Matti Saari tuli avioeroperheestä ja hänellä oli rikkonainen lapsuus
Kun miettii kuinka paljon Suomessa erotaan, ja kuinka paljon lapsia elää rikkonaisissa uusioperheissä, niin paljon on mielenterveydellisiä ongelmia tiedossa jatkossakin erittäin paljon.
Päivähoidon syyksi on aina helppo laittaa kaikki pahuus, mutta kyllä se totuus on varsin toinen.
Kommentit (57)
ensin väkivaltainen vanhempien parisuhde ja sitten vanhempien ero. Toki ero on teidän tilanteessa ollut paras ratkaisu kaikille, paljon riippuu siitä kuinka vakaat olot ja kuinka turvalliseksi lapsen elinympäristö muotoutuu eron jälkeen. Luulisin että lapsenne on kokenut paljon turvattomuutta elämässään.
että ollaan ihan supisuomalainen perhe ja silti meillä on tosi vahvat suhteet isovanhempiin, asutaan lähekkäin, lapset elää tavallaan suurperheessä siis, monta aikuista ympärillään.
suomenruotsalaiset sitä ja tätä... tunnen kyllä suomenruotsalaisia, eivät ole mielestäni sen kummoisempia.
etteikö myös suomenkielisillä voisi olla hyvät ja läheiset suhteet vanhempiin ja sukulaisiin. Mutta ylipäätään ruotsinkieliset MUUTTAVAT vähemmän (luonnolliset syyt, eli pienempi alue millä liikkua, joten pysyvät synnyinseudullaan) ja se selittää osaksi miksi suhteet sukulaisiin pysyvät läheisimpinä. Omassa suvussani isän puolella on etäiset perhesuhteet (isä suomenkielinen), äidin puolella läheiset, äitini on ruotsinkielinen.
etteikö myös suomenkielisillä voisi olla hyvät ja läheiset suhteet vanhempiin ja sukulaisiin. Mutta ylipäätään ruotsinkieliset MUUTTAVAT vähemmän (luonnolliset syyt, eli pienempi alue millä liikkua, joten pysyvät synnyinseudullaan) ja se selittää osaksi miksi suhteet sukulaisiin pysyvät läheisimpinä. Omassa suvussani isän puolella on etäiset perhesuhteet (isä suomenkielinen), äidin puolella läheiset, äitini on ruotsinkielinen.
Syytetään siis naisia, koska naisilla on tapana erossa ottaa lapset pelinappuloiksi ja kiristyksen välineiksi.
Äidit leikkivät oman laspensa psyykkeellä tehdessään kaikkensa rikkoakseen lapsen välit isäänsä. Ja näitä hulluja naisia on pilvin pimein. Menkää siis itseenne.
Saaren vanhempiin tai lapsuuteen en ota kantaa, koska minulla ei ole mitään faktaa. Lehdissä julkaistut jutut eivät minun mielestäni välttämättä perustu faktoihin.
tuntuu olevan ainakin joka toisella
masennusta, ahdistusta, unettomuutta, paniikkikohtauksia, anoreksiaa, bulimiaa jne. jne.jne. ja lapsillekin hankitaan diagnooseja heti pienestä pitäen adhd-lla aloittean.
Eiks kukaan muu aattele et joko suomalaiset on HULLUJA tai sitten meillä diagnosoidaan jokainen pikku vitutus masennukseksi - ja ennenku ne joihin kalahtaa älähtää (eli varmaan ainakin neljäsosa kirjoittajista) että "et voi tietää miltä masennus tuntuu bläh bläh" niin vastaan ettet voi sinäkään tietää. Elämä ei ole aina hauskaa ja mukavaa, mut kun aikuisetkaan ei osaa hyväksyä sitä...
eli ap on ilmeisesti sitä mieltä eettä kaikki on avioeron syytä. kuten ap tuossa mainitsee
Kun miettii kuinka paljon Suomessa erotaan.
niin eikö silloin suomessa olisi aika paljon "hulluja"? eli eise avioero lasta pilaan,eiköhän siihen ole ihan muut syyt.
Olen itse 70-luvulla mennyt alle 1-vuotiaana päivähoitoon ja vanhempani erosivat ollessani 10-vuotias. On siis jopa mahdollista, että päivähoito tahi ero ei kuitenkaan laajamittaisesti aiheuta psykopaattista käyttäytymistä vai mitä....
Minäkin olen avioeroperheestä ja minullakin oli rikkonainen lapsuus. Mutta minä en tapa ihmisiä koulussa. Minä opetan siellä.
Mistä ne ongelmanuoret suurimmaksi osaksi tulevat sitten? Ihan tavallisista ydinperheistäkö? Ja että avioerolapsetko ovat niitä kaikista tasapainoisimpia ihmisiä?
Suomen koulumassamurhaajista puolet on avioeroperheestä ja puolet ydinperheestä.
Ainakin toistaiseksi.
Kyse on nimenomaan aineettomasta sosiaalisesta pääomasta, jota ruotsinkielisillä on enemmän. Mm. eräs parin vuoden takainen tutkimus osoitti, että ruotsinkieliset suomalaiset kokevat enemmän positiitivisia tunteita kun suomenkieliset ja tämä oli tehty jossain Pohjanmaan maaseudulla, jossa ihmiset olivat kouluttamattomia. Useissa tilastollisissa tutkimuksissa on verrattu koulutukselta ja varakkuudelta samanlaisia ihmisiä, silti kielierot vaikuttavat hyvinvointiin ja asenteisiin. Kulttuuritausta on erilainen.
Ajatellaanpa vaikka koulutusta, ruotsinkielinen pääsee opiskelemaan (lukiot ja korkeakoulut) omalla äidinkielellänsä huomattavasti helpommin kuin suomenkielinen, koska ruotsinkielisiä koulutuspaikkoja on suhteettoman suuri osuus Suomessa.
Jo tämä on erittäin ratkaiseva asia ihmisen elämässä, että löytyy mieluisa opiskelupaikka. Opiskelu takaa myös yleensä ihan hyvän toimentulon, varsinkin kun ottaa sen huomioon että esim. ekonomien aloituspaikoista viidennes on Suomessa ruotsinkielisiä, tämän takia Suomen ekonomeista onkin merkittävä osa ruotsinkielisiä.
Lisäksi ei pidä unohtaa heidän ns. "hyvä veli-verkostoa" joka on taannut esim. työpaikan ruotsinkieliselle, vaikka samaan paikkaan olisi hakenut suomenkielinenkin. Tämä on tosin vähentynyt takavuosista. Ruotsinkieliset ovat muutenkin yliedustettuina yhteiskunnan johtopaikoilla joten tietenkin he saavat järjestettyä omilleen ties mitä etuja ja varakkaat ruotsinkieliset suvut määräävät täällä edelleenkin.
En kuitenkaan väitä, että vanhempien avioero tekee lapselle hyvä.
t. 52
Itse olen kasvanut ydinperheessä, enkä ole päiväkodissa päivääkään viettänyt. Sen sijaan vietin naapureissa, harrastuksissa yms. Koska: äidilläni mielenterveysongelmia; paranoidinen persoonallisuushäiriö ja isälläni vaikea läheisriippuvuus - siksi ah niin auvoinen ydinperhe!
Että ihan ydinperheestä ja kotihoidosta olen minäkin osani saanut, voi kun en olisi :o(
On aika turhauttavaa lukea noita yleistyksiä erojen pahuudesta ja päiväkotien huonoudesta. En väitä, etteikö näin olisi, haluan vain sanoa, ettei eroista tai päiväkotihoidosta löydy, eikä voi löytyä koko totuus.
...vaikka ydinperheidyllimme oli täyttä helv***iä, en lähde räiskimään mihinkään. Sen sijaan käyn terapiassa. Jonka itse kustannan. Ei ole avuntarjoajia juuri tarvinnut hätistellä, tyhjän kun saa pyytämättäkin.
individualismin ja "yksin pitää pärjätä" -ajatuksen ihannointi
tietty darwinismi "heikot karsiutukoot"
yhteisöllisyyden puute (vielä seitkytluvulla oli ihan normaalia, että kaikki aikuiset saivat käskeä kaikkien lapsia ja välitettiiin muista)
hedonismi ja helpon elämän tavoittelu, johon liitty myös helpot ratkaisut
sekä
helvetillinen kilpailu joka asiassa ihan vauvasta saakka - kauhean stressaavaa ja henkisesti rankkaa.
Sitten kun todellisuudentaju on tähän päälle hämärtynyt, minäkuva ihan pielessä ja luettu liikaa sellaisia viisauksia, jota ei oikein ymmärrä, niin paketti on valmis.
eli pitkälti samoilla linjoilla kolmosen kanssa.
meillä on todella juro ja kilpailuhenkinen yhteiskunta, jossa positiivisia tunteita ei saa ilmaista. Tietenkin tällaisten hirmutekojen taustalla on mielneterveysongelmia, mutta jos ilmapiiri olisi kaikkia arvostava ja välittävä ja ihmiset saisivat kaipaamaansa tunnustusta ja huomiota (mikä on perustarpeemme), sitä ei tarvitsisi hakea näin äärimmäisellä tavalla.
Vähän OT, mutta kun itse kotiäitivuosien jälkeen aloitin vuosi sitten uudella työpaikalla, mulle on ollut todella vaikeata sopeutua ankeaan, suorituskeskeiseen ja negatiiviseen työilmapiiriin, olen välillä ollut tosi ahdistunut vaikka itse työstäni pidänkin. Jos muillakin työpaikoilla ja kouluissa on samanalaista nykyään, niin ymmärrän täysin että herkät ja epätasapainoiset ihmiset sairastuvat.
individualismin ja "yksin pitää pärjätä" -ajatuksen ihannointi
tietty darwinismi "heikot karsiutukoot"
yhteisöllisyyden puute (vielä seitkytluvulla oli ihan normaalia, että kaikki aikuiset saivat käskeä kaikkien lapsia ja välitettiiin muista)
hedonismi ja helpon elämän tavoittelu, johon liitty myös helpot ratkaisut
sekä
helvetillinen kilpailu joka asiassa ihan vauvasta saakka - kauhean stressaavaa ja henkisesti rankkaa.Sitten kun todellisuudentaju on tähän päälle hämärtynyt, minäkuva ihan pielessä ja luettu liikaa sellaisia viisauksia, jota ei oikein ymmärrä, niin paketti on valmis.
eli pitkälti samoilla linjoilla kolmosen kanssa.
Väitätkö todella että, lapsen persoonallisuus kehittyy ensimmäisen kolmen vuoden aikana? Salli minun nauraa tälle väitteellesi, ottaisitko selvää persoonallisuuden kehityksestä ja tulisit kertomaan meille sen totuuden tästä asiasta!! Väitteesi ei nimittäin pidä paikkaansa.
kuvitella, että ero on ollut Matin ollessa alle 1-vuotias.
joka painottuu individualis-hedonistisen elämäntavan korostamiseen. Yhteisöllisyys ja toisten huomioiminen jäänyt unholaan.
oli 3 vee. En tajunnut, että teen hänestä murhaajan, kun pakenin väkivaltaa.
Auttaisiko jos palaisin exän kanssa yhteen?