Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

1963. Onnekseni piiskattiin. Se ei ollut väkivaltaa, vaan aiheellista kuritusta. Se piti minut oikealla tiellä ja siten minusta tuli menestyjä, enkä sortunut väärälle puolelle. Kiitos vanhempani siitä ohjauksesta.

Muistan äitini sanat. Selkääs saisisit saada. En kuitenkaan ikinä saanut.

Sain selkääni 60-luvulla ja nyt syön mt-lääkkeitä ahdistukseen. 

Syntymävuosi 1965, vanhemmat 1920-luvulla syntyneitä. Ei piiskattu kertaakaan. Minulla oli rakastavat ja lämpivät vanhemmat, jopa isäni, joka oli kolme vuotta sodassakin. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan äitini sanat. Selkääs saisisit saada. En kuitenkaan ikinä saanut.

En edes muista, mitä pahaa tein, mutta varmaan jotain, mikä ei sopinut pirtaaan.

Synnyin 1943. Kohtuullisesti sain piiskaa ja tukkapöllyä, veljet saivat enemmän ja yritin tehdä anomuksia, että pääsisivät vähemmällä. 

Itse en ole antanut tukkapöllyä kummenpaa, mutta pari kertaa heittänyt pihalle kun on joku häirinnyt tärkeää työpuhelua.

Muuten olen sitä mieltä, että nykyisin vanhemmat eivät uskalla laittaa lapsilleen mitään rajoja. Vanhemmat kilpailevat lasten suosiosta. Sitä satoa saamme nyt korjata. Koko yhteiskunta, veronmaksajat ja sosiaalitoimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1987. Ei ole piiskattu.

Lapsuudestani muistan kuinka puhuttiin lasten oikeuksista ja pidettiin tärkeänä sitä että lapsi tulisi nähdyksi sekä kuulluksi.

Lapsuudestani muistan että uhriutuminen oli jo alkanut lisääntyä 1970-luvulla syntyneistä alkaen ja näinä aikoina jo alkoi näiden silittely. Meno on vain koventunut vuosikymmenten saatossa. 

Nykyään jopa aresteja, jäähyjä ja jälki-istuntoja on alettu pitää väärinä kasvatuskeinoina.

Siksipä meillä onkin nykyisin näitä alaikäisterroristeja eikä mitään auktoriteetteja enää kunnioiteta, ei edes poliiseja tai pelastushenkilökuntaa. Mentiin taas kerran ojasta allikkoon, hohhoijaa. 🙄🙄

1994 ja kyllä 

Lapsuudessani ei perheellämme ollut varaa kalentereihin, ei piiskoihin  ja sudet vaan ulvoi... Sitten tulivat Pesut ja lopultakin minä sain piiskaa.

1962, piiskattiin ja nöyryytettiin.

83 ja kyllä piiskattiin. Todella haitallista lapselle.

Syntynyt-72. Ei piiskattu, mutta uhkailtiin sillä. Faija joskus lähestyi uhkaavasti vyön kanssa ja se riitti kyllä, että oli pakko olla kiltisti. En muista että ikinä olisi kuritettu fyysisesti mitenkään, mutta silti tuo oli kamalaa ja pelkäsin isääni.

Isäni oli myös yläkoulun opettajana toiminut kovan luokan vanhan remmin miehiä. Hänen isänsä oli erikoisjoukkojen jääkäri ja entinen suomalainen punakaartilainen. 

Isä tunnettiin koko pitäjällä luunapeistaan. Aina ensimmmäisen vuosiluokan alussa, ensimmäisenä päivänä hän teki näytöksen. Hän kutsui luokasta kaksi epäilemäänsä johtajapoikaa pitämään lyijykynää molemmilta puolilta. Sitten isäni teki kevyen ranneliikkeen ja näpäytti luunapilla lyijykynän kahtia näps.

Hänen suuri pallomainen kellonsoittajan kynsi mursi kynän sangen kevyesti. Jos isää ei totellut, niin hän mieluusti käytti luunappia lapsiin. Minä olin saanut monta osumaa otsaani. Yhdellä kertaa äiti vei minut murtuman vuoksi terveystarkastukseen, mutta osoittautui että murtuma oli vain hiusmurtuma. Siitä on muistona kuhmu otsassa. Isä käytti luunappiaan myös eläimiin. Jouluna hän demonstroi luunappiaan viinipulloihin ja olutpulloihn. Pulloista lensi kaula irti tai ne hajosivat kyljestä rikki. 

Kellonsoittajan kynnet hän oli saanut aikaiseksi ahkeralla ketjutupakoinnillaan. Häneltä meni pävässä kolmekin askia norttia tai camelia. 

Olen syntynyt -93. Ikinä en saanut remmistä, mutta tukkapöllyä ja luunappeja kyllä. Omaa lastani en ole kurittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudessani ei perheellämme ollut varaa kalentereihin, ei piiskoihin  ja sudet vaan ulvoi... Sitten tulivat Pesut ja lopultakin minä sain piiskaa.

Tiedän vain yhden tällaisen perheen. Olin siellä häissä.

Vierailija kirjoitti:

1963. Onnekseni piiskattiin. Se ei ollut väkivaltaa, vaan aiheellista kuritusta. Se piti minut oikealla tiellä ja siten minusta tuli menestyjä, enkä sortunut väärälle puolelle. Kiitos vanhempani siitä ohjauksesta.

Sama täällä. Isäni löi alituiseen minua ja haukkui minua pikku hintiksi, koska pukeuduin kuin David Bovie tai Michael Jackson. Hän itse näytti ihan talonmies Pikkaraiselta... Kiinnostuin väkivallasta jo nuorena ja koulunkäynti kiinnosti minua vain tappelullisessa mielessä. Ajauduin koulun jälkeen ja kesken koulupäivän lukuisiin tappeluihin. Kaikki alkoi kun minua kiusattiin ensimmäisenä koulupäivänäni. Ajattelin että annan takaisin ja nautin kostosta täysin rinnoin. Nautinkin ja tajusin miksi isänikin tekee sitä. Isäni oli tehnyt kivun tutuksi ja poikien antama kivun taso oli alhaista. 

Aivoni muovautui väkivallan mukana tietynlaiseksi ja on todennäköistä, että aivoni antoivat minulle dopamiinipalkintoja onnistuneista koitoksista. Monesti jälkikäteen ajauduin tahallani tilanteisiin jossa jouduin kiusatuksi, että saisin oikeuttaa väkivaltani muihin. Kun tämä viimeistään yläasteella huomattiin, niin muut alkoivat pelätä minua. Parhaimmat aamuni olikin sellaisia, kun mietin millä tavoin läpsin kiusaajiani korville. Jossain vaiheessa minusta oli tullut se kiusaaja, joka ei osanut lopettaa läksytystä. Vuosien takaiset asiat oli kerran viikossa annettava takaisin. 

Loppuaika menikin tarkkiksella joutuisasti ja lähinnä opiskelin kääntämään itse sätkäni tai varastelin tupakat muita oppilailta koulun lähimetsisikössä, minne he menivät tupakalle. Tein raittiustyötä. Otinhan minä rahaakin. Rahan tuonti kouluun oli ylipäätään kiellettyä ja ajattelin että koska heidän takia olin joutunut tarkkikselle, niin otan nyt veroni ja myöhemin tukina loput. 

Oi, kunnian vuodet!

1984. Kotona lyötiin remmillä, kepillä, muillla esineillä ja revittiin hiuksista ja puristettiin. Myös sanallista uhkailua ja ahdistelua, huutamista, nimittelyä.

Nyt minulle selvisi että isäni on uhannut myös lapsiani remmillä eikä pysty ymmärtämään miksi en anna lapsenlapsia enää valvomatta hänen luokseen. Harmittaa todella että uskoin että hän osaisi toimia toisin kun lapsenlapsista kyse. Mutta jos hän ei ole minua koskaan arvostanut erillisenä yksilönä niin eihän hän pysty lapsianikaan arvostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, 60-luvulla syntynyt koko meidän sisaruskatras, eikä meiltä kyllä remmillä lyöty eikä ollut fyysistä kuritusta. Se kuuluisa koivuniemen herra haettiin kerran oven päälle, kauhea saarnan kanssa, ihan aiheesta. Kuria oli kyllä ja se oli ihan ok.

En tiennyt ketään kaveriakaan, joka olisi lapsena saanut remmistä. Luunappia tai tukkapöllyä ehkä, niitä ei siihen aikaan pidetty niin pahana. En varsinaisesti muista kuulleeni, muuta kuin sanallista saarnaa. 

Ja ihan tavallisesta perheestä oltiin, kuten myös kaverit. Kovin paljon täällä on remmistä saaneita.

Luulen, että tässä asiassa on ollut todella paljon alueellisia eroja.

Olen syntynyt v 1955 ja en ole saanut koskaan piiskaa tai tukkapöllyä. Vanhempani synt. V, 1910 ja v. 1918 kertoivat, etteivät saaneet piiskaa.

Muistan, joskus 60-luvulla naapurin lapsi sai piiskaa ja aikuiset paheksuivat sitä suuresti ja jotenkin lapsen korvaan jäi muistiin, ettei vanhemmat ole käyneet kouluja. Ja joku naapurin mies halusi puuttua asiaan, mutta sitäkin pidettiin sopimattomana ja toisten asioihin puuttumista.

Omat lapsesi (3) syntyu 80-lvulla niin ei olisi tullut mieleenkään käyttää väkivaltaa, sillä puhumalla täytyy asiat selvittää eikä lyömällä.

Hyvä, että ap:llä  on ollut taitoa ja osaamista katkaista väkivalta sukupolvien ketjussa. 

1959 ja kyllä. En muista selkäsaunoja pahalla, koska ne tuli aiheesta. 

Paljon pahempaa oli isäni henkinen väkivalta meitä teini-ikäisiä tyttöjä kohtaan. Mökötys, nöyryyttäminen, dissaus, puhumattomuus, ei mitään tunteita saanut näyttää. Se saa kyyneleet silmiin vieläkin vaikka isä on ollut haudassa jo yli 10 vuotta.