Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

1972 ei piiskattu. Kasvatus oli varsin vapaata ja elämä muutenkin leppoisaa.

1966. Sain tukkapöllyä ja kun isäntä raivostui, housut nilkkoihin ja vyöllä veteli persuksille. Olin vanhin ja se kohteli minua niin epäoikeudenmukaisesti. En ollut hänen suosikki, kaikki oli minun vikaani, jos joku oli loukannut itseään, se oli minun syy, en ollut katsonut sisarusten perään. Ja kaikesta sain selkääni. Pieksäminen tuntui olevan hänen ilonaiheitaan.

Kaikkein suututtavin tapaus oli kun oli ottanut 14-vuotiaana mopon ja lähtenyt kalaan. Sainkin pari. Kotiin tullessa siellä olivat myös naapurin lapset ja isäntä oli raivona, en olisi saanut lähteä ilman lupaa enkä ainakaan mopolla. Käski hakemaan vitsan (risun) ojan laidasta, hän opettaa ettei noin tehdä. Kieltäydyin. Se kävi käsiksi. Löin, löin niin lujaa kuin pystyin. Se kaatui selälleen.

Käännyin ja lähdin ulos, otin mopon ja lähdin ajamaan lähikylään. Huusi se siellä perään, mutta en kuunnellut. Siitä se ura urkeni, ensin tätini luo, joka uskoi, kun oli nähnyt mitä isä tekee. Asuin siellä seuraavan talven. Siitä sitten kaupunkiin ammattikouluun, armeija, töihin, vaimokin tuli ja lapsia. En ole lapsiani lyönyt, en kertaakaan. Fyysinen tuska ei ole oikea kasvatusväline. Sitä voi käyttää vaaran välttämiseen esim tulen tai kuuman kanssa, mutta rangaistuksena ei koskaan. Luin itseni insinööriksi. Perustin oman yrityksen.

Koskaan en enää isääni nähnyt, en olen käynyt siellä koskaan tuon päivän jälkeen. En mennyt 12 vuoden jälkeen edes hautajaisiin. Muut ihmettelivät, etten isää tullut hautaan kantamaan. En, minä en tuollaista hautaan kanna. Katkera olen, vieläkin.

1992. Kyllä sain piiskaa. Lisäksi luunappeja tuli ja äiti rakasti tukasta repimistä. Järjetöntä huutoa oli joka päivä, inhosin aina sitä äidin kotiin tuloa. Äiti jopa suunnitteli tappavansa minut ja siskoni itsensä kanssa.  Ei hullu enää uskaltanut käydä käsiksi, kun aloin lyömään takaisin. 

Parastahan tässä on se, että olen kuullut usein kuinka hyvä äiti minulla on ja minun pitäisi olla läheisempi hänen kanssaan. Kukaan ei koskaan uskonut, miten väkivaltaista meillä kotona oli. Avoimesti siis kerroin esim. opettajille ja sukulaisille. Koskaan kukaan ei auttanut.

Yleensä väkivalta lasta kohtaan on sitä, että ei pärjätä älyllisesti edes lapselle ja sitten menee hermo ja pitää näyttää, että sentään voimaa on enemmän kuin lapsella. Sitten kun se lapsi siitä kasvaa, ei ole enää sitäkään ja sen jälkeen ollaankin pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1946, eikä piiskattu. Isä oli kyllä impulsiivinen ja räväkkä luonteeltaan, mutta ei minkäänlaiseen väkivaltaan taipuvainen. Äiti oli juureva ja rauhallinen emäntä, enkä voisi kuvitella, että hän olisi koskaan edes tukistanut. Vai oltiinko me neljä niin kilttejä laps👩👦👦ia, ettei ollut aihetta?👧👨👩👴

 

 

Emojit ei täsmää kertomaasi.

Juu huomasin. En tiedä, mitä muuveja nuo töppösormet ovat tehneet. Pannaan iän piikkiin. 😊

Ei kai tähän voi lisätä muuta kuin että jos tekee mieli lyödä tai tukistaa, mieti vielä. Älä tee sitä ainakaan raivon tai koston kuohuttaessa mieltä, se on silloin pahoinpitelyä. Jos mielestäsi et saa muuten oppia tai asiaa menemään perille kuin piiskalla tai tukistuksella, on jotain mennyt väärin.

Lapselle pitää asettaa rajat, ne luovat turvallisuutta. Mutta aseta rajat niin, ettei niitä kunnioiteta pelokkaana vaan ymmärryksellä. Ja tietysti virallisesti lasta ei saa lyödä eikä tukistaa, se on laissa rangaistavaksi säädettyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tähän voi lisätä muuta kuin että jos tekee mieli lyödä tai tukistaa, mieti vielä. Älä tee sitä ainakaan raivon tai koston kuohuttaessa mieltä, se on silloin pahoinpitelyä. Jos mielestäsi et saa muuten oppia tai asiaa menemään perille kuin piiskalla tai tukistuksella, on jotain mennyt väärin.

Lapselle pitää asettaa rajat, ne luovat turvallisuutta. Mutta aseta rajat niin, ettei niitä kunnioiteta pelokkaana vaan ymmärryksellä. Ja tietysti virallisesti lasta ei saa lyödä eikä tukistaa, se on laissa rangaistavaksi säädettyä.

Pelotteita tarvitaan myös kasvatuksessa. Kasvatus ilman pelotteita on kuin lakikirja ilman rangaistussäädöksiä.

Nykyään valitettavan monet kasvattavat johonkin aatteeseen perustuen eikä siihen perustuen, että mikä toimii oikeasti. Käytännön näkökulmat kuten se, että lapsi ei todellakaan suostu ja/tai kykene ymmärtämään kaikkea, on hylätty.

Ei ole käytetty minkäänlaista väkivaltaa meitä lapsia kohtaan. Kotona on osattu puhua kaikesta, myös tunteista.

Vuosimallia 1970, boomereiden kasvattama.

60-luvulla synnyin. Henkistä väkivaltaa paljonkin. Nyrkistä sain pari kertaa niin, että oli musta silmä koulussa seuraavana päivänä. Myöskin komennettiin jättäytymään auton alle, että kuolisin. Tämä oli rangaistus sattuneesta vahingosta. En mennyt tielle sitä tekemään. Hankalaa oli kun ei ollut mitään paikkaa, mihin olisi voinut lähteä edes hetkeksi. Kaikki, mitä kotona tapahtui piti tietenkin salata.

-90 ja EI.

Ei koskaan piiskattu. Sv 1953.

Sensijaan oli kylmät kylvyt, eristys, lumihangessa istuttaminen (siis ilman vaatetusta) ja pahin kaikista, nälkä.

Eli, toivoton tapaus.... edelleen.

Olen syntynyt 1958, enkä ole ikinä saanut piiskaa. Jotain pieniä tukistuksia muistan. 

En myöskään olisi voinut kuvitellakaan lyöväni omia lapsiani. En ymmärrä, miten kukaan voi tehdä sellaista. 

60luvulla. En ole saanut piiskaa, en tukkapöllöä. Kehuja kyllä!

Olen -82 nainen:

- Äitini löi kasvoihin, nipisteli, tukisti, tuuppi kumoon, löi vitsalla.

- Isäni: hakkasi mm. imurin putkella, vyöllä, potki, löi nyrkillä, hakkasi hiuksista pitäen päätä seinään, repi hiuksista pitkin lattiaa, repi korvista, kävi rintoihin ja alas kipeästi käsiksi. Nämä alkoi n.3v miistin mukaan.

- Veljet: hakkasi myös. 

Nuorin oli -89, häntäkin pahoinpideltiin. 

1987, piiskattiin ja tukistettiin.

1973. Pari kertaa äiti antoi käsilaukun remmistä tai koiran talutushihnasta. Pyysi kyllä anteeksi joka kerta, ja toisaalta tiesin käyttäytyneeni rumasti, joten ymmärsin toisaalta myös sen, että jokin rangaistus tuli. Ei jäänyt traumoja eikä väkivallan pelko tosiaankaan ollut jatkuvasti läsnä.

Kerran, en muista enää edes syytä, piiskaa heilutti äiti. Isän käyttämä rangaistus oli nurkassa seisottaminen.

1993. Ei piiskausta, mutta tukkapöllyä tuli. Jossain kohtaa kotona oli risunippu näkyvillä yhden kaapin ovessa pelotteena, koskaan sitä ei kyllä käytetty. Ei traumoja kuitenkaan. 

2004 mies ja pari kertaa vuodessa noin 15v asti tuli selkäsaunoja äidin polvilla poikittain. Ihan vaan kädestä paljaalle perseelle. 

Olen syntynyt 1987. Ei ole piiskattu.

Lapsuudestani muistan kuinka puhuttiin lasten oikeuksista ja pidettiin tärkeänä sitä että lapsi tulisi nähdyksi sekä kuulluksi.

Lapsuudestani muistan että uhriutuminen oli jo alkanut lisääntyä 1970-luvulla syntyneistä alkaen ja näinä aikoina jo alkoi näiden silittely. Meno on vain koventunut vuosikymmenten saatossa.