Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
07.12.2025 |
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (274)
Minusta kyseessä on asia jota et selvästikään voi vaatia noinvain. Olet itse alkanut äidiksi myös miehelle ja nyt yrität nappia painamalla saada asioita kääntymään. Luultavasti mies ei ole koskaan osallistunut talvivaatteiden ostoon, ei koskaan wilman käyttöön, ei synttäreihin ja nyt sait ahaa elämyksen että mies tekee. Tämä on juuri sitä mitä ei voi vaatia. Eri asia on jos tähän asti olette ne tehneet tasapuolisesti. Itseltäni kyllä onnistuisi tuo, mutta olenkin ollut aika osallistuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana huomaan, kun tietyillä lapsilla on isäviikko: reppu ei ole mukana, vaatteet on likaiset, kynät ym. unohdettu jonnekin eikä ainakaan terotettu, koulukuvat lojuu iskällä maksamattomina jne. Ja kun lapselta kysyy, missä reppu tavaroineen ja kirjoineen on: Isällä, isä ei löytänyt sitä aamulla. Siksi lapsi myös myöhästyi tänä aamuna.
Aika yleistä siis. Lapsi kärsii eniten näistä huithapeli-isistä.
Leikkimällä lapsille sitten opetetaan sitä vastuuta? Lapsen itsensä ei myöskään tarvitse ponnistella, kun äiti tekee kaiken. Ja sitten se näkyy huithapeli-isyytenä.
Koska sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kasvatukseenkin kannattaa kiinnittää huomiota. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä osallistetaan pienestä pitäen esimerkiksi kotitöiden tekoon ja pienemmistä lapsista huolehtimiseen enemm
Kuka sanoi, että muutetaan samaan huuhsholliin? Itsellä ei ole ainakaan mitään intressiä muuttaa pallillisen kanssa samaan huusholliin, pärjäilkööt keskenään vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö mies muita metatöitä? Huolehtii auton katsastuksen, kilpailuttaa puhelinliittymät ja vakuutukset, hoitaa perheen lomamatkan lippujen varauksen ja mitä näitä nyt teidän tilanteessa on?
"Tunteeko" mies lapsensa eli tekevätkö he asioita kahdestaan (pyöräretkiä, luonnossa kulkemista, harrastuksiin liittyviä asioita...). Näin isä oppisi tietämään, mistä lapsi pitää, mitä vaatteita hän tarvitsee jne.
Haha, kyllä me naiset osataan ihan itse kilpailuttaa liittymät ja vakuutukset. Autokin osataan ajaa sinne katsastusasemalle.
Mutta silti luen tarinaa miten nainen on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa. Mikä saa fiksun ja niiiiin pätevän naisen alistumaan lapsenlikaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla miestä, tuo sinun nykyinen ei älyä sädehdi.
Kyse ei ole älystä, vaan viitsimisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana huomaan, kun tietyillä lapsilla on isäviikko: reppu ei ole mukana, vaatteet on likaiset, kynät ym. unohdettu jonnekin eikä ainakaan terotettu, koulukuvat lojuu iskällä maksamattomina jne. Ja kun lapselta kysyy, missä reppu tavaroineen ja kirjoineen on: Isällä, isä ei löytänyt sitä aamulla. Siksi lapsi myös myöhästyi tänä aamuna.
Aika yleistä siis. Lapsi kärsii eniten näistä huithapeli-isistä.
Leikkimällä lapsille sitten opetetaan sitä vastuuta? Lapsen itsensä ei myöskään tarvitse ponnistella, kun äiti tekee kaiken. Ja sitten se näkyy huithapeli-isyytenä.
Koska sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kasvatukseenkin kannattaa kiinnittää huomiota. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä osallistetaan pienestä pitäen esimerkiksi kotitöiden
Kuka sanoi, että muutetaan samaan huuhsholliin? Itsellä ei ole ainakaan mitään intressiä muuttaa pallillisen kanssa samaan huusholliin, pärjäilkööt keskenään vaan.
Heh, nythän puhuttiin juuri sinusta ja vain sinusta.🥱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä opettajien piti kerätä rahat käteisenä ajoissa. En kyllä tykännyt itsekään. Olen mielestäni opettaja enkä valokuvaajan ilmaissihteeri, mutta meille nyt vaan nakitettiin taas yksi homma, joka ei oikeasti kuulu työnkuvaan. Ko. tapauksessa lapsen isä ei maksanut kuvia, vaikka lapsi oli ottanut ne mukaan. Äiti ei edes tiennyt mitään kuvista, koska ne oli päätyneet isälle. Äiti sitten maksoi, kun muistutin kumpaakin vanhempaa maksamisesta tai kuvien palauttamisesta.
t. Ope ylempää
Vierailija kirjoitti:
Olis kyllä aina pirun kiva kuulla sen toisen osapuolen näkemys.
Meillä vaimon kanssa sovitaan just esim näistä vaate ostoksista. Minä ostan lasten talvivaatteet. No syyskuussa alkaa mäkätys kun +15. Lokakuussa kun +10 hermo menee ja hän on käynyt ostamassa kuteet. Joulu/ tammikuussa ne sitten menee käyttöön.
Tätä on tapahtunut ihan älyttömän usein meidän pitkän liiton aikana. Kaikki pitäisi hoitaa heti vaikka ei ole mitään kiirettä.
Jo marraskuussa voi olla pakkasta, ja talvivaatteiden pitää olla käytettävissä heti kun niitä tarvitaan. Ei siis riitä, että mennään ostoksille vasta kun syysvaatteissa ei enää tarkene. Pitää mennä viimeistään lokakuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pysty siirtämään.
Äiti hoitaa. Jättää sitten vaikka muita hommia vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kaikesta selviää sillä, että vauvan synnyttyä ei ryhdy määräämään miehen tekemisistä. Sen sijaan keskustelee päivittäin vauvan tarvitsemista asioista, keskustelee hankinnoista, sopii (ei määrää!) kumpi selvittää hintoja, hankintapaikkaa tms. ja tekee ihan kaiken lapseen liittyvän pohdinnan yhdessä miehen kanssa! Tämä on todella tuskaisaa, koska näin ei saa päättää, minkämerkkinen itkuhälytin hankitaan tai edes lapsen vaatteiden väriä, monessa asiassa joutuu suostumaan kompromissiin.
Mutta niinpä kouluikäisen lapsen kanssa mies tietää, mitä talvikamppeita pitää hankkia, koska asiasta keskustellaan yhdessä, katsotaan liian pienet vaatteet sivuun, laitetaan ne kiertoon yhdessä päättäen, mitä myydään, mitä annetaan tutuille ja mitä viedään roskiin.
Ihmiset ovat siitä outoa väkeä, että kun heidät on ensin sysätty vuosiksi sivuun, niin eivät he osaa lukea ajatuksia eikä etenkään miehillä ole ti
Onko sinulla lapsia? Kommenttisi on nimittäin aika irti todellisuudesta. Meidän vauva oli koliikkivauva, joka nukkui ennen ja jälkeen koliikkiajan ja koliikin keskellä vain lyhyissä pätkissä. Päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa. Jouduin heräämään ensimmäisen vuoden ajan joka yö 8-15 kertaa. Päiväunille en päässyt juuri ikinä itse. Eli olin unen puutteen vuoksi todella todella väsynyt, melkein sekaisin väsymyksestä. Mies ei hoitanut työnsä takia juuri yhtään yöheräämistä ja vauvan päiväunien ajat hän taas oli töissä eli minä työntelin väsyneenä vaunuja pitkin katuja. Koliikin vuoksi vauva käytännössä vain huusi monta kuukautta, öin ja päivin. Ei voinut vähempää kiinnostaa itkuhälyttimen tms merkki tai potkupuvun väri. Kunhan oli joku potkupuku. Siinä väsymyksessä ei ollut energiaa keskustella miehen kanssa syntyjä syviä hankinnoista tai pohtia yhdessä miehen kanssa jokaista potkupukua. Jotta vauvalla olisi ylipäätään edes vaatteita, niin oli pakko vain itse nopeasti tilata joku netistä tai käskeä miestä, että mene tänään tuonne kauppaan ja osta kaksi potkupukua. No mies vaati saada tietää aina mitä kokoa ennen kuin menee, niin siinä väsymyksessä oli kyllä pakko vain sanoa se koko eikä alkaa kouluttamaan miestä pitkillä yhteisällä pohdinnoilla potkupukujen ominaisuuksista ja vauvojen kasvukäyristä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, kyllä me naiset osataan ihan itse kilpailuttaa liittymät ja vakuutukset. Autokin osataan ajaa sinne katsastusasemalle.
Kyse ei nyt ollut osaamisesta, kyse oli siitä, tekeekö mies tuon.
Niinpä, ja tässä tapauksessa että tekeekö Ap nämä asiat!
Ei siihen auta kuin ero. Tuollainen mies ei muutu. Minä erosin ap:n miehen kaltaisesta kolmen lapseni isästä ja siedin tuota velttoilua uskomattomat 20 vuotta.
Kun mittari oli lähes täysi, tein seuraavat asiat. Pesin vain omat ja lasten pyykit ja lakanat, miehen pyykit jätin pyykkikoriin enkä vaihtanut miehen lakanoita. Tästä tuli sitten turpaan, kun mies huomasi että en pessyt enää hänen pyykkejään ja toki laitoin heti eron vireille.
Muita asioita mitä tein. Lopetin omakotitalon nurmikon leikkauksen, haravoinnin ja rännien puhdistamisen. Ex huutokarjui kun en tehnyt näitä pihahommia (ex ei tehnyt koskaan pihahommia).
En myöskään antanut koskea haaroväliin ja mies syytti että se on seksuaalista vä ki valtaa häntä kohtaan.
Nyt exällä on jo uusi uhri joten ei ole minun vaivana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että teette aluksi vaikka puolen vuoden ajan yhdessä nämä kuvaamasi työt. Istutte keittiön pöydän ääreen, juttelette, ideoitte, kirjoitatte kalenteriin kuka tekee mitä ja milloin. Anna tilaa isän mielipiteille, esim synttäreillä ei tarvita välttämättä kakkua, jos isä on ideoinut jäätelöbuffetin tms.
Kun tavanomaista mieshenkilöä ei lähtökohtaisesti kiinnosta tällaiset detaljitason asiat esim. syntymäpäivien järjestelyissä. Ovat päässeet sukupolvi toisensa jälkeen luistamaan tällaisista, joten puuttuu perinteetkin. Hän ei ota kokonausvastuuta, kun helpommallakin pääsee.
Mutta tämäpä onkin juuri se miksi et voi yhtenä päivänä vaatia toista. On ylivoimaisesti suurin haaste siihen tasa-arvoon pääsemisessä. Esim. Isäni oli maatalon isäntä, ei hän hoitanut meitä lapsia, ei koskaan vaihtanut vaippoja ei käynyt kaupassa ei siivonnut ei tiskannut ei pessyt pyykkiä ei laittanut ruokaa ei mitään muuta kuin se työ. Äiti teki kaiken. Mutta minä, olen vaihtanut vaippoja, syöttänyt lapsia, tehnyt ruokaa, siivonnut, pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa, ostanut lapsille vaatteita, käyttänyt wilmaa, osallistunut synttäreihin. Silti on kuitenkin todella isoja haasteita tasa-arvoon pääsemiseksi. Iskäx3
Vierailija kirjoitti:
Yhteishuoltajuus on tietysti yksi ratkaisu, jolloin mies on täysin vastuussa lapsesta ja nainen voi oikeastaan ryhtyä vaikka vaan viikonloppuäidiksi. Jos jaksaa. Yksi mies tällä palstalla aina hehkuttaa järjestelyään, missä on eronnut lasten äidistä eikä ota lapsiakaan edes yökylään, vaan "treffailee" heitä viikolla, eli käy syömässä esim. ravintolassa. On kuulemma miehelle tosi hyvä. Hänellä on myös uusi panopuoliso, tietysti.
Nykyään vanhemmuuslaki on sukupuoleton, eli nainenkin voi tehdä näin. Lapsen mahdollinen kärsimys ja elinikäiset traumat ovat sitten lainsäätäjien vastuulla, kun nainen ja mies kerran ovat sukupuolettomia, niin tottahan se mies yhtä hyvin lasta hoitaa!
Nainen on aina voinut tehdä ihan samalla tavalla kuin miehetkin. Nainenkin on voinut hylätä sen lapsensa, sillä ihmisen teot ei ole koskaan ollut sidottu lakiin.#ällöäitimyytti
Meillä on miehen kanssa ollut lapsen syntymästä lähtien ns vuoroviikot vaikka ollaan yhdessä. Päävastuu lapsesta on vuoroviikoin minulla ja vuoroviikoin miehellä. Vuorotyöni toki sanelee sen, että miehellä on päävastuu koulunkäynnin sujuvuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä hoidan meidän perheessä kaikenlaisen suunnittelun ja ennakoinnin. Sekä lapsiin, että myös muihin asioihin liittyen. En koe sitä mitenkään ongelmalliseksi. Ihan luontevaa mulle. Ei mun edes erikseen tarvitse miettiä, kun ne hoidettavat asiat tulee mieleen ihan miettimättäkin. Mun mies ei jätä osallistumatta näihin asioihin ilkeyttään, vaan ihan aidosti ei vaan osaa huomata ja huomioida ja ennakoida tietyn tyyppisiä juttuja. Mitä sitten? Hän tekee paljon muuta. Vaikka minä olen meidän perheessä se koordinaattori, ei se tarkoita että mies tekisi yhtään vähempää. Oikeastaan minä pääsen jopa helpommalla, kun riittää että ohjeistan mitä pitää tehdä. Kyllä mies sitten tekee. Mun mies on luonnostaan tekijä, minä mieluummin suunnittelen ja ohjeistan. Hyvin toimii, eikä tarvitse riidellä. Mies myös maksaa meidän menoista leijonan osan. Koskaan ei kyseenalaista, kun pyydän jotain hankkimaan. Hän kyllä hoitaa, kunhan annan selkeät ohjeet mitä pitää käydä ostamassa, ja mistä. Kotitöitä mies osaa tehdä, ja tekee ihan pyytämättäkin. Hän viettää myös paljon aikaa lasten kanssa, ja on heille hyvä isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, kyllä me naiset osataan ihan itse kilpailuttaa liittymät ja vakuutukset. Autokin osataan ajaa sinne katsastusasemalle.
Kyse ei nyt ollut osaamisesta, kyse oli siitä, tekeekö mies tuon.
Niinpä, ja tässä tapauksessa että tekeekö Ap nämä asiat!
Miksi miehen pitäisi puuttua naisen vakuutuksiin ja auton katsastukseen? Sitäpaitsi nuo tehdään vain kerran vuodessa. Ei niillä voi luistaa jokapäiväisestä vastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta kaikesta selviää sillä, että vauvan synnyttyä ei ryhdy määräämään miehen tekemisistä. Sen sijaan keskustelee päivittäin vauvan tarvitsemista asioista, keskustelee hankinnoista, sopii (ei määrää!) kumpi selvittää hintoja, hankintapaikkaa tms. ja tekee ihan kaiken lapseen liittyvän pohdinnan yhdessä miehen kanssa! Tämä on todella tuskaisaa, koska näin ei saa päättää, minkämerkkinen itkuhälytin hankitaan tai edes lapsen vaatteiden väriä, monessa asiassa joutuu suostumaan kompromissiin.
Mutta niinpä kouluikäisen lapsen kanssa mies tietää, mitä talvikamppeita pitää hankkia, koska asiasta keskustellaan yhdessä, katsotaan liian pienet vaatteet sivuun, laitetaan ne kiertoon yhdessä päättäen, mitä myydään, mitä annetaan tutuille ja mitä viedään roskiin.
Ihmiset ovat siitä outoa väkeä, että kun heidät on ensin sysätty vuosiksi sivuun, niin eivät he os
Onko sinulla lapsia? Kommenttisi on nimittäin aika irti todellisuudesta. Meidän vauva oli koliikkivauva, joka nukkui ennen ja jälkeen koliikkiajan ja koliikin keskellä vain lyhyissä pätkissä. Päiväunia vain liikkuvissa vaunuissa. Jouduin heräämään ensimmäisen vuoden ajan joka yö 8-15 kertaa. Päiväunille en päässyt juuri ikinä itse. Eli olin unen puutteen vuoksi todella todella väsynyt, melkein sekaisin väsymyksestä. Mies ei hoitanut työnsä takia juuri yhtään yöheräämistä ja vauvan päiväunien ajat hän taas oli töissä eli minä työntelin väsyneenä vaunuja pitkin katuja. Koliikin vuoksi vauva käytännössä vain huusi monta kuukautta, öin ja päivin. Ei voinut vähempää kiinnostaa itkuhälyttimen tms merkki tai potkupuvun väri. Kunhan oli joku potkupuku. Siinä väsymyksessä ei ollut energiaa keskustella miehen kanssa syntyjä syviä hankinnoista tai pohtia yhdessä miehen kanssa jokaista potkupukua. Jotta vauvalla olisi ylipäätään edes vaatteita, niin oli pakko vain itse nopeasti tilata joku netistä tai käskeä miestä, että mene tänään tuonne kauppaan ja osta kaksi potkupukua. No mies vaati saada tietää aina mitä kokoa ennen kuin menee, niin siinä väsymyksessä oli kyllä pakko vain sanoa se koko eikä alkaa kouluttamaan miestä pitkillä yhteisällä pohdinnoilla potkupukujen ominaisuuksista ja vauvojen kasvukäyristä. Ap
Työ tuo pirun huono tekosyy luistaa yövalvomista. Jumalauta, terve aikuinen mies pärjää kyllä vähemmälläkin unella.
Jos joku ei ajattele tismalleen samalla kuin sinä ei voi olla lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajana huomaan, kun tietyillä lapsilla on isäviikko: reppu ei ole mukana, vaatteet on likaiset, kynät ym. unohdettu jonnekin eikä ainakaan terotettu, koulukuvat lojuu iskällä maksamattomina jne. Ja kun lapselta kysyy, missä reppu tavaroineen ja kirjoineen on: Isällä, isä ei löytänyt sitä aamulla. Siksi lapsi myös myöhästyi tänä aamuna.
Aika yleistä siis. Lapsi kärsii eniten näistä huithapeli-isistä.
Leikkimällä lapsille sitten opetetaan sitä vastuuta? Lapsen itsensä ei myöskään tarvitse ponnistella, kun äiti tekee kaiken. Ja sitten se näkyy huithapeli-isyytenä.
Koska sukupuoliroolit ja kotitöihin liittyvät asenteet opitaan jo lapsuudessa, kasvatukseenkin kannattaa kiinnittää huomiota. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tyttöjä osal
Kyllä se on ripeästi kasvava trendi, etteivät naiset ota tällaisia siipeilijä-isukkeja enää riesoikseen. Siemenen saa lääkäriltä, miksi ostaa koko lehmää, vai miten se vanha sanonta menikään?
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen auta kuin ero. Tuollainen mies ei muutu. Minä erosin ap:n miehen kaltaisesta kolmen lapseni isästä ja siedin tuota velttoilua uskomattomat 20 vuotta.
Kun mittari oli lähes täysi, tein seuraavat asiat. Pesin vain omat ja lasten pyykit ja lakanat, miehen pyykit jätin pyykkikoriin enkä vaihtanut miehen lakanoita. Tästä tuli sitten turpaan, kun mies huomasi että en pessyt enää hänen pyykkejään ja toki laitoin heti eron vireille.
Muita asioita mitä tein. Lopetin omakotitalon nurmikon leikkauksen, haravoinnin ja rännien puhdistamisen. Ex huutokarjui kun en tehnyt näitä pihahommia (ex ei tehnyt koskaan pihahommia).
En myöskään antanut koskea haaroväliin ja mies syytti että se on seksuaalista vä ki valtaa häntä kohtaan.
Nyt exällä on jo uusi uhri joten ei ole minun vaivana.
Mies antoi turpaan kun aloit vaatia häneltä aikuisen elämänhallintaa :'D
Kertoo kyllä kaiken siitä, miten suomessa on pariuduttu ennen vanhaan. Annat pillua ja olet orja tai saat turpaasi. Ja sitten kun naiset pikkuhiljaa tästä ovat vapautuneet niin male loneliness epidemic ja incelismi jyllää. Hah hah
Alue: Aihe vapaa
Me naiset tehdään ne itse. Meillä on ihan omat liittymät ja vakuutukset omissa nimissä. Miehen ei tarvitse niihin puuttua. Nyt ei eletä enää 60-luvulla.