Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsiperheen metatyötä siirretään miehelle ilman, että lapsi siitä kärsii?
Oma kokemus omasta miehestä on tämä. Jos miehelle sanoo, että tänä syksynä sinä huolehdit lapsen talvivaatteet, niin joko mitään ei tapahdu niiden suhteen eli lapsella ei sitten ole talvivaatteita, tai sitten mies käy ostamassa vain haalarin, joka on väärää kokoa ja jättää hankkimatta pipot, kintaat ja talvikengät ym. Eli lapsi on ilman niitä. Kamala tilanne lapselle, koska ei Suomessa voi olla ilman talvivaatteita. Jos miehelle sanoi, että sinä huolehdit lapsen synttärit tänä vuonna, niin lapsi saa yhden lahjan ja pöydässä on tarjolla suklaalevy. Ja lapsi itkee lohduttomana minulle miksi ei ole kakkua, miksi tänä vuonna ei tullut yhtään vieraita jne. Jos miehelle sanoo, että sinä vastaat wilmasta joulukuun, niin mies kyllä käy lukaisemassa wilman, mutta ei huolehdi wilmaviestien ohjeiden mukaan, että lapsi olisi oikeaan aikaan koulun joulujuhlassa, siellä olisi siistimmät vaatteet päällä, lapsella olisi mukana jotain herkkuja luokan pikkujoulutunnille kuten piti jne. Ja lapsi kärsii tästäkin, tietenkin, ja itkee minulle. Ja meillä sentään on vain yksi lapsi.
Joten, miten perheen metatyötä siirretään miehelle niin, että lapsi ei tässä joudu kärsijäksi?
Kommentit (1470)
Vierailija kirjoitti:
Samoin jos mies ei ole ennen huolehtinut lasten lounaasta, et voi olettaa että hän osaa hoitaa sen juuri oikeaan aikaan ja leikkaa lautaselle juuri ne sinun haluamat vihannekset. Jos isä syöttääkin lounaan tunnin väärään aikaan ja unohtaa vihannekset, onko se perheriidan arvoinen asia?
Joo, väärät vihannekset ja lounas tunnin väärään aikaan onkin ihan sama juttu kuin se, että lapsen (joka varmaan haluaisi ulkona ollessa leikkiä eikä seistä kädet taskussa) pitää olla kädet paljaina talvella koska isä ei ole tullut ajatelleeksi, että tarttisi hankkia muitakin talvivaatteita kuin haalari.
Huomasithan, että ap kuvasi tuota jälkimmäistä tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myö tehtiin kirjallinen sopimus vaimon kanssa lasten hoidosta ja kustannuksista. Minä en olisi halunnut lasta ollenkaan, mutta vaimo vinkui ja vinkui niin, että päädyttiin tähän ratkaisuun. Nyt vaimo on kantanut 100% vastuuta 5 vuotta lapsestamme.
Viime kuukausina vaimo on halunnut uuden lapsen. Olen muistuttanut, että hänellä on juuri ja juuri varaa tuohon yhteen. Esimerkiksi hän maksaa oman puolensa vuokrasta toisinaan myöhässä, niin, että joudun lainaamaan rahaa 3% kuukausikorolla. Toisinaan on myös noloa, että minä käyn ravintolassa syömässä ja muu perhe joutuu tyytymään tonnikalan ja makaronin syömiseen kotona
Vierailija kirjoitti:
Metatyö. Laiskojen kotiäitien selitys sille miksi laiminlyövät kodin ja lapsensa huollon. Se mies käy töissä 160h/kk + työmatkat. Jos siellä kotona tekee edes 30% tuosta ajasta jotain järkevää. Sen miehen ei tarvi tehdä yhtään mitään. Kun se kotona oleva nainen on hoitanut kaiken. Ehtii vielä päikyttää .ja katsella sarjoja monta tuntia.
Naiset käy ihan yhtä lailla töissä samat ajat.
Pikkuvauvojen kanssa vähän aikaa jompi kumpi vanhemmista täytyy olla kotona, mutta nykyään se voi yhtä hyvin olla isä kuin äitikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen ero on se mitä siltä elämältä odotetaan. Miten siihen osataan suhtautua. Anteeksi nyt kaikille naisille. Mut teidän odotukset ei ole mitenkään realistisia. Haluatte lapsia, haluatte uran, haluatte harrastaa, haluatte omaa aikaa,.. tää yhtälö aika harvoin toimii.. T. Nainen
Kyllä miehiltä on vuosikymmeniä onnistunut tää kaikki. Lapset, ura, harrastukset ja oma aika.
Niih. Se vaan just siinä että siellä kotiäitinä ollessa pitänee varmaan hyväksyä se että mies käy töissä. Sä et. Se töissä käynti ei ole miehen omaa aikaa.
Useimmissa perheissä molemmat vanhemmat käy töissä. Miksi vain mies voi odottaa saavansa sekä lapsia, uran että omaa aikaa?
Pariterapeutin suusta. Pätee kotiäiti juttuihin. Ei siihen että molemmat töissä.
Laskekaa miehenne työaika ja työmatka aika = 190h/ kk. . Nukkuminen 8h/ vrk. = 240h.
Kk on = 720h. Eli pelkästään pakolliset tehtynä teidän miehellä jää kk 290h. Käyttää johonkin.
No jos tää mies nyt tekee mitä tahansa kotitöitä vaikka tunnin päivässä +30h. Jää 260h..
Paljos teille jää kotiäitinä? Väitättekö ihan rehellisesti tekevänne 15h hommia kotona per/vrk. Ette niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen ero on se mitä siltä elämältä odotetaan. Miten siihen osataan suhtautua. Anteeksi nyt kaikille naisille. Mut teidän odotukset ei ole mitenkään realistisia. Haluatte lapsia, haluatte uran, haluatte harrastaa, haluatte omaa aikaa,.. tää yhtälö aika harvoin toimii.. T. Nainen
Kyllä miehiltä on vuosikymmeniä onnistunut tää kaikki. Lapset, ura, harrastukset ja oma aika.
Niih. Se vaan just siinä että siellä kotiäitinä ollessa pitänee varmaan hyväksyä se että mies käy töissä. Sä et. Se töissä käynti ei ole miehen omaa aikaa.
Osaatko sä lukea? Tossa puhuttiin naisista, jotka pyrkii tekemään uraa, ei kotiäideistä.
En jaksa lukea koko ketjua, mutta vaikuttaa kovin tutulta.
Omakin mieheni tekee vain välttämättömän ja oikaisee aina kun mahdollista. Ymmärrän toki, että vaatimustasomme on erilaiset.
Mutta miksi miehen mielestä hän voi vaatia asioita tehtävän hänen tavalla? Esimerkiksi mieheni mielestä on ok vaatia, että puistelen auton matot aina kun niihin kulkeutuu vähänkin jotain roskaa, mutta minä en saa vaatia samaa asiaa kotimme eteisessä? Sielläkin on kengistä tullutta hiekkaa mutta en saa vaatia miestäni imuroimaan hänen mielestään.
Jos mies vaatii, että kaupasta pitää muistaa ostaa leikkelettä koska hän syö sitä- minä vaadin, että sieltä tuodaan myös kurkkua ja tomaattia koska koko loppu perhe syö niitä leivän päällä.
Miksi miehillä tuntuu olevan oikeuksia mutta ei velvollisuuksia?
Miksi miehet usein jättävät hoitamansa asian perheessä puolitiehen? Esimerkiksi juuri tuo, että lapsella on toppahaalarit mutta ei hanskoja jne.
Miksi kaikki vaativampi organisointi ja suunnittelu jää aina naisten harteille olo kyse sitten Joulun tai syntymäpäivien järjestämisestä tai vaatehankinnoista?
Ja turha selittää millään halon hakkuulla tai 2 x vuodessa taphtuvilla renkaanvaihdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka täällä kuinka moni jaksaisi puolustella vedoten johonkin halonhakkuuseen (hei haloo, kuinka moni nuori lapsiperhe asuu jossain mökillä?), niin kyllä se kylmä totuus varmasti on, että monissa perheissä perheenisä pakenee vastuita jonnekin pelilaitteiden tms. ruudun ääreen. Äiti sitten hoitaa lapsia ja on heille läsnä, lukee koululaisten wilmat, laittaa tarvittavat asiat kouluun mukaan, kysyy läksyt ja auttaa kertaamaan kokeisiin. Isällä on omat harrastuksensa, joihin hän käyttää oman aikansa. Ja nimenomaan harrastuksia, siis vaikka jalkapalloa ja sen katsomista, tai jotain padelia tai maantiepyöräilyä, mikä vie tuntikaupalla aikaa. Moni äiti jää aika yksin sen arjenpyörityksen kanssa.
Ennen lapsia äidillä oli varmasti ihan yhtä paljon aikaa omiin asioihinsa ja harrastuksiinsa, mutta lasten tultua kuvioon vain äiti muutti tapojaan vastatakseen lasten tarpeisiin, ja isä jatkaa omia touhujaan kuten ennenkin sälyttäen kaikki perhevast
Ero tulee sitten puskista.
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka täällä kuinka moni jaksaisi puolustella vedoten johonkin halonhakkuuseen (hei haloo, kuinka moni nuori lapsiperhe asuu jossain mökillä?), niin kyllä se kylmä totuus varmasti on, että monissa perheissä perheenisä pakenee vastuita jonnekin pelilaitteiden tms. ruudun ääreen. Äiti sitten hoitaa lapsia ja on heille läsnä, lukee koululaisten wilmat, laittaa tarvittavat asiat kouluun mukaan, kysyy läksyt ja auttaa kertaamaan kokeisiin. Isällä on omat harrastuksensa, joihin hän käyttää oman aikansa. Ja nimenomaan harrastuksia, siis vaikka jalkapalloa ja sen katsomista, tai jotain padelia tai maantiepyöräilyä, mikä vie tuntikaupalla aikaa. Moni äiti jää aika yksin sen arjenpyörityksen kanssa.
Ennen lapsia äidillä oli varmasti ihan yhtä paljon aikaa omiin asioihinsa ja harrastuksiinsa, mutta lasten tultua kuvioon vain äiti muutti tapojaan vastatakseen lasten tarpeisiin, ja isä jatkaa omia t
Joo. Se isä lähtee uuden nuoremman naisen mukaan kuka ei pilaa kodin ilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla miestä, tuo sinun nykyinen ei älyä sädehdi.
Hän nyt kuitenkin esim. töissä on ihan pätevä, huolehtii siellä hyvin laajasti kaikenlaisia asioita ja vastaa työssään itsenäisesti isosta kokonaisuudesta. Yliopistotutkinnonkin suoritti. Eli kyllä hänellä älyä pitäisi olla. Ap
Ettekö osaa jakaa kodin tehtäviä siten, että sinä vastaat haalarien ostosta, lasten vaatepuolesta yms. jossa sinulla on ekspertiisiä ja miehesi tekee jotain sellaisia kodin töitä, jossa hän on taitava?
Miksi tasa-arvo nykyään nähdään niin, että molempien puolisoiden pitää tehdä samoja asioita samalla tavalla? Työnjako olisi viisaampi malli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Tämä niin helvetisti. Meillä vaimo halusi että osallistun just tähän s......n haalari show. No mä sitten töissä tutkin haalareita. Totesin että J&J vaikuttaa hyvältä. Kerroin innoissani vaimolle että ajattelin ostaa tuon.. Ei kelvannut koska Petran lapsella on tollanen ei oo hyvä.. Aa okei. Suunnittelu pöydän ääreen ja taas tutkimaan lisää. No ostetaan sitten Reiman puku? Taas laittamaan vaimolle viestiä et ajattelin tätä! Vaimon vastaus= miettivä hymiö..
Eli ei kelpaa vaimolle. Tässä vaiheessa alkoi jo vituttaa. Koska tiesin että vaimolla on jotain mielessä ja mikään muu ei kelpaa. Kysyin tätä ja yllättys tuli speksit ja merkit heti.
Mä vaan edelleen mietin miksi tää piti tehdä näin vaikeaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Tämä niin helvetisti. Meillä vaimo halusi että osallistun just tähän s......n haalari show. No mä sitten töissä tutkin haalareita. Totesin että J&J vaikuttaa hyvältä. Kerroin innoissani vaimolle että ajattelin ostaa tuon.. Ei kelvannut koska Petran lapsella on tollanen ei oo hyvä.. Aa okei. Suunnittelu pöydän ääreen ja taas tutkimaan lisää. No ostetaan sitten Reiman puku? Taas laittamaan vaimolle
Koska sun vammanen vaimo luulee että sä osaat lukea sen ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies olettaa että kaapeissa on itsestään ehtymätön varasto kaikkia pattereita, lamppuja, tiettyjä pesuaineita, laastareita, latureita jokaiseen laitteeseen, liimaa, teippiä, saksia, koirashampoota, kaikkea tarpeellista mutta ei päivittäiseen käyttöön tarvittavaa. En ole koskaan huomannut että olisi mitään noista omasta aloitteestaan hankkinut mutta olettaa että niitä vain on.
Välillä itse vain "unohdan" noita hankkia ja mies ihmettelee miksi meillä ei ole jotain tietynlaista patteria. Miksiköhän.
Vierailija kirjoitti:
Myö tehtiin kirjallinen sopimus vaimon kanssa lasten hoidosta ja kustannuksista. Minä en olisi halunnut lasta ollenkaan, mutta vaimo vinkui ja vinkui niin, että päädyttiin tähän ratkaisuun. Nyt vaimo on kantanut 100% vastuuta 5 vuotta lapsestamme.
Viime kuukausina vaimo on halunnut uuden lapsen. Olen muistuttanut, että hänellä on juuri ja juuri varaa tuohon yhteen. Esimerkiksi hän maksaa oman puolensa vuokrasta toisinaan myöhässä, niin, että joudun lainaamaan rahaa 3% kuukausikorolla. Toisinaan on myös noloa, että minä käyn ravintolassa syömässä ja muu perhe joutuu tyytymään tonnikalan ja makaronin syömiseen kotona
Onko tuo nyt sitten lapsen etu? Isän näkemys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla miestä, tuo sinun nykyinen ei älyä sädehdi.
Hän nyt kuitenkin esim. töissä on ihan pätevä, huolehtii siellä hyvin laajasti kaikenlaisia asioita ja vastaa työssään itsenäisesti isosta kokonaisuudesta. Yliopistotutkinnonkin suoritti. Eli kyllä hänellä älyä pitäisi olla. Ap
Ettekö osaa jakaa kodin tehtäviä siten, että sinä vastaat haalarien ostosta, lasten vaatepuolesta yms. jossa sinulla on ekspertiisiä ja miehesi tekee jotain sellaisia kodin töitä, jossa hän on taitava?
Miksi tasa-arvo nykyään nähdään niin, että molempien puolisoiden pitää tehdä samoja asioita samalla tavalla? Työnjako olisi viisaampi malli.
Totta. Esim. lasten auttaminen läksyissä tarvittaessa voisi olla isän hommia, se voisi taittua helpommin kuin haalarin tai kenkien ostaminen.
Toki yksinhuoltajaisän perheissä isä todennäköisesti on oppinut nämä vaatehuoltoasiatkin. Kahden vanhemman perheessä usein lapsen ollessa pieni äiti valitsee ja ostaa lapsen vaatteet, koska haluaa tietynväriset tai -merkkiset yms. (Omaan outfittiinsä sopivat?) Siten mies ei edes opi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Et siis ollenkaan ulkoile lapsesi kanssa? Silloin huomaisit, että ne hanskat, villasukat ja pipo tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla unohtuu hanskat, villasukat ja pipo ostamatta, koska en itsekään sellaisia käytä. Ei tule mieleenkään, että ne pitäisi ostaa.
Viimeksi ostin haalarin ja ei kuulema musta (oma suosikkivärini) käy 3-vuotiaalle tyttärellemme. Karmeet huutoraivarit sain vaimolta. Ja sit raivos lisää kun ei ollu noita lisävarusteita...
En enää halua käydä ostamassa lapsen vaatteita. Käyköön vaimo itse, jos tietää mitä haluaa...
Haalarin väristä mariseminen on typerää, ei väri sen käytettävyyteen vaikuta. Mutta ajatus, että kolmevuotias voisi leikkiä ulkona talvella ilman käsineitä, on aivan tajuttoman typerä. Minulla ei ole lapsia enkä ole ikinä huolehtinut yhdestäkään lapsesta, ja jopa minulle on täysin itsestäänselvää, että lapsi tarvitsee jotkut hanskat tai rukkaset, koska olen itse ollut lapsi. On aika ikävän tuntuista koskea lumeen tai mihinkään kylmiin pintoihin pakkasella lyhyttä hetkeä kauemmin paljain käsin.
Ei oikea mies tollaisia juttuja hoida. Ai niin mutta yliopisto, hmm.. no joku tollanen ressukka voi tehdäkin.
Kun omat lapset oli vielä aika pieniä ja kävin töissä, matkat päiväkodista työpaikalle ja sama toisinpäin oli minun omaa aikaa. Sitä oli aina kymmenen minuuttia suuntaansa. Oli ihana keskittyä vain omiin ajatuksiin. Olisin tykännyt syödä yksin, mutta aina taukotilassa oli muitakin samaan aikaan.