Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?
Itse olen syntynyt 1980. Sain tukkapöllyä, litsareita äidiltäni. Isä antoi remmiä. Omia lapsiani en ole kurittanut fyysisesti.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-79 ja sain hakea vitsan metsästä, jolla räpsittiin perseelle. Omia lapsia tai ketään muutakaan en itse lyö tai fyysisesti kurita muutoinkaan. Eiköhän ole aika katkaista tämä sukupolvinen väkivallan kierre.
Ruumiillista kuritusta käyttivät sadat sukupolvet meitä ennen. Ilmeisesti he olivat tyhmiä kun eivät ymmärtäneet, että kyllä lapsi alkaa totella kunhan sen kanssa keskustelee.
Ei joka paikassa ole hakattu lapsia siten kuin sotien traumatisoimassa Suomessa. Esim. Ruotsissa on useiden sukupolvien ajan rakastettu lapsia ja käytetty pehmeämpää ja keskustelevaa kasvatustyyliä. Tuo kiinnittää huomiota esim. sotalasten kertomuksissa, että Ruotsissa heitä
Vyö on pehmeä ja isoon lihakseen osuessaan se ei riko mitään. Tarkoitus siinä on tuottaa kipua eikä vahingoittaa.
Sama pätee kiduttamiseen
-83 syntynyt ja pumpulissa kasvanut. Ei mitään väkivaltaa eikä sen uhkaa.
-77 tukkapöllyä tuli jos ei sana mennyt perille, vuotta vanhempi sisko sai kerran nahkävyöllä takamukselle. Omalla hölmöilyllä ansaittu nämä rangaistukset, joten saatiin mitä tilattiin.
Omien lasten kohdalla olen myös monesti ollut sitä mieltä että tukkapölly olisi aivan ansaittu kun monesta sanomisesta ja selittämisestä huolimatta jotkut asiat ei vaan mene perille. Laitonta niin jäänyt antamatta kuitenkin.
1992, tukkapöllyä ja luunappeja sain, mutta itse onnistuin välttymään piiskaukselta.
1979. Sain joskus tukkapöllyä ja luunappeja, remmilläkin uhkailtiin (mutta sitä ei käytetty). Olin aika pieni, alle kouluikäinen. Ja sen muistan, etten aina ymmärtänyt, mistä rangaistus tuli. Erityisesti keskelle otsaa näpäytetyt luunapit olivat nöyryyttäviä. Vanhempani olivat korkeakoulutettuja, mutta vaatimattomista oloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-79 ja sain hakea vitsan metsästä, jolla räpsittiin perseelle. Omia lapsia tai ketään muutakaan en itse lyö tai fyysisesti kurita muutoinkaan. Eiköhän ole aika katkaista tämä sukupolvinen väkivallan kierre.
Ruumiillista kuritusta käyttivät sadat sukupolvet meitä ennen. Ilmeisesti he olivat tyhmiä kun eivät ymmärtäneet, että kyllä lapsi alkaa totella kunhan sen kanssa keskustelee.
Ei joka paikassa ole hakattu lapsia siten kuin sotien traumatisoimassa Suomessa. Esim. Ruotsissa on useiden sukupolvien ajan rakastettu lapsia ja käytetty pehmeämpää ja keskustelevaa kasvatustyyliä. Tuo kiinnittää huomiota esim. sotalasten kertomuksissa, että Ruotsissa heitä on kohdeltu hyvin, eivätkä olusi halunneet palata
Hyvä syy vyöllä pieksentään on esimerkiksi, jos lapsi vandalisoi piirtämällä seinään, kiusaa toista lasta tai huutaa koko päivän
89 ja muistan että äiti tukisti kerran, murtui sen jälkeen itse, alkoi itkeä ja pyysi myöhemmin anteeksi. Mitään muuta väkivaltaa en muista kokeneeni vanhemmilta. Sisaruksien kanssa tapeltiin sitten senkin edestä
1978. Jotain luunappeja ja naamalle läpsimistä oli ja kerran saatiin kunnolla isältä nahkavyöstä. Meinasi antaa uudestaankin, mutta se oli juuri sitä aikaa joskus 80-luvulla kun lapsien hakkaaminen kiellettiin ja isoveljeni oli jostain sen kuullut. Uhkasi soittaa poliisille.
Aikuisena sain kuulla kuinka kauhealla tavalla lapsia kuritettiin vanhempieni lapsuudessa. Esimerkiksi äitini kertoi, että heidän isänsä saattoi ihan ilman mitään syytä läppäistä avarilla poskelle.
Meitä sentään hakattiin edes "syystä '. En tiedä miten olisin selvinnyt siitä, että ohimennen vain vedellään turpiin, vain siksi että olet olemassa.
Että siinä mielessä olen antanut anteeksi vanhemmilleni, hekin olivat vain oman aikansa kasvatteja ja yrittivät parhaansa.
1972 - Ei koskaan kosketty fyysisesti, mutta napakasti kiellettiin, jos tyhmyyksiä tein.
Lyöminen loppui siihen, kun tajusin olevani isompi ja vahvempi Pistin turpaan ja sanoin, että joka kerta, kun lyö lyön takaisin.
Vierailija kirjoitti:
-77 tukkapöllyä tuli jos ei sana mennyt perille, vuotta vanhempi sisko sai kerran nahkävyöllä takamukselle. Omalla hölmöilyllä ansaittu nämä rangaistukset, joten saatiin mitä tilattiin.
Omien lasten kohdalla olen myös monesti ollut sitä mieltä että tukkapölly olisi aivan ansaittu kun monesta sanomisesta ja selittämisestä huolimatta jotkut asiat ei vaan mene perille. Laitonta niin jäänyt antamatta kuitenkin.
Tuohan vain kertoo siitä, ettet osannut heille selittää asiaa sillä tavalla, että he sen ymmärtävät. Ei lapsissa ongelma siis vaan sinussa
-81. Sain remmistä ja risusta ja sain luunappeja ja sain tukkapöllyä sellaisella voimalla, että hiuksia irtosi ihan kamalasti.
1977 ja minua ei ikinä kuritettu. Olin kiltti lapsi. En edes tiennyt tuolloin, että muut ehkä saivat remmistä.
Syntynyt 1965. Joskus pienenä 1970-luvun alkupuolella saanut tukkapöllyä ja kerran uhkailtiin vitsalla mutta jäi uhkailuksi.
Ei minusta tullut kuritonta kakaraa eikä rikollista aikuista vaikka ei väkivaltaa kasvatuksessani käytetty.
M60
Synnyin 50-luvulla ja kyllä tuli kuritusta monessa muodossa, vaikka olin kiltti ja arka lapsi. Murrosiässä uhattiin kotoa ajamisella, jos uskalsin puolustautua tai olla vähänkin eri mieltä jostain asiasta.
-89 syntynyt ja en muista saaneeni remmistä/piiskaa, mutta kaikkea muuta väkivaltaa oli sitten senkin edestä. Sen vähän mitä noista ajoista muistan, väkivallalle oli muka aina joku syynsä, mutta näin aikuisena tajunnut että kyseessä oli kyllä ihan sekopäinen ja mielivaltainen toiminta.
S. 1975, perheessämme ei ollut ruumiillista kuritusta
(kavereilla kyllä tiettävästi oli)
Olen syntynyt v. 1956 eikä meidän perheessä harrastettu ruumiillista kuritusta. Tukkapölllyä ehkä olen saattanut saada, mutta sekin on ollut niin helläkätistä ettei siitä ole muistikuvaa jäänyt. Meilllä ratkaistiin asiat puhumalla ja ääntäkin joskus korotettiin jopa huutamiseen asti jos viesti ei muuten mennyt perille.
Sama pätee kiduttamiseen