Häpeän ystävääni enkä halua kutsua häntä juhliini

Pidän tänä talvena paritkin juhlat kavereille. On tulossa uudenvuodenbileitä, tasakymmensynttäreitä ynnä muuta. 

Ystäväpiiriini kuuluu eräs nainen, joka on hyväsydäminen, iloinen, sosiaalinen... oikein kiva tyyppi. Harvemmin näemme kaksistaan, mutta hän kuuluu kuitenkin tiiviisti muutaman hengen ystäväporukkaan, jonka kanssa harrastamme samaa lajia, käymme keikoilla ja niin edelleen.

Tässä ihmisessä on kaksi vikaa: Hän puhuu niin paljon, ja nyt tarkoitan että aivan valtavan paljon, ettei kukaan muu saa suun vuoroa, jos hän on paikalla. Yleensä aina itsestään. Hän pystyy puhumaan vaikka tunnin monologin ilman, että kukaan muu saa sanaakaan väliin. Tämä on todella raskasta ja kuluttavaa ja ärsyttävää esimerkiksi illanistujaisissa, ja yksi syy siihen, miksi harvoin näen häntä kahdestaan enkä esimerkiksi vahingosta viisastuneena enää ikinä lähde viikonloppureissulle, mökille tms tämän tauotta omista asioistaan puhuvan puhekoneen kanssa. 

Toinen piirre on se, että hän juo aika paljon ja on poikkeuksetta todella kovassa humalassa muihin verrattuna. Silloin tuo aivan tauoton puhe ja vuodatus tietenkin vielä korostuvat entisestään, ääni kovenee ja paasaus lisääntyy. Jututkin usein ovat vähän...

Mulle on tullut nyt sellainen olo, että en haluaisi kutsua tätä ihmistä juhliini, sillä pelkään, että hän pilaa tunnelman ja muidenkin juhlat tällä tauottomalla monologillaan ja todennäköisesti kovalla humalallaan. Tutut tietävät hänet ja hänen tapansa, ja osaavat vaikka vaihtaa huonetta, kun väsyvät, mutta vieraampien kanssa on eri. Ajattelen jo valmiiksi paikalle kauempaa tulevia, esim. työstäni tuttuja ihmisiä ja mietin, että kiva jos he joutuvat kuuntelemaan tätä paasausta koko illan juhlissani... 

Mitä voin tehdä?

Se, että jättäisin tämän yhden ihmisen ilman kutsua aiheuttaisi varmasti pahaa mieltä. Sekin tuntuu oudolta, että jotenkin ohjeistaisin aikuista ihmistä käyttäytymään, että älä juo niin paljon tai anna hyvä ihminen keskustelussa muillekin suunvuoro. Asia vaivaa minua niin paljon, että olen ruvennut miettimään, onko koko idea juhlista ollenkaan hyvä.