Lue keskustelun säännöt.
Milloin henkinen väsymys helpottaa? Onko väärin katua lapsia?
09.12.2025 |
Olen kahden 2-vuotiaan lapsen äiti, ja olen tällä hetkellä hyvin uupunut. Lapset asuvat vuoroviikoin niin, että koti vaihtuu kolme kertaa viikossa. Järjestelyllä on pyritty siihen, etteivät erossaolot kummastakaan vanhemmasta veny liian pitkiksi ja että saan itse palautumisaikaa.
Käyn töissä kolme päivää viikossa tämä on oma valintani, koska en jaksaisi enempää. Toinen lapsista on hyvin herkkä ja itkee helposti. Lasten isän luona kaikki kuulemma sujuu ongelmitta: lapset eivät itke, nukkumaanmeno on helppoa ja hänkään ei väsy. Itse olen kuitenkin lasten kanssa vietetyn ajan jälkeen aivan loppu. Olen jopa miettinyt, että ehkä lasten olisi parempi olla isällään enemmän kuin puolet ajasta ja että itse ottaisin vain sen verran vastuuta kuin jaksan.
Ystäväni aina kehuvat, miten kilttejä ja rauhallisia lapseni ovat. Silti minulle erityisesti nukkumaanmeno ja erilaiset siirtymät ovat tosi kuormittavia. Joskus en vastaa päiväkodin soittoihin, koska pelkään joutuvani keskeyttämään työpäiväni. Silloin isä hakee lapset, vaikka olisi minun vuoroni.
Halusin kyllä lapset, mutta toivoin myös saavani pysyvän parisuhteen kuitenkin erosimme jo raskauden alussa. Välillä mietin, olenko edes tarkoitettu äidiksi, kun olen näin henkisesti uupunut, vaikka minulla on myös vapaa-aikaa.
Onko muilla pienten lasten äideillä ollut samanlaisia kokemuksia? Milloin tämä väsymys alkaa helpottaa?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 lasta pienestä asti yksin kasvattaneena ja hoitaneena olen niin pöyristynyt näistä 50% ajasta äitien uupumisista. Teillä ei ole mitään kosketuspintaa oikeaan elämään! Ettekö te tiedostaneet omaa kantokykyänne siinä kohtaa kun aloitte lasta tehdä? Olisiko kannattanut hankkia vaikka ensin koira ja miettiä, paljonko sen hoitamiseen menee henkisiä ja fyysisiä resursseja ja sitten kertoa se vähintään 10:llä? Miten ihmeessä sinunlaiset ressukat pärjäävät perusarjessa?
Onneksi lapsilla vaikuttaa olevan täyspäinen isä edes. Enkä totta puhuen ihmettele yhtään, miksi ei halunnut parisuhdetta kanssasi. Olisi saanut kolmannen lapsen täyspäiväiseksi huollettavaksi.
Vai oikein pöyristyttää. Kai nyt otit tiukasti kiinni helmikaulakorusta kun noin vallan pöyristyit?
Ihmisten elämäntilanteet ja resurssit vaihtelee. Ne ei ole vakiot koko elämän ajan, eik
Meinaatko, ettei oma elämäntilanteeni muuttunut siinä kohtaa kun jouduin 3 lapsen yksinhuoltajaksi? YKSINhuoltajaksi. Tällä äidillä on 50% aikaa ihan vain itselleen ja omille jutuille. Kyllä, olen pöyristynyt ja ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä tulotaso, joten kyse ei ole taloudellisista huolista. Olen ihmismielen asiantuntija ja autan työssäni muita heidän ongelmissaan. Työni on henkisesti kuormittavaa, ja ehkä siksi kannan sitä taakkaa myös kotiin mikä vaikuttaa siihen, millainen olen lasten kanssa. Rakastan kuitenkin työtäni, ja kun lapset ovat menneet nukkumaan, jatkan usein työasioita vielä pari tuntia. Työn raskauden vuoksi teen sitä vain osa-aikaisesti.
On totta, että ydinperheajatuksesta luopuminen oli minulle järkytys, vaikka lasten isä ei koskaan luvannut sellaista. Ajattelin kuitenkin, että hän haluaisi ydinperheen, kun lapset syntyvät. Mies on nyt parisuhteessa toisen henkilön kanssa, enkä ole siitä tyytyväinen. Mielestäni hänen tulisi panostaa ensisijaisesti lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Sen vuoksi olen järjestänyt tapaamiskertoja mahdollisimman tiheään, jotta lasten ja isän välinen yhteys säilyisi vahvana.
Äitini asuu kaukana, joten
No nyt on aikas hyvää yritystä! Mutta pienenä vinkkinä että älä keksi yhteen kommentiin liikaa asioita. Vähän kerrallaan on hyvä, muuten provosta tulee liian läpinäkyvä. Mutta juu, tässä tarinassa on jotain jujua jo.
Jälleen kerran eniten ihmettelen tätä porukkaa joka uskoo tämän(kin) keksityn tarinan. Ei pahalla mutta miten ihmiset voi olla näin yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnä AP, että hankkiuduit tahallasi "vahingossa" raskaaksi. Ei mies noita lapsia suunnitellusti tehnyt, vaikka nyt hienosti kantaa vastuunsa.
Kuvittelit saavasi miehen itsellesi kun teillä olisi lapsi.
Mitä helv nämä kommentit... Tuleeko joillakin yllärinä, että miesKIN voi haluta niitä lapsia jopa naista enemmän!?
Parin kuukauden tapailun jälkeen!! Oletko ihan tollo? KUKAAN tasapainoinen ihminen ei tietoisesti yritä lasta noin pian, etenkin kun mies ei ollut halunnut sitoutua AP.hen.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran eniten ihmettelen tätä porukkaa joka uskoo tämän(kin) keksityn tarinan. Ei pahalla mutta miten ihmiset voi olla näin yksinkertaisia.
Siellä huutelee tyyppi, jonka mielestä kaikki aloitukset on provoja. Tiedän ihan kokemuksesta että mitä uskomattomampi elämäntarina sen todempi se on, vaikka kuulostaa aivan mielipuoliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö isä suostu järjestelyyn, että lapset olisivat enemmän hänellä? Näin ollen varmasti lapsillekin parempi, ettei tarvitse hyppiä kotien välissä noin tiuhaan. Näin ainakin itse tekisin, jos tilanne on paremmin hallussa toisella vanhemmalla.
Eiköhän äiti ole tässä se ainoa ongelmatapaus. Hän voi näin ylpeillä, miten tasa-arvo toimii kun kumpikin vanhempi huolehtii yhtä paljon. Ap:lle ei varmasti sovi, että lapset olisi enemmän isällään, noin pienet vielä. Mitä ne töissäkin sanoisi "ihmismielen asiantuntijalle", jonka oma elämä on kuin sotkuinen sekatavarakauppa. Toivottavasti isä on täyspäinen ja osaa myös puolustaa lapsiaan, sillä pidemmän päälle ne lapset tulee kärsimään tuollaisesta järjestelystä aivan hirvittävästi.
Ajatuksen tasolla mikään ei ole väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaiset ajatukset ja tunteet ovat sallittuja, myös katuminen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyvä tulotaso, joten kyse ei ole taloudellisista huolista. Olen ihmismielen asiantuntija ja autan työssäni muita heidän ongelmissaan. Työni on henkisesti kuormittavaa, ja ehkä siksi kannan sitä taakkaa myös kotiin mikä vaikuttaa siihen, millainen olen lasten kanssa. Rakastan kuitenkin työtäni, ja kun lapset ovat menneet nukkumaan, jatkan usein työasioita vielä pari tuntia. Työn raskauden vuoksi teen sitä vain osa-aikaisesti.
On totta, että ydinperheajatuksesta luopuminen oli minulle järkytys, vaikka lasten isä ei koskaan luvannut sellaista. Ajattelin kuitenkin, että hän haluaisi ydinperheen, kun lapset syntyvät. Mies on nyt parisuhteessa toisen henkilön kanssa, enkä ole siitä tyytyväinen. Mielestäni hänen tulisi panostaa ensisijaisesti lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Sen vuoksi olen järjestänyt tapaamiskertoja mahdollisimman tiheään, jotta lasten ja isän välinen yhteys säilyisi vahvana.
Äitini asuu kaukana, joten
Miten ihmeessä olette tehneet tuollaisen asumisjärjestelyn lapsille, mikäli tunnet ihmisen psyykkistä rakennetta ja lapsen kehitysvaiheita???????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran eniten ihmettelen tätä porukkaa joka uskoo tämän(kin) keksityn tarinan. Ei pahalla mutta miten ihmiset voi olla näin yksinkertaisia.
Ei tässä ole kyse uskomisesta, vaan keskustellaan aloituksessa kerrotusta tilanteesta.
Miten ihmeessä kukaan voisi tietää onko kenenkään omaa elämää koskeva aloitus totta? Oma veikkaukseni on, että suurin osa on tarinaa.
Toisaalta yhden sukulaiseni elämä on niin käsittämätöntä säätämistä ja draamaa, että en uskoisi sitä todeksi jonkun kertomana/kirjoittamana juttuna.
Lapset isälle ja joka toinen viikonloppu sinun luokse, noin pienille ei ole hyväksi että kotia vaihdetaan tiuhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset isälle ja joka toinen viikonloppu sinun luokse, noin pienille ei ole hyväksi että kotia vaihdetaan tiuhaan.
Parempi, että noin kykenemätön vanhempi muuttaa äidilleen ja palaa lastenhoitoasiaan sitten kun on ensin oppinut huolehtimaan itsestään. Kokeile vastuunkantoa ensin vaikka koiran kanssa.
Onko AP:lta tutkittu rauta-arvoja, ferritiiniä? Itsellä huono ferritiini aiheuttaa helposti arjessa uupumusta, mikä heijastuu ihan kaikkeen tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko AP:lta tutkittu rauta-arvoja, ferritiiniä? Itsellä huono ferritiini aiheuttaa helposti arjessa uupumusta, mikä heijastuu ihan kaikkeen tekemiseen.
Tämä on yksi asia mitä en ymmärrä - jos ihmisen elämänhallinta noin niin kuin ylipäätään on pielessä, niin ei siihen ferritiinikokeet auta. Tuntuu muutenkin olevan nykyisin yhä enemmän vallalla ajatus, että "en pärjää", "en jaksa", "en pysty" ja hanskat lyödään naulaan heti ja odotetaan yhteiskunnan hoitavan. Tai tässä tapauksessa toisen vanhemman, jolla varmasti on yhtälailla omat painolastinsa, mutta päättänyt hoitaa asiat kuten vastuullinen aikuinen hoitaa. Ap:llä on kuitenkin työpaikka, joten ihan täysin avuton ei voi olla, olkoonkin, että suutarin lapsella ei todellakaan ole kenkiä tässäkään tapauksessa, jos ap työkseen auttaa ihmisiä juuri esim. tällaisten asioiden kanssa eikä omaa pesäänsä pysty pitämään puhtaana. Itse en ottaisi yhtä ainokaista neuvoa tuollaiselta ihmiseltä, jonka oman elämän hallinta on noin lapsen kengissä.
Vierailija kirjoitti:
Itselle tuli mieleen se, että ovatko lapset olleet alusta asti tuolla systeemillä, vai aluksi enemmän äitinsä kanssa? Tuo, että isän luona kaikki sujuu hyvin ja äidin luona avoimemmin kiukutellaan, voi kertoa siitä, että pienet lapset oireilevat liiallista äidistä erossa olemista, jos ovat aiemmin olleet enemmän äidillään ja äitiinsä ehtineet kiintyä normaalin 2-vuotiaan tavalla.
On sitten ollut alusta asti tai ei, myös pieni lapsi aistii, jos äiti on jatkuvasti kireä, hermostunut tms. Isä mitä ilmeisimmin ei ota stressiä joka asiasta ja on johdonmukainen. Silloinhan lapsella on turvallinen olo kun aikuinen on johdonmukainen ja lapsi tietää mitä on tulossa. Ap:tä kun kuuntelee niin itselläkin tulisi kiukku ja levoton olo kun kaikki asiat on sekaisin.
Vaikea kuvitella, että lastenvalvoja hyväksyisi tuollaista asumisjärjestelyä. Ihan lastensuojeluilmoituksen paikka sillä lapsen etu on tuollaisessa kuviossa pelkkää sanahelinää. Äidin etua tässä on mitä ilmeisimmin tavoiteltu. Ihan kamala kuvio! Hyvin vaikea kuvitella, että se tuosta menisi parempaan suuntaan niin kauan kun lapset ylipäätään on äidillä. Äidille etävanhemmuus ehdottomasti ja lapset isälle.
Eihän SINUN niitä muumeja tarvitse katsoa. Mitä suorittamista siinä on, jos lapset leikkivät keskenään ja katsovat tv:tä? Nuohan oli vain esimerkkejä siitä, että ei tarvitse olla koko ajan menossa jonnekin tekemään jotain.