Mitä vaatteita inhosit lapsena?

Paksut kutittavat villapaidat sekä kankaiset "talvilenkkarit"

Inho kohdistui lapsena pääasiassa kutiseviin vaatteisiin. En siedä vieläkään ihoa vasten joidenkin vaatteiden saumoja ja niskassa olevia lappuja. Esimerkiksi yöpaidat pitää pukea nurin päin ylle. Lapseni on samanlainen. Leikkeli jo pienenä itse pois noita niskaan ommeltuja lappuja, ellen ehtinyt hätiin. Paidoissa oli sitten reikä siellä niskassa. Yleisin valitus kuului: "Tämä vaate on karhea".

Silitän useimmat vaatteeni myös nurjalta puolelta, mutta sekään ei välttämättä auta mitään. Sukkahousut ovat kamalia samoin kuin rintaliivit.

Vierailija kirjoitti:

En yleisesti inhonnut pipoja ja hanskoja, mutta miksi ne vielä isonakin piti pukea ikään kuin varmuuden vuoksi, vaikka ei tuntunut kylmältä eikä aikuisilla ollut? Isolla tarkoitan jotain 10-vuotiaana ainakin vielä.

Juu, tätä ihmettelin itsekin. Ulkona ollessani äiti ajoi kerran ohitseni ja huomasi, että olin ilman pipoa, ja hanskoja kannoin paljaassa kädessä. Oli alkukevät ja päivällä lämpötila nousi auringossa monta astetta plussalle. Kotona sain sitten runtua. 

Kyllä sellainen 10-11 v osaa jo laittaa asusteet päälle ilman aikuisen apua ja tunnistaa itse, kun on liian kylmä tai kuuma. Joskus hämmästyttää kuinka huonoja vanhemmat ovat välillä karsimaan, mistä tänään taistelisivat

Karvalakki. Aivan liian kuuma ja hengittämätön kaikkiin lähes keleihin eli kirjaimellisesti pää märkänä kelissä kuin kelissä. Siinä tietysti oli myös korvaläpät jotka kutittivat korvia kun hattu sidottiin kiinni. Siirtyminen pipoon oli helpottava kokemus.

Olisi ehkä varsin toimiva asuste jonnekkin -25C ja alle säähän mutta eihän niitä juurikaan eteläisessä Suomessa ole. 

- Mekkoja

- Hameita

- Sukkahousuja

- Villahousuja ja- paitoja 

- Kypärälakkeja

- Samettihousuja

- Kuravaatteita 

- Paljetteja 

Onpas paljon traumatisoituneita lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin tytöltä perittyä polyesterimekkoa, joka laitettiin aina päälle kun låhdettiin kylään tai jos oli juhlat. 

Pojalle laitettiin. Niin.

Villahousuja. Elin varhaislapsuuteni 70-luvun lopun ja 80-luvun alkuvuosina. 

Inhosin kun villahousut piti pukea päällyshousujen alle pakkasilla.  Lämpimäthän ne oli mutta kuitenkin.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En yleisesti inhonnut pipoja ja hanskoja, mutta miksi ne vielä isonakin piti pukea ikään kuin varmuuden vuoksi, vaikka ei tuntunut kylmältä eikä aikuisilla ollut? Isolla tarkoitan jotain 10-vuotiaana ainakin vielä.

Juu, tätä ihmettelin itsekin. Ulkona ollessani äiti ajoi kerran ohitseni ja huomasi, että olin ilman pipoa, ja hanskoja kannoin paljaassa kädessä. Oli alkukevät ja päivällä lämpötila nousi auringossa monta astetta plussalle. Kotona sain sitten runtua. 

Kyllä sellainen 10-11 v osaa jo laittaa asusteet päälle ilman aikuisen apua ja tunnistaa itse, kun on liian kylmä tai kuuma. Joskus hämmästyttää kuinka huonoja vanhemmat ovat välillä karsimaan, mistä tänään taistelisivat

Ei ole montaa päivää siitä, kun todistin vastaavanlaisen tilanteen! Äiti ilmeisesti törmäsi ulkona koululaiseensa ja rupesi nuhtelemaan, että missä pipo ja missä käsineet! Ymmärtäisin pakkasella, mutta kuitenkin reilusti plussaa.

Vierailija kirjoitti:

Onpas paljon traumatisoituneita lapsia

Niin, pitää ottaa huomioon se, että vaatteiden käyttömukavuus ym. on hieman kehittynyt tässä vuosien saatossa. Onneksi me kaikki "traumatisoituneet" lapset saamme nykyään pukea päällemme mitä haluamme.

Poolopaita ja kauluri -niissä oli tosi korkea, tiukka kaulus joka oli hankala vetää pän yli ja tukka oli ihan sähköinen. Varmaan kutittikin vielä. 

Sen sijaan laamapaita ja huopikkaat

Tämä kasarilla. 

Vierailija kirjoitti:

Poolopaita ja kauluri -niissä oli tosi korkea, tiukka kaulus joka oli hankala vetää pän yli ja tukka oli ihan sähköinen. Varmaan kutittikin vielä. 

Sen sijaan laamapaita ja huopikkaat

Tämä kasarilla. 

Siis laamapaidasta ja huopikkaista hyvät muistot 

Toppatakit. Aina tuli kuuma. Ja tulee edelleenkin. En käytä kuin kunnon paukkupakkasilla.

Muistatteko, saitteko yhtään empatiaa siitä, että joku vaate tuntui ikävältä? Itselle jäänyt erityisesti se mieleen, kun kurahousut oli silloin 80/90-luvulla vielä oikeasti sellaista kovaa kankeaa muovia ja ne päällä oli oikeasti ikävä liikkua. Niin jos sitten en olisi halunnut pukea, niin minä olin sitten itsepäinen ja huonosti käyttätyvä ja mitä adjektiiveja nyt olikaan. Yhtään ei nähty sitä, että minulla olisi ollut joku pointti siinä, että ei ollut kiva pukea. Ehkä sekava selitys, toivottavasti joku ymmärsi. Olisi edes hieman sanoitettu sitä, että minunkin näkökulma olisi jotenkin huomioitu.

70-luvulla käytettiin villavaatteita ihoa vasten. Eikä niitä pesty kuin harvoin.

Brr.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko, saitteko yhtään empatiaa siitä, että joku vaate tuntui ikävältä? Itselle jäänyt erityisesti se mieleen, kun kurahousut oli silloin 80/90-luvulla vielä oikeasti sellaista kovaa kankeaa muovia ja ne päällä oli oikeasti ikävä liikkua. Niin jos sitten en olisi halunnut pukea, niin minä olin sitten itsepäinen ja huonosti käyttätyvä ja mitä adjektiiveja nyt olikaan. Yhtään ei nähty sitä, että minulla olisi ollut joku pointti siinä, että ei ollut kiva pukea. Ehkä sekava selitys, toivottavasti joku ymmärsi. Olisi edes hieman sanoitettu sitä, että minunkin näkökulma olisi jotenkin huomioitu.

Mitä sanottaminen olisi auttanut? Ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko, saitteko yhtään empatiaa siitä, että joku vaate tuntui ikävältä? Itselle jäänyt erityisesti se mieleen, kun kurahousut oli silloin 80/90-luvulla vielä oikeasti sellaista kovaa kankeaa muovia ja ne päällä oli oikeasti ikävä liikkua. Niin jos sitten en olisi halunnut pukea, niin minä olin sitten itsepäinen ja huonosti käyttätyvä ja mitä adjektiiveja nyt olikaan. Yhtään ei nähty sitä, että minulla olisi ollut joku pointti siinä, että ei ollut kiva pukea. Ehkä sekava selitys, toivottavasti joku ymmärsi. Olisi edes hieman sanoitettu sitä, että minunkin näkökulma olisi jotenkin huomioitu.

Mitä sanottaminen olisi auttanut? Ei kuitenkaan ollut muita vaihtoehtoja.

Ihmisillä tuntuu olevan outoja käsityksiä tästä sanoittamisesta. Kyse ei ole sen enempää paapomisesta kuin siitä, että asia itsessään olisi sen myötä muuttunut miellyttävämmäksi. Oleellista on, että vanhemmat osoittavat ymmärtävänsä lapsen näkökulmaa, vaikka eivät suostuisi sen pohjalta muuttamaan käskyä. Tämä vahvistaa lapsen tunnetta siitä, että aikuiset välittävät hänestä, eivätkä oikopäätä sivuuta kaikkea inttämisenä ja vastaanväittämisenä. Kyse ei ole vain yksittäisestä tilanteesta, vaan ylipäätään siitä, että lapsi uskaltaa kertoa mielipiteensä ja oppii, että asioista voidaan keskustella ja eriäviä näkökantoja voidaan esittää ilman, että homma menee huutamiseksi ja suuttumiseksi.

Kirkkaan punaiset vaatteet oli no no. Sit piti hommata joku punainen paita kansakoulun joulutonttuesitykseen, voi ei.

kaikenlaisia

Vierailija kirjoitti:

Sukkahousuja. Sellaisia paksumpia, joita pidettiin talvella. Olivat aina kinttanoita pesun jäljiltä eikä niitä meinannut saada kiskottua ylös saakka.  En vieläkään pidä sukkahousuista, olen yli 50.

Juu, en minäkään. Ainoastaan juhlissa. En ymmärrä ihmisiä, jotka arjessa housujen alla kärsivät sukkahousuista, kun pitkät kalsaritkin on keksitty.