Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1448)
Vierailija kirjoitti:
Miten te joiden miehet käy Prismassa, kun laitatte ohjeet vaatteista... sopiiko teille, jos mies valitsee oikean kokoisen haalarin, vaikka se ei olisikaan ajattelemaanne kuosia? Näitäkin on tosi paljon, joille ei vain käy.
Vaatteissa pitää olla aika tarkkana nykyään. Vääränlaiset vaatteet voivat altistaa lapsen pahimmillaan kiusaamiselle. Miesaivot ei tietenkään tätä tajua vaan ajatellaan putkiaivoisesti pelkkää hintaa ja ehkä käytännöllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen neljän lapsen äiti, mieheni on DI ja itse ole hallintotieteiden maisteri, niin voisiko ap nyt ystävällisesti selittää. mitä häm käsittää ja tarkoittaa metatyöllä?
Haalarien ostamista käytettiin ketjun kommenteissa yhtenä esimerkkinä. Jatketaanpa siitä, vaikka en ap olekaan.
Ei metatöitä: kun eka pakkasaamu koittaa milloin vain loka-tammikuun välillä, mennään kaivelemaan haalaria varaston tai kaapin perukoilta ja todetaan oho, eipä mahdu enää, mitäs lapselle juuri nyt tänään laitetaan päälle.
Metatyöversio: tiedetään etukäteen että lapsen viime talven haalari on jäänyt pieneksi seuraavaan talveen mennessä, ja suunnitellaan mistä uusi aiotaan ostaa ennen kuin talvi koittaa. Haalari ostetaan ja laitetaan lapselle päälle sinä ekana pakkasaamuna.
Huuhhuh! Raskas
Missä tuossa ulkoa haukuttiin? Selkeä esimerkki metatystä ja vastaus tais olla naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö naisten tiputtaa vähän omaa vaatimustasoaan ja odotuksiaan? Ei tulisi jatkuvaa pettymistä.
Myös roolit on silloin pielessä, jos mies on joku naisen apulainen, jota pitää "kouluttaa".
Jos taloudessasi asuu todellinen mieslapsi, sitten voit miettiä omia valintojasi.
Tiiätkö, kuka siitä saa syyt ja paheksunnan niskaansa, jos vaan ottaa rennon letkeesti ja antaa asioiden (juhlapyhien, Wilma-viestien, lääkärikäyntien......) lipua ohi omalla painollaan?
Niimpä.
Minä olen sanonut opettajalle, että emme käytä vilmaa. Jos on kerrottavaa lapsesta niin on reissuvihko repussa.
Tuohan on tosi näppärää opettajan työn kannalta, et jokainen vanhempi päättää oman lapsen kohdalla omat käytän
Valitettavasti ei kiinnosta paskaakaan asentaa jotain sovellusta. Jos saisin päättää käyttäisin yhä lankapuhelinta. Ei ole hyväksi kaiken maailman älylaitteet. Opettaja saisi soittaa kello 16-18 kotia, jos jotain asiaa. Muina aikoina emme ole tavoitettavissa
Vierailija kirjoitti:
24/7 lapsen hoito 😂😂. Kannattaa pyytää neuvolasta tai jostain apua jos toi on niin vaikeeta. Mulla on taapero ja vauva hoidettavana eikä tämäkään ole 24/7 työtä. Ihan uskomatonta marttytointia.
Aaa jätät siis määrätunnein lapset hoitamatta? Kyllä meillä hoidetaan ihan vuorokaudet ympäri. Pienet kun ei ihan itekseen pärjää vielä. Toki sitä kutsutaan myös elämäksi lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palovaroitin piippaa eikä ole pattereita. Miksi kukaan ei ole hommannut pattereita?
Romahtaako maailmasi, jos kotona ei ole pattereita? Niitä saa kaupasta ja useimmat suomalaiset asuvat kävelyetäisyydellä pattereita myyvästä kaupasta.
Ei romahda. En ala yksin manageroimaan että kotoa löytyy aina kaikkea tarvittavaa. Talossa asuu toinenkin aikuinen joka olisi yhtä kykenevä tsekkaamaan puuttuvat asiat ja tekemään kauppalistat omalla kauppavuorollaan, jos vain viitsisi. Ei vain viitsi enkä minä puutu toisen kauppavuoroihin. Kun alkaa sitten ihmettelemään missä puuttuvat asiat on niin sanon että kaupassa varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24/7 lapsen hoito 😂😂. Kannattaa pyytää neuvolasta tai jostain apua jos toi on niin vaikeeta. Mulla on taapero ja vauva hoidettavana eikä tämäkään ole 24/7 työtä. Ihan uskomatonta marttytointia.
Eli jos lapsi herää yöllä oksennustautiin tai kastelee sängyn, sinä käännät vain selkääsi ja pieraiset, nukkukoon oksennuksessaan/kusessaan? Hyvän vanhemmat ovat silloin yölläkin valmiina heräämään ja nousemaan auttamaan lasta. Sitä tarkoittaa kun sanotaan että vanhemmuus on 24/7 työvuoro.
Täällä just vatsatauti kiertää, taapero, vanhemmat ja isovanhemmat samassa taudissa. Onneksi joku kykenee lapsesta huolehtimaan, jopa yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet on vammasiin verrattavissa olevia. Kuulemma. Ne itse kertoo syyksi vastuusta luistelulleen että kyvyttömyys on heidän sukupuolen biologialle ominainen piirre.
Joo, palstamiehet (suurin osa). Onneks normimiehiä on sit toisenlaisia oikeassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
24/7 lapsen hoito 😂😂. Kannattaa pyytää neuvolasta tai jostain apua jos toi on niin vaikeeta. Mulla on taapero ja vauva hoidettavana eikä tämäkään ole 24/7 työtä. Ihan uskomatonta marttytointia.
Eli jos lapsi herää yöllä oksennustautiin tai kastelee sängyn, sinä käännät vain selkääsi ja pieraiset, nukkukoon oksennuksessaan/kusessaan? Hyvän vanhemmat ovat silloin yölläkin valmiina heräämään ja nousemaan auttamaan lasta. Sitä tarkoittaa kun sanotaan että vanhemmuus on 24/7 työvuoro.
Menee vaan hullummaksi ja hullummaksi nää keskustelut ja keskustelijat. Kun pitää väkisin yrittää vääntää vanhemmuudesta jotain mailman raskainta hommaa.
Kannattaa viedä ne lapset lääkäriin jos niillä on krooninen paskatauti. Tai kusevat alleen jatkuvasti. Se ei ole normaalia.
Kyllä hulluus paistaa tästä kommentista, jos tuon vertaa ei ymmärrä, mihin kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Miten te joiden miehet käy Prismassa, kun laitatte ohjeet vaatteista... sopiiko teille, jos mies valitsee oikean kokoisen haalarin, vaikka se ei olisikaan ajattelemaanne kuosia? Näitäkin on tosi paljon, joille ei vain käy.
Sopii jossei ole vaihtoehtoja.
Minä olen katsonut budjettiimme sopivan, hyvälaatuisen haalarin oikeilla ominaisuuksilla (mm.tuulen/vedenpitävyys) ihan syystä. En ymmärrä miksi siinä tilanteessa pitää alkaa sooloilemaan, erikseen sitten jossei ole kokoja jäljellä tms.
Kun miehen päästää ostamaan esim. imurin, tämä ostaa 400€ vehkeen (nettopalkka alkaa kakkosella, eli rahassa ei pyöritä). En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi metatyötä: pyllykolon kairaus ja huulihölkkä. Jaamme nämä työt tasan, minä kairaan ja muija hoitaa huulihölkän.
Meillä sama.
Tännpalstan lukeminen herättää miesvihaa. Sitä ihan itseaiheutettua. Kiittäkää miehet toisianne.
Vierailija kirjoitti:
iso osa miehistä on tunnetaitojen puolesta täysiä pölvästejä ja perheen isinä avuttomia, toki muunkinlaisia on mutta ovat enemmänkin harvinaisuuksia. Tämä olisi nuortenkin naistenkin hyvä tiedostaa ennenkuin lapsentekoon ryhtyvät. Ja kyllä tässä niitä poikia kasvattavien äitienkin pitäisi katsoa peiliin, älkää kasvattako ja paapoko niitä pilalle. Olen itsekin kasvanut perheessä jossa pojat eivät ole oppinet edes vettä keittämään, onneksi molemmat saivat aikoinaan topakat vaimot joten kyllä ne siitä sitten oppivat.
Lähipiirissä olen edelleen nähnyt samanlaista,äidit käyvät aikuisten poikiensa asuntoja siivoamassa, pesemässä pyykkejä ja muutenkin tohkaamassa. Kun eivät muuten kuulemma pärjää. Väitän että pärjäävät kyllä, pakon edessä , joskus ne äiditkin nimittäin kuolevat ,ja tuloksena on sitten viisikymppinen yksin inisemään jäänyt peräkammarin poika. Älkää äidit tehkö tätä karhunpalvelusta
Kaveri kertoi, et oman poikansa kotia kävi kaksi kertaa vuodessa siivoamassa. Monta säkkiä roskia ja tyhjiä tölkkejä, pyykkiä ym. Sanoi, et todella hävetti oman pojan puolesta. Ei kuitenkaan sen useammin tätä raivausta suosrunut tekemään. Muitava vuosi meni, ja nyt tää poika hoitaa itse kotinsa ja asiansa! Jos olis jonkun tomeran emännän ehtinyt välissä löytämään, ei tod. näk. olis miehistynyt, vaan homma olis luontevasti siirtynyt kaverin miniälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te joiden miehet käy Prismassa, kun laitatte ohjeet vaatteista... sopiiko teille, jos mies valitsee oikean kokoisen haalarin, vaikka se ei olisikaan ajattelemaanne kuosia? Näitäkin on tosi paljon, joille ei vain käy.
Sopii jossei ole vaihtoehtoja.
Minä olen katsonut budjettiimme sopivan, hyvälaatuisen haalarin oikeilla ominaisuuksilla (mm.tuulen/vedenpitävyys) ihan syystä. En ymmärrä miksi siinä tilanteessa pitää alkaa sooloilemaan, erikseen sitten jossei ole kokoja jäljellä tms.
Kun miehen päästää ostamaan esim. imurin, tämä ostaa 400€ vehkeen (nettopalkka alkaa kakkosella, eli rahassa ei pyöritä). En tajua.
Kallis imuri saa eukon siivoomaan
Jos erään miehen näkökulma kiinnostaa:
En hahmota vaatteita ollenkaan, edes omiani. En tiedä, missä ovat, enkä osaa kunnolla viikata niitä. Pyykkiä pesen, ja lakanat ja pyyhkeet hoituvat hyvin, mutta monimutkaisten vaatekappaleiden geometria on jotain, mikä ei vaan onnistu. Vaimollani on katalogi lastenvaatteista päässään, itse muistan hädin tuskin nähneeni kymmenesosan niistä vaatteista, vaikka lapset ne päälleen pukevat.
Ei vaimonikaan hahmota lujuuslaskentaa tai auton öljynvaihtoväliä :D
Toimivassa parisuhteessa työnjako menee järkevästi niin, että ihmiset tekevät sitä, mitä osaavat. Itse hoidan 70-80% perheen ruokailuista, wc:t ja pyyhkeet/liinavaatteet, koska vessan- ja pyykinpesu on jostain syystä rentouttavaa ja terapauttista. Ja ne stereotyyppiset "miesten työt", kuten autot ja tekniikka ja pikkuremontit. Lasten synttärit menevät 50/50, viimeksi olin toisen lapsen kanssa Särkänniemessä muutaman lapsen ystävän kanssa.
Vinkkiviitonen: joskus kannattaa valita puoliso muullakin perusteella kuin rahan ja statuksen takia. Tuppisuisia suorittajamiehiä on Suomi täynnä. Ei kuulosta kovin suurelta emotionaaliselta älykkyydeltä suklaalevy syntymäpäivillä, pula-ajan meinikiä. Isälläni oli omasta sotaveteraani-isästään samanlaisia kokemuksia. Malli periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palovaroitin piippaa eikä ole pattereita. Miksi kukaan ei ole hommannut pattereita?
Romahtaako maailmasi, jos kotona ei ole pattereita? Niitä saa kaupasta ja useimmat suomalaiset asuvat kävelyetäisyydellä pattereita myyvästä kaupasta.
Tämä on kiinnostavaa. Osa ihmisistä elää koko ajan vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Heti valmiina lähtee kauppaan, kun paristo on lopussa. Tai prismaan, kun haalari ei menekään päälle. Ovatko sit yrittäjiä vai työttömiä, kun voivat ja kykenevät vain reagoimaan välittömästi, kun jokin tarve ilmaantuu. Ruokaakaan ei hankita jääkaappiin valmiiksi, vaan reagoidaan nälkään ja lähdetään jonnekin, mistä saa ruokaa.
Jos toimii mitenkään toisin, tekee metatöitä. Tunnistaa/myöntää sen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Tulee tosiaan kovasti mieleen tätä keskustelua lukiessa että ihan perus elämänhallinta jutut on nykyään pahasti hukassa.
Tän ajatuksen takia mä tavallaan ymmärrän miksi se metatyö on kuormittavaa.
Just tälläiset, paristoista, pesuaineista, ym stressit on vaan järjestely kyvyttömyyttä. Ostakaa paristo laturi/ ladattavat paristot. Ostakaa pesuaineita/ paristoja/lamppuja/ papereita ym tavaraa jota kuluu reilusti. Ostakaa paljon ennen kuin tuote loppuu.
Kun säilötte lasten harrastuskamoja vaikka talven jälkeen. Miettikää kelpaako ne enää ens talvena. Onko luistimissa luistinsuojat jne. Sama toimii myös talvi haalareissa jne
Niin, metatyötä tuo kaikki suunnittelu ja organisointi. Sit on elämä helpompaa, kun nuo on hoidettu.
Joku sanoi, että lapsensa saa mennä likaisella paidalla päikkyyn koska äiti ei itse halua stressata liikaa. Tätä minäkin yritin, samoin nakitin miehelle päikkyyn viemiset ja hakemiset ollessani saikulla- vaan kuinkas sitten kävikään..
Kun vein lapsen eräs aamu päikkyyn, jostain juoksi hoitaja perääni: hyvä että hän sai mut kiinni, nyt on tärkeää asiaa! Se "tärkeä asia" oli sitä, että hän luetteli papattaen ison listan puutteita viime viikkojen ajoilta, yksi näistä oli muuten tuo kuuluisa likainen paita (yhtenä päivänä). Muut puutteet olivat luokkaa vähän liian isot haalarit (vatsasta pyöreä mutta raajoista lyhyt ja hoikka lapsi = pakko ottaa yksi koko ylöspäin), joku unohtunut naamiaisasuste (heillä oli varasto täynnä, kunhan piti huomauttaa) ym. Ihmeissäni otin puheeksi kotona miehen kanssa että tiesikö hän näistä jutuista? Ei; hoitajat vaan hymyilivät eikä koskaan ollut moitittavaa!
Olen juttua kertoessani saanut sekä lähipiirissäni että netissä kuulla, että tämä on tosi tavallista: äidille avaudutaan pienistäkin jutuista, iseille hymistellään vaikka lapsi tulisi hoitoon ilman paitaa. Että siinä nyt ainakin yksi syy äitien stressaamiseen...neuvola tekee kuulemma ihan samaa, mutta siitä en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee tosiaan kovasti mieleen tätä keskustelua lukiessa että ihan perus elämänhallinta jutut on nykyään pahasti hukassa.
Tän ajatuksen takia mä tavallaan ymmärrän miksi se metatyö on kuormittavaa.
Just tälläiset, paristoista, pesuaineista, ym stressit on vaan järjestely kyvyttömyyttä. Ostakaa paristo laturi/ ladattavat paristot. Ostakaa pesuaineita/ paristoja/lamppuja/ papereita ym tavaraa jota kuluu reilusti. Ostakaa paljon ennen kuin tuote loppuu.
Kun säilötte lasten harrastuskamoja vaikka talven jälkeen. Miettikää kelpaako ne enää ens talvena. Onko luistimissa luistinsuojat jne. Sama toimii myös talvi haalareissa jne
Niin, metatyötä tuo kaikki suunnittelu ja organisointi. Sit on elämä helpompaa, kun nuo on hoidettu.
Joo, tai sitten se on elämää ja elämänhallintaa. Jokainen tarvitsee ruokaa, vaatteita pysyäkseen lämpimänä ja hygienia myös tärkeää terveydelle. Samoin nukkuminen on tärkeää. Stressaaminen elämässä ei ole hyväksi, pikku stressi saattaa auttaa toimimaan paremmin, mutta jatkuva stressi tappaa ennenaikaisesti.
Jokainen tekee elämässään valintoja, ja yksi tärkeä asia on paljonko stressiä elämäänsä haluaa. Eikä tuo ole kiinni siitä, paljonko tekee, vaan enemmän miten asioihin suhtautuu. Tunnen kirjastonhoitajia, jotka elävät jatkuvasti stressissä ja burn outin partaalla, ja toisaalta ihmisiä, jotka vastaavat työssään suurista kokonaisuuksista ja miljoonista ihan tyytyväisenä ilman jatkuvaa stressiä. Jos arkielämästään tekee suuren stressin näkee tavalliset asiat metatyönä, toiset vaan elävät elämäänsä. Näistä kommenteista päätellen metatyöihmiset vaikuttavat niin kireiltä ettei heidän perheissään varmaankaan ole kenelläkään hyvä olla. Relatkaa nyt hieman, se toiseksi paras haalari ja ihan kiva synttärijuhla riittää - ja kaikki nauttivat, jos äiti on rennompi, ei koko ajan suorita elämää vaan nauttii siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tämä on ehkä se yks iso ero lapsissa ja perheissä. Monet mokaa siinä että aletaan palvoa ja palvella sitä lasta. 10v lapsissa on ihan älyttömästi eroa. Toiset osaa tehdä ruokaa, siivota, käydä kaupassa ja leikata sitä nurtsia. Toiset ei osaa edes lakanoita vaihtaa. Siinä voi sitten jokainen katsoa peiliin kuka tämän on aiheuttanut "
10v. lapsen tehtävä ei olekaan tehdä noita itsenäisesti. Häntä voidaan osallistaa, tehdä yhdessä. Järjettömiä vaatimuksia, et hyvänkasvatus olis tehdä lapsista aikuisista riippumattomia mahdollisimman nuorena. Siinä mennään myös pieleen ja lujaa, jos siinäkin, et mitään ei heidän tarttis tehdä koskaan.
Niinno 80/90 luvulla oli ihan normia että 7+v oli kotona koulupäivän jälkeen yksin ja lomat jos molemmat vanhemmat oli töissä. Me oltiin siskon kanssa käytännössä 06-17.00 yksin. Mi
Joo ja vajaa sata vuotta sitten äitini kuuras lipeällä lattiat joka päivä ja kulki monta tuntia pakkasessa ja lumessa hankkimassa pikkusiskoille ruokaa...ihan hyvin pärjäsi äitini elämänsä. Eli oisko ihan ok standardit...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palovaroitin piippaa eikä ole pattereita. Miksi kukaan ei ole hommannut pattereita?
Romahtaako maailmasi, jos kotona ei ole pattereita? Niitä saa kaupasta ja useimmat suomalaiset asuvat kävelyetäisyydellä pattereita myyvästä kaupasta.
Tämä on kiinnostavaa. Osa ihmisistä elää koko ajan vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Heti valmiina lähtee kauppaan, kun paristo on lopussa. Tai prismaan, kun haalari ei menekään päälle. Ovatko sit yrittäjiä vai työttömiä, kun voivat ja kykenevät vain reagoimaan välittömästi, kun jokin tarve ilmaantuu. Ruokaakaan ei hankita jääkaappiin valmiiksi, vaan reagoidaan nälkään ja lähdetään jonnekin, mistä saa ruokaa.
Jos toimii mitenkään toisin, tekee metatöitä. Tunnistaa/myöntää sen tai ei.
Tää on kyllä mielenkiintoinen keskustelu. Kun itse tai koko meidän perhe. On taas sellainen että automaattisesti ilman metatyötä varaudutaan.. meillä on se 3 päivän kotivara. Eli ruoka ei ikinä lopu yllättäen. Me ostetaan kerralla, leivinpapereita, pesuaineita ym niin paljon ettei nekään lopu. Ollaan vuosia sitten alettu käyttämään ladattavia akku pattereita. Eli nekään ei voi loppua. Tuntuu että perus arki pyörii ihan itsekseen. Ei sitä tarvitse stressata ja suunnitella.
Sama täällä ja ai että oli ihanaa kun sai olla vapaa kuin taivaan lintu ilman vanhempien vaativaa silmää. Se oli ihan maaginen fiilis kun sai vaan olla ilman että äiti jäpättää vieressä että mikset leiki ulkona, älä riehu sisällä ja älä katso niin paljon telkkaria yms. Kutsuttiin kavereita joiden raukkojen äidit oli kotiäitejä ja kotona ei koskaan lapsilla vapaata vanhemmista. Kokkailtiin itse ja yleensä joten kuten ne jäljetkin siivottiin.