MIKSI ette kerro vakavista sairauksista, ulkonäön poikkeavuuksista yms. ennen ekoja treffejä?
TAAS jälleen ihan älyttömän huiputettu ja epäarvostettu olo, koska Tinder-deitti valehteli! En voi ymmärtää miksi ihmiset harrastavat tällaista, siis suoranaista huijaamista!
Itsenäisyyspäivän ravintoladeitti huipentui siihen, että paikalle saapui mies pyörätuolissa. Ja tokikaan tuolista, saati siinä pysyvästi istumisesta, ei oltu mainittu halaistua sanaakaan, vaikka ennen kasvokkain kohtaamista oltiin viestitelty aktiivisesti lähes kuukausi!
Näin on käynyt aiemminkin, ei joskaan näin törkeästi, että jätetään kertomatta pyörätuolista. Yhdellä deitillä oli avannepussi paidan alla ja tämä valitettavasti paljastui vasta siinä vaiheessa, kun olin jo ehtinyt ihastua ja oltiin sänkyyn menossa ensikertaa.
Pääasiassa huiputtaminen on ulkonäköön liittyvää, eli deitti-iltaan könytään paikalle kymmeniä kiloja lihavampana, kymmeniä vuosia vanhempana ja hiusraja niskaan karanneena. Hämmentävää. Luulevatko tällaiset tapaukset tosiaan, että kaikesta huolimatta heille olisi luvassa vuosisadan romanssi?
Kommentit (539)
Pitääkö mun ilmoittaa deittiäpissä, että isäni on romani, jos deitillä vaikka romanipelko? 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua inhottaa avanne liikaa, olen tosi pahoillani että näin on, mutta entisessä työssäni vaihdoin pussin välillä enkä voisi seurustella sitä käyttävän kanssa. Kun tiedän miltä alue näyttää. Ei se useimpia haittaa, minua haittaa.
No katsottaas uudestaan kun saat sen itse.
Eri. Se on eri asia. En itsekään halua pyyhkiä kenenkään takapuolta, mutta omani kyllä pyyhin.
Aivan! ELi pitäisikö ottaa avannepussimies vain siksi, että kumminkin joskus sellaisen saan itsekin. - Myöntäkää nyt avannepussilliset, että se on epäluonnollinen asia, ettekä voi vaatia että kaikki sellaisen kestäisivät nähdä, saati että sellainen likistyisi paljasta vatsaa vastaan, yyyyyyyyyyh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko kysyä aloittajalta ja muilta täydellisyyttä etsiviltä, mitäpä jos löydettyäsi sen täydellisen ja terveen tapauksen, aloitat seurustelun ja rakastut, hän sairastuu tai vammautuu vakavasti, heitätkö menemään ja etsit uuden täydellisen? Tai jos itse sairastuttuasi tulet hylätyksi? Mieti vähän!
Jos vammaudun tai sairastun vakavasti, niin toivon puolisoni jatkavan elämää ilman minua. En halua, että minulle rakas ihminen joutuu luopumaan elämästään minun vuokseni.
Mielestäsi on elämästä luopumista rakastaa ja pysyä toisen rinnalla elämän vaikeimmillakin hetkillä? No, tuokin pitäisi kyllä kertoa toiselle ennen mitään vakavampaa, ettet sinäkään halua sitä toista kuin sen aikaa, kun on helppoa ja mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Okei, no jos itse päätyisin treffeille pyörätuolissa olevan kanssa tietämättä etukäteen.... Olisi kyllä erikoinen tilanne, koska on iso asia.
Itselläni tulee mieleen, että mihin vetää raja? Mitä pitää odottaa toisen kertovan terveydestään, poikkeavuuksistaan jne? Jollain tämä poikkeavuus voi olla vaikka peruukki ja alla kalju. Joku voi olla impotentti. Jollain kohtu ja munasarjat poistettu. Joku sairastanut rintasyövän ja on rintaproteesi. Jollain sydänvika. Jollain vaikka tourette, adhd, autismi. Jollakulla syöpähoidot. Jollakulla joku kasvain jossain, mistä ei tietoa onko hyvän- tai pahanlaatuinen. Joku kuorsaa. Jollain ärtyvä suoli. Jollain peräpukamia. Jollain psoriasis. Jollain hepatiitti. Sairastettu alkoholismi, masennus tai vaikkapa vaan traumahistoria.
En uskoisi, että usea ihan heti alussa kaikkea kertoo. Jotkin yksittäiset asiat eivät määritä sitä, keitä olemme. Harvempi on täydellinen.
Jos on impotentti, niin kyllä se on aika oleellinen tieto.
Nyt alkoi kuumottaa noi avannepussit.. Avannepussimiehiä tulilla? Nähäänkö, ja nostat paitaasi..
Vierailija kirjoitti:
Toi pyörätuoli olisi iso ei, hän ei edes pääsisi talooni, ei työpaikalleni tai muuallekaan, missä vietän 95 prosenttia arjestani.
Täällä myös on portaat asunnossa. Pitäisi kantaa se makuuhuoneeseen? Pienet portaat myös kuistilla sisääntulossa. Oivoi.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö autistin ilmoittaa ennen deittejä olevansa autisti?
Jos perheenperustaminen on perimmäisenä tavoitteena, niin pitää. Neurologiset ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos parisuhteen aikana joku sairastuu. Kippaatteko tyypin ulos korttikärryillä? Tai esität että jaksat.
No raaka totuushan on että moni ei jaksa ja halua jaksaa. Varsinkin miehet yleensä jättävät sairastuneen puolisonsa ja etsivät tilalle terveen.
Mielestäni perusteeton yleistys miehistä ainakin oman tuttavapiirini perusteella.
Mutta tilastollisesti totta. Hyvä että sinun tuttavapiirissäsi asia on toisin.
Olisiko linkkiä tuollaisen osoittavaan tilastoon ettei jää pelkän väitteen varaan? "Miehet yleensä jättävät" tarkoittaisi että yli puolet sairastuneiden puolisoiden miehistä jättäisivät sairastuneen.
Tilastohullu saapui paikalle...
Eli väitteelle "Miehet yleensä jättävät sairastuneen puolisonsa" ei sitten ollutkaan oikeasti muuta perustelua kuin väitteen kirjoittajan mielikuvitus. Muutenhan linkin antaminen ei olisi ollut ongelma.
Tutkimus paljastaa: näin miehet reagoivat puolison sairastuessa
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000755599.html
Tuon mukaan puolison sairastuminen lisää (vuonna 2014 Yhdysvalloissa) todennäköisyyttä että mies jättää puolisonsa. Siinäkään ei väitetä että mies yleensä jättäisi sairastuneen puolisonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko kysyä aloittajalta ja muilta täydellisyyttä etsiviltä, mitäpä jos löydettyäsi sen täydellisen ja terveen tapauksen, aloitat seurustelun ja rakastut, hän sairastuu tai vammautuu vakavasti, heitätkö menemään ja etsit uuden täydellisen? Tai jos itse sairastuttuasi tulet hylätyksi? Mieti vähän!
Jos vammaudun tai sairastun vakavasti, niin toivon puolisoni jatkavan elämää ilman minua. En halua, että minulle rakas ihminen joutuu luopumaan elämästään minun vuokseni.
Mielestäsi on elämästä luopumista rakastaa ja pysyä toisen rinnalla elämän vaikeimmillakin hetkillä? No, tuokin pitäisi kyllä kertoa toiselle ennen mitään vakavampaa, ettet sinäkään halua sitä toista kuin sen aikaa, kun on helppoa ja mukavaa.
Kyllä. Jos toisen kaikki aika menee puolisonsa hoitamiseen tai hän elää erillään puolisosta vaikka 10 vuotta, niin se on elämästä luopumista ellei häntä päästetä vapaaksi.
Minusta on itsekästä olettaa, että on sidottuna toiseen vaikka siihen ei ole perusteita.
Vierailija kirjoitti:
Okei, no jos itse päätyisin treffeille pyörätuolissa olevan kanssa tietämättä etukäteen.... Olisi kyllä erikoinen tilanne, koska on iso asia.
Itselläni tulee mieleen, että mihin vetää raja? Mitä pitää odottaa toisen kertovan terveydestään, poikkeavuuksistaan jne? Jollain tämä poikkeavuus voi olla vaikka peruukki ja alla kalju. Joku voi olla impotentti. Jollain kohtu ja munasarjat poistettu. Joku sairastanut rintasyövän ja on rintaproteesi. Jollain sydänvika. Jollain vaikka tourette, adhd, autismi. Jollakulla syöpähoidot. Jollakulla joku kasvain jossain, mistä ei tietoa onko hyvän- tai pahanlaatuinen. Joku kuorsaa. Jollain ärtyvä suoli. Jollain peräpukamia. Jollain psoriasis. Jollain hepatiitti. Sairastettu alkoholismi, masennus tai vaikkapa vaan traumahistoria.
En uskoisi, että usea ihan heti alussa kaikkea kertoo. Jotkin yksittäiset asiat eivät määritä sitä, keitä olemme. Harvempi on täydellinen.
KUKAAN ei ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö autistin ilmoittaa ennen deittejä olevansa autisti?
Jos perheenperustaminen on perimmäisenä tavoitteena, niin pitää. Neurologiset ominaisuudet ovat vahvasti periytyviä.
Ei, vaan sen, jolle autismi on ns. dealbreaker, pitää se ilmoittaa.
Minä ainakin kerron pyörätuolistani jo deittiprofiilissa. Näin lähes kaikki idiootit jättävät swaippaamatta.
Jos joku ei näin tee, ei ymmärrä sitä etteivät vammattomat aina ymmärrä ettei hän välttämättä a) ole omaishoidettava, b) ei tule menehtymään sairauteensa, c) siirrä mahdollista geneettistä alttiutta lapseen, d) ei ole kehitysvammainen, kykenee siis hyvinkin sivistyneeseen keskusteluun.
N30, CP
Vierailija kirjoitti:
Missä menee raja kertomisessa?
Jos on vaikka sairastanut joskus syövän, mutta se ei näy millään tavalla ulkonäössä, niin pitäisikö tuntemattomalle deitille kertoa tästä ennakkoon deittiäpin viesteissä? Syöpäpotilastahan käy kontrolleissa vielä vuosia syövän jälkeen, ja syöpä saattaa vielä uusiakin.
No, pitäiaikö se kertoa? En minä ainakaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta avannepussi on asia jota ei tarvitse ennen ekoja treffejä ottaa puheeksi, mutta isosti toimintakykyyn vaikuttavat asiat kuten vaikka tuo pyörätuoli pitäisi kyllä mainita.
Itselleni pyörätuoli olisi valitettavasti ehdoton turn off, rakastan harrastaa monipuolista liikuntaa ja esim pitkiä vaelluksia, näitä ei pyörätuolin käyttäjän kanssa voi tehdä. Toki kuka vain voi milloin vain vammautua ja se on asia erikseen, mutta lähtökohtaisesti jos etsisin puolisoa niin haluaisin toimintakykyisen sellaisen.
Ketjua lukiessa on välillä tullut mieleen, että oikeassa elämässä kuka tahansa "terve" voi vammautua tai sairastua siten, että se vaikuttaa liikkumiseen, rakkauselämään tai muuhun. Muistan lukeneeni rintasyöpäpotilaista, jotka mies oli jättänyt aika pian sairastumisen jälkeen. Joku kertoi lehdessä olleensa osastolla, jossa oli näitä naisia ja potilaat olivat kertoneet elämästään. Varmaan kumppanin hylkäämistä tapahtuu molemmin puolin, kun joku mies tai naine) saa vaikeamman vamman. Raajan menetys, kasvovamma tai joku kroonista kipua aiheuttava sairaus, parisuhde voi silloin muuttua tuntuvasti. Toki suhde lienee ollut hieman huteralla tasolla alun alkaen.
Eikö siellä deittipalveluissa vaadita edes vartaloskannerin tulostetta?
Kyllä minusta olisi kamalampaa, jos deitti olisi umpityhmä ja vielä kovaääninen, jotta saisi hävetä silmät päästään sitä tolloa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on impotentti, niin kyllä se on aika oleellinen tieto...
Ei ollut minulle eikä seurustelukumppanilleni ongelma kun on lääkkeillä hoidettavissa. Kun seksin harrastaminen alkoi tulla ajankohtaiseksi niin kerroin etukäteen että sairauteni vuoksi olen pillereillä käyvä mies. Oli minulle vaikeaa kertoa mutta kyllä kannatti.
Vierailija kirjoitti:
Deittailu on Ameriikan hömpötystä. Ei kuulu meidän kulttuuriimme.
Kyllä kuuluu. Mummuni nuoruudessa aikoinaan sitä sanottiin riiaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siksi kun harva ajattelee itseään ensisijaisesti diagnoosien kautta.
No jos se diagnoosi on pyörätuoli niin valitettavasti se on ensimmäinen asia mitä jalallinen henkilössä näkee. Miksi pyörätuoli-ihminen ei tapaile itse vaikkapa kehitysvammaista vaan yrittää pariutua ylöspäin?
Sinusta siis se, että ihminen on pyörätuolissa, tekee hänestä alempitasoisen. Miksi? Perustelepa vähän.
No vaikka siksi, että hänen on hitaampi suorittaa ihan arkisia asioita ja hidastaa siksi koko perheen elämää. Näin hyvin yksinkertainen esimerkki.
On olemassa naisia jotka eivät välitä suorituskyvystä, mutta niistä jotka välittävät, urheilija eli ap:n kaltainen nainen mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuuluu niihin, j
Miksi hieman hitaampi ihminen on sinusta alempitasoinen? Hänhän on ihminen, hän oi olla ties kuinka ihana, sympaattinen ja fiksu, mutta susta alempitasoinen koska on hitaampi jossain asioissa?
Vierailija kirjoitti:
No ihmiset varmaan toivoo, että heidät kohdattaisiin normaaleina ihmisinä eikä heidän sairautensa kautta. Siellähän se treffipaikalla selviää, he näkevät oletko normaali empatialla varustettu vai et. Eikä hekään halua ihmistä, jonka naamalta paistaa pettymys, mutta tulipa selväksi, millä tavalla heidän kaltaisia ihmisiä kohtelet kohdatessa. Sehän on melkein kuin supervoima, näkee ihmisen todellisen luonteen heti alkuun, kunnon heidät tapaa pyörätuoli alla.
Ap korostaa, miten häntä on pettetty ja treffit meni pieleen. Entäs se toinen? Hänkin varmaan oletti tapaavansa ihanan ihmisen ja oli toivoa täynnä. Pettynyt on hänkin.
Okei, no jos itse päätyisin treffeille pyörätuolissa olevan kanssa tietämättä etukäteen.... Olisi kyllä erikoinen tilanne, koska on iso asia.
Itselläni tulee mieleen, että mihin vetää raja? Mitä pitää odottaa toisen kertovan terveydestään, poikkeavuuksistaan jne? Jollain tämä poikkeavuus voi olla vaikka peruukki ja alla kalju. Joku voi olla impotentti. Jollain kohtu ja munasarjat poistettu. Joku sairastanut rintasyövän ja on rintaproteesi. Jollain sydänvika. Jollain vaikka tourette, adhd, autismi. Jollakulla syöpähoidot. Jollakulla joku kasvain jossain, mistä ei tietoa onko hyvän- tai pahanlaatuinen. Joku kuorsaa. Jollain ärtyvä suoli. Jollain peräpukamia. Jollain psoriasis. Jollain hepatiitti. Sairastettu alkoholismi, masennus tai vaikkapa vaan traumahistoria.
En uskoisi, että usea ihan heti alussa kaikkea kertoo. Jotkin yksittäiset asiat eivät määritä sitä, keitä olemme. Harvempi on täydellinen.