Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?
Itse olen syntynyt 1980. Sain tukkapöllyä, litsareita äidiltäni. Isä antoi remmiä. Omia lapsiani en ole kurittanut fyysisesti.
Kommentit (253)
1978 syntynyt ja kammottavaa väkivaltaa isäni taholta. Muistan jostain viiden vuoden iästä, kun minut oli sidottu nahkavyöllä etten pääse karkuun ja toisella vyöllä hakattiin. Väkivaltaa jatkui niin pitkään kun kotona asuin, äitini ei muka voinut asialle mitään. Sai kyllä osansa itsekin, mutta rahan takia roikkui suhteessa ja piti itseään syyttömänä minun kohteluun, koska eihän hän mitään mahda.
Syntynyt v.1962. Äitini löi nahkavyöllä, kun olin pissannut sänkyyni. Luunappeja, tukistuksia jatkuvasti, kunnes 15vuotiaana löin takaisin. Sen jälkeen äiti ei enää koskaan koskenut minuun.
-75. Ei fyysistä kuritusta.
Kerran jouduin tosin hakemaan risuja lähimetsästä ja äiti uhkaili rangaistuksella. Olin kolmannella luokalla mennyt tyttöjen kutsumana jonkun kotiin "discoon". Siinä tanssiessa hitaitakin venähti iltaan ja äiti oli huolesta sekaisin, oli etsinyt joka paikasta.
Ilmeisesti joku primitiivireaktio, häntä kuritettiin nahkaremmillä säännöllisesti lapsena, -45 syntynyt. Halasi toki ja pyysi anteeksi toimintaansa. Jatkossa tulin koulusta suoraan kotiin, enkä antautunut seireenien pauloihin tanssimaan Madonnaa ja Alphavilleä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. Ja ana aiheesta
Tuo on defenssi, että oikeuttaa välivallan itseään kohtaan.
Arvot ovat aina valintakysymys. Mikään ei ole absoluuttisesti väärin, vaan oikea ja väärä perustuu aina arvostuksiin. Nyt on valittu arvostaa ruumiillista koskemattomuutta - täällä länsimaissa. Monessa muussa paikassa sellaiselle nauretaan. Väkivalta on kätevää. Sillä vahvin saa mukavasti tahtonsa läpi. Kun yksi pomottaa ja muut alistuvat, niin kaikki soljuu mukavasti, eikä tarvi joka suuntaa miettiä, miten huomioisi ja miellyttäisi kaikkia maailman ihmisiä. Riittää kun miellyttää sitä pomoa. Yleensä ihmiskunnassa mies on ollut se pomo ja pitänyt muut väkivallalla aisoissa. Itse olen nainen, enkä tietenkään halua väkivaltaa itseäni kohtaan. Toisaa
Edes ammattilaiset eivät saa tuota tunnekasvatusta toimimaan. Päiväkodeissa ja kouluissa on aina vain pahempi kaaos.
Oli valtava virhe, kun rangaistusten antamista alettiin pitää väkivaltana.
Saavat kyllä ja nykyvanhemmat on paljon parempia kasvattajia kuin menneet polvet. Ymmärretään lapsen psyykkinen kehittyminen ja sopeutetaan vaatimustaso siihen. Ja lapsia rakastetaan ja se näytetään. Yleisellä tasolla lapset voi paljon paremmin nyt kuin ennen. Sitten on tietenkin niitä koteja, joissa ymmärrystä ei edelleenkään liikoja ole.
Vierailija kirjoitti:
-79 ja sain hakea vitsan metsästä, jolla räpsittiin perseelle. Omia lapsia tai ketään muutakaan en itse lyö tai fyysisesti kurita muutoinkaan. Eiköhän ole aika katkaista tämä sukupolvinen väkivallan kierre.
Ruumiillista kuritusta käyttivät sadat sukupolvet meitä ennen. Ilmeisesti he olivat tyhmiä kun eivät ymmärtäneet, että kyllä lapsi alkaa totella kunhan sen kanssa keskustelee.
1974, ei kertaakaan ole fyysisesti rangaistu.
1963 syntynyt. Äiti löi, hakkasi nahkavyöllä, tukisti. Isä oli kiltti, mutta äidin vallan alla. Pelkäsin äitiäni lapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
1963 syntynyt. Äiti löi, hakkasi nahkavyöllä, tukisti. Isä oli kiltti, mutta äidin vallan alla. Pelkäsin äitiäni lapsuudessa.
Oliko vyö paksua kunnon nahkaa että tuntu vai minkäläinen vyö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai. Ja ana aiheesta
Tuo on defenssi, että oikeuttaa välivallan itseään kohtaan.
Arvot ovat aina valintakysymys. Mikään ei ole absoluuttisesti väärin, vaan oikea ja väärä perustuu aina arvostuksiin. Nyt on valittu arvostaa ruumiillista koskemattomuutta - täällä länsimaissa. Monessa muussa paikassa sellaiselle nauretaan. Väkivalta on kätevää. Sillä vahvin saa mukavasti tahtonsa läpi. Kun yksi pomottaa ja muut alistuvat, niin kaikki soljuu mukavasti, eikä tarvi joka suuntaa miettiä, miten huomioisi ja miellyttäisi kaikkia maailman ihmisiä. Riittää kun miellyttää sitä pomoa. Yleensä ihmiskunnassa mies on ollut se pomo ja pitänyt muut väkivallalla aisoissa. Itse olen nainen, enkä tie
Saavat kyllä ja nykyvanhemmat on paljon parempia kasvattajia kuin menneet polvet. Ymmärretään lapsen psyykkinen kehittyminen ja sopeutetaan vaatimustaso siihen. Ja lapsia rakastetaan ja se näytetään. Yleisellä tasolla lapset voi paljon paremmin nyt kuin ennen. Sitten on tietenkin niitä koteja, joissa ymmärrystä ei edelleenkään liikoja ole.
Kasvatuksen paremmuutta on alettu mitata sillä, että miten hyvin kasvatus sopii yhteen tiettyjen kasvatusteorioiden kanssa. Esimerkiksi jos lapsi ei tottele tai muuten käyttäytyy huonosti niin aiemmin sitä pidettiin lähes poikkeuksetta kasvatuksellisena epäonnistumisena. Nykyisin taas monet pitävät sitä onnistumisena, kun lapsihan siinä vain rohkeasti ilmaisee tunteitaan eikä anna alistaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-79 ja sain hakea vitsan metsästä, jolla räpsittiin perseelle. Omia lapsia tai ketään muutakaan en itse lyö tai fyysisesti kurita muutoinkaan. Eiköhän ole aika katkaista tämä sukupolvinen väkivallan kierre.
Ruumiillista kuritusta käyttivät sadat sukupolvet meitä ennen. Ilmeisesti he olivat tyhmiä kun eivät ymmärtäneet, että kyllä lapsi alkaa totella kunhan sen kanssa keskustelee.
Ei joka paikassa ole hakattu lapsia siten kuin sotien traumatisoimassa Suomessa. Esim. Ruotsissa on useiden sukupolvien ajan rakastettu lapsia ja käytetty pehmeämpää ja keskustelevaa kasvatustyyliä. Tuo kiinnittää huomiota esim. sotalasten kertomuksissa, että Ruotsissa heitä on kohdeltu hyvin, eivätkä olusi halunneet palata Suomeen, missä tunteita ei näytetä ja vanhemmat on kylmiä lapsiaan kohtaan. Edelleen Ruotsissa näkyy aivan äärettömän suuri ero Suomeen verrattuna mitå tulee ihmisten tunteiden näyttämiseen ja ylipäätään lämpimään suhtautumiseen kanssaihmisiä kohtaan. Suomalaiset on hakattu tunteettomiksi monen sukupolven ajan.
1966. Ei piiskattu eikä käytetty muutakaan väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 1960-luvun lapsi, eikä minua piiskattu, mutta äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.
Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.
Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun `häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole heihin käyttänyt.
Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa par
Sinulla on kiltti äiti, kun tarjosi pullamaitoa. Se on sellainen vanhan hyvän ajan jälkiruoka, joka on nykyään melkein unohdettu.
1970
Kyllä. Hiuksista repimistä, kädellä, hyppynarulla, hengarilla ja nahkavyöllä lyömistä, luunappeja, kotiarestia, henkistä väkivaltaa.
Olen syntynyt -88.
Remmiä en ole saanut, tukkapöllyä ja luunappeja kyllä senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-79 ja sain hakea vitsan metsästä, jolla räpsittiin perseelle. Omia lapsia tai ketään muutakaan en itse lyö tai fyysisesti kurita muutoinkaan. Eiköhän ole aika katkaista tämä sukupolvinen väkivallan kierre.
Ruumiillista kuritusta käyttivät sadat sukupolvet meitä ennen. Ilmeisesti he olivat tyhmiä kun eivät ymmärtäneet, että kyllä lapsi alkaa totella kunhan sen kanssa keskustelee.
Ei joka paikassa ole hakattu lapsia siten kuin sotien traumatisoimassa Suomessa. Esim. Ruotsissa on useiden sukupolvien ajan rakastettu lapsia ja käytetty pehmeämpää ja keskustelevaa kasvatustyyliä. Tuo kiinnittää huomiota esim. sotalasten kertomuksissa, että Ruotsissa heitä on kohdeltu hyvin, eivätkä olusi halunneet palata Suomeen, missä tunteita ei näytetä ja vanhemmat on kylmiä lapsiaan kohtaan. Edelleen Ruotsissa näk
Menehän jo nukkumaan.
-74. Tuli remmiä ja tuli nyrkistä. Loppui kun puukotin isää kahdesti ja sanoin, että kerran kun tulet vielä niin dumppaan suoraan suohon. Ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-79 ja sain hakea vitsan metsästä, jolla räpsittiin perseelle. Omia lapsia tai ketään muutakaan en itse lyö tai fyysisesti kurita muutoinkaan. Eiköhän ole aika katkaista tämä sukupolvinen väkivallan kierre.
Ruumiillista kuritusta käyttivät sadat sukupolvet meitä ennen. Ilmeisesti he olivat tyhmiä kun eivät ymmärtäneet, että kyllä lapsi alkaa totella kunhan sen kanssa keskustelee.
Ei joka paikassa ole hakattu lapsia siten kuin sotien traumatisoimassa Suomessa. Esim. Ruotsissa on useiden sukupolvien ajan rakastettu lapsia ja käytetty pehmeämpää ja keskustelevaa kasvatustyyliä. Tuo kiinnittää huomiota esim. sotalasten kertomuksissa, että Ruotsissa heitä on kohdeltu hyvin, eivätkä olusi halunneet palata Suomeen, missä tunteita ei näytetä ja vanhemmat on kylmiä lapsiaan kohtaan. Edelleen Ruotsissa näkyy aivan äärettömän suuri ero Suomeen verrattuna mitå tulee ihmisten tunteiden näyttämiseen ja ylipäätään lämpimään suhtautumiseen kanssaihmisiä kohtaan. Suomalaiset on hakattu tunteettomiksi monen sukupolven ajan.
Hyvästä syystä annettu rangaistus ei ole mitään "hakkaamista". Ei kukaan syytä valtiotakaan varastamisesta jos se antaa sakon jollekin.
Mitä Ruotsiin tulee niin se on maailman liberaalein kasvatusmaa. Ensimmäinen maa maailmassa missä ruumiillinen kuritus kiellettiin oli Ruotsi ja toinen oli Suomi.
Itsekin luulin pitkään, että lasten rakastava hoivaaminen on jokin nykyajan ilmiö. Mutta ei se ole muuta kuin Suomessa ja muualla samanlaisissa paikoissa, missä elämä on ollut niin kovaa, että ihmisillä pimenee vintti. Lasten hellittely on ollut ihan normaalia satoja vuosia, siellä missä ihmiset on voineet elää niin, että normaalit tunteet on kehittyneet.
Tämän päivän lapsilla on totisesti se oma tahto. Jos lapsi vaikkapa päättää ettei mene kouluun niin sitten ei mene, eivätkä vanhemmat tai koulu mahda sille päätökselle mitään.