avoimesti paljon aikaa tämän toisen kanssa. Mieheni ei näytä välittävän. Minä en tiedä, mitä tehdä. En tahdo rikkoa lapseni kotia lähtemällä toisen miehen mukaan. Mutta tämä olotila ja tämä avioliitto on niin kuollut. En jaksa enkä osaa enää tehdä yhtään mitään.
Mitä minä teen?
Kommentit (42)
Vierailija:
Tiedän, että nyt ainoa oikea vaihtoehto olisi puhua näistä ajatuksistani miehelle. Mutta en vain uskalla enkä osaa.
Mieheni on taas ollut koko päivän omissa harrastuksissaan. (Ei ole toista naista..kunpa olisikin...) Kohta hän tulee kotiin. En voi ruveta yhtäkkiä tämän arjen keskellä puhumaan tällaisesta.ap
Noita samoja fiiliksiä oli minullakin jokunen vuosi sitten, kun suhteesta tuli juuri tuollainen kuin itse kuvailit, tosin lapsia on neljä (jota kyllä ihmettelen ottaen huomioon seksin vähyyden;-) yhden sijaan. Lisäksi kuvioissa on mukana puolison kausittain ilmenevä alkoholin liikakäyttö. MInä olen ajatellut asian niin, että jokaiseen suhteeseen astuu ennemmin tai myöhemmin arki, elämä ei ole aina hehkeää, vaan tuo meille mitä erilaisimpia vaikeitakin paikkoja. Senpä takia siellä alttarilla kysytään TAHDOTKO rakastaa, ei että RAKASTATKO. Sillä se rakkauden tunne aina välillä katoaa sen arjen alle, jonnekin kauas ja viisaat ennen meitä eläneet ovat sen tienneet. Olen siis sitoutunut tahtomaan, juuri tämän oman mieheni kanssa. Olen itsekin vuosien mittaan ihastunut, rakastunutkin, mutta ne ovat hiipuneet pois. Olen valintani tehnyt, sitoutunut julkisesti elämään ja perheen perustamaan juuri tämän miehen kanssa. Haluan kokea elämän eteen tuomat vaikeudet ja avioliiton kriisit juuri hänen kanssaan, haluan riidellä juuri hänen kanssaan, en kenenkään muun. Sillä me olemme perustaneet yhdessä perheen ja olemme siitä vastuussa. Kyllä se rakkauskin sieltä taas pilkahtelee. Tärkeintä on, että puhut miehellesi, ihan aidosti ja rehellisesti. Se voi tehdä todella ihmeitä suhteellenne.
Minä kehottaisin panemaan jäitä hattuun nyt. Itsekin sanoit, ettei teillä varsinaisesti ole mitään riitaa tai edes huonoa oloa parisuhteessanne. Olette vain molemmat antaneet asioiden luisua siihen suuntaan, ettei yhteistä puhuttavaa tai aikaa enää ole.
Miehesi ei varmasti ole välinpitämätön uudesta suhteestasi. Joko hän ei huomaa (on hyvin mahdollista jos luottaa sinuun) tai sitten hän suree itsekseen, ei uskalla hänkään nostaa kissaa pöydälle.
Nyt puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Kelatkaa suhteenne, liittonne ja seksielämänne. Itkekää ja avautukaa. Ennen kaikkea päästäkää toisenne lähelle ja olkaa toisillenne armollisia. Teillä on vielä mahdollisuus, kuten myös lapsellanne saada ehjä perhe ja rakastuneet vanhemmat!
nim. been there...
Mun nuoruuden kihlaus päättyi juuri tuohon samaan juttuun. Olo oli kuin pystyynkuolleella vaikka mies oli kaikin puolin kunnollinen ja hyvä.
Nykyisen miehen kanssa olemme olleet 7v yhdessä, lapsi on 4v. Kaikkea muuta olenkin sitten tuntenut miestäni kohtaan (rakkautta, vihaa, intohimoa jne.) mutta ikinä ei ole ollut tylsää eikä hän todellakaan ole pelkästään kaverini. Siis vaikeitakin aikoja on ollut muttei tylsää ja tasapaksua.
Teillä voi olla kaikki edellytykset erota sovussa, huolehtia yhteisesti lapsesta ja löytää molemmat onni toisaalta. Tai sitten oikeasti vielä haluat jatkaa, koska kuitenkin välität miehestäsi?
Kaikki ovat vastanneet ap:lle, että lähde hyvästä ja turvallisesta suhteesta, jossa vieläpä lapsi. Tervemenoa vain uusperhekuviolliseen loppuelämääsi. Tottakai tunteet käyvät kuumina tuohon uuteen tuttavuuteen; ettehän ole vielä edes harrastaneet seksiä tämän ihastuksen kanssa... Puoli vuotta eteenpäin, ja kyselet täällä palstalla, että mitä tehdä kuun UusiOnni ei pidä muksustani, ex:än kanssa riitoja lasten hankinnoista ja tapaamisista. Lapsi reagoi huonosti, itkee öisin ja kyselee missä isi on.
Kaikki tulevaisuuden uusperheongelmat jos mitkä tappavat uuden romanssin. Ei heti, mutta hetken päästä. Käy huviksesi lukemassa joitakin keskusteluja vaikkapa suomen uusperheellisten liiton sivuilla.
Mitä vikaa siinä, että elämä on vähän jännityksetöntä ja tavallista? Ei se kiihko ja uuden viehätys kauaa kestä kenenkään kanssa.
Kun UO:n kanssa arki käy tylsäksi, ratkaisu on onneksi jo tuttu: Uusi kumppani tilalle, ja sassiin!
Älä hyvä nainen lähde. Voin kertoa ettei kannata.
Varmaan tilanne on se, että rakastan miestäni.
Mutten ole häneen rakastunut.
Rakastan häntä kuin ystävää.
Kunnioitan häntä. Hän on hyvä ihminen ja hyvä isä.
Ainoa todellinen ongelmani on se, että olen silmittömän rakastunut mieheen, jonka kanssa jakaisin elämäni, jollen olisi jo sitoutunut jakamaan sitä toisen kanssa.
Olen aiemminkin ihastunut, mutta mitään tällaista ei ole aiemmin tapahtunut.
ap
Mutta se, että panisin välit poikki toisen miehen kanssa, tuntuu liian pahalta. Olisin itse täysin valmis puhtaaseen platoniseen suhteeseen tämän toisen miehen kanssa. Mutten halua häntä menettää. En.
Kun kuvittelen sitä, että lopettaisin rakkaus-ystävyyden ja tapaamiset toisen miehen kanssa ja valitsisin elää tässä avioliitossa...
Enkö voisi saada molempia?
ap
Sitä paitsi meille on Luoja suonut mielikuvituksen juuri sitä varten, että kaikkia ihastumisia ja rakastumisia ei tarvitse toteuttaa IRL, vaan ne voi elää ihan oman päänsä sisällä...
komppaan numeroa 10- ei sa aina vaihtamalla parane- teillähän ap ei ole TOSI ongelmia miehesi kanssa- seksiä saa---ei se VOI olla ole ainoa eron perusta...
Mieheni hyväksyy ystävyyden tämän toisen miehen kanssa ja varmaan tajuaakin, että välillämme on naisen ja miehen välistä energiaa (tai whatever...).
Emme tapaa salassa.
Olen aika onneton tässä tilanteessa. Onneksi on työ.
ap
Kuulun sen hostain elokuvasta aikoja sitten ja sen ohjaamana elän nyt elämääni.
Mitä on rakkaus?
Rakkaus on se tuhka, joka jää jäljelle kun rakastumisen tuli on palanut loppuun.
Että muista että vaikka olet nyt rakastunut siihen toiseen, tämäkin rakastuminen loppuu joskus. Onko se toinen mies sitten sellainen joka tuo sinulle turvaa ja kumppanuutta? Näitähän saat jo nyt.
Vierailija:
Varmaan tilanne on se, että rakastan miestäni.
Mutten ole häneen rakastunut.
Rakastan häntä kuin ystävää.
Kunnioitan häntä. Hän on hyvä ihminen ja hyvä isä.ap
pidemmäksi aikaa, todennäköisesti tilanne kärjistyy jollakin tavalla enemmin tai myöhemmin. Ja silloin voi tulla rumaakin jälkeä.
En oikeasti näe muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kissa pöydälle ja kertoa tunteistasi miehellesi (ei nyt ehkä kannata kauheasti hehkuttaa miten on rakastunut siihen toiseen mieheen...) ja antaa hänelle mahdollisuus reagoida. Ota aikalisä tavalla tai toisella. Älä tapaa rakastettuasi vaikka kuukauteen, anna mahdollisuus perheellesi. Kun on kaikkensa yrittänyt ei voi enempää.
Mitä konkreettisesti ottaen voin miehelleni sanoa?
Tällaisia keskusteluja meillä ei ole käyty ennen. Avioliittoa takana yhdeksän vuotta mutta tämä on aivan uutta.
ap
Ne syövät vain miehesi ja sinun suhdetta entisestään.
t: 17, edelleen kuulostaa tutulta tekstisi...
mitään. Hänhän on merkityksetön, mikäli saatte liittonne toimimaan ja syntipukki, mikäli päätät lähteä. Ihastumisesi nostaminen keskusteluun tässä vaiheessa ei auta mitään.
t: 17 edelleen
Tämä toinen(kin) mies on älykäs ja ymmärtää kaiken tämän vaikeuden. Ja hän on sanonut, että hän tahtoo eniten seuraani. olemme yhdessä päättäneet heti, kun rakastuimme, että seksiä välillemme ei tule.
Kaikkein pahimmalta tuntuu se, etten enää koskaan saisi puhua tuon toisen miehen kanssa. Minulle riittäisivät kohtaamiset ihan julkisilla paikoilla. Kunhan saisin välillä olla hänen lähellään.
Vaikkei minulla seksiä nykyisin ole juuri lainkaan, en tahdo sitä saada tältä toiselta mieheltä.
ap
Vierailija:
Mieheni hyväksyy ystävyyden tämän toisen miehen kanssa ja varmaan tajuaakin, että välillämme on naisen ja miehen välistä energiaa (tai whatever...).
Emme tapaa salassa.Olen aika onneton tässä tilanteessa. Onneksi on työ.
ap
Ystävien kanssa voit tehdä sellaisia asioita, joita miehesi kanssa et jostain syystä saa tehtyä, jos esim. teillä on ystävän kanssa enemmän sama maku mm. harrastusten suhteen. Ei kaikkia miehen ja naisen välistä ystävyyttä kannata pilata seksillä...
Eli kerrot asiat ihan niinkuin täälläkin (edelleen ei kannata hirveesti hehkuttaa sitä ihastumista toiseen, mutta asia tulee tietty kertoa)
Rohkeutta!
Nyt lähden lapsen kanssa iltapalalle. Olen tosi iloinen kaikista niistä, jotka kommentoivat tätä tilannettani. Vertaistukea on ollut vaikea löytää, ja nyt koen sitä täältä löytäneeni.
Toivon mukaan saan vielä olla tasapainossa itseni ja läheisteni kanssa.
Ja vielä kerran: kiitos jokaiselle keskusteluun osallistuneelle. Olette kultia!
ap
toisesta kertonut. Mies on vaan edelleen oma itsensä välinpitämätön, toki on myöntänyt olevansa hieman mustasukkainen. Mutta kun mä en vaan enää jaksa, että miehen pitää harrastaa jatkuvasti vaan tietokonetta, leffoja ja musiikkia, vuodesta toiseen. Mitään ei tehdä yhdessä ja jos johonkin mennään, niin siihen pitää liittyä aina jotain häntä kiinnostavaa eli musiikkia, tietotekniikka tai leffoja. No, leffat on sitten vaan kotona, koska leffateattereihin pitää maksaa. Kerran kesässä käydään Tykkimäessä ja kiva katsoa perässä raahustavaa miestä, joka laskee joka sentin. Tosin tuosta penninvenyttämisestä en hirveästi enää välitä, juon kahvit jos tahdon, ostan lapsille vaikka kymmenen ranneketta jos tahdon ja syön vaikka talon kalleimman aterian jos tahdon. Pihistelköön mies omistaan, jos tahtoo kerta pihistellä. Meillä ei ole raha edes tiukilla, joka kuukausi jää pari tonnia säästöön, joten jos joskus jonnekin mennään, niin haluan myös nauttia siitä retkestä/menosta (mikä se nyt onkaan) ilman joka sentin tai edes euron laskemista.
Haluan vain sanoa, että olen niin yrittänyt tolkuttaa, että pitäisi elää miehenkin meidän muidenkin halujen mukaan välillä, vaikka se ei hänen hittijuttunsa olisikaan. Ei auta. Enää en jaksa välittää vaan haen onnea toisesta. Seksilläkään ei miehen kanssa ole mitään merkitystä, pannaan kerran viikossa tai kahdessa, mutta sen jälkeen on vain tyhjä olo, kun kaikki tärkeä läheisyys halimisineen yms. puuttuu. Se on vain puhdasta panoa eikä se enää riitä minulle.
Mutta arvelluttaa silti ero, kun ei tiedä onko tuo toinen sitten hyppäämistä ojasta allikkoon. Tosin hänen elämänsä on muutakin kuin vaan musiikki, tietokoneet ja leffat. Ja ne lapset, en haluaisi repäis perhettä ratki heidän takiaan, enkä varsinkaan muuttaa minnekään muualle. Itse kärsin kouluiässä paikanvaihdoksesta ja kavereiden vaihtumisesta, uudesta koulusta. Omatkin ovat aika ujoja, joten haluaisin heidän pysyvän tutussa ympäristössä ja tutussa koulussa tuttujen lasten joukossa. Eli haluan tavallaan olla vain asuinkumppani mieheni kanssa ja tapailla tätä toista. Välillä tuntuu, että mieheni ei välittäisi vaikka näin olisi, kunhan hänellä vaan on se " kodinhoitaja" talossa.
Sitä paitsi täytyy muistaa, että tämä tilanne on tuttu ja turvallinen. Tässä seksittömässä ja elottomassa olotilassa oleminen on jo tuttua. Ja onhan minulla kaikenlaisia harrastuksia, joihin voin purkaa turhautuneisuuttani.
Olen tehnyt vuosia sitten päätöksen elää kaveriliitossa. Se on riittänyt minulle, koska kaipaan pysyvyyttä ja turvaa. Vasta tämän uuden miehen kohtaaminen on tehnyt minusta erittäin tyytymättömän akan. Miehen lähettämät sanomattoman kauniit rakkauskirjeet eivät yhtään auta tilannetta. Kuvitelkaa: ensin luet pitkän, rakastettusi kirjoittaman rakkausrunon. Ja sitten katsahdat mieheesi, joka verkkarit jalassa puuhastelee omien kirjojensa ja harrasteidensa parissa.
Olen ajatellut, voisinko pitää tämän rakastettuni. Hän on valmis elämään vierelläni ilman seksiä tai muutakaan petollisuutta. Hän vain tahtoo olla kanssani. Ja minä hänen kanssaan. Tavallaan minulle riittää se, että saan istua rakastettuni vieressä ja puhua. Jos pidän suhteen platonisena, petän miestäni vain henkisesti.
En tiedä...kaikki on kovin vaikeaa.
ap