Lue keskustelun säännöt.
Miten puhua "miestä"?
10.12.2025 |
En ymmärrä kuinka miehen kanssa voi tulla kuulluksi kipeistä asioista, joita itse haluaisin muuttaa välillämme. Mies kuittaa sellaiset sanat hänen moittimisenaan tai valituksena, jota hänen ei pitäisi joutua sietämään. Eli jokin outo defenssi. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Miten asiaa voisi lähestyä?
En osaa kuvitella samanlaista ongelmaa yhdenkään naisen kanssa.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Samaa meillä. Kun yritän aloittaa vakavaa keskustelua, mies alkaa valittaa, että olen taas jostain naistenlehdestä lukenut, että parisuhteessa pitää keskustella, ja siksi täytyy tikusta tehdä asiaa ja keksiä ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Jos yritän selittää, että mulla on ongelma, ja haluaisin kertoa sen ja kuulla mitä mies ajattelee, niin tulee ylimielistä naureskelua akkojen kaakatuksesta. Sitten mies häipyy ulos lenkille.
-Ja sitten kun jonkun vuoden yrittämisen jälkeen haet eroa, on ukko kuin puulla päähän lyöty.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa meillä. Kun yritän aloittaa vakavaa keskustelua, mies alkaa valittaa, että olen taas jostain naistenlehdestä lukenut, että parisuhteessa pitää keskustella, ja siksi täytyy tikusta tehdä asiaa ja keksiä ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Jos yritän selittää, että mulla on ongelma, ja haluaisin kertoa sen ja kuulla mitä mies ajattelee, niin tulee ylimielistä naureskelua akkojen kaakatuksesta. Sitten mies häipyy ulos lenkille.
Ukkos on ihan vtun oikeassa. Te akat olette niin vittumaisia asukkaita kuunnella, kun se helvetin turha ja tyhjänpäiväinen määkiminen alkaa vain siitä määkimisen ilosta. Ei saatana kukaan täysipäinen ala kuuntelemaan sellaista.
Hiilet palaa kiinni välittömästi.
-Hieno provo 👍🏻
semmoista on nalkuttajan elämä. kun on aina nalkuttanut tyhjästä, niin ei kukaan enää kuuntele sitten, kun olisi jotain oikeaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa meillä. Kun yritän aloittaa vakavaa keskustelua, mies alkaa valittaa, että olen taas jostain naistenlehdestä lukenut, että parisuhteessa pitää keskustella, ja siksi täytyy tikusta tehdä asiaa ja keksiä ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Jos yritän selittää, että mulla on ongelma, ja haluaisin kertoa sen ja kuulla mitä mies ajattelee, niin tulee ylimielistä naureskelua akkojen kaakatuksesta. Sitten mies häipyy ulos lenkille.
-Ja sitten kun jonkun vuoden yrittämisen jälkeen haet eroa, on ukko kuin puulla päähän lyöty.?
Ja itket viidettä epäonnistunutta avioliittoa miettimättä kenessä se vika olikaan
Vierailija kirjoitti:
Samaa meillä. Kun yritän aloittaa vakavaa keskustelua, mies alkaa valittaa, että olen taas jostain naistenlehdestä lukenut, että parisuhteessa pitää keskustella, ja siksi täytyy tikusta tehdä asiaa ja keksiä ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Jos yritän selittää, että mulla on ongelma, ja haluaisin kertoa sen ja kuulla mitä mies ajattelee, niin tulee ylimielistä naureskelua akkojen kaakatuksesta. Sitten mies häipyy ulos lenkille.
Eikö se sitten 95 prosentissa keskustelunavauksistasi ole juuri tuota, mitä mies sanoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kohtaat miehen, joka ei halua kuunnella tunnepuolen asioita, niin hän ei ole kuunnellut niitä koskaan, eikä tule kuuntelemaan jatkossakaan. Ymmärrä tämä samantien. Jos kohtaat päinvastaisen, niin voit onnitella itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa meillä. Kun yritän aloittaa vakavaa keskustelua, mies alkaa valittaa, että olen taas jostain naistenlehdestä lukenut, että parisuhteessa pitää keskustella, ja siksi täytyy tikusta tehdä asiaa ja keksiä ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Jos yritän selittää, että mulla on ongelma, ja haluaisin kertoa sen ja kuulla mitä mies ajattelee, niin tulee ylimielistä naureskelua akkojen kaakatuksesta. Sitten mies häipyy ulos lenkille.
Laita kukko ulos kiekumaan. Eikä takasin oo asiaa. :p
Omasta kodistaan? Plus.. jos ongelma kuultaisiin ja siihen tarjottaisiin ratkaisua, löytyisi valitettavaa silti. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti se sinun keskustelusi on pelkkää valitusta ja pahassa olossa vellomista. Et tarjoa mitään ratkaisuja. Ei sellaisesta ole mitään hyötyä.
Tai sitten ainoa tarjoamasi ratkaisu on, että miehen pitää tehdä jotain eri tavalla tai tehdä jotain enemmän ja sinun itse ei tarvitse muuttua millään tavalla tai tehdä mitään toisin. Ei sellaistakaan jaksa kuunnella. Todennäköisesti mies tekee jo omasta mielestään parhaansa perheenne eteen.
Todennäköisesti mies on ihan yhtä lailla tyytymätön joihinkin asioihin sinussa tai siinä mitä sinä teet, mutta pitää mölyt mahassaan koska laittaisit liikkeelle vuosisadan paskamyrskyn, jos mies toisi esille tyytymättömyytensä.
Tämä viimeinen kohta on yksi asia, jonka olen myös kohdannut ja kokenut välillä käsittämättömän raskaaksi. Mies hautoo asioita, koska sanojensa mukaan on noin, että miehet eivät valita vaan kestävät.
Hän ei tule ajatelleeksi, että asian esiin tuominen voisi johtaa riitaan ja suruunkin, mutta sitten se olisi ohi, asiat korjaantuisivat molemmin puolin ja kaikilla olisi mukavampaa, jos kestää sen, että toinenkin ihminen tuntee jotain. En ymmärrä miksi miehet pelkäävät sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki miehet ole tuollaisia ja ei tuo ole ongelma, jos valitsee kumppanikseen miehen, joka on henkisesti kypsä ja emotionaalisesti älykäs. Kyky käsitellä tunteita ja kommunikoida avoimesti yleensä nousee esiin jo seurustelun alkuvaiheessa. Jos taas nämä piirteet eivät ole läsnä alusta asti, niiden muuttaminen myöhemmin on todella vaikeaa. Eli naiset, valitkaa miehenne huolella. Nämä 'en puhu enkä pussaa' -miehet kannattaa kiertää todella kaukaa. Avoin kommunikointi ja tunteista puhuminen on yksi tärkeämpiä perusteita onnistuneelle suhteelle.
Olisipa sellaisia ollut elämässäni. Mutta varmaankin olet oikeassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi valitsit miehen joka ei puhu samaa kieltä kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Ensimmäinen asia olisi ollut yrittää keskustella miehen kanssa itselleen tärkeistä asioista jo ennen kuin on lyöty hynttyyt yhteen, sormukset sormeen tai tehty yhdessä lapsia. Osa miehistä kun oikeasti on parisuhteissaan suunnilleen mykkiä kun niistä tärkeistä asioista yritetään keskustella.
En oikein tiedä miten mykästä miehestä saisi puhuvan. Jotkut tutut ovat sitä yrittäneet parikymmentä vuotta ennen kuin luovuttivat ja erosivat. Ehkä eron uhka ja pyyntö lähteä pariterapiaan voisi tehota. Ehkä ei.
Jos jollakulla on tähän oikeasti omaa positiivista kokemusta eli mykästä miehestä olisi saatu keskusteluun osallistuva niin kertokaa miten se tapahtui.
Tavallaan tässä kohtaa ollaankin, ei yhteistä asuntoa, ei naimisissa eikä lapsia.
Kiitos näkökulmista.
Kyse on tilanteesta, johon on ratkaisu, joka on minusta hyvin vaivaton ja kummallekin hyvä, mutta asetelma on tosiaan kuin alkupostauksessa, eli en saa vilpitöntä viestiäni läpi.
Ap
Mitäpä jos esittäisit sen ratkaisuSI siihen ongelmaaSI, etkä yrittäisi saada toista jauhamaan asiasta sen kummemmin.
Miksi miehesi pitäisi keskustella asiastasi, jos olet päättänyt mitä tehdä. Kyllä hän sanoo mielipiteensä sitten, jos uskoo sen enää muuttavan asiaa. Jos ei usko, niin miettii vaan hiljaa itsekseen, että jaa. tänään tuulee nyt tuosta suunnasta.
Sitäpaitsi yritätkö saada miehesi osallistumaan ratkaisun hakemiseen, jotta voit sitten pelata myöhemmin kortin. "sinä olit mukana päättämässä tästä" tai "(valehtelet suoraan) se oli sinun ideasi ja tästä puhuttiin" kun se ratkaisusi ei sitten toiminutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
semmoista on nalkuttajan elämä. kun on aina nalkuttanut tyhjästä, niin ei kukaan enää kuuntele sitten, kun olisi jotain oikeaa asiaa.
Kun tarpeeksi monta kertaa yrittää sanoa siitä mikä hiertää, eikä tule kuulluksi, ei lopulta sano mitään vaan hiljenee, ka on jo luovuttanut siitä että koskaan tulisi kuulluksi. Ja silti ero yllättää miehen, koska nainenhan jo lakkasi "valittamasta". Mies ei huomaa, että nainen vain luovutti ja lakkasi välittämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Ensimmäinen asia olisi ollut yrittää keskustella miehen kanssa itselleen tärkeistä asioista jo ennen kuin on lyöty hynttyyt yhteen, sormukset sormeen tai tehty yhdessä lapsia. Osa miehistä kun oikeasti on parisuhteissaan suunnilleen mykkiä kun niistä tärkeistä asioista yritetään keskustella.
En oikein tiedä miten mykästä miehestä saisi puhuvan. Jotkut tutut ovat sitä yrittäneet parikymmentä vuotta ennen kuin luovuttivat ja erosivat. Ehkä eron uhka ja pyyntö lähteä pariterapiaan voisi tehota. Ehkä ei.
Jos jollakulla on tähän oikeasti omaa positiivista kokemusta eli mykästä miehestä olisi saatu keskusteluun osallistuva niin kertokaa miten se tapahtui.
Tavallaan tässä kohtaa ollaankin, ei yhteistä asuntoa, ei naimisissa eikä lapsia.
Kiitos näkökulmista.
Kyse on til
Ongelma on, että tällä hetkellä mikään näistä vaihtoehdoista ei toimi, koska hänen huomionsa liukuu asian yli, koska hän kokee sanani tai reaktioni tai keskustelunavaukseni moitteena hänestä itsestään, mitä se ei edes ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kutsui vaimonsa keskusteluyrityksiä paskanvatkaamiseksi :-)
Oli muutenkin suoraluonteinen mies.
Opetti minulle, että parhaiten toimeen tulee perinjuurin v ttumaisen ihmisen kanssa sillä sen kanssa toimiessa aina tietää mitä sieltä on tulossa.
Pidin tyypistä ja käytiin usein yhdessä kahvilla.
Näissä aina mietin mitä mies saa suhteesta. Nainen ainakin yrittää saada rakkautta ja kumppanuutta. Unelma se on saavuttamatonkin unelma. Mutta entä mies? Jos hän puhuu ja ajattelee puolisostaan noin, eikö ole vähän itsekidutusta olla naimisissa?
Ymmärrän, että naisella on romanttinen illuusionsa. Mutta entä miehillä?
Miksi rakkauteen ja kumppanuuteen kuuluu jatkuva ongelmien käsittely?
Miehenä koen nuo positiivisina asioina. Olisi mukava viettää mukavaa aikaa naisen kanssa, eikä aina vaan jauhaa ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kutsui vaimonsa keskusteluyrityksiä paskanvatkaamiseksi :-)
Oli muutenkin suoraluonteinen mies.
Opetti minulle, että parhaiten toimeen tulee perinjuurin v ttumaisen ihmisen kanssa sillä sen kanssa toimiessa aina tietää mitä sieltä on tulossa.
Pidin tyypistä ja käytiin usein yhdessä kahvilla.
Näissä aina mietin mitä mies saa suhteesta. Nainen ainakin yrittää saada rakkautta ja kumppanuutta. Unelma se on saavuttamatonkin unelma. Mutta entä mies? Jos hän puhuu ja ajattelee puolisostaan noin, eikö ole vähän itsekidutusta olla naimisissa?
Ymmärrän, että naisella on romanttinen illuusionsa. Mutta entä miehillä?
Miksi rakkauteen ja kumppanuuteen kuuluu jatkuva ongelmien käsittely?
Miehenä koen nuo positiivisina asioina. Olisi m
Mielenkiintoinen näkökulma. Sanoisin, että siinä pitää pystyä _myös_ siihen. Jos vaeltaa tunturissa ja nyrjäyttää nilkan, voi jatkaa kävelyä ja vammautua hitaasti pahemmin, tai "vatvoa" eli parantaa ongelman ja sitten jatkaa matkaa, toipunut entistä ehommaksi.
Se että mukana kävelee mies, joka pyytää olemaan valittamatta, on eri asia kuin mies joka katsoo mitä asialle voi yhdessä tehdä. Ja vastavuoroisesti toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri kutsui vaimonsa keskusteluyrityksiä paskanvatkaamiseksi :-)
Oli muutenkin suoraluonteinen mies.
Opetti minulle, että parhaiten toimeen tulee perinjuurin v ttumaisen ihmisen kanssa sillä sen kanssa toimiessa aina tietää mitä sieltä on tulossa.
Pidin tyypistä ja käytiin usein yhdessä kahvilla.
Näissä aina mietin mitä mies saa suhteesta. Nainen ainakin yrittää saada rakkautta ja kumppanuutta. Unelma se on saavuttamatonkin unelma. Mutta entä mies? Jos hän puhuu ja ajattelee puolisostaan noin, eikö ole vähän itsekidutusta olla naimisissa?
Ymmärrän, että naisella on romanttinen illuusionsa. Mutta entä miehillä?
Miksi rakkauteen ja kumppanuuteen kuuluu jatkuva ongelmien käsittely?
Miehenä koen nuo positiivisina asioina. Olisi m
Rakkaudessa voi huomioida ongelmia, jotka vaivaavat toista vaikkeivät vaivaisi itseä. Jos ne olisivat ongelmia molemmille, niissä olisikin varmaan helpompi tulla kuulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
semmoista on nalkuttajan elämä. kun on aina nalkuttanut tyhjästä, niin ei kukaan enää kuuntele sitten, kun olisi jotain oikeaa asiaa.
Kun tarpeeksi monta kertaa yrittää sanoa siitä mikä hiertää, eikä tule kuulluksi, ei lopulta sano mitään vaan hiljenee, ka on jo luovuttanut siitä että koskaan tulisi kuulluksi. Ja silti ero yllättää miehen, koska nainenhan jo lakkasi "valittamasta". Mies ei huomaa, että nainen vain luovutti ja lakkasi välittämästä.
on sinulla rankkaa, kun maailma ei pyörinytkään sinun ympärillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
semmoista on nalkuttajan elämä. kun on aina nalkuttanut tyhjästä, niin ei kukaan enää kuuntele sitten, kun olisi jotain oikeaa asiaa.
Kun tarpeeksi monta kertaa yrittää sanoa siitä mikä hiertää, eikä tule kuulluksi, ei lopulta sano mitään vaan hiljenee, ka on jo luovuttanut siitä että koskaan tulisi kuulluksi. Ja silti ero yllättää miehen, koska nainenhan jo lakkasi "valittamasta". Mies ei huomaa, että nainen vain luovutti ja lakkasi välittämästä.
on sinulla rankkaa, kun maailma ei pyörinytkään sinun ympärillä
Mitä jos mies toivoo ja tarvitsee naiselta jotakin vaikka seksiin ja läheisyyteen liittyen, mutta nainen toistuvasti sivuuttaa asian ja ei halua edes kuulla miehen toiveita ja tarpeita. Miltä se tuntuisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
semmoista on nalkuttajan elämä. kun on aina nalkuttanut tyhjästä, niin ei kukaan enää kuuntele sitten, kun olisi jotain oikeaa asiaa.
Kun tarpeeksi monta kertaa yrittää sanoa siitä mikä hiertää, eikä tule kuulluksi, ei lopulta sano mitään vaan hiljenee, ka on jo luovuttanut siitä että koskaan tulisi kuulluksi. Ja silti ero yllättää miehen, koska nainenhan jo lakkasi "valittamasta". Mies ei huomaa, että nainen vain luovutti ja lakkasi välittämästä.
on sinulla rankkaa, kun maailma ei pyörinytkään sinun ympärillä
Mitä jos mies toivoo ja tarvitsee naiselta jotakin vaikka seksiin ja läheisyyteen liittyen, mutta nainen toistuvasti sivuuttaa asian ja ei halua edes kuulla miehen toiveita ja tarpeita. Miltä se tuntu
Jos mies toistuvasti vonkaa anaaliseksiä, pyydän häntä hankkimaan miespuolisen panokaverin. Vaikka rakastaisin miestä, en altistaisi peräaukkoani ja rectumiani rasitukselle, mihin sitä ei ole tarkoitettu.
Jos mies kuorsaa nukkuessaan kovaan ääneen: kehotan häntä menemään uniapnea-tutkimuksiin. Jos mies ei halua, eikä noteeraa sanomaani, en ainakaan jatkossa nuku samassa huoneessa.
Laita kukko ulos kiekumaan. Eikä takasin oo asiaa. :p