Arvostettuja/suosittuja elokuvia, jotka on tuottaneet sinulle pettymyksen? Omalla kohdallani esimerkiksi (2018), mielestäni kamala elokuva.
Erehdyin luulemaan, että kyseessä voisi olla katsomisen arvoinen historiallinen kuvaus, mutta kyseinen elokuva tuottikin minulle karvaan pettymyksen. Todella seksistinen ja omituinen teos, joka oli täynnä naisiin kohdistuvaa seksualisointia.
Mitä nuo näyttelijätkin ajattelee, kun he ovat kuitenkin ammateiltaan elokuvanäyttelijöitä eikä aikuisviihdenäyttelijöitä. Jotkut kohtaukset täysin sitä. Tainnut tulla hyvä mieli vain pervoille ohjaajille ja käsikirjoittajille...
Kommentit (97)
Kill Bill on överiksi vedettyä roskaviihdettä, ei mielestäni kovinkaan mielenkiintoista. Muutenkin Quentin Tarantino on mielestäni yliarvostettu ohjaaja. Yleensä olen tämän mielipiteeni kanssa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Kummisedät.
Ensimmäinenhän on aivan loistava. Upea musiikki ja legendaarisia kohtauksia. Paljon kehuttu kakkonen ei läheskään yhtä hyvä. Kolmonen taas on mainettaan parempi, mutta Coppola taisi tehdä sen rahan takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrilampaat. Sairasta amerikkalaista roskaa.
Tykkäsin tästä aikanaan, mutta katsoin uudestaan pari vuotta sitten eikä enää innostanut. Clarice on ihan mielenkiintoinen vähän erilainen naispäähenkilö ja Hannibal Lecter myös mielenkiintoinen pahis, mutta joku tässä tökki, enkä tiedä mikä. Toteutuksessa on ilmeisesti jotain, mikä ei enää nykyaikana innosta.
Minusta tämä elokuva on aina nojautunut kahteen upeaan roolisuoritukseen, (Foster ja Hopkins). Muu on jotenkin omituista sälää.
Predator Prey
Joo yksinkertaisuudessaan hyvä, mut camoon ei se nyt mikään mullistavin asia maailmassa ollut. Ja se juoni on niin ennalta arvattava. Kuinka monesti me ollaan nähty elokuva missä porukan hylkiöstä tulee jotakin? Aika monta
American Beauty. Kai tämä jonkinlainen satiiri on, mutta ei uponnut mulle.
Vierailija kirjoitti:
Eyes Wide Shut on mielestäni umpisurkea. Sai hyvät arvostelut, katsoin videolta aikanaan. Kubrickista kyllä yleensä olen pitänyt,mutta tämä ei toiminut ja myös näyttelijävalinnat epäonnistuivat ja huonot roolisuoritukset.
Näyttelijäthän ovat erinomaisia, paitsi Cruise ja Kidman. Varsinkin Kidman on vaivaannuttavaa katsottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhrilampaat. Sairasta amerikkalaista roskaa.
Tykkäsin tästä aikanaan, mutta katsoin uudestaan pari vuotta sitten eikä enää innostanut. Clarice on ihan mielenkiintoinen vähän erilainen naispäähenkilö ja Hannibal Lecter myös mielenkiintoinen pahis, mutta joku tässä tökki, enkä tiedä mikä. Toteutuksessa on ilmeisesti jotain, mikä ei enää nykyaikana innosta.
Minusta tämä elokuva on aina nojautunut kahteen upeaan roolisuoritukseen, (Foster ja Hopkins). Muu on jotenkin omituista sälää.
Ehkä nykyään kaivataan pahiksen taustoista enemmän tietoa, kuin mitä tässä leffassa saa.
Brokeback mountain.
Olin valmis sen hehkutuksen ja oscar-vyörytyksen jälkeen näkemään mestariteoksen, ja sitten se olikin tavallinen ihmissuhdedraama.
Ei mitään erikoista, vaikka hyviä näyttelijöitä olikin.
Lapsuudenperheessä katsottiin näitä kehuttuja ja sivistyneiden ihmisten elokuvia. Ei koskaan auennut minulle monenkaan leffan kohdalla, että mihin hype perustui. Siis tämä väri-sarja, almodovarit, unelmien sielunmessu, virgin suicides, ten things i hate about you, kaurismäet jne. tulee nyt mieleen.
Muu perhe katsoo edelleen tällaisia, minä katson tyytyväisenä Marveleita ja Disneyn piirrettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessä katsottiin näitä kehuttuja ja sivistyneiden ihmisten elokuvia. Ei koskaan auennut minulle monenkaan leffan kohdalla, että mihin hype perustui. Siis tämä väri-sarja, almodovarit, unelmien sielunmessu, virgin suicides, ten things i hate about you, kaurismäet jne. tulee nyt mieleen.
Muu perhe katsoo edelleen tällaisia, minä katson tyytyväisenä Marveleita ja Disneyn piirrettyjä.
Ei viihteessä ole mitään pahaa. Elokuvilta halutaan eri asioita; toiset haluavat kokemuksia, toiset jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
American Beauty. Kai tämä jonkinlainen satiiri on, mutta ei uponnut mulle.
Sehän on kertoo keskiluokkaisesta päälle päin kaikki hyvin kulissielämästä. Seinien sisäpuolella kaikki on tosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessä katsottiin näitä kehuttuja ja sivistyneiden ihmisten elokuvia. Ei koskaan auennut minulle monenkaan leffan kohdalla, että mihin hype perustui. Siis tämä väri-sarja, almodovarit, unelmien sielunmessu, virgin suicides, ten things i hate about you, kaurismäet jne. tulee nyt mieleen.
Muu perhe katsoo edelleen tällaisia, minä katson tyytyväisenä Marveleita ja Disneyn piirrettyjä.
Ei viihteessä ole mitään pahaa. Elokuvilta halutaan eri asioita; toiset haluavat kokemuksia, toiset jotain muuta.
Ei Marvel aina ole totaalista roskaa. Mutta sitten on tämä Avengers yms. puoli, missä ei ole tarinaa tai hahmonkehitystä nimeksikään. Pelkkää aivotonta toimintaa. Ja kun parhaat hahmot on rahastettu, tuottajien on pakko siirtyä hahmoihin, jotka eivät ole kovin onnistuneita sarjakuvahahmoinakaan.
Tytöt tytöt tytöt. Pääosakolmikosta ainoastaan se luistelijatyttö oli kirjoitettu uskottavaksi, kokonaiseksi henkilöhahmoksi. Lisäksi tapa, jolla tyttöromanssia käsiteltiin, oli tunkkainen ja arveluttava. Veetuilu ja naurunalaiseksi tekeminen esitettiin normaalina tapana osoittaa kiinnostusta ja on ihan ok purkaa angsteja pompottamalla seurustelukumppania miten lystää. Toivoin, ettei se luistelija olisi ottanut elokuvan lopussa enää tyttöystäväänsä takaisin vaan passittanut tämän kotiin kasvamaan ja terapeutin sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessä katsottiin näitä kehuttuja ja sivistyneiden ihmisten elokuvia. Ei koskaan auennut minulle monenkaan leffan kohdalla, että mihin hype perustui. Siis tämä väri-sarja, almodovarit, unelmien sielunmessu, virgin suicides, ten things i hate about you, kaurismäet jne. tulee nyt mieleen.
Muu perhe katsoo edelleen tällaisia, minä katson tyytyväisenä Marveleita ja Disneyn piirrettyjä.
Ei viihteessä ole mitään pahaa. Elokuvilta halutaan eri asioita; toiset haluavat kokemuksia, toiset jotain muuta.
Ei Marvel aina ole totaalista roskaa. Mutta sitten on tämä Avengers yms. puoli, missä ei ole tarinaa tai hahmonkehitystä nimeksikään. Pelkkää aivotonta toimintaa. Ja kun parhaat hahmot on rahastettu, tuottajien on pakko siirtyä hahmoihin, jotka eivät ole kovin onnistuneita sarjakuvahahmoinakaan.
Iron manin luonteen kehityksen kaari on ihan mielenkiintoinen, mutta juuri muuta sellaista en niistä keksi. Mutta katson silti kaikki Marvelit, sillä aina ei jaksa ajatella ja miettiä, että onko tässä nyt jotain syvällistä taustalla. Joskus on kiva nauraa pöljyydelle.
Shawsank redemption = Rita Hayworth-avain pakoon.
Yliarvostettu tekele, tylsä kuin mikä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessä katsottiin näitä kehuttuja ja sivistyneiden ihmisten elokuvia. Ei koskaan auennut minulle monenkaan leffan kohdalla, että mihin hype perustui. Siis tämä väri-sarja, almodovarit, unelmien sielunmessu, virgin suicides, ten things i hate about you, kaurismäet jne. tulee nyt mieleen.
Muu perhe katsoo edelleen tällaisia, minä katson tyytyväisenä Marveleita ja Disneyn piirrettyjä.
Lasken kyllä unelmien sielunmessut ja 10 things i hate about yout samaan sarjaan noiden katsomiesi kanssa.
Itse asiassa, haluatko kuulla anekdootin? Ysärillä katsoin jonkun noista disney-elokuvista VHS-nauhalta, siinä alussa näytettiin traileri tuosta 10 things i hate about you leffasta. Eli sama sarjaa Viidakon Ykän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheessä katsottiin näitä kehuttuja ja sivistyneiden ihmisten elokuvia. Ei koskaan auennut minulle monenkaan leffan kohdalla, että mihin hype perustui. Siis tämä väri-sarja, almodovarit, unelmien sielunmessu, virgin suicides, ten things i hate about you, kaurismäet jne. tulee nyt mieleen.
Muu perhe katsoo edelleen tällaisia, minä katson tyytyväisenä Marveleita ja Disneyn piirrettyjä.
Ei viihteessä ole mitään pahaa. Elokuvilta halutaan eri asioita; toiset haluavat kokemuksia, toiset jotain muuta.
Suurimman osan klassikkoleffoista pilaa jo pelkästään se, miten suuret odotukset noille tulee tuosta "tää on klassikko joka kaikkien pitää nähdä" statuksesta ja loputtomasta kehumisesta joka puolella.
Esim. katsoin mementon joskus ja fiilis oli lähinnä pläh kun kävi ilmi se lopullinen totuus juonesta. Jos olisin katsonut sen ilman mitään ennakko-odotuksia niin olisi varmaan jäänyt parempi fiilis, mutta kun nyt ne oli valmiiksi taivaassa niin eihän tuo niitä tietenkään kyennyt täyttämään.
Komediassa on usein surullinen pohjavire.