Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1631)
Kaikkea sitä nykyisin työksi kutsutaan..
Toki ap:n mies vaikuttaa kyllä aika lapamadolta, tottunut varmaan, että vaimo hoitaa kaikki lapseen liittyvät asiat. Kuten varmaan hoitanutkin teillä, ja monessa muussakin kodissa, myös meillä aikoinaan, puolisolla oli tapana tehdä vaaditut asiat just noin huonosti, sillä tyylillä sai minut hoitamaan lasten asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kyse on taidoista tai kyvyistä, ellet ole pariutunut jotenkin vammaisen (disabled) kanssa. Enkä sano tuota vittuillakseni vaan jos miehellä on jokin vamma kuten paha neuropoikkeavuus, älyllinen kehitysvamma, niin vaikea mielenterveyden ongelma että se vammauttaa niin hän ei tietenkään kykene huolehtimaan omista tai muiden asioista.
Muussa tapauksessa kyse on siitä, ettei kiinnosta. Jos mies osaa hyvin hoitaa, tietää ja suunnitella omat asiansa mutta vaimon synttärit ja lasten vaatteet ja perheen muiden yksilöiden ruokailut on aina vain hepreaa niin kyllä se on puhdas motivaatio-ongelma.
Minulla on mies jolla on pahaa nepsyongelmaa ja oikeastikin haasteita pärjätä, on eläkkeellä sen takia. Lapsia emme tee monestakin syystä, mutta asumme yhdessä ja minulla on lemmikkejä. Mies oppi välittömästi lemmikkieni synttärit (! :D joilla ei mitään väliä, ei eläimet ymmärr
VANI? Ei hyvää päivää...
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt oikein tiivistää ja puristaa kokoon tuhannet ja taas tuhannet yksittäistapaukset, päästään kolmeen pointtiin:
1. Jos puoliso (sukupuolesta riippumatta) on itsekäs, mikään ei auta.
2. Jos puoliso ei ole itsekäs etkä itsekään ole itsekäs, asiat ovat jollakin tavoin neuvoteltavissa.
3. Kaikki muu on ajanhukkaa.
Tämäpä juuri. Tasapainoisten ihmisten kohdalla asiat saadaan soviteltua, vaikka siinäkin voi tarvita työstöä, vääntämistä.ja joustoa. Jos taas persoonaa ja tekemisiä hallitsee liiallinen itsekeskeisyys, ei parisuhde ja työnjako perheessä voi mitenkään toimia, ellei toinen puolisko sitten ole alistuva tai muuten vain tykkää hoitaa hommat itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että teette aluksi vaikka puolen vuoden ajan yhdessä nämä kuvaamasi työt. Istutte keittiön pöydän ääreen, juttelette, ideoitte, kirjoitatte kalenteriin kuka tekee mitä ja milloin. Anna tilaa isän mielipiteille, esim synttäreillä ei tarvita välttämättä kakkua, jos isä on ideoinut jäätelöbuffetin tms.
Kyse on kuitenkin aapeen ilmeisesti jo kouluikäisen lapsen synttäreistä. Jos lapselle on tärkeää, että synttärinä on nimenomaan kakku, niin eikö sitä voi kuunnella ja hankkia kakun eikä jotain jäätelöbuffaa, mitä lapsi ei halua. Ei ne synttärit ole iskää vaan lasta varten.
Ihan sama asia se on, jos mieheni ilmoittaisi minulle, että hoida sinä tänä vuonna kaikki autoon liittyvät jutut ja talotekniikka. Moni asia jäisi hoitamatta tai menisi vituralleen. Ei sitä yhtäkkiä voi kaikke
Tässähän tää tuntuu monelta menevän vituiksi. Kerätään raivoa ja sit vaan dumpataan koko roska kerralla puolisolle. Tässä vaiheessa se toivomus itselläkin on että puoliso epäonnistuu. Auta armias jos ei epäonnistukkaan niin sitten sieltä kaivetaan vaikka väkisin joku virhe esiin.
Näin munkin puoliso teki. Kun dumppasi mulle lapsen synttärien järjestämisen. Ei auttanut missään ei kertonut mitään. Sano vaan että sun vastuulla.
Pidettiin kivat syndet. Lapsi oli tyytyväinen. Vieraat oli tyytyväisiä. Mut puoliso ei ollut. Kun ei mistään muusta keksinyt kitinää niin piti alkaa mussuttaa keksin hinnasta. Olin käyttänyt ihan liikaa rahaa koska ostin Jaffa ynnä muita kalliita keksejä. Lidlistä saa samoja halvemmalla. Ostin muuten ne keksit omalla rahalla.
"jos miehelle sanoo, että sinä hoidat", jne jne jne. Eukko on tottunut komentelemaan.Olisko siinä syy eroonkin kun parisuhteessa tulisi olla keskustelua ja yhdessä päättää sekä tehdä asioita? Ero tuli selväksi aloituksesta kirkkaasti ukko lähtenyt lätkimään nalkuttajan takia ja jos ei vielä ole, tuota tahtia lähtee varmasti.Mikä nykyprinsessoilla on päässä vikana kun oikeasti tasa-arvoinen parisuhde ei onnistu? Ollaan komentelemassa sen sijaan että pyydettäisiin jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava kuulla sinunkin kokemuksesi. Kaikessa on aina niin monta puolta ja samantyylisissä tilanteissa niin erilaisia asteita. Kontrollifriikki kokee olevansa samalla viivalla henkilön kanssa jonka puoliso ei edes ymmärrä kodin vastuita. Luultavasti kontrollifriikin puoliso on vain todennut helpommaksi vetäytyä jos jokatapauksessa tulee sanomista. Vastuuttoman puoliso ei ole yrittänytkään tajuta synttäreiden järjestämistä tai sitä että vieraita ei tule ellei kutsu. Näkee tilanteen turhana naisten hömpötyksenä.. tai ylipäätään edes yritä ymmärtää omaa vastuutaan lapsen minäkuvan muodostumisessa, että kuinka kohtelee lasta.
T. Minä joka aloin henkisesti yksinhuoltajaksi vastuuttomasta puolisosta. Lopulta tilanne muokkautu siihen että alkoi ottaa vastuuta mutta olin kontrollifriikki koska en luottanut hänen edes yrittävän historian vuoksi. Nykyisin tilanne on tasapainoisen vanhemmuuden. Pienesti vastuuttoman vanhemmuuden ja pienesti kontrolloivan vanhemman välttelyä. Luulen että ajanmittaan tämä jatkaa tasoittumista koko ajan parempaan.
Kun en kanna vastuuta toisen tekemisestä, mun on helpompi olla lapselle myötätuntoinen mm. Siitä kokemuksesta mitä on ollut vastuuttoman vanhemman toimien vuoksi. Väistämätöntä todeta se että lapset on mun 50% ja vain omaan osuuteeni vanhemmuudesta voin vaikuttaa. Mitä isommaksi lapset kasvaa, sen enemmän lasten kasvattamiseen osallistuu myös muut lähipiirin ihmiset enkä voi kontrolloida heitäkään.
Omasta lapsuudesta hyvin epävakaiden vanhempien lapsena muistan sen että uskoin niitä eniten niitä aikuisia jotka uskoivat minuun ja näkivät minun hyvyyden. Ne aikuiset jotka kääntyivät minua vastaan, eivät saaneet vaikutettua minuun niin syvällisesti. Tähänperustuen yritän luottaa siihen että kun teen hyvin oman osuuteni, se kantaa pitkälle.
-780
Meillä nyt ei ollut tuommoista, joten kyse lienee sinun miehestäsi eikä miehistä yleensä. Minä olen meillä ollut se urantekijä, ja mies duunari, ja lasten asiat on aina saatu hoidettua ilman riitelyä. Kyllä puoliso osasi lapselle kumpparit, talvihaalarit ym. ostaa, ja mennä neuvolaan ja vanhempainiltaan. Oli myös vanhempain- ja hoitovapailla kaikista neljästä mukulasta, minä kun en joutanut kun työ. Palasin töihin aina siinä 8 kk kohdalla ja mies piti vanhempainvapaiden loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tämä on ehkä se yks iso ero lapsissa ja perheissä. Monet mokaa siinä että aletaan palvoa ja palvella sitä lasta. 10v lapsissa on ihan älyttömästi eroa. Toiset osaa tehdä ruokaa, siivota, käydä kaupassa ja leikata sitä nurtsia. Toiset ei osaa edes lakanoita vaihtaa. Siinä voi sitten jokainen katsoa peiliin kuka tämän on aiheuttanut "
10v. lapsen tehtävä ei olekaan tehdä noita itsenäisesti. Häntä voidaan osallistaa, tehdä yhdessä. Järjettömiä vaatimuksia, et hyvänkasvatus olis tehdä lapsista aikuisista riippumattomia mahdollisimman nuorena. Siinä mennään myös pieleen ja lujaa, jos siinäkin, et mitään ei heidän tarttis tehdä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Toinen ero on se mitä siltä elämältä odotetaan. Miten siihen osataan suhtautua. Anteeksi nyt kaikille naisille. Mut teidän odotukset ei ole mitenkään realistisia. Haluatte lapsia, haluatte uran, haluatte harrastaa, haluatte omaa aikaa,.. tää yhtälö aika harvoin toimii.. T. Nainen
Jaa, vain naisen täytyy valita, niinkö? Miehet saavat edelleen "kaiken".
Seuraan just paria nuorta perhettä läheltä. Heillä todellakin molemmat saavat olla vanhempia ja molemmat saavat tehdä uraa. Nehän ovat arvovalintoja JA käytännön järjestelyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kyse on taidoista tai kyvyistä, ellet ole pariutunut jotenkin vammaisen (disabled) kanssa. Enkä sano tuota vittuillakseni vaan jos miehellä on jokin vamma kuten paha neuropoikkeavuus, älyllinen kehitysvamma, niin vaikea mielenterveyden ongelma että se vammauttaa niin hän ei tietenkään kykene huolehtimaan omista tai muiden asioista.
Muussa tapauksessa kyse on siitä, ettei kiinnosta. Jos mies osaa hyvin hoitaa, tietää ja suunnitella omat asiansa mutta vaimon synttärit ja lasten vaatteet ja perheen muiden yksilöiden ruokailut on aina vain hepreaa niin kyllä se on puhdas motivaatio-ongelma.
Minulla on mies jolla on pahaa nepsyongelmaa ja oikeastikin haasteita pärjätä, on eläkkeellä sen takia. Lapsia emme tee monestakin syystä, mutta asumme yhdessä ja minulla on lemmikkejä. Mies oppi välittömästi lemmikkieni synttärit (
VANI? Ei hyvää päivää...
Jo vain, stealth van, talvisin ihan eri asussa ja nurkka-ajossa. Tietäjät tietävät mikä homma riisua ja rakennella, siinäkin on metailua kahdelle. Päivässä ei ole mitään vikaa, toivottavasti ei sielläkään, hyvää päivää sinnekin.
"Voisin tästä metatyöstä keskustella enemmänkin ja samoin siitä, mikä osa metatyöstä on vain ahdistuksen ja stressin sävyttämää kuhinaa naisen päässä, mutta aloittajan ongelma vaikuttaa enemmän viestintäongelmalta. Et voi olettaa, että mies osaa tehdä asian juuri niin kuin sinä olisit itse tehnyt, kun on kyse asiasta joka on hänen totuttujen vastuualueidensa ulkopuolella ja asiana sellainen, johon hän ei ole joutunut ennen kiinnittämään huomiota.
Pitäisi rauhassa istua alas ja käydä asia läpi, että mitä tarvitaan, milloin tarvitaan ja miksi tarvitaan. Sitten mies ehkä osaisi asian huolehtia jatkossa, kun myös ymmärtäisi mistä on kyse. Samoin jos mies ei ole ennen huolehtinut lasten lounaasta, et voi olettaa että hän osaa hoitaa sen juuri oikeaan aikaan ja leikkaa lautaselle juuri ne sinun haluamat vihannekset. Jos isä syöttääkin lounaan tunnin väärään aikaan ja unohtaa vihannekset, onko se perheriidan arvoinen asia?
Nainen ei tajua miten mies ei havainnoi näitä asioita arjessa kun taas mies ei ymmärrä miten nainen voi istua autossa Helsingistä Kuopioon huomaamatta yhtään auton ulkopuolella tapahtuvaa asiaa, paitsi silloin jos mies jarruttaa "liian voimakkaasti" ja nainen pelästyy ja suuttuu, koska luuli että nyt tulee kolari...."
Onnistut hienosti dissaamaan sekä naiset että miehet.
Elämässä moneen tekemiseen vaikuttaa se, kiinnostaako asia pätkän vertaa, ts. mitä arvottaa. Joo, serkun synttärit ei ehkä ole tärkeä muistettava, paitsi jos serkku sattuu olemaan myös hyvä padel/fudis/kössi -kaveri, silloin voi serkun muistaminen mennä monen lapsen asian ohi.
Tunnen monia isiä. Monet ovat ihan vertaisia huolehtimaan lapsensa asioista, kunhan vaan paneutuvat siihen oikeassa tärkeysjärjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metatyö. Laiskojen kotiäitien selitys sille miksi laiminlyövät kodin ja lapsensa huollon. Se mies käy töissä 160h/kk + työmatkat. Jos siellä kotona tekee edes 30% tuosta ajasta jotain järkevää. Sen miehen ei tarvi tehdä yhtään mitään. Kun se kotona oleva nainen on hoitanut kaiken. Ehtii vielä päikyttää .ja katsella sarjoja monta tuntia.
Naiset käy ihan yhtä lailla töissä samat ajat.
Pikkuvauvojen kanssa vähän aikaa jompi kumpi vanhemmista täytyy olla kotona, mutta nykyään se voi yhtä hyvin olla isä kuin äitikin.
Poika on just alle yks vuotiaan kanssa kotona. Sanoi, et alkuun erityisesti oli tosi raskasta. Et hoitamminen itsessään ei, mut sen kaiken suunnittelu ja kaikkeen etukäteen varautuminen ym. kotitöiden ajoittaminen. Kun lapsi nukkuu, omaa aikaa on pyykit ja tiskit.
Töissä olis kuulemma helpompaa. On kuitenkin vaativassa ammatissa, jossa ei koskaan löysäillä ja se vaatii ihan ajattelua ym.
Ei hän valita, ymmärtää koti-isyyden arvon. Mutta ei pidä sitä myöskään mitenkään lepolomana. Nyt ensimmäisen vatsataudin kourissa vielä uudet ponnistelut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Haalarin väristä mariseminen on typerää, ei väri sen käytettävyyteen vaikuta. Mutta ajatus, että kolmevuotias voisi leikkiä ulkona talvella ilman käsineitä, on aivan tajuttoman typerä. Minulla ei ole lapsia enkä ole ikinä huolehtinut yhdestäkään lapsesta, ja jopa minulle on täysin itsestäänselvää, että lapsi tarvitsee jotkut hanskat tai rukkaset, koska olen itse ollut lapsi. On aika ikävän tuntuista koskea lumeen tai mihinkään
Haalarin on syytä olla näkyvä. Siksi kirkkaat värit ovat paremmat, kuin musta. Voi olla ratkaisevaa turvallisuutta ajatellen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tämä on ehkä se yks iso ero lapsissa ja perheissä. Monet mokaa siinä että aletaan palvoa ja palvella sitä lasta. 10v lapsissa on ihan älyttömästi eroa. Toiset osaa tehdä ruokaa, siivota, käydä kaupassa ja leikata sitä nurtsia. Toiset ei osaa edes lakanoita vaihtaa. Siinä voi sitten jokainen katsoa peiliin kuka tämän on aiheuttanut "
10v. lapsen tehtävä ei olekaan tehdä noita itsenäisesti. Häntä voidaan osallistaa, tehdä yhdessä. Järjettömiä vaatimuksia, et hyvänkasvatus olis tehdä lapsista aikuisista riippumattomia mahdollisimman nuorena. Siinä mennään myös pieleen ja lujaa, jos siinäkin, et mitään ei heidän tarttis tehdä koskaan.
Niinno 80/90 luvulla oli ihan normia että 7+v oli kotona koulupäivän jälkeen yksin ja lomat jos molemmat vanhemmat oli töissä. Me oltiin siskon kanssa käytännössä 06-17.00 yksin. Mitä nyt äiti soitti jokapäivä lanka puhelimeen. Ikäähän mulla vanhemmalla oli 9v ja pikkusiskolla 7v. Kyllä me ihan itse paistettiin jauhelihaa ja tehtiin mm lasagnea.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi on kyvytön hoitamaan metatyötä niin silloin sinä teet nämä metatyöt ja siirrät miehelle enemmän muita töitä esim. kotitöitä. Minä teen meidän perheessä isomman osan metatöistä mutta mieheni tekee vastaavasti suuremman osan kotitöistä. Näin meillä säilyy jonkinmoinen tasapaino.
Kuulostaa hyvältä, mut sit mies voi valittaa, et tekee suurimmn osan kotitöistä ja sitä vaan chillaat.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti miehenä tunnistan itseni tuosta. En usko olevani ihan noin huono, mutta huono olen. Vihaan aivan valtavasti kaikkea hoitamiseen, pieniin lapsiin, kouluihin, päiväkotiin, jne. liittyviä asioita. Teen niitä aina pakon edessä ja pitkin hampain. Ne luonnistuvat mielestäni paremmin naisilta. Enkä pyydä tässä anteeksi keneltäkään.
Olen sen sijaan erittäin hyvä rakentamisessa, korjaamisessa, töiden tekemisessä, perheeni talouden turvaamisessa ja tarvittaessa fyysisessä suojelussa. Lisäksi kannustan, opetan, pidän kuria ja otan mielelläni vanhempia lapsia mukaan yhteiseen tekemiseen liittyen vaikkapa ok-talon ylläpitämiseen.
Nämä erilaiset asiat tulevat luonnostaan tyypillisesti eri sukupuolilta, ne ovat syvällä biologiaan koodattuja. Poikkeus vahvistaa säännön. Eri vahvuudet ovat rikkauksia. Deal with it.
Biologiaan koodattuja?? Voi luoja, mikä luomakunnan kruunu siellä taas "opettaa"🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Oletko oikeasti niin yksinkertainen, että kuvittelet 3-vuotiaan pärjäävän ulkona ilman pipoa ja hanskoja? Tässä taas näkee, että miehet tuijottavat vain omaa napaansa. Kun ei itse tarvitse noita asusteita, niitä ei tarvitse muutkaan.
No mut eihän ny lapselle tarvi joka vuosi, tai edes joka toinen vuosi, uusi
"Onpa rakentavaa suhtautumista. Oletko ylpeä itsestäsi?
Hanskat ja pipot saattavat ihan hyvin käydäkin useamman vuoden, yleensä ovat niin väljää mitoitusta.
Minusta on myös todella ylenkatsovaa pilkata miehiä siitä, etteivät yhtäkkiä osaa hoitaa asioita "vaimon standardeilla", varsinkin jos vaimo on vastannut em. asiasta tähän saakka yksin. Eli seuraava askel olisi todellakin se, jota täällä jo joku ehdotti, että asiat katsotaan YHDESSÄ."
No voisko se mies sit avata suunsa, ja vaikka kysyä, jos on pihalla? Yleensä naisia pilkataan siitä, ett käskyttävät tai komentavat miehiä. Sit kun sitä yrittää välttää, onkin ongelma se, ettei ohjeista. Miten se on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti miehenä tunnistan itseni tuosta. En usko olevani ihan noin huono, mutta huono olen. Vihaan aivan valtavasti kaikkea hoitamiseen, pieniin lapsiin, kouluihin, päiväkotiin, jne. liittyviä asioita. Teen niitä aina pakon edessä ja pitkin hampain. Ne luonnistuvat mielestäni paremmin naisilta. Enkä pyydä tässä anteeksi keneltäkään.
Olen sen sijaan erittäin hyvä rakentamisessa, korjaamisessa, töiden tekemisessä, perheeni talouden turvaamisessa ja tarvittaessa fyysisessä suojelussa. Lisäksi kannustan, opetan, pidän kuria ja otan mielelläni vanhempia lapsia mukaan yhteiseen tekemiseen liittyen vaikkapa ok-talon ylläpitämiseen.
Nämä erilaiset asiat tulevat luonnostaan tyypillisesti eri sukupuolilta, ne ovat syvällä biologiaan koodattuja. Poikkeus vahvistaa säännön. Eri vahvuudet ovat rikkauksia. Deal with it.
"Tälläi meillä on toiminut hyvin hommat 12.5vuotta ja tulee toimimaan jatkossakin. Me ollaan tiimi ja jo työelämässä oppinut sen että tiimissä kannattaa katsoa kaikille sopivat hommat."
Ihan hyvä niin kauan, kuin kaikki tiimin jäsenet pysyvät työkuntoisina. Meidän ammatissa on niin, et kun yks putoaa esim. saikulle, muut hoitavat sen hommat. Silloin pitää olla kartalla siitä, mitä niihin hommiin kuiluu....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Haalarin väristä mariseminen on typerää, ei väri sen käytettävyyteen vaikuta. Mutta ajatus, että kolmevuotias voisi leikkiä ulkona talvella ilman käsineitä, on aivan tajuttoman typerä. Minulla ei ole lapsia enkä ole ikinä huolehtinut yhdestäkään lapsesta, ja jopa minulle on täysin itsestäänselvää, että lapsi tarvitsee jotkut hanskat tai rukkaset, koska olen itse ollut lapsi. On ai
Musta on paras väri. Sopii niin monen värin kanssa yhteen. Lika ja paska ei myöskään erotu joten voidaan olla pesemättä. Jos haisee niin se on naapurin lapsi joka haisee
Alue: Aihe vapaa
Laittakaa paperille ensin ranskalaisilla viivoilla, että mitä se synttäreiden hoitaminen tarkoittaa, eli sinne kaikki kutsuista kakkuun ja sama homma kausivaatetuksen kohdalle piposta saappaisiin...
Kulkeeko miehesi ympärivuoden alasti ja paljain jaloin? Osaako hän ostaa itselleen vaatteet vai sinäkö sen teet?
Ihan pienen lapsen synttäreistä päättää vanhempi, mutta jos lapsella on ikää muutama vuosi, hän kyllä osaa jo kertoa mitä haluaa tarjottavan. Aikuisen pitää osata miettiä, että aikuiset varmaan juo kahvia ja teetä eikä koko porukka mene pillimehuilla.