Lue keskustelun säännöt.
Avioliitto pahassa kriisissä
21.04.2007 |
en olisi uskonut kirjoittavani tänne tällaista viestiä.
Tarinani on täysin tavallinen: 25-vuotiaana löysin elämäni miehen, jonka kanssa sitten menin kihloihin ja naimisiin. Alkuajan huuman jälkeen liittomme alkoi vuosi vuodelta perustua enemmän ja enemmän kaveruudelle ja toveruudelle. Saimme lapsen. Olin ihan onnellinen ja tyytyväinen. Molemmilla on omat jutut ja harrastukset. Keskustelemme henkevästi aina silloin tällöin. Yhteistä aikaa ei ole, emmekä sitä kai haluakaan. Seksiä meillä ei ollut mielestäni tarpeeksi. Mieheni ei seksistä innostu, ja minäkin opin elämään ilman sitä. Noin kerran kuussa jompikumpi meistä herättää toisen keskellä yötä rakastelemaan.
Kaveruus riitti tämän vuoden tammikuuhun saakka. Silloin tapahtui. Minä tapasin toisen miehen. Yhtäkkiä koko avioliittoni näyttääkin aivan kuolleelta. Mieheni ei halua minua enkä minä häntä. Yhteisiä puheenaiheita ei paljon ole. Mies harrastaa paljon kotona omissa oloissaan kaikenlaista.
Toisen miehen kanssa olemme halanneet kiihkeästi. Emme ole suudelleet emmekä harrastaneet seksiä. Me olemme erittäin rakastuneita. Mieheni pitäisi huomata kuvio, koska vietän avoimesti paljon aikaa tämän toisen kanssa. Mieheni ei näytä välittävän. Minä en tiedä, mitä tehdä. En tahdo rikkoa lapseni kotia lähtemällä toisen miehen mukaan. Mutta tämä olotila ja tämä avioliitto on niin kuollut. En jaksa enkä osaa enää tehdä yhtään mitään.
Mitä minä teen?
Kommentit (42)
Lapsen takia ei kannata roikkua tyhjässä suhteessa. Ehkä parempi, että muutat ensin ihan omillesi, etkä suoraan uuteen avoliittoon. Aikaa ajatella asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että nyt ainoa oikea vaihtoehto olisi puhua näistä ajatuksistani miehelle. Mutta en vain uskalla enkä osaa.
Mieheni on taas ollut koko päivän omissa harrastuksissaan. (Ei ole toista naista..kunpa olisikin...) Kohta hän tulee kotiin. En voi ruveta yhtäkkiä tämän arjen keskellä puhumaan tällaisesta.
ap