Minä vuonna olet syntynyt? Piiskattiinko sinua lapsena?

-65 sain koivuvitsasta aiheesta.

"Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan"  Olen kait sitten vihannut lapsiani kun en ole tukkapöllyä tai muutenkaan kurittanut.  Joskus äänenvoimakkuutta joutui kyllä käyttämään.

Nahkavyö kaksinkerroin ja perse piiskattiin punaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piiskattiin. Lyötiin. Hakattiin. Huudettiin. 0-15 v. Muutin kotoa.

 

Tekis hyvää monelle muullekin.

t. Akateeminen

 

Ai se, että pääsisi hakkaamaan lapsia? Varmasti se jollain tavalla auttaa siihen raivon tunteeseen, mutta se lapsi vähän niin kuin kärsii siitä.

1959. Sain selkään päivittäin. Äidiltäni. Kuulemma olin niin tuhma pieni tyttö. Tukkapöllyt ja luunapit olivat nekin jokapäiväistä herkkua.

Omat lapseni ovat syntyneet 1987 ja 1990. Heitä ei ole tarvinnut kurittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai.  Ja ana aiheesta 

Tuo on defenssi, että oikeuttaa välivallan itseään kohtaan.

Arvot ovat aina valintakysymys. Mikään ei ole absoluuttisesti väärin, vaan oikea ja väärä perustuu aina arvostuksiin. Nyt on valittu arvostaa ruumiillista koskemattomuutta - täällä länsimaissa. Monessa muussa paikassa sellaiselle nauretaan. Väkivalta on kätevää. Sillä vahvin saa mukavasti tahtonsa läpi. Kun yksi pomottaa ja muut alistuvat, niin kaikki soljuu mukavasti, eikä tarvi joka suuntaa miettiä, miten huomioisi ja miellyttäisi kaikkia maailman ihmisiä. Riittää kun miellyttää sitä pomoa. Yleensä ihmiskunnassa mies on ollut se pomo ja pitänyt muut väkivallalla aisoissa. Itse olen nainen, enkä tietenkään halua väkivaltaa itseäni kohtaan. Toisaalta lasten kanssa kyllä pääsee helpolla, kun kasv

Ei todellakaan pääse helpommalla opettamalla lapselle, että väkivallalla voi ratkaista tilanteita. Päästät sen lapsen ovesta ulos, niin se toteuttaa tuota oppia kodin ulkopuolellakin.

Minä olen 1960-luvun lapsi, eikä minua piiskattu, mutta äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun `häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole heihin käyttänyt.

Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa pari kertaa viikossa ja aina joskus syömme yhdessä pullamaitoa.

-89. Joo, iskän vyöstä. Luunappeja myös, kuten tukkapöllyäkin. Äiti puri, noiden edellisten lisäksi. Ja puri ihan niin että veri tirskui selästäni. Myöhemmin sain vielä hullumman isäpuolen joka hakkasi oikein kunnolla. Äitiä ei kiinnostanut. Eikä sossujakaan! Ajatelkaa, jo 2000-luvun alussa kun ymmärsin kaverin painostuksesta soittaa poliisille, jotka lähettivät sossut ja jo silloin ei niitä kiinnostanut tällainen asia. Äiti ja hullu äijänsä olivat lomamatkalla, hoidin maatilan eläimet yksin eikä sossut nähneet siinäkään mitään ongelmaa. 

1969. Kyllä, tuhottiin kokonitdetunto sen verran etten enää edes välittänyt. 

1976, ei piiskattu mutta Koivuniemen herralla uhkailtiin, tukkapöllyä tuli pari kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1968. Piiskattiin ja tukkapöllytettiin. Omaa esikoistani luunapitin jonkin verran. Seuraavia ei tarvinnut.

Niin kun aikuistuit ja opit muita vihanhallintakeinoja? Teitkö liian nuorena ensimmäisen, niin ettei omat tunteidensäätelykeinot olleet vielä hanskassa?

Joo, opin huutamaan kuin piru. Lapsille ei tarvinnut kauan huutaa. Aloin huutaa äijälle, niin lapset alkoivat kovin kilteiksi ja tottelevaisiksi. Pelkkä karjumisen mahdollisuus siis riitti. Tai sitten olivat vaan niin kilttiluonteisia. Mitään tunnetaitoja ei ole opetellut enkä tule opettelemaan, enkä myöskään lapsille opettanut. Ovat saaneet itse opetella, jos kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

89. Koivuniemen herra, isän nahkavyö ja tukkapölly tulivat tutuiksi.

 

Olisin mieluummin aina ottanut tukkapöllyn kuin remmiä. Tukkapölly ei tuntunut kovin pahalle. Remmin jälkeen takapuoli aristi monta päivää! =( t. ap

 

1975 synnyin. Piiskattiin, lyötiin, hakattiin remmillä, tukistettiin ja kopitettiin lukitussa pimeässä kopissa jos isällä meni hermo. Niska vaurioitui ja kurkun alueella kilpirauhanen sai jonkun tällin samalla, kun isä ravisteli molemmista korvista niin, että pää meinasi irrota. Loppuelämän kilpirauhaslääkitys. Olisi hakannut perseelle. Olin 16 ja muutin välittömästi pois.

Myöhemmin kuultu, että oltiin kuulemma helppoja lapsia. Oisko jälki ollut mitä jos oltas oltu vaikeita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1968. Piiskattiin ja tukkapöllytettiin. Omaa esikoistani luunapitin jonkin verran. Seuraavia ei tarvinnut.

Niin kun aikuistuit ja opit muita vihanhallintakeinoja? Teitkö liian nuorena ensimmäisen, niin ettei omat tunteidensäätelykeinot olleet vielä hanskassa?

Joo, opin huutamaan kuin piru. Lapsille ei tarvinnut kauan huutaa. Aloin huutaa äijälle, niin lapset alkoivat kovin kilteiksi ja tottelevaisiksi. Pelkkä karjumisen mahdollisuus siis riitti. Tai sitten olivat vaan niin kilttiluonteisia. Mitään tunnetaitoja ei ole opetellut enkä tule opettelemaan, enkä myöskään lapsille opettanut. Ovat saaneet itse opetella, jos kiinnostaa.

Miksi teit lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

89. Koivuniemen herra, isän nahkavyö ja tukkapölly tulivat tutuiksi.

 

Olisin mieluummin aina ottanut tukkapöllyn kuin remmiä. Tukkapölly ei tuntunut kovin pahalle. Remmin jälkeen takapuoli aristi monta päivää! =( t. ap

 

Minusta oli myös nöyryyttävää olla takapuoli paljaana isän sylissä kouluiässä. Se oli oikeastaan pahin osa sitä rangaistusta.

Miksi ihmiset tekee lapsia, jos eivät edes pidä lapsista? 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 1960-luvun lapsi, eikä minua piiskattu, mutta äiti löi joka päivä kartulla. Se oli mummun pyykkikarttu, jota hän oli itse aikanaan käyttänyt samaan tarkoitukseen. Perustelu oli se, että jos en ole sinä päivänä jäänyt kiinni mistään pahanteosta, niin jotain pahaa olen tehnyt kumminkin ja sillä ansainnut kurituksen.

Yksi poikkeus oli sentään: syntymäpäivinä äiti löi kuivatulla pullapitkolla. Siitä pitkosta oli iloa vielä seuraavana sunnuntainakin, kun siitä tehtiin pullamaitoa päivällisen jälkiruuaksi.

Kun menin naimisiin vuonna 1992, sain äidiltä sen kartun `häälahjaksi. Antaessaan sitä hän sanoi: Pian sinulla on omia lapsia ja silloin on tullut sinun vuorosi käyttää karttua. Lapsia minulle siunaantuikin, mutta karttua en ole heihin käyttänyt.

Ei tuosta kurinpidosta minulle kuitenkaan mitään traumoja jäänyt. Äiti elää edelleen, mutta asuu jo vanhusten palvelutalossa. Käyn häntä katsomassa par

Älä satuile tätä stooriasi taas.

---- Ei todellakaan pääse helpommalla opettamalla lapselle, että väkivallalla voi ratkaista tilanteita. Päästät sen lapsen ovesta ulos, niin se toteuttaa tuota oppia kodin ulkopuolellakin. ----

Niin? Puhuin yleisellä tasolla. Tässä yhteiskunnassa voi tietenkin joutua ongelmiin, jos lapset ovat väkivaltaisia. Mutta jos siis eletään yhteiskunnassa, jossa asiat muutenkin ratkaistaan väkivallalla, niin sehän on vaan parempi mitä väkivaltaisempi on. On suuremmat mahdollisuudet selviytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai.  Ja ana aiheesta 

Tuo on defenssi, että oikeuttaa välivallan itseään kohtaan.

Arvot ovat aina valintakysymys. Mikään ei ole absoluuttisesti väärin, vaan oikea ja väärä perustuu aina arvostuksiin. Nyt on valittu arvostaa ruumiillista koskemattomuutta - täällä länsimaissa. Monessa muussa paikassa sellaiselle nauretaan. Väkivalta on kätevää. Sillä vahvin saa mukavasti tahtonsa läpi. Kun yksi pomottaa ja muut alistuvat, niin kaikki soljuu mukavasti, eikä tarvi joka suuntaa miettiä, miten huomioisi ja miellyttäisi kaikkia maailman ihmisiä. Riittää kun miellyttää sitä pomoa. Yleensä ihmiskunnassa mies on ollut se pomo ja pitänyt muut väkivallalla aisoissa. Itse olen nainen, enkä tietenkään halua väkivaltaa itseäni kohtaan. Toisaalta lasten kanssa kyllä pääsee helpolla, kun kasvattaa vitsalla. Tunnekasvatus on liian rankkaa työtä, ilmankos kukaan ei enää halua ryhtyä siihen. Varsinkin, kun se ei onnistu, vaan valtaosasta lapsia tuleekin tunnevammaisia.

Edes ammattilaiset eivät saa tuota tunnekasvatusta toimimaan. Päiväkodeissa ja kouluissa on aina vain pahempi kaaos.

Oli valtava virhe, kun rangaistusten antamista alettiin pitää väkivaltana.

-79 ja sain hakea vitsan metsästä, jolla räpsittiin perseelle. Omia lapsia tai ketään muutakaan en itse lyö tai fyysisesti kurita muutoinkaan. Eiköhän ole aika katkaista tämä sukupolvinen väkivallan kierre.

Vierailija kirjoitti:

-89. Joo, iskän vyöstä. Luunappeja myös, kuten tukkapöllyäkin. Äiti puri, noiden edellisten lisäksi. Ja puri ihan niin että veri tirskui selästäni. Myöhemmin sain vielä hullumman isäpuolen joka hakkasi oikein kunnolla. Äitiä ei kiinnostanut. Eikä sossujakaan! Ajatelkaa, jo 2000-luvun alussa kun ymmärsin kaverin painostuksesta soittaa poliisille, jotka lähettivät sossut ja jo silloin ei niitä kiinnostanut tällainen asia. Äiti ja hullu äijänsä olivat lomamatkalla, hoidin maatilan eläimet yksin eikä sossut nähneet siinäkään mitään ongelmaa. 

Iso respect sulle, että selvisit elävänä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 1968. Piiskattiin ja tukkapöllytettiin. Omaa esikoistani luunapitin jonkin verran. Seuraavia ei tarvinnut.

Niin kun aikuistuit ja opit muita vihanhallintakeinoja? Teitkö liian nuorena ensimmäisen, niin ettei omat tunteidensäätelykeinot olleet vielä hanskassa?

Joo, opin huutamaan kuin piru. Lapsille ei tarvinnut kauan huutaa. Aloin huutaa äijälle, niin lapset alkoivat kovin kilteiksi ja tottelevaisiksi. Pelkkä karjumisen mahdollisuus siis riitti. Tai sitten olivat vaan niin kilttiluonteisia. Mitään tunnetaitoja ei ole opetellut enkä tule opettelemaan, enkä myöskään lapsille opettanut. Ovat saaneet itse opetella, jos kiinnostaa.

Miksi teit lapsia?

Ai miten niin? Koska halusin niitä. Opin huutamaan, koska lakkasin olemasta kiltti, jollaiseksi minut oli kasvatettu. Se oli hyvä oppi. Ja olen tyytyväinen siihen, että tein lapsia. Heitä on viisi ja ovat jo aikuisia.