Milloin henkinen väsymys helpottaa? Onko väärin katua lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Lapset sinulla nyt kuitenkin on, olipa sinua (omasta mielestäsi) äidiksi tarkoitettu tai ei. Lapset saattavat luonasi osoittaa enemmän mieltä ja negatiivisia tunteita koska olet heille turvallisempi, isän luona tsemppaavat. Yllättävän pienetkin tekevät näin ihan luonnostaan, tutuimman aikuisen luona purkautuu kaikki väsymys ja stressi. Tuo jatkuva kodin vaihto kuulostaa lasten kannalta aika kohtuuttomalta eikä ilmeisesti sinunkaan jaksamistasi lisää. Juttele lasten isän kanssa, haluaako ja pystyykö hän ottamaan lapsista enemmän vastuuta. Omaan jaksamiseesi hae apua ja vertaistukea vaikka ensi- ja turvakotien liitosta tai terveydenhuollon kautta. Onko peruselintavat (unimäärä, ruokailurytmi ja ruoan ravitsevuus, fyysinen aktiivisuus, ruutuajan hallinta) ja arkirutiinit (kotityöt, ruoanlaittorutiini ym.) omalla kohdallasi kunnossa niin, etteivät syö vähäistä jaksamistasi lisää? Voimia, lapset kasvavat jatkuvasti, mutta tarvitsevat silti aikuista pitkään.

Ja lisään vielä että tosiaan jos olet mielestäsi ihmismielen asiantuntija, niin astu vähäksi aikaa itsesi ulkopuolelle ja mieti tilannettasi sitä kautta että asiakkaasi (olettaen että teet asiakastyötä) kuvailisi vastaavaa tilannetta ja ongelmaa sinulle. Miten lähestyisit tilannetta ja auttaisit häntä pääsemään hänen toivomaansa ia lasten kannalta inhimillisempään suuntaan? Ihan jo tuo töiden tuominen kotiin kuulostaa vähän rajattomalta - työstään voi pitää, mutta etenkin psykiatrian parissa tai muissa haastavissa psykososiaalisissa konteksteissa toimiessa kannattaa aika tiukka raja vetää työn ja vapaa-ajan välille, mikäli ei halua uupua. Mutta tämän varmaan jo tiesitkin, sen käytäntöön soveltaminen saattaakin olla sitten eri juttu. Terv. nojatuolipsykologi

Vierailija kirjoitti:

Hei AP! Kuinka kauan te ehditte seurustella lasten isän kanssa, ennen kuin tulit raskaaksi?

Emme virallisesti seurustelleet, mutta tapailimme pari kk ja olimme puhuneet kyllä halusta saada lapsi.

Isä kuulostaa aika joustavalta tyypiltä, jos hakee lapset sinunkin vuorollasi sen takia, ettet ole vastannut päiväkodin soittoon. Tuo, kuten itsekin tiedostat, on aika manipulatiivista sinulta, jos annat isän ymmärtää ettet pääse työn vuoksi vastaamaan tai hakemaan, vaikka välttelet tahallasi päiväkodin soittoja. Työterveys voisi pystyä ohjaamaan sinut jonkinlaisen avun piiriin jos sinne kuvailet tilanteen.

3 lasta pienestä asti yksin kasvattaneena ja hoitaneena olen niin pöyristynyt näistä 50% ajasta äitien uupumisista. Teillä ei ole mitään kosketuspintaa oikeaan elämään! Ettekö te tiedostaneet omaa kantokykyänne siinä kohtaa kun aloitte lasta tehdä? Olisiko kannattanut hankkia vaikka ensin koira ja miettiä, paljonko sen hoitamiseen menee henkisiä ja fyysisiä resursseja ja sitten kertoa se vähintään 10:llä? Miten ihmeessä sinunlaiset ressukat pärjäävät perusarjessa? 

Onneksi lapsilla vaikuttaa olevan täyspäinen isä edes. Enkä totta puhuen ihmettele yhtään, miksi ei halunnut parisuhdetta kanssasi. Olisi saanut kolmannen lapsen täyspäiväiseksi huollettavaksi.

Up

Vierailija kirjoitti:

3 lasta pienestä asti yksin kasvattaneena ja hoitaneena olen niin pöyristynyt näistä 50% ajasta äitien uupumisista. Teillä ei ole mitään kosketuspintaa oikeaan elämään! Ettekö te tiedostaneet omaa kantokykyänne siinä kohtaa kun aloitte lasta tehdä? Olisiko kannattanut hankkia vaikka ensin koira ja miettiä, paljonko sen hoitamiseen menee henkisiä ja fyysisiä resursseja ja sitten kertoa se vähintään 10:llä? Miten ihmeessä sinunlaiset ressukat pärjäävät perusarjessa? 

Onneksi lapsilla vaikuttaa olevan täyspäinen isä edes. Enkä totta puhuen ihmettele yhtään, miksi ei halunnut parisuhdetta kanssasi. Olisi saanut kolmannen lapsen täyspäiväiseksi huollettavaksi.

Hyvä analyysi.

Anna isälle lähivanhemmuuden, kun hän pärjää lasten kanssa. Tapaa lapsia joka toinen viikonloppu.

Ottamatta kantaan äitiyteen muuten, mutta heti alkuun särähti todella kovaan korvaani tuo, että lapset vaihtaa asuinpaikka kolmesti viikossa??? Siis mitä? Eli tyyliin ma-ke yhdessä kodissa, ke-pe toisessa ja sitten taas pe-ma yhdessä, niinkö? Ihan kauheaa! Ja ihmettelet kun lasta ahdistaa. Häntä ei varmasti ahdista se toinen vanhempi, vaan tuo siirtymä. Tuon ikäinen ei ymmärrä mitenkään edes aikakäsitettä jos hänelle selittää, että nyt olet kaksi yötä siellä ja sitten taas tulet äidin luo. Aivan sadistista touhua! Miksi lapset eivät asu isällään ja sinä haet ne luoksesi vaikka 3-4 iltana viikossa ja palautat yöksi isälleen? Sitten joka toinen viikonloppu koko viikonlopuksi. Näen lastensuojelutyössä ihan liikaa näitä vieterilapsia, joiden pitää vanhempien kyvyttömyyden takia vääntyä monelle mutkalle. Tässä kohtaa ei voine edes sanoa, että olisit huolehtinut ehkäisystä kun lapsi on ollut ilmeisen haluttu, mutta sanotaanko vaikka sitten että jokaisen vanhemmaksi ryhtyvän pitäisi miettiä tilannetta, missä joutuisi olemaan täysin yksin lapsen kanssa, että onko hänestä siihen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä tulotaso, joten kyse ei ole taloudellisista huolista. Olen ihmismielen asiantuntija ja autan työssäni muita heidän ongelmissaan. Työni on henkisesti kuormittavaa, ja ehkä siksi kannan sitä taakkaa myös kotiin mikä vaikuttaa siihen, millainen olen lasten kanssa. Rakastan kuitenkin työtäni, ja kun lapset ovat menneet nukkumaan, jatkan usein työasioita vielä pari tuntia. Työn raskauden vuoksi teen sitä vain osa-aikaisesti.

On totta, että ydinperheajatuksesta luopuminen oli minulle järkytys, vaikka lasten isä ei koskaan luvannut sellaista. Ajattelin kuitenkin, että hän haluaisi ydinperheen, kun lapset syntyvät. Mies on nyt parisuhteessa toisen henkilön kanssa, enkä ole siitä tyytyväinen. Mielestäni hänen tulisi panostaa ensisijaisesti lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Sen vuoksi olen järjestänyt tapaamiskertoja mahdollisimman tiheään, jotta lasten ja isän välinen yhteys säilyisi vahvana.

Äitini asuu kaukana, joten

---------------------------

Kuulostaa siltä että olet mustasukkainen ex-miehesi uudesta suhteesta ja haluat sen takia kuormittaa häntä kaikin mahdollisin tavoin, jopa lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Kasva aikuiseksi ihminen ja ota vastuu elämästäsi ja lapsistasi!

Olet surkimus ja täysin hyödytön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä tulotaso, joten kyse ei ole taloudellisista huolista. Olen ihmismielen asiantuntija ja autan työssäni muita heidän ongelmissaan. Työni on henkisesti kuormittavaa, ja ehkä siksi kannan sitä taakkaa myös kotiin mikä vaikuttaa siihen, millainen olen lasten kanssa. Rakastan kuitenkin työtäni, ja kun lapset ovat menneet nukkumaan, jatkan usein työasioita vielä pari tuntia. Työn raskauden vuoksi teen sitä vain osa-aikaisesti.

On totta, että ydinperheajatuksesta luopuminen oli minulle järkytys, vaikka lasten isä ei koskaan luvannut sellaista. Ajattelin kuitenkin, että hän haluaisi ydinperheen, kun lapset syntyvät. Mies on nyt parisuhteessa toisen henkilön kanssa, enkä ole siitä tyytyväinen. Mielestäni hänen tulisi panostaa ensisijaisesti lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Sen vuoksi olen järjestänyt tapaamiskertoja mahdollisimman tiheään, jotta lasten ja isän välinen yhteys säil

Kuulostaa siltä että olet mustasukkainen ex-miehesi uudesta suhteesta ja haluat sen takia kuormittaa häntä kaikin mahdollisin tavoin, jopa lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Kasva aikuiseksi ihminen ja ota vastuu elämästäsi ja lapsistasi!

Tämä sama ajatus tuli itselle mieleen ensimmäisenä. AP:n "väsymys" johtuu siitä, että mies ei halunnut häntä, ja nyt on parisuhteessa toisen naisen kanssa, joten sitä pitää yrittää sabotoida lapsia pelinappuloina käyttämällä. Väsymys tulee siitä kun hänen mielensä rasittuu ajatuksesta miehestä toisen naisen kanssa. Huhhuh! Lapsiparat!

Äidin kannattaa nyt jo etsiä kollegoiden joukosta lapsille hyvä terapeutti, sillä ei kuulosta kovin terveeltä vuorottelulta tuo kuvio, missä koti vaihtuu kolmesti viikossa. Ihan hirvittävää! Mitäköhän mieltä isä on tästä vai onko hän joku tossu kun sallii tämän?

Aattele jos olisit lesta, sulla vois olla 12 lasta ja siihen päälle ukko joka hakkaa eikä asialle tehtäis mitään. Sulla on vielä aika helppoa kuitenkin. :D

Vierailija kirjoitti:

Aattele jos olisit lesta, sulla vois olla 12 lasta ja siihen päälle ukko joka hakkaa eikä asialle tehtäis mitään. Sulla on vielä aika helppoa kuitenkin. :D

tarkoitat varmaan, että miehesi voisi olla  m u s u l ma a ni

Lapset isälle ja ap voisi muuttaa vaikka äidilleen hoitoon! Sylettää nämä "väsyneet" tädit, jotka eivät kykene edes puolikasta aikaa hoitamaan niin kovasti haluamaansa jälkikasvua.

Aloituksen tekstistä vaikuttaa, että olet tosi uupunut ja se vaikuttaa moniin elämän alueisiin. Uupumus voi heijastua myös lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset isälle ja ap voisi muuttaa vaikka äidilleen hoitoon! Sylettää nämä "väsyneet" tädit, jotka eivät kykene edes puolikasta aikaa hoitamaan niin kovasti haluamaansa jälkikasvua.

Lapsilla on kuitenkin oikeus kumpaankin vanhempaansa.

Aloittaja on suorittajatyyppiä. Kaiken tulisi pysyä järjestyksessä ja kontrollissa. Nyt hän kokee, että elämä ei pysy kaikilta osin hänen hallinnassaan: lapsilla on kummallakin oma tahto, lapsen isällä uusi elämä jne. Aloittajasta tuntuu, että hän on menettämässä asioiden hallinnan.

En tiedä, mikä tuohon auttaa. Itse painin samojen kysymysten äärellä.

Kuulostaa minun mielestäni masennukselta. Ammattilaisena osaat hakea apua itsellesi. 

Tuo lasten muutto vanhemman luo toiselle monta kertaa viikossa ei ole hyväksi kenellekään teistä. Elämä on liian levotonta, kun pienten lasten täytyy jatkuvasti olla lähdössä toiseen kotiin. Olet itsekin hyvin kuormittunut, saati sitten parivuotias, jolle jatkuvuus ja rutiinit olisivat hyvin tärkeitä. Miettikää vielä niitä asumiskuvioita uudelleen rauhassa ja riitelemättä.

"Kotonakin voi vaikka katsoa muumeja tms., lukea kuvakirjoja, lauleskella, antaa lasten leikkiä keskenään, käydä pihalla. Ei elämän tarvitse olla hirvittävää suorittamista."

En ole ap, mutta minusta vinkkisi kuulostavat nimenomaan hirveältä suorittamiselta. Joku lastenkirjojen lukeminen ja lauleskelu (??!!) olisi niin kaukana luontaisesta tekemisestäni, että joutuisin pinnistelemään aivan hirveästi että saisin sellaista tehtyä. Samoin lasten riehumisen seuraaminen ja niiden vienti ja vahtiminen ulkona. Muumeja en voi sietää, ja olisi hampaiden kiristelyä pakottaa itsensä katsomaan niitä. Nämä olisivat just sitä suorittamista! Et taida kovin paljoa osata asettautua toisen asemaan? Kaikki eivät pidä siitä mistä sinä pidät.