Miten puhua "miestä"?

Vierailija kirjoitti:

Ei mies halua velloa ainakaan missään mille ei voi mitään. Miehet yleensä ovat ratkaisukeskeisiä. Se turhauttaa jos pitää kuunnella jotakin valitusta jolle ei ole ratkaisua. Varsinkin kun sitä samaa yleensä pitää kuunnella minkä on jo kuullut eikä sille vieläkään ole mitään ratkaisua. Kaikista turhauttavinta on se että nainen valittaa jostakin miehen ominaisuudesta mille mies ei voi mitään. Pahimpia naiset jotka odottavat että mies muuttuu eri ihmiseksi heidän vuokseen. Ei niin käy ja sellaisen odottaminen on narsistista sekä tyhmää.

Kerrotko vielä miten ratkaiset kivuliaan kroonisen sairauden tai vaikkapa läheisen kuoleman? 

Enpatiakyvyttömän kanssa turhaa. Muille oikealla hetkellä, jos on naista tukeva. Ugh sanalla voi aloittaa. Tai terapioi itseään tai joskus soittaa äidille tms. Kaikkea ei voi kaikille kertoa tai kannata.

Aukaiset hampailla kaljapullon , kaivelet munia ja pieraiset päälle. Näin miehet pitävät sinua tasaveroisena oliona ja juttu alkaa luistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M-1965 kirjoitti:

Ensimmäinen asia olisi ollut yrittää keskustella miehen kanssa itselleen tärkeistä asioista jo ennen kuin on lyöty hynttyyt yhteen, sormukset sormeen tai tehty yhdessä lapsia. Osa miehistä kun oikeasti on parisuhteissaan suunnilleen mykkiä kun niistä tärkeistä asioista yritetään keskustella. 

En oikein tiedä miten mykästä miehestä saisi puhuvan. Jotkut tutut ovat sitä yrittäneet parikymmentä vuotta ennen kuin luovuttivat ja erosivat. Ehkä eron uhka ja pyyntö lähteä pariterapiaan voisi tehota. Ehkä ei.

Jos jollakulla on tähän oikeasti omaa positiivista kokemusta eli mykästä miehestä olisi saatu keskusteluun osallistuva niin kertokaa miten se tapahtui.

 

Tavallaan tässä kohtaa ollaankin, ei yhteistä asuntoa, ei naimisissa eikä lapsia.

Kiitos näkökulmista.

Kyse on til

Pitää koettaa tätä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa vain valittaa ja moittia miestään. 

Kirjotappa joskus noita avauksia ylös ja vaiha roolit niin että mies valittaa ja nalkuttaa sulle. Miltä sitten kuulostais?

 

Tulee mieleen joku vanha Simpsonien pätkä, jossa Bart sanoo Margelle "miltä _sinusta_ tuntuisi jos (tyyliin) kysyisin kuulumisiasi ja peittelisin sinut sänkyyn??" ja Marge vastaa "I would love that!"

Minusta olisi ihanaa, jos mies puhuisi minulle haavoittuvuuksistaan ja tunteistaan ja haluaisi minun ymmärtävän häntä.

Lol, samaan aikaan löytyy tuhat tarinaa ja anekdootteja kun mies on jotain asiaa itkenyt tai paljastanut syvimpiä tunteitaan niin naiselta loppui kunnioitus ja paikat kuivui saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap haluaa vain valittaa ja moittia miestään. 

Kirjotappa joskus noita avauksia ylös ja vaiha roolit niin että mies valittaa ja nalkuttaa sulle. Miltä sitten kuulostais?

 

Tulee mieleen joku vanha Simpsonien pätkä, jossa Bart sanoo Margelle "miltä _sinusta_ tuntuisi jos (tyyliin) kysyisin kuulumisiasi ja peittelisin sinut sänkyyn??" ja Marge vastaa "I would love that!"

Minusta olisi ihanaa, jos mies puhuisi minulle haavoittuvuuksistaan ja tunteistaan ja haluaisi minun ymmärtävän häntä.

 

Lol, samaan aikaan löytyy tuhat tarinaa ja anekdootteja kun mies on jotain asiaa itkenyt tai paljastanut syvimpiä tunteitaan niin naiselta loppui kunnioitus ja paikat kuivui saman tien.

 

Ai ihan tuhat? No kerro edes 10. Sen pitäisi olla helppoa.

Sano jokaisen lauseen perään V-sana.

Kun sä alat valittaa suhde on jo pilalla kun sä alat muuttaa toista ihmistä sä menetät sen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun sä alat valittaa suhde on jo pilalla kun sä alat muuttaa toista ihmistä sä menetät sen. 

Paskaa. Ongelmista pitää puhua. Ne selvitetään ja sitten suhde on entistä vahvempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sä alat valittaa suhde on jo pilalla kun sä alat muuttaa toista ihmistä sä menetät sen. 

Paskaa. Ongelmista pitää puhua. Ne selvitetään ja sitten suhde on entistä vahvempi.

Vitut. Naiset puhuvat ongelmista vain saadakseen aseita seuraavaan riitaan.

En tiedä, mutta kuvaamasi tilanne on ihan hirveän yleistä. Ei kaikki miehet, mutta todella monen miehen on hirveän vaikea ottaa vastaan minkäänlaista kritiikkiä. Omakin mieheni on tällainen. Vaikka muuten hän on fiksu ja lämmin ihminen, hänelle on hyvin vaikea puhua mistään asiasta joka vaatisi häneltä muutosta käytökseensä. En tajua tätä. Itse taas HALUAN tietää jos käyttäydyn toista kohtaan huomaamattani loukkaavasti tai olen esimerkiksi epähuomiossa pettänyt jonkun lupaukseni. En mä koe että mun persoonaa henkilökohtaisesti arvostellaan jos joku sanoo mulle vaikka että musta tuntuu pahalle kun teit oharit viimeksi. Oon vaan että voi vitsi, anteeksi! En muistanut! Mies taas suuttuu ja alkaa kokea riittämättömyyttä.

Samantyyppinen tilanne on tosi monella ystävälläni, ja olen siitä jopa hämmästynyt. Ennen luulin että oma mieheni on poikkeustapaus, enkä puhunut asiasta koskaan kellekään. Sitten kun jollekin mainitsin niin hän oli heti että joo, ihan sama meillä. Ja samoin muut.

Mikä tässä oikein on? Tuo riittämättömyys tuntuu tulevan tosi monelta mieheltä kun asiaa yrittää kaivaa. Olisiko myös, että miehet eivät elämänsä aikana välttämättä kohtaa yhtä paljon omaa käytöstään koskevaa kritiikkiä? Vanhastaan jotenkin koetaan että miehen "kunniaa" ei saa loukata kritisoimalla häntä. Miehen arvokkuus menee. Naisia taas kritisoidaan lapsesta asti ja joka käänteessä, joten me totumme siihen ja useimmat yrittävät aina muuttaa käytöstään jotta kaikilla lähellä olevilla olisi kiva olla. Ilman mitään riittämättömyyskriisiä.

Puuttuu empatia. Tuollaiset ovat juuri niitä asioita joissa pitää empatiaa löytyä tai muuten ei toimi. M40

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta kuvaamasi tilanne on ihan hirveän yleistä. Ei kaikki miehet, mutta todella monen miehen on hirveän vaikea ottaa vastaan minkäänlaista kritiikkiä. Omakin mieheni on tällainen. Vaikka muuten hän on fiksu ja lämmin ihminen, hänelle on hyvin vaikea puhua mistään asiasta joka vaatisi häneltä muutosta käytökseensä. En tajua tätä. Itse taas HALUAN tietää jos käyttäydyn toista kohtaan huomaamattani loukkaavasti tai olen esimerkiksi epähuomiossa pettänyt jonkun lupaukseni. En mä koe että mun persoonaa henkilökohtaisesti arvostellaan jos joku sanoo mulle vaikka että musta tuntuu pahalle kun teit oharit viimeksi. Oon vaan että voi vitsi, anteeksi! En muistanut! Mies taas suuttuu ja alkaa kokea riittämättömyyttä.

Samantyyppinen tilanne on tosi monella ystävälläni, ja olen siitä jopa hämmästynyt. Ennen luulin että oma mieheni on poikkeustapaus, enkä puhunut asiasta koskaan kellekään. Sitten kun jollekin mainitsin niin hän ol

Kiitos kirjoituksestasi! Ja voimia.

Ap

Jos elämän varrella on tullut vastaan, niin vinkataan ketjuun jokin kirja tästä aiheesta. Joku, jossa oikeasti syvennyttäisiin asiaan, eikä käsiteltäisi sitä humoristisesti tai vastakkainasettelun kautta.

Muistan vain muinaisen kirjan "Miehet ovat Marsista", mutta en ole sitä koskaan lukenut. Kaikenlaista ihmissuhdekirjaa löytyy verkosta niin paljon, että suosituksesta olisi apua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos elämän varrella on tullut vastaan, niin vinkataan ketjuun jokin kirja tästä aiheesta. Joku, jossa oikeasti syvennyttäisiin asiaan, eikä käsiteltäisi sitä humoristisesti tai vastakkainasettelun kautta.

Muistan vain muinaisen kirjan "Miehet ovat Marsista", mutta en ole sitä koskaan lukenut. Kaikenlaista ihmissuhdekirjaa löytyy verkosta niin paljon, että suosituksesta olisi apua.

Ap

Minä olen lukenut monta kirjaa vuorovaikutuksesta parisuhteessa, mutta en osaa suositella niitä koska eivät ne (ainakaan lukemani) oikein toimi tässä asiassa. Samastun tuohon aiempaan kirjoittajaan joka sanoi, että miehet tuntevat hirveän helposti riittämättömyyttä ja kokevat että eivät kelpaa, jos saavat vähänkään negatiivista palautetta.

Itse olen huomannut sellaisen jännän jutun, että jos asia menee riidaksi, mies usein pystyy kuitenkin näkemään myös minun näkökulmani. Mutta jos yritän puhua jostain asiasta kaikkien oppaiden suositusten mukaan, käytän minä-muotoa, en syytä, en sano "et ikinä" tai "aina sinä", puhun omasta näkökulmastani jne niin se vain ei toimi. Mies suuttuu. Riitojen kautta pitää siis kommunikoida, mutta se on hirveän raskasta.

Jokin ero tässä mielestäni on miesten ja naisten ajattelussa, kuten ap:kin sanoi. En minäkään osaa kuvitella yhdenkään naisen suuttuvan noista asioista. Itse suorastaan kiitän jos joku huomauttaa jos olen toiminut tyhmästi. Jos mies on sitä mieltä että minulla on joku ärsyttävä tapa, niin ensin mietin onko siinä perää ja jos on, niin koitan muuttaa sen. En tunne että muuttaisin persoonaani, en samaistu johonkin mitättömään, ehkä jopa tiedostamattomaan tapaan, vaan voin olla ihan oma itseni vaikka ottaisinkin jossain asiassa uuden käytösmallin. Usein siitä on vain hyötyä, ja sitähän elämä on, oppimista.

Mies taas kokee koko persoonansa uhatuksi ja riittämättömäksi jos hänelle sanoo että toi sun tapa on muuten vähän ärsyttävä.