Minä se olen niin ilkeämielinen ihminen, että toivon ettei tuttavani saa toista lasta!

Ensinnäkin, mistä tiedät että kaikki on tullut ns. ystävällesi helpolla? Et voi tietää toisen ihmisen pään sisäisiä ajatuksia. Hänellä voi olla omia vaikeuksiaan joita ei muille paljasta.

Ja kutsuitpa tunnettasi miksi hyvänsä, jos jonkun ihmisen onni ärsyttää sinua niin paljon, että kirjoitat nettipalstalle olet kateellinen. Kohtaa itsesi ja tunteesi niin kehityt.

Ja miten ystäväsi voi olla pahis, jos hän pärjää? Onko onnistuminen ja pärjääminen huonoja piirteitä. Ylpeily ja kerskaaminen eivät tietenkään ole, mutta hei jos juuttuisi jokaiseen itsestään ylpeilevän ihmisen verkkoon sinulle ei jää aikaa itse kehittyä. Ymmärrätkö? Olet toisen ihmisen lieassa. Irrottaudu, unohda koko ihminen ja mieti miten voit itse saavuttaa haluamasi. Kun itse pärjää ei edes jää miettimään tuollaisia, sitä vain hymähtää ja jatkaa matkaa hymyillen.

Onko teidän noin vaikeaa tajuta, että ärsyyntymisen takana ei ole välttämättä (varmaan useinkaan) kateus, vaan juuri se, että toinen on oikeasti saanut kaiken niin helpolla ja vieläpä röyhkeästi mainostaa sitä ja paremmuuttaan toisille.

Te tietysti ajattelette mielessänne, että minä olen nyt pahis ja tämä tuttava hyvis, mutta mitä jos asia on toisinpäin?

tämä tuttu huomaisi että joskus ei kaikkea saa aivan heti tai silloin kun sen haluaa!



ap



Mikä teitä nyt tässä kismittää? Onko itsellä lapsettomuus-ongelma vai mikä?

Jatkuva asiasta puhuminen ja sen toistaminen miten ihanaa ja helppoa on, ei varmaankaan kuitenkaan ole fiksua käytöstä?

MUTTA, etkö itse koskaan ole ajatellut kenestäkään hiukan ilkeämielisesti?



Ja eikö ole parempi purkaa tällaiset ajatukset anonyymisti keskustelupalstalle, koska silloin se ei voi loukata ketään?



ap

ap

Kirjoitappa vaikka siitä, että -olen onnellinen, niin kukaan ei vaivaudu aukaisemaan viestiä.