Lue keskustelun säännöt.
Mies ja ex sopivat lapsiviikonloppujen muutoksista keskenään
08.12.2025 |
En keksinyt mitään järkevää otsikkoa, mutta minua on alkanut harmittamaan, kun mies vaihtaa lapsiviikonloppujaan jatkuvasti exän toiveesta ja ilmoittaa minulle asiasta ehkä päivää ennen lasten tuloa.
Ymmärrän kyllä, että välillä tulee muutoksia ja niille ei voi mitään, mutta näitä tulee vähintään kerran kuussa ja useamman kerran olen joutunut omat suunnitelmani perumaan. Esimerkiksi lokakuussa olin sopinut parin kaverini kanssa illanvietosta kotonamme, mutta mies ilmoittikin että hänen lapsensa (yläasteikäisiä) tulevat viikonloppuna, joten mieluummin peruin illanvieton, koska mielestäni ei ole ok juoda alkoholia lasten ollessa paikalla enkä olisi muutenkaan voinut viettää sellaista rentoa iltaa ystävieni kanssa, kun varmasti olisi pitänyt miettiä kuka kuuntele juttujamme.
Tuntuu vaan ikävältä, että minulla ei ole koskaan mitään sananvaltaa näihin muutoksiin. Tiedän, ettei ole kyse minun lapsistani mutta kai minullakin on jokin oikeus joskus olla rauhassa kotona.
Vähän pelkään jo etukäteen etten tule mitään myötätuntoa saamaan, mutta kertokaa vaikka sitten vinkkejä miten jaksaisin tilannetta paremmin. Olen sanonut miehelle, että olisi kiva kuulla muutoksista heti kun hän niistä kuulee, mutta ne välillä tulevat ainakin miehen mukaan hänenkin tietoon vasta päivää ennen.
Kommentit (439)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa lapset ovat vain välikappaleena - mies asettaa exänsä toiveet ja suunnitelmat sinun edellesi.
Mies on eronnut jo lastensa äidistä, eli eiköhän hänellä ole käytöksessä vino pino muitakin ongelmia. Todennäköisesti laittoi ykkösvaimonsakin edelle kaverit, äitinsä, mummonsa, lapset, kissansa, munansa, naapurin kissan, sekä formulat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat asunnot onnistuu paremmin. Meillä oli tahtojen taistelu, niin turhaa kun miettii vuosien jälkeen. Ex- määräsi liikaa. Lopussa oli jo semmoinen soppa et huhhuh.. Harmittaa olisinpa ollut fiksumpi kaiken suhteen! 2 naista yrittää säveltää ei siinä hyvä heilu. Käykää muutenkin erot läpi ennen uutta suhdetta, vaikka kuin rakastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äitipuoli ja ei onnistuisi minun kodissani. Tämä on myös minun kotini, minä maksan puolet kuluista (myös bonuslaten kuluja) ja minä olen se, kenen kanssa ensisijaisesti keskustellaan suunnitelmien vaihdosta. Ei eksän eikä lasten. Jos tämä ei miehelle kävisi, niin saisi etsiä itselleen uuden kodin ja uuden suhteen.
Eikä kyse ole mistään lasten sorsimisesta tai mistään sellaisesta, rakastan bonuslapsiani ja tottakai tämä on heidänkin kotinsa, mutta mies on parisuhteessa minun kanssani ja asuu minun puoliksi omistamassani kodissa, joten minä olen se, kenen kanssa sovitaan ja keskustellaan. Piste. Älä suostu ap kynnysmatoksi, kyseessä on sinun kotisi josta sinä maksat puolet. Jos mies ei tätä suostu ymmärtämään, niin ukko vaihtoon.
On nimittäin aivan perusasia uusperheiden onnistumisen ja onnellisuuden suhteen, että pariskunta sopii ja keskustelee keskenään heidän
Ei tässä ole kyse mistään arvojärjestyksestä, vaan siitä millä tavalla terve parisuhde toimii ja mitä terveeltä parisuhteelta vaadin. Kommunikaatiota ja sitä, että minun kanssani keskustellaan ja teemme yhdessä päätökset. Se on aivan sama koskeeko asia lapsia vai ketä, mutta jos se vaikuttaa minun elämääni ja minun arkeeni, niin siitä keskustellaan ja sovitaan ensin minun kanssani. Kuuluu mielestäni ihan perusasioihin toimivissa parisuhteissa, missä on kaksi tasavertaista aikuista. Vai olisiko se ok, että minä kärräisin tänne meidän yhteiseen kotiin vaikka serkkuni perheen lapsineen viikoksi ja ilmoitan vain ilmoitusluontoisesti miehelleni asiasta tuntia ennen kuin vieraat saapuvat? Silloin kun koti jaetaan yhdessä, niin kotiin liittyvistä asioista keskustellaan ja sovitaan yhdessä puolison kanssa.
Onko normaalit käytöstavat tosiaankin näin hukassa oletettavasti normaaleilta ihmisiltä?
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se sitten on kun on lapsia ja vielä toistenkin lapsia. Alaikäisten vanhemmilla on hoitovastuu. Eikä sitä enää pääse samalla tavalla vapaana juhlimaan kuin jos ois lapseton.
Ap on lapseton, lapset eivät ole hänen vastuullaan millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarina on kuvaa hyvin yleisintä uusperheen ongelmaa. On vaikea sovittaa yhteen erilaisia intressejä kuviossa, jossa ovat mukana edellinen puoliso (tai puolisot), omat lapset, puolison lapset ja mahdollisesti yhteisetkin lapset. Kiistaa tulee niin lasten asumisvuoroista kuin kasvatusperiaatteistakin ja usein myös siitä, kenellä on oikeus ketäkin kasvattaa ja muistuttaa kodin pelisäännöistä.
Avoin keskustelu ja yhteisistä pelisäännöistä sopiminen auttaa. Mutta se pitää tehdä ennen kuin uusi suhde on syventynyt parisuhteeksi ja on alettu asua yhdessä. Muuten luisutaan ristiriitoja aiheuttaviin käytäntöihin, joista on sitten vaikea pyristellä irti.
Onneksi on kuitenkin myös uusperheitä, joissa kaikki loksahtaa paikoilleen kuin itsestään ja kaikki osapuolet pystyvät toimimaan harmonisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Rohkaisevana esimerkkinä tällaisesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein k
Tämä on vähän sekava ketju. Tilannetta olisi helpompi arvioida, jos ap kertoisi, asuuko hänen mummonsa pysyvästi heillä, vai käykö vain silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän sekava ketju. Tilannetta olisi helpompi arvioida, jos ap kertoisi, asuuko hänen mummonsa pysyvästi heillä, vai käykö vain silloin tällöin.
Mummohan on kuollut pari vuotta sitten. Kannattaisi lukea tekstit ennen kuin kommentoi niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa lapset ovat vain välikappaleena - mies asettaa exänsä toiveet ja suunnitelmat sinun edellesi.
Mies on eronnut jo lastensa äidistä, eli eiköhän hänellä ole käytöksessä vino pino muitakin ongelmia. Todennäköisesti laittoi ykkösvaimonsakin edelle kaverit, äitinsä, mummonsa, lapset, kissansa, munansa, naapurin kissan, sekä formulat.
Tarinahan ei kerro minkälainen psykolehmä exä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äitipuoli ja ei onnistuisi minun kodissani. Tämä on myös minun kotini, minä maksan puolet kuluista (myös bonuslaten kuluja) ja minä olen se, kenen kanssa ensisijaisesti keskustellaan suunnitelmien vaihdosta. Ei eksän eikä lasten. Jos tämä ei miehelle kävisi, niin saisi etsiä itselleen uuden kodin ja uuden suhteen.
Eikä kyse ole mistään lasten sorsimisesta tai mistään sellaisesta, rakastan bonuslapsiani ja tottakai tämä on heidänkin kotinsa, mutta mies on parisuhteessa minun kanssani ja asuu minun puoliksi omistamassani kodissa, joten minä olen se, kenen kanssa sovitaan ja keskustellaan. Piste. Älä suostu ap kynnysmatoksi, kyseessä on sinun kotisi josta sinä maksat puolet. Jos mies ei tätä suostu ymmärtämään, niin ukko vaihtoon.
On nimittäin aivan perusasia uusperheiden onnistumisen ja onnellisuuden suhteen, että pariskunta sopii ja keskustelee keskenään heidän
Millä tavalla tässä pitäisi lapsia sääliä ja mistä asiasta? Siitä että meillä parisuhde ja kommunikaatio toimii? Kerrotko vielä millä tavalla aikuisten toimiva parisuhde vahingoittaa lapsia?
Tämä se just on aivan sekopäistä, kun joillakin ihmisillä häviää järki heti kun sanotaan sana uusperhe. Ja varsinkin jos puhutaan uusperheen parisuhteesta, säännöistä ja toimivuudesta. Aivot heitetään nurkkaan ja vaahdotaan suu vaahdossa siitä, miten kamalaa lasten kannalta ja että mies on hylännyt omat lapsensa. Siis millä tavalla mies hylkää omat lapsensa, jos mies panostaa terveellä tavalla myös parisuhteensa toimivuuteen? Millä tavalla nämä kaksi asiaa kilpailevat keskenään ja sulkevat toinen toisiaan pois?
Mietittekö te koskaan järjellä näitä asioita? Oletko sitäkin mieltä, että ydinperheen lapset kärsivät siitä, että vanhemmat vetävät yhtä köyttä, sopivat ja keskustelevat asioista keskenään ja huomioivat toisiaan? Kilpaileeko ne lapset ydinperheessäkin jotenkin parisuhteen kanssa? En siinä tapauksessa ihmettele yhtään, että eroja tapahtuu niin paljon, jos kerta lapset laitetaan tuollaiseen hyvin ihmeelliseen asemaan, kun kyse on aikuisten parisuhteesta. Jopa perverssiä että ajatellaan niiden kilpailevan keskenään.
Jos yhtään mieltäsi helpottaa, niin edelleen rakastan bonuslapsia ja olen menossa heidän kanssaan matkalle, ilman miestä. Osallistun heidän harrastuksiinsa, ostan heille vaatteita ja järjestän pitkin vuotta kaikkea pientä kivaa, mistä tiedän lapsien tykkäävän. Lapset ovat sanoneet myös rakastavansa minua ja he puhuvat pääosin minulle huolistaan ja murheistaan. Eli ei, lapset eivät kärsi yhtään siitä, että vaadin saada olla parisuhteessani tasavertainen kumppani, jonka kanssa perheen asioista keskustellaan ja päätetään. Näin se on lasten äidinkin perheessä, että he siellä isäpuolen kanssa päättävät ja keskustelevat heidän perheensä asioista. Ja me aikuiset teemme sulassa sovussa yhteistyötä. Arvaatkos jo miten se onnistuu? Kohtelemalla kunnioittavasti kaikkia lasten elämässä olevia läheisiä aikuisia. Kun parisuhde on terveellä pohjalla, siitä hyötyvät aivan kaikki. Parisuhde on lasten kodin ydin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi asutte yhdessä? Hanki itsellesi oma asunto, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Vain tällöin on varmuudella oma rauha.
Olen äiti, mutta en hyväksyisi omalta mieheltäni tuollaista yhtään hetkeä. Mikäli sovittua menoa, silloin lapsille ja exälle joutuu sanomaan ettei onnistu, hyvässä hengessä.
Pakollisista tilanteissa vaihtoehtojen selvittäminen kuten muiden läheisten apu? Joustavuus viikonloppujen vaihtoon noin yleisesti on suotavaa molemmin puolin vanhemmuudessa.
Mikäli muuten vain lapset haluavat tulla teille viikonloppuna, ja erityistä menoa ei ole, isä varmasti haluaa ottaa lapset luokseen. Jäät aina tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi, kunnes ovat aikuisia.
Voi kuule, ei se lopu edes siihen kun lapset ovat aikuisia. Entisen miesystäväni täysi-ikäiset tyttäret tekivät kaikkensa sabotoidakseen isänsä rakkauselämän, emmekä edes asuneet yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isänä linjaan, että lapseni ovat aina tervetulleita kotiini.
Jos tämä ei naisystävälleni sovi, hän on vapaa lähtemään.
Tämä!! Äitinä olen samaa mieltä! Seurustelen miehen kanssa jolla on lapset viikko-viikko ja pitäisin todella outona jos lapset eivät voisi tulla kotiinsa, kuten nyt kotiin tullaan.
AP.n harmituksen ymmärrän, mutta kannattaa nyt selvittää, mistä nuo muutokset johtuu. Ja puhua sen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi asutte yhdessä? Hanki itsellesi oma asunto, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Vain tällöin on varmuudella oma rauha.
Olen äiti, mutta en hyväksyisi omalta mieheltäni tuollaista yhtään hetkeä. Mikäli sovittua menoa, silloin lapsille ja exälle joutuu sanomaan ettei onnistu, hyvässä hengessä.
Pakollisista tilanteissa vaihtoehtojen selvittäminen kuten muiden läheisten apu? Joustavuus viikonloppujen vaihtoon noin yleisesti on suotavaa molemmin puolin vanhemmuudessa.
Mikäli muuten vain lapset haluavat tulla teille viikonloppuna, ja erityistä menoa ei ole, isä varmasti haluaa ottaa lapset luokseen. Jäät aina tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi, kunnes ovat aikuisia.
Voi kuule, ei se lopu edes siihen kun lapset ovat aikuisia. Entisen miesystäväni täysi-ikäiset tyttäret tekivät kaikkensa sabotoidakseen isänsä rakkauselämän, emmekä edes asun
Ja näin siinä käy, että lapsista kasvaa rajattomia ja narsistisia, jos lapsilla ei ole selkeitä rajoja lapsuudessa, vaan aikuiset haluavat olla lasten kavereita ja lapsista tulee perheen päättäjiä. Sellainen vastuu ei lapsille sovi, vaan se aiheuttaa tuhoa lapsen kasvuun ja kehitykseen. Silloin kun lapset saavat olla lapsia ja aikuiset päättävät ja keskustelevat asioista yhdessä, niin lapsilla on turvallinen ja vakaa kasvuympäristö. He voivat luottaa aikuisiin elämässään eikä heidän tarvitse kantaa aikuisille kuuluvaa vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänä linjaan, että lapseni ovat aina tervetulleita kotiini.
Jos tämä ei naisystävälleni sovi, hän on vapaa lähtemään.
Tämä!! Äitinä olen samaa mieltä! Seurustelen miehen kanssa jolla on lapset viikko-viikko ja pitäisin todella outona jos lapset eivät voisi tulla kotiinsa, kuten nyt kotiin tullaan.
AP.n harmituksen ymmärrän, mutta kannattaa nyt selvittää, mistä nuo muutokset johtuu. Ja puhua sen miehen kanssa.
Äitinä haluan kyllä ehdottomasti saada etukäteen tietää, jos lapseni viikonloppureissuun tuleekin yllättävä peruutus ja lapsi onkin kotona, eikä niin, että lapsi vaan yht äkkiä paukahtaa kotiin ja minä olen vaikka muualla. Ei kyse ole siitä etteikö lapset olisi tervetulleita kotiinsa, vaan kommunikaatiosta ja yhdessä sopimisesta. En suostuisi yhdinperheessänikään mihinkään koiran asemaan, missä mies vain sanelee miten asiat menevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käännetään asia:
Isä laittaisi nykyisen naisystävän lasten edelle vaikka tässä kyseisessä asiassa. Äiti kirjoittaa vauvikseen, "lasten isä vähät välittää lapsista tai isyydestä, vaan uusi nainen on lapsia tärkeämpi." Lopputulos, isä lynkataan. Isä laittaa lapset etusijalle, isä lynkataan.
Näin tämä menee.
Jos se isä pitäisi lapsia edes puolet ajasta, niin voisi puhua "lapset naisystävän edelle asettavasta miehestä". Nythän isän luona vain kyläillään
Minunkin lapset "vain kyläilevät" isällään. Muutin eri paikkakunnalle ja esim vuoroviikoin on mahdotonta järjestää. Koulu kun on ja pysyy missä on. Asiat ei ole noin yksinkertaisia.
Miksi muutit? Ap:n tapauksessa ei ole tästä kyse.
Oletko hieman yksinkertainen? Hän on voinut muuttaa vaikkapa työn perässä toiselle paikkakunnalle. Jos siellä isän paikkakunnalla ei vaikka ole töitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isänä linjaan, että lapseni ovat aina tervetulleita kotiini.
Jos tämä ei naisystävälleni sovi, hän on vapaa lähtemään.
Sinun kotiisi? Eikö naisystävällesi ole kotia ollenkaan?
Kotini on myös naisystäväni koti. Ovet ovat hänelle aina auki. Hän saa aina olla kotonamme, jos haluaa, ja on myös koska tahansa vapaa lähtemään.
Eli hänellä ei ole kotia. Koti on paikka, jossa ihmisellä on määräysvaltaa omiin asioihinsa. Naisystäväsi saa käydä luonasi kylässä kunhan suostuu sinun määräysvaltaasi, mutta omaa kotia hänellä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen äitipuoli ja ei onnistuisi minun kodissani. Tämä on myös minun kotini, minä maksan puolet kuluista (myös bonuslaten kuluja) ja minä olen se, kenen kanssa ensisijaisesti keskustellaan suunnitelmien vaihdosta. Ei eksän eikä lasten. Jos tämä ei miehelle kävisi, niin saisi etsiä itselleen uuden kodin ja uuden suhteen.
Eikä kyse ole mistään lasten sorsimisesta tai mistään sellaisesta, rakastan bonuslapsiani ja tottakai tämä on heidänkin kotinsa, mutta mies on parisuhteessa minun kanssani ja asuu minun puoliksi omistamassani kodissa, joten minä olen se, kenen kanssa sovitaan ja keskustellaan. Piste. Älä suostu ap kynnysmatoksi, kyseessä on sinun kotisi josta sinä maksat puolet. Jos mies ei tätä suostu ymmärtämään, niin ukko vaihtoon.
On nimittäin aivan perusasia uusperheiden onnistumisen ja onnellisuuden suhteen, että
Mies kokee, että lapset ovat osa hänen perhettään ja tervetulleita omaan kotiinsa koska tahansa, oli siitä sovittu tai ei. Serkkusi tuskin on sinulle osa perhettäsi?
Meillä veljeni vaimo nro 2 käyttäytyi juuri sinun tavallasi ja hän oli hyvin ihmeissään, kun äitini ei ottanut veljen bonuslapsia hoitoon, vaikka biologiset lapset olivat mummolassa tämän tästä äitinsä vuorotyön takia. Äiti sanoi, että kun tapaamiset on niin jyrkästi rajattu kuin siinä perheessä oli, niin ei hän ryhdy vieraita lapsia hoitamaan sen lisäksi, että hoitaa isäviikolla poikansa puolesta tämän lapset kun poika on niin pelokas, ettei vaimolle uskalla kertoa vastuistaan.
Vierailija kirjoitti:
Olipa tullut vastauksia laidasta laitaan ja ihan hyvä niin, että on monenlaisia mielipiteitä.
Yritän vastata yhteisesti mahdollisimman moneen kommenttiin tässä.
Moni puuttui aloitusviestissäni juhlien perumiseen ja myöhemmin vasta sanoinkin, että tosiaan jos miehelläni on sovittuja menoja näille "vapaille" viikonlopuille ja muutoksia tulisi, niin hän sanoo niihin ettei käy ja osallistuu omiin menoihinsa. Lisäksi miehen lapset kyllä meillä ovat aina olohuoneessa myös vieraiden läsnäollessa (vaikka heillä on myös omat huoneet ennen kuin joku huolestuu siitä :D), niin jos minulla on 1-2 kertaa vuodessa omien kavereideni kanssa illanvietto, niin ehkä olen kauhea mutta haluan kyllä keskustella rauhassa ilman ylimääräisiä korvapareja.
Olen itse myös avioerolapsi ja ei olisi tullut mieleenkään, etten olisi voinut mennä isälleni, mutta hän asuikin yksin, joten se ei ole ihan suoraan verrattavissa tähän. Minua harmittaa
Mies näkee lapsiaan vain joka toinen viikonloppu? Tottakai hän haluaa ottaa lapset luokseen jos se on mahdollista useammin! Etkö itse tekisi niin?
Täytyy vielä muistuttaa,ettei pääse unohtumaan. Joiltain on ikävästi unohtunut se oma osuus. Eronneiden uusperheitä ei olisi,ellette olisi tehneet lapsia ja sitten eronneet. Asia on loppuiän tahra ihmisessä. Ei siitä eronneesta lapsineen ole oikein aidoksi kumppaniksi enää kenellekään. Ja ne vaatimukset,mitä te eronneet vanhemmat lapsinenne kehtaatte uudelle ihmiselle esittää. Mahdottomia ja loputtomia. Itse ette niitä sietäisi hetkeäkään,mutta vaaditte," koska lapset." Jos teette lapsia,kestätte yhdessä niiden kanssa loppuun asti. Yksinkertaista.
Omia valintoja, omia valintoja...
Meillä lapset ei käy lainkaan isällään, isä tulee meille. Tästä ei ole kerrottu miehen nyxälle, koska riitahan siitä tulisi. Sen verran on lapsia ohjeistettu, että eivät laita isästä mitään tietoja someen, nyxä luulee miehen olevan mökillä tai vanhempiensa apuna.
Miehestä ei ollut katkaisemaan välejään lapsiin, vaikka nyxä niin vaati. Tehtiin sitten tällainen systeemi ja meillä se toimii. Lapset ensin vaikka vanhemmat on eronneet!
Tuossa lapset ovat vain välikappaleena - mies asettaa exänsä toiveet ja suunnitelmat sinun edellesi.