Miten toimii avioliitto, jossa toinen tulee uskoon ja toinen ei?
Mietin asiaa erään lähisukulaiseni tilanteen takia.
Heidän tapauksessa vaimo on tullut uskoon ja on menossa saamaan aikuiskasteen voidakseen liittyä helluntaiseurakuntaan.
Mies (joka on veljeni) ei ole lainkaan uskonnollinen. Heillä on ollut aika myrskyisä liitto johon on mahtunut väkivaltaa, erossaoloa ja lasten syntymät.
Nyt kun heillä näyttäisi olevan kaikki hyvin, toivon että uskonto ei tule heille kerrottavaksi tekijäksi, vaikka molemmat eivät ole uskossa.
Onko muita pariskuntia, joissa vain toinen on uskossa? Miten elämä sujuu?
Kommentit (8)
No olen itse ex Helluntailainen. Ei yleensä tuollaiset parisuhteet suju. Tulee sen uskovaisen puolelta ja seurakunnan puolelta painostusta, että sen ei uskovankin pitäisi tulla uskoon.
Kuka sekopää jatkaa väkivaltaisen kumppanin kanssa? Tai jos riitaa. Hakisi eron ja avun. Tai suku apuun. Kai ne keksivät mitä tekevät katsomustensa kanssa. Vai lisää väkivaltaa? Lapsille ei hyvä koko suhde.
Riippuu rakkaudesta ja toisen arvojen kunnioittamisesta.
Paljon on rakkautta ja toisen arvojen kunnioitusta ollutkin jos väkivaltaa suhteessa ollut.
Jompikumpi täytyy kohtapian kärrätä houruinhuoneeseen.
Vegaani ja sekaani - riitelyä siitä miksei toinen muutu
Uskovainen ja ei uskossa - riitelyä siitä miksei toinen muutu
Pinnallinen ja luonnollinen - riitelyä siitä miksei toinen muutu
Varakkaampi ja köy... Yskän varmaan ymmärtää?
Minä (vaimo) tulin uskoon useampi vuosi sitten. Mieheni ei ole uskova vaan määrittelee itsensä ateistiksi. Minä käyn messussa ja lapset ovat vaihtelevasti mukana, miehelle tämä on ok. En saarnaa miehelleni eivätkä usko tai uskonasiat ole kovin paljoa esillä keskusteluissamme. En niitä pyri aktiivisesti piilottelemaan mutta en myöskään koe, että niiden jatkuva esilläpitäminen olisi sekään hyödyllistä. Mies ei myöskään vastaavasti pilkkaa tai räävi uskoani. Käyn luterilaisessa seurakunnassa (en kuitenkaan evankelisluterilaisessa), en osaa arvioida eroja helluntailaisiin. Molemminpuolista kunnioitusta tarvitaan, sen voin sanoa.
Heikosti.