Miksi lapsen kuolemasta ei saa puhua ?

Drop the mic! 💪 ^

Parempi olisi, jos ihmiset kävisivät lapsensa menettäneillä kylässä, eivätkä kiertäisi kaukaa kuin jotain spitaalista. Ilkeys on pahinta. On kuin ihmisillä,  jotka kuitenkin  tietävätasian, ei olisi empatiaa hiventäkään.

Kuolemasta ei tarvitse puhua, takaisin ei tule vaikka itkisi ja rukoilisi polvet verille. Onhan sitä muutakin puhumista  ja jollei ole,  niin ryystää kahvia ja se hetki on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi, jos ihmiset kävisivät lapsensa menettäneillä kylässä, eivätkä kiertäisi kaukaa kuin jotain spitaalista. Ilkeys on pahinta. On kuin ihmisillä,  jotka kuitenkin  tietävätasian, ei olisi empatiaa hiventäkään.

Kuolemasta ei tarvitse puhua, takaisin ei tule vaikka itkisi ja rukoilisi polvet verille. Onhan sitä muutakin puhumista  ja jollei ole,  niin ryystää kahvia ja se hetki on siinä.

Sepä vain, kun otsikko ja kysymys on Miksi lapsen kuolemasta ei saa puhua ?

Vaikka olisi useita vuosia lapsen kuolemasta, kokee välillä, että onko se totta,  että lapsi makaa hautausmaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi, jos ihmiset kävisivät lapsensa menettäneillä kylässä, eivätkä kiertäisi kaukaa kuin jotain spitaalista. Ilkeys on pahinta. On kuin ihmisillä,  jotka kuitenkin  tietävätasian, ei olisi empatiaa hiventäkään.

Kuolemasta ei tarvitse puhua, takaisin ei tule vaikka itkisi ja rukoilisi polvet verille. Onhan sitä muutakin puhumista  ja jollei ole,  niin ryystää kahvia ja se hetki on siinä.

Sepä vain, kun otsikko ja kysymys on Miksi lapsen kuolemasta ei saa puhua ?

Mitä sinä siitä puhuisit? Jos oma lapsesi kuolee,  silloin voit toteuttaa puhumista mielin määrin. Yksilöllistä ja vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa puhua. Itse toivoisin olevani sellainen, jolle voi puhua vaikka loputtomiin. 

 

Jonkin verran häiritsee se, että joku sureva julkisuudessa haukkuu jonkun selvästi hyvää tarkoittavan kommentin, ja selittää, miten paljon se loukkasi. Se vie ihmisiä poispäin muiden surevien läheltä, koska moni ihminen pelkää sanojansa jotain väärin. Koska totuushan on se, että kun menettää lapsensa, ei ole oikein mitään, minkä sanominen olisi oikein ja hyödyllistä. Ilkeydet on tietysti eri asia. Ei niitä tarvitse sietää. 

Joku "mä tiedän miltä susta tuntuu, meidän rekku meni sateenkaarisillalle viime kesänä" on oikeasti vain ja ainoastaan  loukkaus ja sellaiseksi tarkoitettu. Vaikka myöhemmin koiraan vertaamista seliteltäisiin kuinka hyvällä tarkoituksella. Ei todellakaan moista mitätöimistä tarvi

Joo voi olla, mutta ei vertaudu siihen että oma lapsi kuolee. Oman lapsen kuolema on pahin vastoinkäyminen minkä ihminen voi kohdata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa puhua. Itse toivoisin olevani sellainen, jolle voi puhua vaikka loputtomiin. 

 

Jonkin verran häiritsee se, että joku sureva julkisuudessa haukkuu jonkun selvästi hyvää tarkoittavan kommentin, ja selittää, miten paljon se loukkasi. Se vie ihmisiä poispäin muiden surevien läheltä, koska moni ihminen pelkää sanojansa jotain väärin. Koska totuushan on se, että kun menettää lapsensa, ei ole oikein mitään, minkä sanominen olisi oikein ja hyödyllistä. Ilkeydet on tietysti eri asia. Ei niitä tarvitse sietää. 

Joku "mä tiedän miltä susta tuntuu, meidän rekku meni sateenkaarisillalle viime kesänä" on oikeasti vain ja ainoastaan  loukkaus ja sellaiseksi tarkoitettu. Vaikka myöhemmin koiraan vertaamista seliteltäisiin kuinka hyvällä tarkoit

Joo voi olla, mutta ei vertaudu siihen että oma lapsi kuolee. Oman lapsen kuolema on pahin vastoinkäyminen minkä ihminen voi kohdata.

Eihän siinä mitään vertailtavaa olekaan, joten miksi ihmeessä vertailet? Ei ihmisten kokemusten vertailussa ole mitään ideaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa puhua. Itse toivoisin olevani sellainen, jolle voi puhua vaikka loputtomiin. 

 

Jonkin verran häiritsee se, että joku sureva julkisuudessa haukkuu jonkun selvästi hyvää tarkoittavan kommentin, ja selittää, miten paljon se loukkasi. Se vie ihmisiä poispäin muiden surevien läheltä, koska moni ihminen pelkää sanojansa jotain väärin. Koska totuushan on se, että kun menettää lapsensa, ei ole oikein mitään, minkä sanominen olisi oikein ja hyödyllistä. Ilkeydet on tietysti eri asia. Ei niitä tarvitse sietää. 

Joku "mä tiedän miltä susta tuntuu, meidän rekku meni sateenkaarisillalle viime kesänä" on oikeasti vain ja ainoastaan  loukkaus ja sellaiseksi tarkoitettu. Vaikka myöhemmin koiraan

Eikö sinun mielestäsi surun määrää voi verrata? Jokainen, joka ottaa koiran, tietää, että siitä joutuu joku päivä luopumaan. Se kuuluu asiaan. Lapsen menettäminen ei kuulu asioiden luonnolliseen järjestykseen. 

Ehkä olen tällä palstalla vähemmistössä, mutta tuntuu todella erikoiselta, että lapsen ja lemmikin kuoleman sureminen olisivat jotenkin saman kaliiperin kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei osaa nykyään käsitellä mitään negatiivisia tunteita. Ahdistutaan ja saikutetaan kun on paha mieli jostain, kun ei ymmärretä, että sitä se elämä on. Saati sitten, että joutuisi kohtaamaan toisen ihmisen järkyttävän surun. Ei vaan ole kykyä sellaiseen. Helpompaa itselle vaan jättää se sureva ihminen ilman huomiota, ettei joudu itse kokemaan mitään negatiivista tunnereaktiota. 

Höpönpöpön. Jotkut surevat eivät osaa huomioida toisia ihmisiä yhtään kunhan vaan jankuttavat omaa suruaan ja omia tunteitaan. Ei ihme, jos ystävät tai kaverit etääntyy jos suhde alkaa olla yksipuolinen terapiasuhde.

Omasta mielestäni surevan ei ole pakko huomioida muita. Ihmisellä on traumaattinen kokemus. Shokkitila voi kestää monta kuukautta ja surun kä

Terapia ja terapia. Toki lapsensa menettänyt tarvitsee terapiaa, mutta sureva tarvitsee myös ystäviä ja yhteisöä. Yleensä pelkkä kuunteleminen riittää. Nurinkuriseksi menee, että surevan pitäisi muiden vuoksi alkaa varoa sanojaan. Ei hänen surunsa mene ohi hetkessä eikä yhdellä puhumisella. 

Nykyään on vain niin vieraannuttu kuolemasta,  etteivät monet halua kuulla asiasta mitään.