Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1631)
En usko, että kyse on taidoista tai kyvyistä, ellet ole pariutunut jotenkin vammaisen (disabled) kanssa. Enkä sano tuota vittuillakseni vaan jos miehellä on jokin vamma kuten paha neuropoikkeavuus, älyllinen kehitysvamma, niin vaikea mielenterveyden ongelma että se vammauttaa niin hän ei tietenkään kykene huolehtimaan omista tai muiden asioista.
Muussa tapauksessa kyse on siitä, ettei kiinnosta. Jos mies osaa hyvin hoitaa, tietää ja suunnitella omat asiansa mutta vaimon synttärit ja lasten vaatteet ja perheen muiden yksilöiden ruokailut on aina vain hepreaa niin kyllä se on puhdas motivaatio-ongelma.
Minulla on mies jolla on pahaa nepsyongelmaa ja oikeastikin haasteita pärjätä, on eläkkeellä sen takia. Lapsia emme tee monestakin syystä, mutta asumme yhdessä ja minulla on lemmikkejä. Mies oppi välittömästi lemmikkieni synttärit (! :D joilla ei mitään väliä, ei eläimet ymmärrä) ja kysyy aina erikseen juhlitaanko niitä. Hän tietää lemmikkieni lempiruuat, mahdolliset lääkitykset, harrastukset, sukutaulut tai muuten taustat... Hoitaa talon lämmityksen, auton ja työkoneiden huollot, lumityöt, korjaukset. Osaa aina katsoa mitä kaupasta lisää (eri asia mitä sieltä tuo koska todella paha keskittymishäiriö), osaa erinomaisen hyvin kokata, pyykätä ja siivota. Joskus sählää tahattomasti ja korjaa tilannetta sitten mennessään.
Lapsistakin on puhuttu aika syvällisiä, vaikka emme voi emmekä halua lapsia saada. Juurikin miten kuormitus olisi todennäköisesti meille molemmille aivan liikaa ja heittäisi miehen autistiseen burnouttiin, kuinka kyseenalaista olisi kasvattaa lapsia kun olemme molemmat täystyökyvyttömiä jne.
On siis hyvin vaikeaa ajatella että täysin normaali mies joilla ei edes ole näitä vaikeuksia, olisi joko lisääntynyt vahingossa ja tahtomattaan (useita kertoja?) tai täysin kyvytön hoitamaan tällaisia asioita. Väitän siis että kyse on puhtaasti motivaatiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palovaroitin piippaa eikä ole pattereita. Miksi kukaan ei ole hommannut pattereita?
Romahtaako maailmasi, jos kotona ei ole pattereita? Niitä saa kaupasta ja useimmat suomalaiset asuvat kävelyetäisyydellä pattereita myyvästä kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kyse on taidoista tai kyvyistä, ellet ole pariutunut jotenkin vammaisen (disabled) kanssa. Enkä sano tuota vittuillakseni vaan jos miehellä on jokin vamma kuten paha neuropoikkeavuus, älyllinen kehitysvamma, niin vaikea mielenterveyden ongelma että se vammauttaa niin hän ei tietenkään kykene huolehtimaan omista tai muiden asioista.
Muussa tapauksessa kyse on siitä, ettei kiinnosta. Jos mies osaa hyvin hoitaa, tietää ja suunnitella omat asiansa mutta vaimon synttärit ja lasten vaatteet ja perheen muiden yksilöiden ruokailut on aina vain hepreaa niin kyllä se on puhdas motivaatio-ongelma.
Minulla on mies jolla on pahaa nepsyongelmaa ja oikeastikin haasteita pärjätä, on eläkkeellä sen takia. Lapsia emme tee monestakin syystä, mutta asumme yhdessä ja minulla on lemmikkejä. Mies oppi välittömästi lemmikkieni synttärit (! :D joilla ei mitään väliä, ei eläimet ymmärrä) ja kysyy aina erikseen juhlitaanko niitä. Hän
Samoilla linjoilla. Mulla on mies, jolla on nuoruudessa diagnosoitu sekä masennusvoittoinen bipo 2 että silloinen add, oman toiminnan ohjauksessa on haasteita. Tiedä sitten niiden oikellisuudesta, näin keski-iässä tintuu sekoilevan yksi jos toinenkin.
Meilläkään ei yhteisiä lapsia ole, mutta oli ja on hyvä ja välittävä isäpuoli mun aikuiselle tyttärelleni, osasi osallistua arkeen ja tulla ajatelleeksi pipoja ja hanskoja talvisin. Lapsen kasvaessa me muutettiin elämäntyyli aika radikaalisti ja asutaan nykyään kaikki kesät vanissa Jäämeren rannoilla. Ei ole kauppaa lähimailla. Jokavuotinen muutto "kesämökkiin" tietää sitä, että talven aikana kerätään rahaa ja laitetaan kaikki minttiin sekä kotona että vanissa. Tuo mies todella tunnistaa metatyöt, kummankin osuuden niistä ja arvostaa molempia. Eihän tästä tulisi mitään ilman suunnitelmallisuutta. Toinen ei pääsisi mihinkään ja toinen hyvin lyhyen matkaa. :D Joten, näitä ns normaaleita möllejä ei vaan kiinnosta, ei huvita, ei nappaa.
Eilisen pari metatyötä, aivan normiperhearkeen kuuluvia, mutta silti kuormittavat mieltä ja aiheuttavat päänvaivaa/vaivannäköä.
Koulusta tuli Wilmaviesti, huomenna (=tänään) luistelua, onhan kaikilla teränsuojat luistimiin, että pääsevät kulkemaan matkan luistimet jalassa pukkareilta kentälle. NO, eihän meillä ollut ja asumme pienessä paikassa, jossa ainoa kauppa, missä niitä voisi olla, on Tokmanni. No, heti netti auki ja katsomaan, ei löydy meidän Tokmannilta, sitten stressausta asiasta ja toteaminen, että emme kerkeä lähteä lähikaupunkiin ostamaan, koska illalla lapsen harrastuksen joulujuhla ja puoliso lähtee yövuoroon, eli kumpikaan ei kerkiä hakemaan. Toteaminen, että nyt saa sitten lapsi mennä ilman suojia (harmittavaa). Kuitenkin puoliso päätyi käymään lähi-Tokmannilla varmistamassa, että olisiko siellä kuitenkin niitä, vaikkei netin mukaan ole, niin olihan siellä, huh! No, ne oli jotkut ihmeelliset kokoonsa ruuvattavat, joten mies kauheassa kiireessä ennen yövuoroon lähtöä niitä ruuvaili, että on lapselle aamuksi luistimiin suojat. Tässä esimerkki, että tavallaan pieneksi kuulostava asia voikin tuoda kuitenkin aika paljon enemmän työtä, johtuen asuinpaikasta, kiireestä, harrastuksista, töistä, viime hetken ilmoituksista. Ja kyllä, tämän olisi voinut välttää jos meillä olisi alunperin olleet ne suojat, mutta ei olla tarvittu, kun ollaan käyty luistelemassa itse niin että luistimilla mennän suoraan jäälle, niin ei ole ollut tarvetta.
No, samana päivänä havahduin, että neljävuotiaan toppahousuista on katki ne lahjekumpparit, jotka menee kengän alle ja pitää lahkeen alhaalla. Nehän katkeilee usein, kun kuluvat maata vasten. Kokoajan sataa, joten olisi hyvä että lahkeet pysyisi alhaalla. Olen onneksi ostanut sitä reikäkumpparia Eurokankaasta rullana, joten eikun kotona kaapeista etsimään, että missä se rulla nyt olikaan, ja sain vaihdettua, jes, lapsella pysyy nilkat kuivana taas huomenna.
Kolmantena, illalla huomasin että jaahas, toisen lapsen nimitarrat on loppu, kun piti nimikoida taas joku juttu (koitan nimikoida kaikki ulkovaatteet, varusteet ym, enää en sisävaatteita jaksa). Sitten pieni googletus että mistä nyt saisi järkevimpään hintaan nimitarrat ja tilausta menemään. Nopea juttu, mutta metatyö tämäkin.
Tämä kommentti ei ole mikään valitusvirsi, vaan ihan vaan esimerkki elävästä elämästä ja metatöistä lapsiperheessä yhden päivän osalta. Kaikki kolme sellasia juttuja, että ilmankin varmaan pärjää joo, mutta elämä olisi hankalampaa, eikä niin jouhevan sujuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli samanlainen. Erilliset yksittäiset asiat alkoi sujua vasta kun erikseen pyysin, muistutin ja vaadin. Mutta ei koskaan oma aloitteisesti tai itse vastuuta ottaen. Lopulta ajattelin että en ole valmis eroamaankaan jotta lapsi ei olisi vässykkä isänsä kanssa keskenään jokatoinen viikko. Päätin henkisesti alkaa yksinhuoltajaksi. Tipautin miehen suunnitelmista ja arjesta pois. Kävimme mukavissa reissuissa ja teimme mukavia juttuja ja elämä keveni huomattavasti kun osasin nähdä yksittäisen kauppareissun mieheni puolelta pienenä helpotuksena yksinhuoltajan elämään. Toki muutenkin henkisesti otin etäisyyttä miehestä. Meni muutama kuukausi kun hän alkoi kysellä että mitä suunnitelmia meillä on ja hän voisi kyllä tehdä päivän ruoan yms. Jäi niin totaalisen ulos perheestämme että halusi alkaa osallistua. Tätä olen palauttanut pienemmissä määrin myöhemminkin käytäntöön kun mies ei ole muistanut haluaan olla perhe elämän keskiöss
Mahtava päätös, ja nähtävästi ainoa, joka toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä pitäisi tuon metatyö-käsitteen, jota niin monet eivät viitsi käsittää, sijasta puhuakin vain ennakoinnista, suunnittelusta ja organisoinnista. Ja korostaa sitä, että äidit tekevät sitä siksi, että lapsella olisi kaikin puolin hyvä olla!
Vierailija kirjoitti:
Eilisen pari metatyötä, aivan normiperhearkeen kuuluvia, mutta silti kuormittavat mieltä ja aiheuttavat päänvaivaa/vaivannäköä.
Koulusta tuli Wilmaviesti, huomenna (=tänään) luistelua, onhan kaikilla teränsuojat luistimiin, että pääsevät kulkemaan matkan luistimet jalassa pukkareilta kentälle. NO, eihän meillä ollut ja asumme pienessä paikassa, jossa ainoa kauppa, missä niitä voisi olla, on Tokmanni. No, heti netti auki ja katsomaan, ei löydy meidän Tokmannilta, sitten stressausta asiasta ja toteaminen, että emme kerkeä lähteä lähikaupunkiin ostamaan, koska illalla lapsen harrastuksen joulujuhla ja puoliso lähtee yövuoroon, eli kumpikaan ei kerkiä hakemaan. Toteaminen, että nyt saa sitten lapsi mennä ilman suojia (harmittavaa). Kuitenkin puoliso päätyi käymään lähi-Tokmannilla varmistamassa, että olisiko siellä kuitenkin niitä, vaikkei netin mukaan ole, niin olihan siellä, huh! No, ne oli jotkut ihmeelliset kokoonsa ruuvatta
Tässä kolme asiaa, varsinkin tuo luistinsuoja, joihin olisin itse sanonut vaan että no can do. Koko perhe ei voi hyppiä tuolla varoitusajalla, vaan ostaisin suojat kun seur kerralla olen sopivassa kaupassa. Lapsi voi pukea kentän laidalla tai kävellä terillä, ei niillä suojilla ole oikein turvallista hoippua pitkää matkaa. Noita lahjekumppareita olen ostanut, mutta kun niistä irtoaa aina lahkeista napit mukana niin en ole jaksanut korjata. Saappaissa korkeahkot varret ja kunhan lahkeet ei ole liian lyhyet, ne pysyvät melko hyvin.
Enkä halua vähätellä, meillä ADHD-mies täysin avuton monessa ja kaikki pikku jutut kuten yllä jää mulle. Usein siis joudun itse miettimään, tarviiko tätä hoitaa a) ollenkaan, b) tänään. Keskityn siihen, mitä pakollista, laitan loput listalle tuonnemmaksi. Lapsilla ei tarvitse olla puhdasta paitaa joka päivä päiväkodissa, kunhan ei ole kylmä eikä nälkä ja unta saa tarpeeksi. Turhat harrastukset ja kiireet on karsittu minimiin. En ymmärrä miksi pitäisi ottaa stressiä lahjekuminauhasta, koska se stressi kasautuisi sitten aivan valtavaksi. HUOM MINULLE YKSIN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimilappujen sijaan kirjoitan mustalla kestotussilla. Halvempaakin.
Vierailija kirjoitti:
Eilisen pari metatyötä, aivan normiperhearkeen kuuluvia, mutta silti kuormittavat mieltä ja aiheuttavat päänvaivaa/vaivannäköä.
Koulusta tuli Wilmaviesti, huomenna (=tänään) luistelua, onhan kaikilla teränsuojat luistimiin, että pääsevät kulkemaan matkan luistimet jalassa pukkareilta kentälle. NO, eihän meillä ollut ja asumme pienessä paikassa, jossa ainoa kauppa, missä niitä voisi olla, on Tokmanni. No, heti netti auki ja katsomaan, ei löydy meidän Tokmannilta, sitten stressausta asiasta ja toteaminen, että emme kerkeä lähteä lähikaupunkiin ostamaan, koska illalla lapsen harrastuksen joulujuhla ja puoliso lähtee yövuoroon, eli kumpikaan ei kerkiä hakemaan. Toteaminen, että nyt saa sitten lapsi mennä ilman suojia (harmittavaa). Kuitenkin puoliso päätyi käymään lähi-Tokmannilla varmistamassa, että olisiko siellä kuitenkin niitä, vaikkei netin mukaan ole, niin olihan siellä, huh! No, ne oli jotkut ihmeelliset kokoonsa ruuvatta
Hmm. Jokaikinen kerta kun lapsilla luistelua, on oppilaita kellä ei ole luistimet mukana. Useita oppilaita jota laittavat luistimet jalkaansa jään reunalla. Koska ei ole teräsuojuksia.
Täysin yliammattu ongelma..
2. Kannattaa luoda itselle ja omalle toiminnalle järjestys. Pistää asiat aina samaan paikkaan. Meillä esim löytyy kyseinen "reikä kumppani" tulla aina samasta paikasta ei tarvi miettiä.
3. Metatyötä vai ihan normaalia elämää. Ei nyt montaa sekuntia mene alkaa tollasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi muuttaa vain omaa käytöstään. Itse teen suurimman osan metatöistä, kun kumppani ei osaa organisoida. Siksi olen päättänyt, että tärkein organisoitava asia on oma jaksamiseni. Kumppani osaa kuitenkin viettää aikaa lastemme kanssa, joten pääsen kuntoilemaan ja tapaan ystäviä säännöllisesti. Laitan nämä kalenteriin joka viikolle. Kumppani osaa kokata ja siivota, joten teen välttämättömimmän eli hankin ruokia ja ehdotan mitä hän kokkaisi. Kun hän tekee ruokaa, lueskelen sohvalla ja halailen lapsia. En ole koko ajan tekemässä jotain, vaan pidän to-do-listaa ja poimin sieltä edistettäviä asioita kun on aikaa edistää jotain, joku rajattu aika. En käytä päivääni ja aivokapasiteettia epämääräiseen stressaamiseen muuten. Olen päättänyt olla laiska ja kiireetön, läsnäoleva äiti, mieluummin kuin kireä suorittaja. Maailma kaatuu tosi harvoin siihen, että tonttulakki unohtuu viedä päiväkotiin. Lasten maailmakaan.
Nimitarroja en ole tilannut kuin päiväkodin ekoina vuosina. Musta permanent-tussi.
Minun elämässä on ollut niin raskaita asioita, että nykyään unelma on tavallinen ilta, kun lapset tuhisevat sängyissään ja jääkaapissa on iltapalaa. Kuka muistaa lapsuudesta luistinsuojat? Omasta lapsuudesta muistan ainaiset riidat esimerkiksi kun joulua valmisteltiin ja vanhemmat stressasivat kaikesta siihen liittyen. Niin paljon materiaa, niin vähän iloa ja aikaa nauttia yhdessäolosta ja sitten perhe-elämä on ohi, lapset lentäneet pesästä.
Metatyöt ovat totta, mutta kokonaisuutena perheet ja yhteiskunta voisivat ensin laskea rimaa ja sitten vasta jakaa metatöitä. Turha kuluttaminen ja tokmanneissa juokseminen vähenisivät samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee tosiaan kovasti mieleen tätä keskustelua lukiessa että ihan perus elämänhallinta jutut on nykyään pahasti hukassa.
Tän ajatuksen takia mä tavallaan ymmärrän miksi se metatyö on kuormittavaa.
Just tälläiset, paristoista, pesuaineista, ym stressit on vaan järjestely kyvyttömyyttä. Ostakaa paristo laturi/ ladattavat paristot. Ostakaa pesuaineita/ paristoja/lamppuja/ papereita ym tavaraa jota kuluu reilusti. Ostakaa paljon ennen kuin tuote loppuu.
Kun säilötte lasten harrastuskamoja vaikka talven jälkeen. Miettikää kelpaako ne enää ens talvena. Onko luistimissa luistinsuojat jne. Sama toimii myös talvi haalareissa jne
Ihan hauskaa viihdettä tämä ketju, ellette sitten ole tosissanne näiden miesvihajuttujenne kanssa.
Ongelmien yleisyys luokkaa "törmäsin karhuun marjastamassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein löydätte näitä miehiänne? Äidin helman alta?
Löysin miehen yhteisen harrastuksen kautta. Hän oli jo 30 kun tavattiin, oli asunut pitkään yksin ja huolehti hyvin asuntonsa kotityöt ihan itse, oli hyvässä työssä ja hoiti vastuullisesti työnsä jne. Äitään tapasi satunnaisesti lähinnä käymällä äitinsä luona joskus kahvilla tms. Ihan tavallinen hyvä mies minusta. En minä arvannut, että vastuullisuus ei sitten kanna mihinkään lapseen liittyvään, vaikka hän nimenomaan lapsen ja perheen halusi. Ap
Vaikka mies haluaa lapsen, ei se tarkoita sitä, että hän haluaisi hoitaa sitä lasta ja lapseen liittyviä asioita. Suurin osa miehistä kun ajattelee äidin olevan se, joka ottaa hoitovastuun, koska äiti on nainen.
Älkää naiset olko noin naiveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te oikein löydätte näitä miehiänne? Äidin helman alta?
Löysin miehen yhteisen harrastuksen kautta. Hän oli jo 30 kun tavattiin, oli asunut pitkään yksin ja huolehti hyvin asuntonsa kotityöt ihan itse, oli hyvässä työssä ja hoiti vastuullisesti työnsä jne. Äitään tapasi satunnaisesti lähinnä käymällä äitinsä luona joskus kahvilla tms. Ihan tavallinen hyvä mies minusta. En minä arvannut, että vastuullisuus ei sitten kanna mihinkään lapseen liittyvään, vaikka hän nimenomaan lapsen ja perheen halusi. Ap
Vaikka nainen haluaa lapsen, ei se tarkoita sitä, että hän haluaisi hoitaa sitä lasta ja lapseen liittyviä asioita. Suurin osa naisista kun ajattelee miehen olevan se, joka ottaa hoitovastuun. Tai ajattelee niin ettei lapsi muuta oikein mitään.
Älkää miehet olko noin naiveja.
Moi täällä mies. Tiedän etten ole harvinaisuus. Vauva kun syntyi mä syötin puolet yösyötöistä vaikka olin töissä. Äiti kotona.
Vauva kun oli 9kk äiti lähti töihin ja mä jäin hoitovapaalle. Äiskä tekee uraa mä keskityn kotiin. Henkisesti pirun raskasta mutta muuten kyl paljon helpompaa ja palkitsevampaa kuin töissä olo. Itsestä tän parin v aikana huomannut paljon sellaista että tarvitsen kiitosta. Jos en saa sitä alan kiukutellla jostain ihan älyttömästä asiasta.
Siis miehen pitäisi olla ajatustenlukija siitä mitä puoliso ajattelee mitä tarkoittaa "hanki talvivaatteet" puolison aivoissa ja mitä hän itse ajatteli. Yllättäen meni väärin. Me miehet olemme simppeleitä otuksia. Teemme asiat omalla tavalla kuten jokainen meistä toimii. Itse tykkään tehdä asiat oikein ja toivon että annetaan riittävän tarkat ohjeet ja toimin niiden mukaan. Toinen vaihtoehto on se että teen homman parhaani mukaan mutta silloin on tyydyttävä lopputulokseen. Ja sama toimii molempiin suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
iso osa miehistä on tunnetaitojen puolesta täysiä pölvästejä ja perheen isinä avuttomia, toki muunkinlaisia on mutta ovat enemmänkin harvinaisuuksia. Tämä olisi nuortenkin naistenkin hyvä tiedostaa ennenkuin lapsentekoon ryhtyvät. Ja kyllä tässä niitä poikia kasvattavien äitienkin pitäisi katsoa peiliin, älkää kasvattako ja paapoko niitä pilalle. Olen itsekin kasvanut perheessä jossa pojat eivät ole oppinet edes vettä keittämään, onneksi molemmat saivat aikoinaan topakat vaimot joten kyllä ne siitä sitten oppivat.
Lähipiirissä olen edelleen nähnyt samanlaista,äidit käyvät aikuisten poikiensa asuntoja siivoamassa, pesemässä pyykkejä ja muutenkin tohkaamassa. Kun eivät muuten kuulemma pärjää. Väitän että pärjäävät kyllä, pakon edessä , joskus ne äiditkin nimittäin kuolevat ,ja tuloksena on sitten viisikymppinen yksin inisemään jäänyt peräkammarin poika. Älkää äidit tehkö tätä karhunpalvelusta
Minun äidilleni piti suunnilleen huutaa että olen aikuinen mies ja siivoan kämppäni itse. Vanhemmillani oli vara avain ja äitini oli sillä avaimella tuppaamassa sisään siivoustarvikkeiden kanssa. Kovasti järkyttyi ja loukkaantui että ei saa käydä puunaamassa kämppääni. Lopulta uskoi. Kämppä on perus siisti. Ei juokse pölykoirat lattialla. Tiskit on tiskattu ja pöydät pyyhitty. Mutta kun ei ole kämppäni äidin makuun tarpeeksi kiiltävä niin yritti alkuun väkisin siivota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että teette aluksi vaikka puolen vuoden ajan yhdessä nämä kuvaamasi työt. Istutte keittiön pöydän ääreen, juttelette, ideoitte, kirjoitatte kalenteriin kuka tekee mitä ja milloin. Anna tilaa isän mielipiteille, esim synttäreillä ei tarvita välttämättä kakkua, jos isä on ideoinut jäätelöbuffetin tms.
Kyse on kuitenkin aapeen ilmeisesti jo kouluikäisen lapsen synttäreistä. Jos lapselle on tärkeää, että synttärinä on nimenomaan kakku, niin eikö sitä voi kuunnella ja hankkia kakun eikä jotain jäätelöbuffaa, mitä lapsi ei halua. Ei ne synttärit ole iskää vaan lasta varten.
Ihan sama asia se on, jos mieheni ilmoittaisi minulle, että hoida sinä tänä vuonna kaikki autoon liittyvät jutut ja talotekniikka. Moni asia jäisi hoitamatta tai menisi vituralleen. Ei sitä yhtäkkiä voi kaikkea hoksata, vaikka "muka tietää".
Laittakaa paperille ensin ranskalaisilla viivoilla, että mitä se synttäreiden hoitaminen tarkoittaa, eli sinne kaikki kutsuista kakkuun ja sama homma kausivaatetuksen kohdalle piposta saappaisiin...
Alue: Aihe vapaa
Vitsit tehdään aina aloituksen tason mukaan.