Miten toimii avioliitto, jossa toinen tulee uskoon ja toinen ei?
Mietin asiaa erään lähisukulaiseni tilanteen takia.
Heidän tapauksessa vaimo on tullut uskoon ja on menossa saamaan aikuiskasteen voidakseen liittyä helluntaiseurakuntaan.
Mies (joka on veljeni) ei ole lainkaan uskonnollinen. Heillä on ollut aika myrskyisä liitto johon on mahtunut väkivaltaa, erossaoloa ja lasten syntymät.
Nyt kun heillä näyttäisi olevan kaikki hyvin, toivon että uskonto ei tule heille kerrottavaksi tekijäksi, vaikka molemmat eivät ole uskossa.
Onko muita pariskuntia, joissa vain toinen on uskossa? Miten elämä sujuu?
Kommentit (84)
Riippunee siitä pystyykö uskonnoton katsomaan läpi sormien sitä toisen hihhulointia. Itse en pystyisi, koska miten voisin enää luottaa ihmiseen joka uskoo ihan hölynpölyä? Eihän siitä tiedä mitä älytöntä se seuraavaksi keksii, alkaa vaikka lisätä elohopeaa ruokaan katsottuaan jonkun hihhulitiktokin, tai tekee perhem*rh4n kun joku saarnaaja uskotteli maailmanlopun tulevan.
Vierailija kirjoitti:
Uskoon tulo voi monesti parantaa liittoa,suhdetta.Jos aiemmin on ollut juopottelua, riitoja,kenties jopa pettämistä tämän uskoon tulleen toimesta,nämä harrastukset loppuvat.Hänestä tulee uskollinen ja tasapainoinen mielenrauhan omaava ihminen.Niin, ja masennus vaihtuu iloon.
Nämä ovat oikean uskon hedelmiä.
Ei se usko välttämättä ihmisen perusopetusta muuta. Ei, vaikka olisi ollut uskossa jo avioon mentäessä.
Minulla on uskonsisar, jota aviomiehensä petti ja lopulta hylkäsi toisen (uskovan) naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoon tulo voi monesti parantaa liittoa,suhdetta.Jos aiemmin on ollut juopottelua, riitoja,kenties jopa pettämistä tämän uskoon tulleen toimesta,nämä harrastukset loppuvat.Hänestä tulee uskollinen ja tasapainoinen mielenrauhan omaava ihminen.Niin, ja masennus vaihtuu iloon.
Nämä ovat oikean uskon hedelmiä.
Ei se usko välttämättä ihmisen perusopetusta muuta. Ei, vaikka olisi ollut uskossa jo avioon mentäessä.
Minulla on uskonsisar, jota aviomiehensä petti ja lopulta hylkäsi toisen (uskovan) naisen kanssa.
*perusolemusta*
pidän ei-uskovia naisia idioo tteina, vaikka olisi kuinka älykäs tai hyvä perse tai pystytissit ja hjyvä kunto ja kasvot kauniit, siksi en ottaisi koskaan ei-uskovaa naista puolisokseni
kaikkea tuota naisen pitää olla mutta uskossa ja puhua kielillä koko ajan ja hihhuloida, muuten roskiin!
tv Andy the Master
Itse lähtisin menemään koska mihinkään kultteihin ei ole minkäänlaista kiinnostusta. Kannattaa poistua ennenkuin on omatkin tilit tyhjät kun vähän laitettu rahaa "köyhälle Jeesukselle"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoon tulo voi monesti parantaa liittoa,suhdetta.Jos aiemmin on ollut juopottelua, riitoja,kenties jopa pettämistä tämän uskoon tulleen toimesta,nämä harrastukset loppuvat.Hänestä tulee uskollinen ja tasapainoinen mielenrauhan omaava ihminen.Niin, ja masennus vaihtuu iloon.
Nämä ovat oikean uskon hedelmiä.
Ei se usko välttämättä ihmisen perusopetusta muuta. Ei, vaikka olisi ollut uskossa jo avioon mentäessä.
Minulla on uskonsisar, jota aviomiehensä petti ja lopulta hylkäsi toisen (uskovan) naisen kanssa.
*perusolemusta*
Usein lahkoihin vastakääntyneet ovat hyvin jyrkkiä uskossaan, ystäväpiiristäkin voidaan poistaa kaikki ei-uskovat tai toisin uskovat. Uudessa seurakunnassa voidaan vaatia tekemään niin, vaikka itse ei haluaisi.
Jos puoliso alkaa uskoa, että nainen on luotu miehen kylkiluusta ja maapallo on 6000 vuotta vanha, on syytä toivoa, että toinen osapuoli on kouluttamaton ja yksinkertainen.
Voi toimia, tai sitten ei.
Ihanaa että veljesi vaimo on tullut uskoon. Hänen kauttaan Jumala voi vetää veljeäsikin voimakkaasti puoleensa. Näin usein tapahtuu.
Kyllä siinä ero tulisi jos mieheni olisikin miehistä viehättyvä. Uskoon tuleminen olisi katalinta mitä puoliso voi tehdä, petturi.
Tätä seuraa, kun uskova ja ateisti solmivat parisuhteen:
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/tata-seuraa-kun-uskova-ja-ateis…
Vierailija kirjoitti:
pidän ei-uskovia naisia idioo tteina, vaikka olisi kuinka älykäs tai hyvä perse tai pystytissit ja hjyvä kunto ja kasvot kauniit, siksi en ottaisi koskaan ei-uskovaa naista puolisokseni
kaikkea tuota naisen pitää olla mutta uskossa ja puhua kielillä koko ajan ja hihhuloida, muuten roskiin!
tv Andy the Master
Trollotiloo ja 0/5, en jaksanut edes naurahtaa
Mieheni kasvoi jehovantodistajaperheessä mutta oli etääntynyt uskostaan ennen kuin kohtasimme, aloimme seurustella ja avioiduimme. Tämä 25 vuotta sitten. Nyt hän on uudestaan lähentynyt entistä seurakuntaansa ja alkanut kulkea tilaisuuksissa. Hän ei ole minua painostanut mihinkään joten ei ole vaikuttanut suhteeseemme, mukava mies edelleen.
N50
j
Vierailija kirjoitti:
Voi toimia, tai sitten ei.
Ihanaa että veljesi vaimo on tullut uskoon. Hänen kauttaan Jumala voi vetää veljeäsikin voimakkaasti puoleensa. Näin usein tapahtuu.
Alkaa painostus...
Voi jestas taas, miten kapeaa. Ensinnäkin, tämä suhde on kuopattu jo ennen mitään uskoontuloa. Ei ole terve suhde.
Minä olen uskossa ja mieheni on ateisti. Koko meidän suhteen ajan tilanne on ollut näin. En minä uskoani tuputa, koskaan en ole uskonut, että sillä tavalla ketään saadaan tuntemaan Jumalan rakkaus. Kaikilla uskovilla ei ole tarvetta käännyttää muita. Minun mies taas antaa minun uskoa, eihän minua kritisoi uskosta, eikä pilkkaa. Kunnioitamme siis toisiamme. Uskontoja kritisoimme kyllä yhdessä, mutta ei uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi toimia, tai sitten ei.
Ihanaa että veljesi vaimo on tullut uskoon. Hänen kauttaan Jumala voi vetää veljeäsikin voimakkaasti puoleensa. Näin usein tapahtuu.
Alkaa painostus...
Eri
Minä en painostanut miestäni sen jälkeen, kun tulin uskoon. Muutaman vuoden päästä mieskin tuli uskoon.
Heti kun jossain ketjussa mainitaan sana 'usko', niin hörhöt kaivautuu poteroistaan.