Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Häpeän ystävääni enkä halua kutsua häntä juhliini
05.12.2025 |
Pidän tänä talvena paritkin juhlat kavereille. On tulossa uudenvuodenbileitä, tasakymmensynttäreitä ynnä muuta.
Ystäväpiiriini kuuluu eräs nainen, joka on hyväsydäminen, iloinen, sosiaalinen... oikein kiva tyyppi. Harvemmin näemme kaksistaan, mutta hän kuuluu kuitenkin tiiviisti muutaman hengen ystäväporukkaan, jonka kanssa harrastamme samaa lajia, käymme keikoilla ja niin edelleen.
Tässä ihmisessä on kaksi vikaa: Hän puhuu niin paljon, ja nyt tarkoitan että aivan valtavan paljon, ettei kukaan muu saa suun vuoroa, jos hän on paikalla. Yleensä aina itsestään. Hän pystyy puhumaan vaikka tunnin monologin ilman, että kukaan muu saa sanaakaan väliin. Tämä on todella raskasta ja kuluttavaa ja ärsyttävää esimerkiksi illanistujaisissa, ja yksi syy siihen, miksi harvoin näen häntä kahdestaan enkä esimerkiksi vahingosta viisastuneena enää ikinä lähde viikonloppureissulle, mökille tms tämän tauotta omista asioistaan puhuvan puhekoneen kanssa.
Toinen piirre on se, että hän juo aika paljon ja on poikkeuksetta todella kovassa humalassa muihin verrattuna. Silloin tuo aivan tauoton puhe ja vuodatus tietenkin vielä korostuvat entisestään, ääni kovenee ja paasaus lisääntyy. Jututkin usein ovat vähän...
Mulle on tullut nyt sellainen olo, että en haluaisi kutsua tätä ihmistä juhliini, sillä pelkään, että hän pilaa tunnelman ja muidenkin juhlat tällä tauottomalla monologillaan ja todennäköisesti kovalla humalallaan. Tutut tietävät hänet ja hänen tapansa, ja osaavat vaikka vaihtaa huonetta, kun väsyvät, mutta vieraampien kanssa on eri. Ajattelen jo valmiiksi paikalle kauempaa tulevia, esim. työstäni tuttuja ihmisiä ja mietin, että kiva jos he joutuvat kuuntelemaan tätä paasausta koko illan juhlissani...
Mitä voin tehdä?
Se, että jättäisin tämän yhden ihmisen ilman kutsua aiheuttaisi varmasti pahaa mieltä. Sekin tuntuu oudolta, että jotenkin ohjeistaisin aikuista ihmistä käyttäytymään, että älä juo niin paljon tai anna hyvä ihminen keskustelussa muillekin suunvuoro. Asia vaivaa minua niin paljon, että olen ruvennut miettimään, onko koko idea juhlista ollenkaan hyvä.
Kommentit (101)
En viitsinyt lukea tuota oksennusta. Olet yhtä kauhea kuin se puhekone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan meillä sama ystävä? Olen itse juuri viime aikoina miettinyt, että reiluinta olisi pitää pieni interventio, kahden kesken. Tiedän, että ystäväni olisi kauhuissaan, jos näkisi oman käytöksensä ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi ei luultavasti menetä muutakuin tekopyhät ihmiset?
Perustele.
Meidän tuttavapiirissä on yksi pahansuopa ihminen, joka ei koskaan puhu muista hyvää, mutta muiden parjaaminen täyttää yhteisen ajan. Olen alkanut itse jättäytyä tapaamisista pois, en halua tulla kaltaisekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva pälpättäminen voi johtua esim. adhd:sta tai aika usein pelkästä hermostuneisuudesta, tai joskus niiden yhdistelmästä. Niin oudolta kuin se äkkiseltään kuulostaa, se voi olla oire myös miellyttämisenhalusta.
Joillakin meillä tulee vaistomainen tarve täyttää vaivaantunut hiljaisuus löpinällä, että muut viihtyisivät. Se juontuu jostain lapsuudesta, joten sitä ei edes tajua, että se voi toimia ihan päinvastoin.
Kun menet tämmöiselle puhumaan tai kirjoittamaan asiasta siten, että hän tajuaa olevansa viallinen, niin saat hänelle kauhean olon, eikä hän voi lakata ajattelemasta asiaa ja luultavasti lopettaa puhumisen kokonaan, jos uskaltaa vielä jatkaa kanssanne.
Parempi tapa on keksiä keinoja katkaista juttu kesken, vaihtamalla puheenaihetta, käyttämällä elekieltä tai keksimällä katkaisuja, kuten "okei, vaihdetaanpa välillä puheenaihetta", "asiasta seitsemänteen, pälä pälä..." "Ai niin, tiesittekö, että...?" tai lähtemällä vain pois. Näin se kaveri oppii luonnollisesti.
Jos elekieli, päälle puhuminen, aiheenvaihto tai mikään ei auta, vaan monologi jatkuu edelleen, eikä hän edes reagoi, niin en tiedä mikä näillä ihmisillä on vialla. Tunnen itsekin muutaman sellaisen. Yhdellä varmaan adhd, mutta on yhtäkkiä muuttanut käytöstään (ehkä diagnoosi, lääkitys tai tietoinen muutos) ja yhdellä alkoi ehkä muistisairauden myötä. Yhdestä en tiedä, mutta hän on selkeästi jotenkin vain itseensä keskittynyt. Jotain traumataustaa näihin voisi myös liittyä.
Kaikkien muiden puheliaiden kanssa vastavuoroisuus onnistuu kyllä, vaikka joskus joutuu hetken odottamaan vuoroaan tai korottamaan ääntään. Se on ihan normaalia puheliaisuutta, kun kumpikin kuitenkin huomioi toisen ja kumpikin saa äänensä kuuluviin. Ongelma tosin on se, että siitä juttelusta ei ikinä tule loppua, kun kumpikin keksii aina jotain uutta sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanot ystäväksi kun noin hänestä ajattelet?
Kyllä minäkin kutsun ystäväksi yhtä varsin hyvää ystävääni jota en tahtoisi millään kutsua omiin juhliini. On selvinpäin aivan ihana tyyppi, mutta kun hän ottaa siemauksenkaan alkoholia niin hän muuttuu hyvin synkäksi ja alkaa aina itkemään. Ja sen jälkeen ei muillakaan ole enää hauskaa. Hänelle ei vaan viina sovi, mutta ei ymmärrä sitä itse vaan aina juo.
Oletko kertonut sitä sun ystävälle? Tai onko ap hyvä ystävä, kun juoruilee selän takana ja kuuntelee muiden puheita ystävästä, sanomatta hänelle mitään? Miksi ei puhuta näille "ystäville" suoraan ja lempeästi asiasta? Tämä ei ole mikään ystävyys vaan teatteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi ei luultavasti menetä muutakuin tekopyhät ihmiset?
Perustele.
Lukutaito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei ladyt. Kuinka voitte?
Eipä ole erakkomystikolla
näitä murheita, kun en
vuosiin ole juhliin
jalallanikaan astunut.
Sen mitä elämässäni olen
pyöröpöydän ääressä
kokoontunut, olen diplomaattinen
ja hillitty ollut; yksi, tasavertainen
ääni ryhmädynamiikan
kompositiossa.
Nykyään käyn hehtaaripitkiä
maratonpiheluita. Ystäväni ovat
empaatteja, jotka käsittävät,
että nuo sessiot ovat: ei enempää
eikä vähempää kuin
traumaterapian korviketta.
Mene helvettiin täällä paskavam mainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanot ystäväksi kun noin hänestä ajattelet?
Kyllä minäkin kutsun ystäväksi yhtä varsin hyvää ystävääni jota en tahtoisi millään kutsua omiin juhliini. On selvinpäin aivan ihana tyyppi, mutta kun hän ottaa siemauksenkaan alkoholia niin hän muuttuu hyvin synkäksi ja alkaa aina itkemään. Ja sen jälkeen ei muillakaan ole enää hauskaa. Hänelle ei vaan viina sovi, mutta ei ymmärrä sitä itse vaan aina juo.
Oletko kertonut sitä sun ystävälle? Tai onko ap hyvä ystävä, kun juoruilee selän takana ja kuuntelee muiden puheita ystävästä, sanomatta hänelle mitään? Miksi ei puhuta näille "ystäville" suoraan ja lempeästi asiasta? Tämä ei ole mikään ystävyys vaan teatteri.
Tottakai olen kertonut ja niin on moni muukin. Ollaan yritetty tukea ja kysytty, että miksi itkee ja menee synkäksi, onko jotain traumoja tms, mutta ei hän osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuli tollnen kun jatkuvasti sain kritiikkiä etten puhu ja näytän enemmän tuumailevalta.
Ok, illanistujaisissa myös kehotettiin etten käyttäisi kannabista vaan joisin alkoholia.
Alkoholi ei oikein sovi minulle.
Minusta tuli täysin päinvastainen lopulta, kun työnsivät viinaa aina naaman eteen.
Monta vuotta näin ja sitten alettiin kritisoida että puhun liikaa ja vedän monologeja viimeisimmästä uunituoreesta tieteestä esimerkiksi.
En oikein edes nauti illanistujaisista ja haihattelusta. Ahdistun aina niistä ja tykkään seurustella korkeintaan kahden ihmisen kanssa samaan aikaan. Mieluummin yhden, koska useamman ihmisen kanssa alan luennoimaan ja luento lähtee luonnollisesti käyntin. Sehän on minulle tuttua luennoida ihmisille ihn helvetisti ja paljon käyttäen erilaisia äänenpainoja.
Älä kutsu häntä, ei hän halua todennäköisesti edes tulla. Me muita älykkäämmät nerot viihdytään usein yksin.
En ole ikinä tavannut ap:n kuvailemaa ihmistyyppiä, vaikka näitä kuulemma on pilvin pimein. Ehkä sitten itse kuulun joukkoon... minulle sanoi kerran eräs puhevikainen (ei sillä, että se oikeasti paljonkaan hänen puhenopeuteensa vaikuttaa, käy vaan melko hitaalla ylipäänsä) kaverin kaveri, ettei meinaa saada puheenvuoroa. Ihan kiva tyyppi, mutta kun ei ole mitään sanottavaa oikein mistään, niin pitäisikö muiden sitten vaan istua hiljaa ja odotella, että nämä ajatusten tonavat saavat ajatuksensa kasaan.
En tiedä, kemiat ei aina käy yksiin. Jos itse olisin ap:n ylipuhelias kaveri, mielelläni jättäisin hänen pippalonsa väliin. Kuulostavat aika hiljaisilta kekkereiltä. Lopuksi varmaan laulava karaokea, kun eivät muuten saa itseään ilmaistua. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi kuulostaa diagnosoimattomalta autistilta/ADHD:lta. Sillä jatkuvalla höpöttämisellä hän yrittää peitellä tosiasiaa, että hän on ihan pihalla siitä, mitä sosiaalisessa tilanteessa tapahtuu.
Minä olin ennen tuollainen, jokapaikan höpöttäjä, ja ihmiset lakkasivat kutsumasta minua mihinkään juhliin. Nyt minulla on diagnoosi, ja tiedän, etten osaa käyttäytyä. Silloin harvoin, kun saan kutsun, ja menen juhliin, on ihmisillä sellainen "voi-ei" -ilme, kun he näkevät minut. Olen kuitenkin nykyisin enimmäkseen hiljainen sivustaseuraaja.
Hyvä huomio tuo, että yrittää peitellä, että on pihalla. Se voi olla myös täysin tiedostamatonta. Mietin omalla kohdallani, koska normaalisti haluaisin olla enemmän hiljaa, tykkään myös seurata sivusta asioita, mutta olen myös puhelias jos aihe kiinnostaa. Silti päädyn usein olemaan se puhelias.
Ne tilanteet, joissa on vain kaksi ihmistä tai olen jostain syystä porukan keskushenkilö, ovat tukalia. Tuntuu että joudun usein kannattelemaan tilannetta, keksimään puheenaiheita ja olemaan äänessä. En ole koskaan ajatellut, että se voisi alunperin johtua siitä, että olen ollut pihalla, tai että edelleen tunnen alitajuisesti olevani pihalla. Olen jotenkin ottanut vastuun muidenkin olemisesta ja viihtymisestä. Tämä selkeästi johtuu lapsuudesta, mutten enää muista mikä sen olisi voinut aiheuttaa.
Sitä kun on ikänsä keksinyt selviytymiskeinoja, niin niistä on tullut niin itsestäänselviä, ettei niitä enää edes huomaa. Mutta lapsuudessa minua ahdisti se, kun olin usein ihan pihalla. Ihan kuin kaikilla muilla olisi ohjekirja elämään ja minut olisi heitetty tänne ilman sitä. Syytin kasvatustani, kunnes keski-iässä opin, että tämä on yleistä esim. autisteilla.
Opin selviytymään ilman ohjekirjaa ja ilman muiden apua sekä peittämään hämmennykseni jopa itseltäni.
Parempi kai se on, että vieraalla on jotain sanottavaa kuin että vaan istuu hiljaa. Sen voi tehdä yksinkin.
Tosiystävä kertoisi hänelle rehellisesti mutta ystävällisesti palautteen. Ei se ole ohjeistamista eikä kasvattamista, vaan palautetta.
Sitten kutsuisin hänet ja jos hän haluaisi edelleen tulla, niin sitten hänellä olisi tiedossa mitä häneltä ei toivota.
Jos ystävyys loppuu tähän, sen ei ole tarkoituskaan jatkua.
T: Myös papupata
Vierailija kirjoitti:
Parempi kai se on, että vieraalla on jotain sanottavaa kuin että vaan istuu hiljaa. Sen voi tehdä yksinkin.
Palstalla kaikelle on vain kaksi vaihtoehtoa: joko puhut koko ajan tai et ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi kuulostaa diagnosoimattomalta autistilta/ADHD:lta. Sillä jatkuvalla höpöttämisellä hän yrittää peitellä tosiasiaa, että hän on ihan pihalla siitä, mitä sosiaalisessa tilanteessa tapahtuu.
Minä olin ennen tuollainen, jokapaikan höpöttäjä, ja ihmiset lakkasivat kutsumasta minua mihinkään juhliin. Nyt minulla on diagnoosi, ja tiedän, etten osaa käyttäytyä. Silloin harvoin, kun saan kutsun, ja menen juhliin, on ihmisillä sellainen "voi-ei" -ilme, kun he näkevät minut. Olen kuitenkin nykyisin enimmäkseen hiljainen sivustaseuraaja.
Tai sitten voisit etsiä parempia kavereita. Olen itse huomannut puheliaana ihmisenä, että jos vastassa on tuppisuita, täytän tilan ihan huomaamattani. Jos taas seurustelen samanlaisten räpätätien kanssa, ei ole mitään ongelmaa. Onneksi olen saanut tutustua myös itseni kanssani samantyyppisiin viestijöihin, koska kaikkein mukavinta on juuri jutella tehokkaasti, joskus vaikka moni puhuja yhtä aikaa. Yhden italialaisen kaverini kanssa saatetaan oikeasti kumpikin puhua yhtä aikaa ja samaan aikaan kuulla myös mitä se toinen sanoo. Puolessa tunnissa ollaan vaihdettu enemmän tietoa kuin hitaan mumisijan kanssa saa vaihtumaan viikossa.
Alue: Aihe vapaa
Tunsin yhden opiskelijakaverin joka puhui taukoamatta, yhtään sanaa en saanut väliin. En halunnut olla missään tekemisisssä eli vaihdoin kadun toiselle puolelle kun tuli vastaan ja teeskentelin että en näe.