Terveiset kaipaamalleni! II/2025

Mietin tota tän päivästä juttuani. Mä ja monsteri suhteessa. Ei hyvää päivää. 😂

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel.

Toisen asemaan asettumisen jalo taito: 1/6 (auttava).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle jolla on pinkki puhelinkotelo lämmin halaus 🤗 

 Oi ei, oispa ollut mulle, mut mulla on vaaleanpunainen.  

Tietääkö monikaan mies noiden värien eroa.

Häh? Onko niissä muka eroa? Mulle ne tarkoittaa samaa.
- A-mies sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et valitse minua, minä en valitse ketään.

Ihailtava asenne. Nostan hattua.

Ei, vaan silkkaa sydämen tyhmyyttä ja itsekiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyynel.

Toisen asemaan asettumisen jalo taito: 1/6 (auttava).

Kuin myös. Älä linkittele kommentteja toisiinsa omassa päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Onneni salaisuus estyneenä persoonana on fantasioida / päiväunelmoida mielikuvituksessani sellainen paikka jossa koen hyvinvointia ja joka stimuloi mielen leikkisyyttä. Tätä voi edesauttaa mm. lukemalla, taidetta katsomalla, musiikilla jne. Vaatimatonta, mutta tehokasta, jos on rakastava sydän 💓 

Tuo on iso voimavara jos osaa käyttää sitä sellaisena. Itselläkin kehittynyt tuollainen mielikuvituksen onnellinen paikka itsessä jossa omat olennaisimmat osat lepää...

Päiväni aina vähän kirkastuu, kun julkaiset uuden tarinan omilla kauniilla kasvoillasi. Kiitos salainen ihastukseni. 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit vaan nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät..

 

Toisaalta, etävävykokelaskin ollut jo vuosia. Eipä ole vielä näyttäytynyt, vaan kaikkea pitää silti toivoa. Enkä ole se ilkeä anoppikaan. 

What? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Kun sinä et valitse minua, minä en valitse ketään.

- Saa tehdä mitä vaan, mut ei saa luovuttaa. 

Väitän: Estyneisyys ei kuitenkaan estä asioita, joita haluaa toteuttaa. Silloin ylittää kynnyksiä, kun motivaatio on riittävän suuri. Ei muuten kykenisi ohjaamaan valtamerialusta.

Hemmetti.

Vierailija kirjoitti:

Hemmetti.

?

Yritän aidosti olla hyvä ihminen (kai), sillä tavalla kun pystyy, mut sit suutun hillittömästi jos jotain epäoikeudenmukaista tapahtuu ja kosto nhalukin tulee nopeasti ja ärräpäät saattaa lennellä mielessä. Huokaus. Kai se on hyväksyttävä ettei vaan ole sellainen ihminen kuin toivoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneni salaisuus estyneenä persoonana on fantasioida / päiväunelmoida mielikuvituksessani sellainen paikka jossa koen hyvinvointia ja joka stimuloi mielen leikkisyyttä. Tätä voi edesauttaa mm. lukemalla, taidetta katsomalla, musiikilla jne. Vaatimatonta, mutta tehokasta, jos on rakastava sydän 💓 

Tai ihan vaan kun omaa hyvän mielikuvituksen.

 

Jep. Ja lopettaa sen jatkuvan masentavan rationalisoinnin ja konkreettisen tulostavoitteellisuuden. Kuten olen sanonut: reaalimaailma on vakavammin häiriöitynyt kuin mielikuvitukseni. Kiitokset kaikille videopelien kehittäjille, taiteilijoille, koodajille, muusikoille, kirjoittajille... teette uskomatonta työtä kun luotte romanttisia maailmoja. Näistä on hyvä inspiroitua. 💓

En sano, että se hetki on nyt, mutta on voimiensa tuhlausta roikkua sellaisessa, joka on absoluuttisesti mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kaipuu oli toiveikasta. Vaikka rakasta ihmistä ei silloin vierellä ollutkaan, tiesi, että todennäköisesti joskus on. Nyt tietää, että ei tule olemaan.

 

Se on tässä populaatiossa ja maailmanjärjestyksessä se juuriongelma...

Itse kukin valitsee, mitä tai ketä kuuntelee. Toiset valitsevat sitten sen jälkeen.

Kuuntelen erilaisia lähteitä, pohdin syvällisesti ja monipuolisesti ja teen omat harkitut johtopäätökseni. 

Vierailija kirjoitti:

Yritän aidosti olla hyvä ihminen (kai), sillä tavalla kun pystyy, mut sit suutun hillittömästi jos jotain epäoikeudenmukaista tapahtuu ja kosto nhalukin tulee nopeasti ja ärräpäät saattaa lennellä mielessä. Huokaus. Kai se on hyväksyttävä ettei vaan ole sellainen ihminen kuin toivoisi.

Saa kai reagoida eli puuskahdella, mutta toinen juttu on, miten tunteissaan toimii. Kaikesta jää jälkiä, joita sitten joutuu siivoilemaan, eikä se useimmiten ole kovin kivaa. (Kun kaduttaa. Kokemusta on.)

Vierailija kirjoitti:

En sano, että se hetki on nyt, mutta on voimiensa tuhlausta roikkua sellaisessa, joka on absoluuttisesti mahdoton.

Haluatko lopettaa? Onhan tää kieltämättä aika mahdoton tilanne ilmeisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritän aidosti olla hyvä ihminen (kai), sillä tavalla kun pystyy, mut sit suutun hillittömästi jos jotain epäoikeudenmukaista tapahtuu ja kosto nhalukin tulee nopeasti ja ärräpäät saattaa lennellä mielessä. Huokaus. Kai se on hyväksyttävä ettei vaan ole sellainen ihminen kuin toivoisi.

Saa kai reagoida eli puuskahdella, mutta toinen juttu on, miten tunteissaan toimii. Kaikesta jää jälkiä, joita sitten joutuu siivoilemaan, eikä se useimmiten ole kovin kivaa. (Kun kaduttaa. Kokemusta on.)

Saatan olla kyl aika paha suustani kun suutun, mut yleensä ne asiat on totta joten..🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kaipuu oli toiveikasta. Vaikka rakasta ihmistä ei silloin vierellä ollutkaan, tiesi, että todennäköisesti joskus on. Nyt tietää, että ei tule olemaan.

 

Se on tässä populaatiossa ja maailmanjärjestyksessä se juuriongelma...

Itse kukin valitsee, mitä tai ketä kuuntelee. Toiset valitsevat sitten sen jälkeen.

 

Kuuntelen erilaisia lähteitä, pohdin syvällisesti ja monipuolisesti ja teen omat harkitut johtopäätökseni. 

Hyvä niin. Mulle on tavallaan se ja sama, miten päädyt siihen, johon päädyt, kun mulle lopputulos on kuitenkin sama.