Matti Saari tuli avioeroperheestä ja hänellä oli rikkonainen lapsuus

Minkä ikäinen Matti oli, kun vanhemmat erosivat?

t. 2

Todella moni asiantuntija on nyt uskaltanut avata suunsa ja sanonut ettei alle 3- vuotiasta pitäisi hoitoon viedä. Miksei siis hallitus tee asialle jotain ja nosta kotihoidontukea niin tuntuvasti, että äideillä on mahdollisuus olla kotona!!!



Ensimmäiset 3 vuotta ovat ihmiselämän herkimmät, jolloin persoonallisuus muodostuu. Ei siis ole ihme jos mielenterveys järkkyy, kun omilla vanhemmilla ei ole montaa tuntia päivässä heille aikaa ja silloinkin pitää tehdä kaikki kotityöt, käydä kaupassa, harrastuksissa yms.

Huonolla tuurilla päiväkodissa työntekijät vaihtuu ja hoitajilla on motivaatiopula. Ei ole aikaa, eikä aitoa rakkautta lapseen. Apua!! =(

eli kaikki eroperheen lapset ja rikkonaisen lapsuuden kokeneet muuttuu massamurhaajiksi elämänsä jossain vaiheessa, niinkö????

Milloinkahan mä alan sit oireilla siihen suuntaan? Pitäiskö mut lukita jo varmuuden vuoksi jonnekki...



t. lähes nelikymppinen erolapsi, jonka lapsuus ei muutenkaa ollu ruusuilla tanssimista



PS. Eiköhän nämä oo niitä vapaan kasvatuksen tuloksia? Ja seurausta tästä hektisestä elämästä - vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen.

tyhmää käydä vanhempia syytteleen täällä nimettömänä, jos heitä ei edes oikeasti tunne. Heittäkää faktoja kehiin jos niitä varmasti tiedätte, omia mielipiteitä on turha faktana esittää!

ja ei halua tunnustaa että kyseinen elämisen malli ei ole hyvä lapselle.

Todella moni asiantuntija on nyt uskaltanut avata suunsa ja sanonut ettei alle 3- vuotiasta pitäisi hoitoon viedä. Miksei siis hallitus tee asialle jotain ja nosta kotihoidontukea niin tuntuvasti, että äideillä on mahdollisuus olla kotona!!!

Ensimmäiset 3 vuotta ovat ihmiselämän herkimmät, jolloin persoonallisuus muodostuu. Ei siis ole ihme jos mielenterveys järkkyy, kun omilla vanhemmilla ei ole montaa tuntia päivässä heille aikaa ja silloinkin pitää tehdä kaikki kotityöt, käydä kaupassa, harrastuksissa yms.

Huonolla tuurilla päiväkodissa työntekijät vaihtuu ja hoitajilla on motivaatiopula. Ei ole aikaa, eikä aitoa rakkautta lapseen. Apua!! =(

Meillä lapset menee tarheen viimeistään vuoden iässä, usein jo 9 kk:n iässä. Ei ole ollut kouluampumisia ja muutenkin nuoriso on tervejärkisempää kuin Suomessa. Oiskos se vika Suomessa jossain muualla?

isäpuoli syrji, suosi omia lapsiaan minun kustannuksellani.

Minä en ole ollut päivääkään päivähoidossa mutta voi kun olisin päässyt, olin niin yksinäinen ja pelkäsin ikäisiäni kun menin kouluun.

Minua kiusattiin koulussa ja myöhemmin työelämässkin. Mutta selvisin niistä ja ei tulisi ikinä mieleenkään alkaa tappamaan ketään.



Luulen että Saaren tapauksessa kyse oli siitä että hän koki itsensä muita paremmaksi ihmiseksi, yli-ihmiseksi, mikä on tyypillistä nyky-yhteiskunnassa

jossa ihmisiä ei opeteta kunnioittamaan toisia.

Eikö minun spekulaatiotani voisi kukaan kommentoida..? Mielestäni ihan varteenotettava syy sekin.

Osaatko sitten kertoa, mitä siellä tehdään toisin kuin täällä? Missä on vika että nuoriso ja aikuisetkin ovat niin masentuneita ja voivat huonosti. Ilmastossakaan ei luulis syyn piilevän kun muut pohjoismaat näyttävät pärjäävän paremmin.

Ollaanko me kasvettu liian pumpulissa vai mistä on kysymys!?

Kyllähän tuo on eittämättä yksi syy. Sitä ei varmasti kukaan kiellä.

Tämä on harvaan asuttu synkkä maa.

että siellä arvostetaan perhettä ja tukiverkkoja enemmän. Eli perheessä jutellaan ja vietetään aikaa enemmän yhdessä. Isovanhemmat kuuluu myös perheeseen. Täällä ne yleensä unohdetaan laitoksiin. Täällä korostetaan yksinpärjäämistä. Mielenterveysongelmiin täällä haetaan apua viimetingassa, kun taas muualla on tapana käydä juttelemassa ammattiauttajalla pienemmistäkin asioista.

Vaikea vetää perhemallin vaikutuksesta mitään johtopäätöksiä.

niin se oli sitä että saksan koulut on ihan räjähdyspisteessä pitelemättömän nuorison takia. Lisäksi maahanmuuttajalapset on oma jättimäinen ongelmansa. Britanniassa on herätty siihen, että hallitus on syytänyt ison paketin rahaa siihen että äidit menis töihin ja lapset päivähoitoon, ja nyt sitten on sielläkin havaittu tässä lähestymistavassa isoja ongelmia. Lapset toisin sanoen on ruvennu oireilemaan. Että kerros missä ne auvolat siellä sijaitsee?

niin joka asiassa on ongelmia. Ei ihminen ole onnistunut luomaan mitään

ihanne yhteiskuntaa..

Mutta sanomattakin on selvää ettei tälläinen individualismia ja samalla kaikkea erilaisuutta syrjivä yhteiskunta ole terveellä pohjalla

Ei pelkkä avioero lapsuudesta välttämättä "rikkonaista" tee.

Tosi vaarallista kuvitella, että jokin yksi yksittäinen asia (esim. avioero, uusperhe tms.) selittäisi tällaisen pahuuden, kyllä se voi olla lukemattomien asioiden summa, ja varmasti joka murhaajalla omanlaisensa. Kyllähän tällä metodilla tosiaan voisi sanoa, että ydinperhe on lapselle vaarallinen; miettikää nyt, mitä Auvinen ja Gerdt teki... Mielenterveysongelmissa unohdetaan melkein aina yksi hyvin tärkeä asia; synnynnäiset poikkeamat. Kaikki todellakin kuvitellaan vanhempien ja kasvatuksen tai ympäristön aikaansaamaksi. Kuitenkin joku voi olla jo perintötekijöiltään tai muista syistä syntymästään saakka henkisesti niin vammautunut, ettei kasvatuksellakaan enää voi kaikkea pelastaa.

ja väitän, että elämämme on huomattavasti tasapainoisempaa ja turvallisempaa

kuin monessa ydinperheessä. Ero itsessään ei välttämättä vaikuta lapsiin mitenkään, kyse on siitä miten eroon liittyvät asiat hoitaa.

Lisäksi täällä arvostetaan hyvää käytöstä enemmän eli tervehditään kadulla myös tuntemattomia, rupatellaan kaupassa niitä näitä jne. Huonoon käytökseen puututaan herkästi eli koko kylä kasvattaa, ei vain ne vanhemmat.

Perheyhteydet ovat tiiviimpiä. Myös kaukaisempia sukulaisia nähdään tiheämmin kuin Suomessa. Erilaisia perhejuhlia järjestetään usein ihan muuten vaan, juhlimisen vuoksi. Voi olla vaikkapa kesäkauden päättäjäiset koko suvulle tai isot juhlat 32-vuotta täyttävälle. Näihin kutsutaan sitten koko suku ja sekä ystävät.

Kun vanhempi sukupolvi alkaa väsyä sukujuhlien järjestämiseen, on nuorempi sukupolvi valmis ottamaan vastuun näistä juhlista. Perinteet siis jatkuvat. Perinteitä arvostetaan ihan eri tavalla, kuin Suomessa.

Eihän tämä nykyinen asuinmaammekaan mikään Onnela kaikin puolin ole ja omat ongelmansa lienee jokaisessa maassa, mutta kyllä minä koen elämämme paljon turvatummaksi täällä kuin Suomessa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsillemme tämä on parempi maa varttua aikuisiksi. Nuo olivat myös muuttomme syitä aikanaan.

että siellä arvostetaan perhettä ja tukiverkkoja enemmän. Eli perheessä jutellaan ja vietetään aikaa enemmän yhdessä. Isovanhemmat kuuluu myös perheeseen. Täällä ne yleensä unohdetaan laitoksiin. Täällä korostetaan yksinpärjäämistä. Mielenterveysongelmiin täällä haetaan apua viimetingassa, kun taas muualla on tapana käydä juttelemassa ammattiauttajalla pienemmistäkin asioista.

Olen itse vieraillut Ruotsissa viime vuosina about viikon kuukaudessa ja kiertänyt Ruotsin eteläosia ahkerasti ja keskustellut ihmisten kanssa.

Vaikea selittää, mistä on kyse, mutta todellakin silmiinpistävää on se henkinen tila joka huokuu Ruotsista.

Ruotsalaisilla on yhteenkuuluvuutta jota suomalaisilta puuttuu. Siellä on yhteen hiileen puhaltamisen henki, eikä tuomita kuten täällä suomessa.

Suomalaiset ovat jostain syystä juroja ja ilmeisesti niin huonolla itsetunnolla varustettuja, että itseään pitää korostaa yhteisöllisyyden kustannuksella. Suomessa ollaan liian musta-valkoisia ilman luovuutta ja positiivista tekemisen kierrettä.

Yhteiskuntamme täällä suomessa jostain syystä tappaa ihmisiä henkisesti ja tod. näk. herkimmät regoivat siihen tuhoisasti. Pahoinvointi johtuu meistä aikuisista jotka luomme tämän maan ja ylläpidämme kyräilevää ja ahdistavaa keskustelematonta kulttuuria.

Opetallaan edes sanomaan huomenta bussipysäkillä ja onnitellaan työtovereita syntymäpäivinä.... vai tiedättekö työtoverienne syntymäpäivät, vain teettekö vain omat työnne puuttumatta toisten asioihin ?

Ruotasaliset ovat meitä henkisesti avoimempia ja välittävämpiä, otetaan sieltä mallia, vai pelkäämmenkö että meistä kaikista tulee homoja jos meistä löytyisikin pieni ruotsalainen sisältämme. Näin taitavat suomalaiset liian usein ajatella. Jos saisin itse päättää, olisin ruotsalainen, koska he ovat selväjärkisempiä, eivätkä ensimmäisenä ajatele muista pahaa, vaan luottavat omaan tekemiseensä.

Osaatko sitten kertoa, mitä siellä tehdään toisin kuin täällä? Missä on vika että nuoriso ja aikuisetkin ovat niin masentuneita ja voivat huonosti. Ilmastossakaan ei luulis syyn piilevän kun muut pohjoismaat näyttävät pärjäävän paremmin.

Ollaanko me kasvettu liian pumpulissa vai mistä on kysymys!?