Lue keskustelun säännöt.
Väittäisin, että useat, jotka arvostelevat yhden lapsen vanhempia
20.04.2007 |
kovin sanoin itsekkäiksi ja jopa säälivät heitä, ovat itse syvällä sisimmässään hieman kateellisia siitä helposta elämästä jota ei voi usean lapsen kanssa kokea.
Kommentit (29)
Et virikehoitoon vaan ... Lisää lapsia tänne mielellään ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole joku arvo samoin, kuin perhe jossa on molemmat vanhemmat.
Useamman lapsen perheitä arvostetaan jollain tapaa enemmän, kuin myös ydinperheitä...
ainokainen niin aika tylsää hänellä olisi (ja äidillä " rankempaa" ) jos hänellä ei olisi paitapeppukaverina 2 vuotta nuorempaa sisarusta :)
ainutta lasta joka olisi siedettävä isossa porukassa tai parisuhteessa. Aina on jotain ihmeellisiä juttuja mitä ei voi tajuta ihminen joka on elänyt sisaruslaumassa.
oikein hirvittää! Ei heidän elämäänsä voi parhaalla tahdollakaan kutsua onnelliseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ainutta lasta joka olisi siedettävä isossa porukassa tai parisuhteessa. Aina on jotain ihmeellisiä juttuja mitä ei voi tajuta ihminen joka on elänyt sisaruslaumassa.
Kaverilla on yksi lapsi, esikoisen ikäinen.
Olisi ihanaa harrastaa, kyläillä, matkustaa tuon esikoisen kanssa (3v). On juuri ihanassa iässä :) Mutta kun on alle 1v kuopus niin se rajoittaa paljon menemisiä. Lisäksi olen aika väsynyt; kuopus ei nuku edellenkään kunnolla. Ja onhan kahdessa lapsessa enemmän työtä kuin yhdessä. Eli tällä hetkellä joissain asioissa on " harmillista" että on toinenkin lapsi.
Plussia kahdesta lapsesta on kun heistä on toisilleen seuraa. Esikoinen ilostuu aina kun kuopus herää päikkäreiltä ja yleensä he leikkivät ja nauravat yhdessä paljon.
Toki riitaakin tulee. Esikoinen ei saa rauhassa rakentaa legoista mitään, pikkuveli aina menee sotkemaan jne.
Lähitulevaisuudessa kun kakkonen kasvaa muuttuu moni asia. Pystytään yhdessä harrastamaan, matkustamaan jne.
Ja jos pitkälle ajattelee niin sisarukset toivottavasti ovat läheisiä aikuisenakin kun vanhempia ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla tosi kankeutuneet, nyt voi sanoa juntit ajatusmallit, jos näkee vain jonkun tietynlaisen perheen oikeanlaiseksi. Toinen vaihtoehto on, ettei ymmärrä mitä onnellisuus ja tasapaino on, koska kokee elämän olevan paketissa vain tietyn lapsiluvun kautta tai on itse onneton. Kolmas vaihtoehto on, että siirtää omaa lapsuudentraumaansa lapsiinsa.
väsynyt niin se - kuinka onnellinen perhe kuitenkin on,sitä ei tiedä kukaan ulkopuolinen, että turhaa lässytystä toi;Kukaan ei oo onnellinen isossa lapsiperheessä ... Kuka takaa sen yhden lapsen onnellisuuden ilman sisaria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tavannut kuin pikkuruisen osan sisaruksettomista lapsista. Sääli on sairautta, se kertoo enemmän sinusta kuin tästä aiheesta.
Oletko miettinyt sitäkään, että lapsi saattaisi olla vielä onnettomampi jos toinen lapsi olisi tullut? Esimerkiksi minä olisin todennäköisesti pitkiä aikoja sairaalassa loppuelämäni jos tekisin toisen lapsen. Toisen lapsen saaminen saattaisi jopa lyhentää elinikääni jos huonosti kävisi. Lapselle se olisi varmasti kamalampaa kuin se, ettei hän saa sisarusta.
Eli olemme kaukana " ydinperheestä" -yksi lapsi ja yksi aikuinen.
Naapuristossamme on kaksi 3 lapsen yksinhuoltajaa ja he kyllä kehuvat kuinka helpompaa on kun lapset leikkivät keskenänsä. Aina on joku joka kommentoi ja " lähtee mukaan" eikä kaikkea huomiota haeta koko ajan siltä aikuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavalla kuin sisarusparvessa elävä, väitän silti että ihan normaalin yhteiskuntakelpoisen neiden olemme saaneet kasvatettua.
Yhden lapsen perhe ei ole myöskään ollut meidän valinta.
terveisin: neljän enkelilapsen ja yhden sosiaalisen 8v neidin äiti
Vierailija:
ainutta lasta joka olisi siedettävä isossa porukassa tai parisuhteessa. Aina on jotain ihmeellisiä juttuja mitä ei voi tajuta ihminen joka on elänyt sisaruslaumassa.
Kuulostat ihan kaveriltani, joka tuomitsi minut tuhahtamalla: " No sinusta kyllä huomaa että olet ainoa lapsi" . Hän ei kuitenkaan tuntenut taustojani: lapsuus mummolassa, jossa asui myös samanikäisiä tätejä ja enojani. Samalla tavalla sinun tuttavillasi voi olla taustalla muitakin tekijöitä kuin se ainutlapsisuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette te sitä eroa huomaa, siks se just harmittaa teidän puolesta. Mutta kyllä tykkään enemmän esim lestaperheen nuorista, koska ovat niin ihania verrattuna suurimpaan osaa ainukaisista.
sylvi sentään. Mieheni on ainoa lapsi ja harvinaisen viehättävä ihminen. Pidetty ja suosittu niin kaveripiirissään kuin työpaikallaankin. Minä taas olen nelilapsisesta perheestä ja minulla on ollut hirveitä vaikeuksia sopeutua muihin ihmisiin ja muilla minuun.
Sellaisia itsekkäitä leijonaluonteita, oikeita minä-minä-ihmisiä jotka jyräävät muut alleen.
Ei osaa välttämättä sulautua porukkaan ja alkaa tutustumaan. Aikuisiälläkään. Eräskin istui juhlissa kuin joku ylijumala ja odotteli et muut tulevat kyselemään mitä kuuluu. Valikoi keille puhui ym. No tää ääritilanne mut anyway.. Ei osaa olla ryhmässä. Pitää olla se oma uskottu kenen kans on ne omat jutut.
jaksaisi tätä ainaista tappelua siitä, että montako lasta on oikea lukumäärä. Miksei annettaisi kunkin tehdä omat valintansa? Yksi lapsikin voi olla varsin tyytyväinen elämäänsä ja hänestä voi kasvaa hyvinkin miellyttävä ihminen ja monilapsisesta perheestä voi myös tulla todellisia kusipäitä ja monetkaan sisarrukset eivät tule toimeen keskenään. Keneltä se on pois, jos joku ei tee kuin yhden lapsen tai jos joku tekee viisi lasta?
Oletteko te niin epävarmoja omasta valinnastanne, että pitää käyttää aikaa muiden mollaamiseen?
T. Tyytyväinen yhden lapsen äiti
ole kateellinen yhden lapsen vanhemmille.
Minusta olisi surullista jos meidän perheessä olisi vain yksi lapsi.
Heidän mielestään KAIKKIEN muidenkin pitäisi tehdä monta lasta, eihän elämä voi olla mukavaa pelkän yhden lapsen kannsa. Tehdään liukuhihnalta niitä, mitä väliä jos en pärjää...