Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Häpeän ystävääni enkä halua kutsua häntä juhliini
05.12.2025 |
Pidän tänä talvena paritkin juhlat kavereille. On tulossa uudenvuodenbileitä, tasakymmensynttäreitä ynnä muuta.
Ystäväpiiriini kuuluu eräs nainen, joka on hyväsydäminen, iloinen, sosiaalinen... oikein kiva tyyppi. Harvemmin näemme kaksistaan, mutta hän kuuluu kuitenkin tiiviisti muutaman hengen ystäväporukkaan, jonka kanssa harrastamme samaa lajia, käymme keikoilla ja niin edelleen.
Tässä ihmisessä on kaksi vikaa: Hän puhuu niin paljon, ja nyt tarkoitan että aivan valtavan paljon, ettei kukaan muu saa suun vuoroa, jos hän on paikalla. Yleensä aina itsestään. Hän pystyy puhumaan vaikka tunnin monologin ilman, että kukaan muu saa sanaakaan väliin. Tämä on todella raskasta ja kuluttavaa ja ärsyttävää esimerkiksi illanistujaisissa, ja yksi syy siihen, miksi harvoin näen häntä kahdestaan enkä esimerkiksi vahingosta viisastuneena enää ikinä lähde viikonloppureissulle, mökille tms tämän tauotta omista asioistaan puhuvan puhekoneen kanssa.
Toinen piirre on se, että hän juo aika paljon ja on poikkeuksetta todella kovassa humalassa muihin verrattuna. Silloin tuo aivan tauoton puhe ja vuodatus tietenkin vielä korostuvat entisestään, ääni kovenee ja paasaus lisääntyy. Jututkin usein ovat vähän...
Mulle on tullut nyt sellainen olo, että en haluaisi kutsua tätä ihmistä juhliini, sillä pelkään, että hän pilaa tunnelman ja muidenkin juhlat tällä tauottomalla monologillaan ja todennäköisesti kovalla humalallaan. Tutut tietävät hänet ja hänen tapansa, ja osaavat vaikka vaihtaa huonetta, kun väsyvät, mutta vieraampien kanssa on eri. Ajattelen jo valmiiksi paikalle kauempaa tulevia, esim. työstäni tuttuja ihmisiä ja mietin, että kiva jos he joutuvat kuuntelemaan tätä paasausta koko illan juhlissani...
Mitä voin tehdä?
Se, että jättäisin tämän yhden ihmisen ilman kutsua aiheuttaisi varmasti pahaa mieltä. Sekin tuntuu oudolta, että jotenkin ohjeistaisin aikuista ihmistä käyttäytymään, että älä juo niin paljon tai anna hyvä ihminen keskustelussa muillekin suunvuoro. Asia vaivaa minua niin paljon, että olen ruvennut miettimään, onko koko idea juhlista ollenkaan hyvä.
Kommentit (101)
Monelta ihmiseltä puuttuu nykyään keskustelutaidot. Osataan puhua vain omista asioista, eikä keskustelukumppanilta kysytä mitään kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoholistia,huono käytöksista,ilkeää jne ei kutsuta juhliin, ei tarvi kutsua ihmistä joka ei osaa käyttäytyä. voit kutsua tälläisen ihmisen kylään vaikka seuraavana päivänä kahville ja tarjota juhlaherkkuja jotka jäi juhlista.jos haluat et tämäkin ihminen saa kutsun kotiisi. ei ole pakko kutsua kaikkia samana päivänä. ei kaikkien kotiin edes mahdu kerralla kaikki.
ota tämä porrastuskikka käytöön jos on eripuraisia sukulaisia,eronneita jne.
Vierailija kirjoitti:
Monelta ihmiseltä puuttuu nykyään keskustelutaidot. Osataan puhua vain omista asioista, eikä keskustelukumppanilta kysytä mitään kysymyksiä.
Mikäs prima donna sinä olet, ettet suostu puhumaan ellei sinulta oikein nyhdetä tietoa? Keskustelu etenee kuitenkin yleensä niin, että osallistujat kantavat kortensa keskusteluun ihan ilman että yhdeltä aletaan tentata juuri hänen mielipidettään johonkin asiaan.
Meillä on kaveriporukassa samanlainen pälättäjä. Kyselee kyllä toisten kuulumisia mutta ei jaksa keskittyä loppuun vaan alkaa taas puhumaan omiaan. Kysyy myös samat kysymykset joka kerta sillä ei muista vastauksia. Välillä hiton raskasta vaikka onkin muuten mukava tyyppi.
Tämä voi kuulostaa vähän kylmältä, mutta jos tilanne tosiaan on noin paha, on parempi "heittää bussin alle" yksi henkilö kuin pilata koko juhlat. Huonossa tapauksessa voi käydä niin, että juhliisi ei kohta enää haluta tulla, kun siellä on se rasittava kälättäjä.
Ystävääsi voit huomioda muuna aikana. Ja jos on pakko kommentoida jotain, niin aina voi mainita juomisesta, se ei ole yhtä syvälle toisen persoonaan kajoava argumentti kuin jos alkaisi mainita liiasta puhumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta ihmiseltä puuttuu nykyään keskustelutaidot. Osataan puhua vain omista asioista, eikä keskustelukumppanilta kysytä mitään kysymyksiä.
Mikäs prima donna sinä olet, ettet suostu puhumaan ellei sinulta oikein nyhdetä tietoa? Keskustelu etenee kuitenkin yleensä niin, että osallistujat kantavat kortensa keskusteluun ihan ilman että yhdeltä aletaan tentata juuri hänen mielipidettään johonkin asiaan.
Enhän minä noin väittänyt. Sanotaanko vaikka niin, että kysyn toiselta mitä hänelle kuuluu. Hän kertoo kuulumisensa ja minä myös. Sitten kysyn häneltä vaikka että onko mitään suunnitelmia kesälle. Hän kertoo omat suunnitelmansa, ja sitten minäkin kerron. Sitten kysyn, että mitäs lapsille/miehelle/kissalle kuuluu, ja hän kertoo mitä kissalle kuuluu. Minä sitten kerron mitä minun kissalleni kuuluu. Tänä koko aikana se keskustelun toinen osapuoli ei ole itse aktiivisesti kysynyt minulta mitään, vaan minä joudun kannattelemaan keskustelua.
Sisarukseni on tuollainen. Ei ole narsisti, autisti tai adhd. Hälle sanotaan jatkuvasti asiasta, että anna muillekin puheenvuoro, lyhennä juttujasi, vaikka niitäkin on kiva kuunnella. Hän vain ohttaa sen "voi kun en osaa", pitäiskö sitä vaan hiljaisuutta kuunnella (ei tajua, että ihmiset on hiljaa seurassaan, koska pelkäävät, että hän kaappaa keskustelun itselleen, josta seuraa minuuttien yksinpuhelu).
Itse joskus häpesin häntä kunnes tajusin että eihän se häpeä minun ole. Observoin tilanteita, joissa hän on hiljaa ja sitten vain niitä lisäämään juhliin, että hänet saa hljaiseksi ja muutkin saavat puheenvuoron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta ihmiseltä puuttuu nykyään keskustelutaidot. Osataan puhua vain omista asioista, eikä keskustelukumppanilta kysytä mitään kysymyksiä.
Mikäs prima donna sinä olet, ettet suostu puhumaan ellei sinulta oikein nyhdetä tietoa? Keskustelu etenee kuitenkin yleensä niin, että osallistujat kantavat kortensa keskusteluun ihan ilman että yhdeltä aletaan tentata juuri hänen mielipidettään johonkin asiaan.
Enhän minä noin väittänyt. Sanotaanko vaikka niin, että kysyn toiselta mitä hänelle kuuluu. Hän kertoo kuulumisensa ja minä myös. Sitten kysyn häneltä vaikka että onko mitään suunnitelmia kesälle. Hän kertoo omat suunnitelmansa, ja sitten minäkin kerron. Sitten kysyn, että mitäs lapsille/miehelle/kissalle kuuluu, ja hän kertoo mitä kissalle kuuluu. Minä sitten kerron mitä minun kissalleni
Olen eri kuin kukaan aiemmista kommentoijista, mutta tuli mieleen, että ehkä tässä on kaksi erilaista keskustelukulttuuria. Osa odottaa että keskustellessa uuteen aiheeseen mennään kysymyksellä (itsen tai toisen esittämänä), ja osa vain alkaa puhua uudesta aiheesta. Haasteita seuraa joka tapauksessa, jos oma keskustelutyyli ja odotukset ovat erilaisia kuin toisella.
Vaihtoehdot ovat minun nähdäkseni: 1. Tuotat pettymyksen tälle yhdelle ihmiselle. 2. Tuotat pettymyksen kaikille muille ihmisille ja itsellesi.
Aina kun hyysätään yhtä vaikeaa ihmistä, niin jätetään pulaan ne kaikki muut. Miksi ylipäätään haluat olla tällaisen ihmisen ystävä? Kovin läheisiä ystäviä ette edes ole, kun et kestä olla ja keskustella hänen kanssaan kahdestaan. Eli ehkä ei olisi iso menetys, vaikka hänet menettäisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissä keskusteluissa netissä on aina hankalaa, kun ei tiedetä sitä kyseessä olevan henkilön puheliaisuuden tasoa. Onko se oikeasti sellaista, että siihen ei saa sanaa väliin eikä suuntaa käännettyä, vai onko se sitä, että erilaiset keskustelijat eivät sovi yhteen.
A: no hei, mitä kuuluu?
B: ...ei kai tässä mitään, mitäs sulle?
A: no mulle kuuluu pälä pälä, pölö pölö. (pieni tauko)
B: okei... joo...
A: (jatkaa) pälä pälä, pölö pölö (pieni tauko)
B: .. joo... onpa jännä...
A: no miten sulla?
B: no en nyt tiiä... ihan x... (hiljaisuus)
A: no sehän pälä pälä, pölö pölö (pieni tauko)
B: ...mmmm....
Erittäin turhauttavaa varmasti kummallekin. A on nopea ajattelija ja nopea puhuja ja yrittää saada B:n mukaan, mutta turhautuu, kun ei siitä saa kaivamallakaan mitään irti ja itse joutuu koko ajan viemään keskustelua. B on hidas ja muutenkin hiljaisempi, ehkä myös pidättyvä, ja turhautuu, kun ei ehdi vastata ja hänen näkökulmastaan A puhuu koko ajan ja hän ei ehdi edes prosessoida, mitä se sanoo, saati vastata, eikä hän huomaa, että A yrittää kyllä kysyä ja antaa tilaa, kun B:n mielestä A vain puhua pälättää koko ajan.
Normaali puhelias antaa kyllä tilaa toisellekin, mutta sen toisen pitäisi myös osata se tila sitten ottaa.
Mutta sitten on oikeasti olemassa sellaisia patologisia pälpättäjiä, jotka saattavat silti jopa esittää kysymyksiä, mutta saattavat jopa sen toisen vastauksen päälle lähteä taas puhumaan. Se ei aina ole itsekeskeisyyttä, vaan esim. sitä adhd:ta. Näiden kanssa edes se nopea ja puhelias ei saa suunvuoroa.
"Käyn itse samaa tilannetta läpi puolison kanssa. Hänellä on myös tämä jatkuva itsestä puhuminen ja räpätys pahentunut joidenkin vuosien aikana eikä hän aina edes pysy totuudessa. Vierailut aikuisten kesken ovat alkaneet muistuttaa painajaista kun hän puhuu tauotta, omakehu haisee ja pistää omiaan mehevöittämään juttuja.
Töissä hän käyttää aikaa seurusteluun ja venyttää yksinkertaisen pyynnön tunnin keskusteluksi, vier
Ex oli tuollainen ja oli sekä narsisti että autisti. Varsinkin toi, että valehtelee patologisesti saadakseen huomiota viittaisi narsismiin."
Minullekin tuli tuosta ylemmän kirjoittajan viestistä heti mieleen eksäni, josta paljastui vuosien myötä varsin paha narsisti. Tilanne paheni koko ajan pikkuhiljaa, ja kun kaikki räjähti käsiin lapsen synnyttyä, minäkin epäilin ensi alkuun alkavaa muistisairautta, kun se voi puhjeta joskus nuoremmallekin työikäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeastiko te luulette, että ihmiselle voi mennä suoraan kertomaan tuollaisesta häiritsevästä käytöksestä? Ihan sama kuin voisiko jollekin ADHD:lle mennä kertomaan suoraan, että käytösä häiritsee? Ei kyllä oikeasti voi. Muiden on vain kestettävä ja koitettava pärjätä parhaansa mukaan. Kyllä se taitaa kääntyä niin, että joka tuollaisesta mainitsee, saa kiusaajan maineen.
Kyllä voi sanoa. Itselleni on sanottu, ja kiitin siitä. Mulla ongelma oli, että selvinpäin olen kuulemma mukava, mutta vähänkin otettuani rasittavaa seuraa. Minusta, ujosta ja hiljaisesta, kuoriutu jo parilla alkoholiannoksella ylimielinen leuhkija, joka vetää omaa showtaan ja muut on pelkkää yleisöä. Kun mulle sanottiin tuosta, niin päätin, etten ikinä enää juo kuin yksin ollessa. Näin olen myös tehnyt.
ihan superhienoa, että ketjussa on paljon ihmisiä, jotka ovat kyenneet ottamaan palautteen vastaan ja muuttamaan käytöstään!
Minulla ystävä joka selvinpäin hieno tyyppi,mutta muutama siideri ja alkaa se draamailu ja riidan haastaminen kun joku joskus sanonut ehkä jotaki 100 vuotta sitten yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi kai se on, että vieraalla on jotain sanottavaa kuin että vaan istuu hiljaa. Sen voi tehdä yksinkin.
Palstalla kaikelle on vain kaksi vaihtoehtoa: joko puhut koko ajan tai et ollenkaan.
Jep. Vuorovaikutus on sitä että osaa sekä puhua, että kuunnella. Jos osaa vain toisen, niin ei ole vuorovaikutusta.
Tässähän on tiivistettynä se, mitä esimerkiksi peruskoulussa joudutaan joka päivä opettelemaan: erilaisuuden sietämistä.
Jos olet valmis sanomaan lapselle, että ketään ei kiusata, ketään ei jätetä ulkopuolelle, kutsut moottoriturvan tietysti juhliin mukaan, koska muuten olet kiusaaja.
Me vaaditaan välillä lapsilta asioita, joihin ei olla itse läheskään aina valmiita.
Terveisin, yläkoulun opettaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi kai se on, että vieraalla on jotain sanottavaa kuin että vaan istuu hiljaa. Sen voi tehdä yksinkin.
Palstalla kaikelle on vain kaksi vaihtoehtoa: joko puhut koko ajan tai et ollenkaan.
Jep. Vuorovaikutus on sitä että osaa sekä puhua, että kuunnella. Jos osaa vain toisen, niin ei ole vuorovaikutusta.
Ja tähän on pakko lisätä sekin mahdollisuus, että joskus kyseessä on ihan aito ns. pissipäisyys. Itsekin tähän monesti syyllistynyt, eli kun ei vaan ne sen toisen jutut ala kiinnostamaan. Jotkut ovat hyviä tarinankertojia, osaavat nähdä omissa ehkä banaaleissakin kuulumisissaan hauskoja yksityiskohtia tai jotain kiinnostavaa, ja sitten on ihmisiä, jotka eivät oikeasti saa niitä kuulumisiaan millään lailla mielenkiintoiseen muotoon. Ihan oikeasti, kuka jaksaa koko illan kuunnella jotain "Mikolla on ollut flunssaa ja töissä kiireitä" -tyyppistä tylsyyden ylistystä? Ilmeisesti aika moni, mutta itselle tekee tiukkaa.Oikeasti, jos kysyn mitä kuuluu ja joudun kuuntelemaan minuuttitolkulla jotain golf-juttuja, niin ei vaan jaksa.
Mitä annatte neuvoksi päinvastaisen ihmisen kanssa: Ei uskalla avata kameraa kymmenen hengen "isossa" etätapaamisessa, eikä sanoa mitään. Sanoo, että kirjoittaa mielellään, muttei kirjoita myöskään chatissä. Kolmen hengen ryhmässä myös niin varautunut, että muille tulee vaivautunut olo. Onko oikea osoite kehottaa hakeutumaan terapiaan?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et ole minun ystäväni.
Ja onneksi sinä et ole minun.
Satunnaisesti olisi mielenkiintoista tavata tyyppi joka puhuu itsestään tunninkin, tai kaksikin. Keitä sinne juhliin tulee jos eivät tunne tätä entuudestaan. Jokainen on itsenäinen ihminen, tuo ap:n holhoaminen ei ole ok vaan pitää vain jättää pois jos ei kestä.
Alue: Aihe vapaa
Tämähän se ap:n ongelma oli, että kukaan muu ei sano mitään, kun yksi vaan puhuu koko ajan. Tosin miksei kukaan puhu mitään - se ei selvinnyt. Normaalisti ei enää Suomessakaan tarvitse odottaa kymmenen sekunnin hiljaisuutta ennen kuin osallistuu keskusteluun.