Lue keskustelun säännöt.
Häpeän ystävääni enkä halua kutsua häntä juhliini
05.12.2025 |
Pidän tänä talvena paritkin juhlat kavereille. On tulossa uudenvuodenbileitä, tasakymmensynttäreitä ynnä muuta.
Ystäväpiiriini kuuluu eräs nainen, joka on hyväsydäminen, iloinen, sosiaalinen... oikein kiva tyyppi. Harvemmin näemme kaksistaan, mutta hän kuuluu kuitenkin tiiviisti muutaman hengen ystäväporukkaan, jonka kanssa harrastamme samaa lajia, käymme keikoilla ja niin edelleen.
Tässä ihmisessä on kaksi vikaa: Hän puhuu niin paljon, ja nyt tarkoitan että aivan valtavan paljon, ettei kukaan muu saa suun vuoroa, jos hän on paikalla. Yleensä aina itsestään. Hän pystyy puhumaan vaikka tunnin monologin ilman, että kukaan muu saa sanaakaan väliin. Tämä on todella raskasta ja kuluttavaa ja ärsyttävää esimerkiksi illanistujaisissa, ja yksi syy siihen, miksi harvoin näen häntä kahdestaan enkä esimerkiksi vahingosta viisastuneena enää ikinä lähde viikonloppureissulle, mökille tms tämän tauotta omista asioistaan puhuvan puhekoneen kanssa.
Toinen piirre on se, että hän juo aika paljon ja on poikkeuksetta todella kovassa humalassa muihin verrattuna. Silloin tuo aivan tauoton puhe ja vuodatus tietenkin vielä korostuvat entisestään, ääni kovenee ja paasaus lisääntyy. Jututkin usein ovat vähän...
Mulle on tullut nyt sellainen olo, että en haluaisi kutsua tätä ihmistä juhliini, sillä pelkään, että hän pilaa tunnelman ja muidenkin juhlat tällä tauottomalla monologillaan ja todennäköisesti kovalla humalallaan. Tutut tietävät hänet ja hänen tapansa, ja osaavat vaikka vaihtaa huonetta, kun väsyvät, mutta vieraampien kanssa on eri. Ajattelen jo valmiiksi paikalle kauempaa tulevia, esim. työstäni tuttuja ihmisiä ja mietin, että kiva jos he joutuvat kuuntelemaan tätä paasausta koko illan juhlissani...
Mitä voin tehdä?
Se, että jättäisin tämän yhden ihmisen ilman kutsua aiheuttaisi varmasti pahaa mieltä. Sekin tuntuu oudolta, että jotenkin ohjeistaisin aikuista ihmistä käyttäytymään, että älä juo niin paljon tai anna hyvä ihminen keskustelussa muillekin suunvuoro. Asia vaivaa minua niin paljon, että olen ruvennut miettimään, onko koko idea juhlista ollenkaan hyvä.
Kommentit (37)
Ap, mitä sinä odotat meidän sanovan? Sinä ihan itse teet päätöksen kutsutko hänet vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä kaksi naista kokoontuu, siellä kolmatta haukutaan.
Minulla on sama ongelma kahden työkaverin kanssa ja päädyin pitämään juhlat niin, että rajasin pois kaikki työkaverit, nekin jotka kuuluvat ystäviini. En kuitenkaan halunnut kutsua vain osaa porukasta. Sinulla ei tietenkään tätä mahdolisuutta ole, jos koko porukka kuuluu läheisesti ystäviisi. Ehkä vain kutsuisin ja antaisin olla. Itsehän tuo ihminen itsensä nolaa. Jos oikein viitsisi, ehkä pitäisin vähän tilannetta silmällä ja koittaisin vapauttaa hänen kanssa jumiin jääneitä ihmisiä tavalla tai toisella pois keskustelusta.
Eihän tuo ole häpeää, vaan ystäväsi on vain sietämätön. Hänelle on kuitenkin perseestä saada jälkikäteen tietää juhlistasi, joten jos haluat olla hänen ystävänsä jatkossakin, kannattaa ehkä ottaa puheeksi. Jos siis saat suunvuoron, ehkä siis kirje oliskin tarkemmin ajateltuna parempi? Jos loukkaantuu kirjeestä niin ettei halua olla enää kanssasi tekemisissä, niin eikö se olisi win-win?
Olisiko mahdollista pitää useammat juhlat tai porrastaa juhlia jotenkin?
Tai sitten pyydät jotakuta teidän yhteisestä ystävistä pitämään tätä tyyppiä silmällä juhlissa ja puuttumaan tilanteeseen, jos huomaa sen karkaavan käsistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sanot ystäväksi kun noin hänestä ajattelet?
Tee hänelle niin raskaalla kädellä terästettyjä drikkejä että sammuu jo alkuillasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä juhlissa on yhtäaikaa useampia eri keskusteluita käynnissä. Teillä siis saa vain yksi kerrallaan puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanot ystäväksi kun noin hänestä ajattelet?
Kyllä minäkin kutsun ystäväksi yhtä varsin hyvää ystävääni jota en tahtoisi millään kutsua omiin juhliini. On selvinpäin aivan ihana tyyppi, mutta kun hän ottaa siemauksenkaan alkoholia niin hän muuttuu hyvin synkäksi ja alkaa aina itkemään. Ja sen jälkeen ei muillakaan ole enää hauskaa. Hänelle ei vaan viina sovi, mutta ei ymmärrä sitä itse vaan aina juo.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanot ystäväksi kun noin hänestä ajattelet?
Miksei voisi olla ystävä? Monella on ystäviä, joissa on joku ärsyttävä piirre, mutta myös niitä hyviäkin puolia. Tuskin tuokaan ystävä on siellä yhteisessä harrastuksessa juovuksissa, mutta juhlissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin ihmiset oppivat, ettei tuollainen ole sosiaalisuutta?? Sosiaalisuus on ihan muuta kuin että hakeutuu toisten seuraan ja alkaa puhua itsestään eikä ole kiinnostunut niistä muista ja jonka mukaan pitäisi kaikkien mennä.
Joukon sosiaalisin ja fiksuin ihminen voikin olla se, jota "sosiaaliset" kutsuvat harmaahiirulaiseksi: tajuaa provosoinnin, eikä lähde mukaan, osaa kuunnella ja vastailla ja jos toinen aito sosiaalinen antaa mahdollisuuden niin mikä sosiaalinen perhonen sieltä paljastuukaan syvällisine ajatuksineen. En jaksa nykyään mennä noihin kälättäviin porukoihin vaan hakeudun sinne, jossa sorisee vähän rauhallisemmin.
Hei ladyt. Kuinka voitte?
Eipä ole erakkomystikolla
näitä murheita, kun en
vuosiin ole juhliin
jalallanikaan astunut.
Sen mitä elämässäni olen
pyöröpöydän ääressä
kokoontunut, olen diplomaattinen
ja hillitty ollut; yksi, tasavertainen
ääni ryhmädynamiikan
kompositiossa.
Nykyään käyn hehtaaripitkiä
maratonpiheluita. Ystäväni ovat
empaatteja, jotka käsittävät,
että nuo sessiot ovat: ei enempää
eikä vähempää kuin
traumaterapian korviketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että ymmärrän mitä tarkoitat. Jos olisin itse tämä ystävä niin toivoisin että keskustelisit avoimesti kanssani kahden kesken. Kerro että sinua häiritsee kun puhun liikaa ja vain itsestäni, kerro myös että olet huomannut että juon juhlissa liikaa. Jostain syystä tuota puhetta tulee tauotta ja ehkä ystäväsi olisi halukas tekemään asialle jotain jos tietäisi? Joillakin ihmisillä on kova tarve saada huomiota, syystä tai toisesta, ja tuo runsas juominenkaan ei ole aikuisen käytöstä.
Käyn itse samaa tilannetta läpi puolison kanssa. Hänellä on myös tämä jatkuva itsestä puhuminen ja räpätys pahentunut joidenkin vuosien aikana eikä hän aina edes pysy totuudessa. Vierailut aikuisten kesken ovat alkaneet muistuttaa painajaista kun hän puhuu tauotta, omakehu haisee ja pistää omiaan mehevöittämään juttuja.
Töissä hän käyttää aikaa seurusteluun ja venyttää yksinkertaisen pyynnön tunnin keskusteluksi, vierestä voi kuulla että työkaverilla olisi tosiaan muuta tekemistä. Viestiketjuissakin on näkynyt että ihmiset vastailevat vain yhdellä sanalla ja hän jatkaa ja jatkaa. Itse on sitä mieltä että muut vievät hänen aikaansa, eivät ole tarpeeksi järjestelmällisiä tai tehokkaita tai viivyttelevät. Lähes jokaiseen keskusteluun hän ujuttaa negatiivisen tai sarkastisen kommentin jostain kolmannesta henkilöstä.
Mietin alkavaa muistisairautta, en tiedä voisiko sama koskea ystävääsi vai onko hän vain rasittava käytökseltään?
Oletko koskaan päättänyt itse asioistasi.
En jättäisi ystävää kutsumatta. Miksi et voi sanoa vain suoraan, että hei nyt puhutaan muustakin kuin sinusta?
Sanon tämän siksi, että yhden ystäväni mies on juuri tuollainen monologeja pitävä ihminen, varsinkin vähän humalassa. Sitten kun monologi menee liian pitkälle, niin joku meistä huomauttaa asiasta ja mies lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanot ystäväksi kun noin hänestä ajattelet?
Samaa mietin. Että missä tässä oli sitä ystävyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanot ystäväksi kun noin hänestä ajattelet?
No miksi tää ihminen edes on apn ystävä ja miksi aptä haittaa jos monologimuija pahastuu, eikä halua enää olla kaveri? Eikö se olisi vaan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Hei ladyt. Kuinka voitte?
Eipä ole erakkomystikolla
näitä murheita, kun en
vuosiin ole juhliin
jalallanikaan astunut.
Sen mitä elämässäni olen
pyöröpöydän ääressä
kokoontunut, olen diplomaattinen
ja hillitty ollut; yksi, tasavertainen
ääni ryhmädynamiikan
kompositiossa.
Nykyään käyn hehtaaripitkiä
maratonpiheluita. Ystäväni ovat
empaatteja, jotka käsittävät,
että nuo sessiot ovat: ei enempää
eikä vähempää kuin
traumaterapian korviketta.
Tarpeeksi kun narsisti käyttää empaattia hyväkseen niin tulee seinä vastaan. Aina. Sen jälkeen sulla ei ole ystäviä.
Jätä pois vaan, sinä päätät ketkä tulevat