Tapailusuhde ja kotihäpeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska keskustelu. 

Uskon että kotisi vastaa sinua ja kirjoitustyyliäsi. Olet selkeä, vaatimaton ja käytännöllinen. Et kovin visuaalinen. 

Hanki kauniit kukat pöydälle, katso että vessassa on puhtaat pyyhkeet ja käsipesuaine, pinnat puhtaiksi ja eteisessä on tilaa toisen takille. Molemmille pitää löytyä kahvimuki ja tarjottavaa olisi kohteliasta olla. Anteeksi äitimäiset neuvot, mutta kuulostat kirjolla olevalta, tarkoitan vain hyvää. Olen vähän itsekin outo. 

Ehkä keittiön tuolit olisi kiva olla yhtenäisemmät ja edes yksi matto toisi vähän lämpöä, mutta mitä väliä näilläkään. :D

Jos olisit mun tapailukumppani niin luultavasti tietäisin jo etukäteen millainen olet, tuskin hän olettaakaan sun olevan mikään tyylilyyli. 

Kiitos, nauroin tälle vähän.

Erilaiset keittiöntuolit ovat superjuttu, miksi pitäisi olla kaikki tuolit samanlaisia? Minulla on VIISI erilaista tuolia keittiössä, itse olen ne vielä maalannut. Ovat vanhoja mutta tukevia hyvin kauniita tuoleja. Vaikka on tilaa talossa niin keittiössä sitä vaan istutaan kun vieraita tulee, kaikki niin kovasti tykästyneet. 

Tällaiset itse kunnostetut, kauniit eriparikalusteet ovatkin ihan kivoja ja persoonallisia. Jotenkin musta nyt vaan tuntuu siltä, ettei Ap:n tapauksessa ole ihan tästä kyse :D 

Oma kotini oli pitkälle aikuisikään melko askeettinen. En omistanut edes sänkyä, yöpöydistä puhumattakaan. Patja lattialla oli ihan hyvä ja ajoi asiansa.

Olkkarissa oli sohva ja ruokapöytä + pari tuolia, ja yksi viherkasvi. Siinä se.

Oli helppo siivota :)

Vierailija kirjoitti:

Kun koti on siisti, asia ok. Rohkeasti vaan esittelemään sitä. 

Mutta jos sinulla on ylimääräistä rahaa, niin voisit hankkia sinne jotain tuomaan lämpöä. Ja oikeastaan voisit lähteä yhdessä tapailukaverisi kanssa ostamaan jotain. Mutta vain jotain, josta oikeasti pidät. Esim. isot matot ovat ihania, mutta kaikki eivät pidä matoista.

Minulla oli miestuttu, jolla oli lähes tyhjä asunto ja siisti. Hieman kolkolta tuntui, koska en ole minimalisti, mutta ei autius silti haitannut. 

Minulla on ihan ok taloudellinen tilanne. Ongelma on vaan se, etten oikein omalla kohdalla osaa ajatella mistä pidän tai mistä en. Vähän pelkään, että jos nyt ostan mattoja tai muuta, vien vaan ne taas jossain kohtaa varastoon. Tykkään siitä, että on kätevä siivota.

Kai sitä täytyy vaan yrittää tsempata.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä asut kuin poikani. Eikä kyse ole rahattomuudesta tai piheydestä. On kuulemma käytännöllisempää. Roomba (?) hoitaa imuroinnin ja pesut muutaman kerran viikossa. Matot ja huonekalut on vaan tiellä.

Hän ei ole tietääkseni kärsinyt kotihäpeää, kun porukkaa siellä kokoontuu ja neitejäkin käy. Välillä mä aina ehdottelen, että jos saisin ostaa muutaman kahvimukin lisää ja vähän asitoita tipotellen, että kaveritkin sitten saa kahvia, eikä tarvii kahta kuppia kierrättää... Nyt sain luvan hankkia "varalakanat" hänelle joululahjaksi. Eli siis toiset, jos ei huvitakaan joka viikko pyykätä. 

Hän on ihan tyytyväinen askeettisuuteensa, mutta se kaikuminen on häiritsevää toisinaan, kun kavereita on enemmän. Sille pitäs tehdä jotain. Hän mietti äänipaneleja seinille.

 

Jos olisin nuori mies, en häpeäisi, mutta näin nelikymppisenä na

Myönnään, että aloituksen perusteella ajattelin sun olevan mes. Pahoittelut. Niin menin itsekin laittamaan sut tiettyyn lokeraan, vaikka inhoan lokerointia. 

Miksei sitä voi (saa) olla reilusti oma itsensä.. Luulen, että tapailutyyppi kuitenkin essijaisesti haluaisi sun olevan oma itsesi, rehellinen itsellesi ja muille ja ennen kaikkea onnellinen. Jos muutoin olet tyytyväinen kotiisi, niin pyri pääsemään häpestä irti. Pyrii olemaan ylpeä, ettet ole niinkuin kaikki muut. 

Täällä annetaan sisustusvinkkejä, mutta tekiskö ne elämääsi paremmaksi kuin se nyt on?

Minulla edellinen koti tiptop. Uudiskohde;

uutuudenkiiltävää, modernia.

All that and some. Kuten sitä edellinenkin.

Intohimolla estetiikan ja viihtyisyyden

keitaaksi sisustettu. Puunattu, kuurattu,

sommiteltu. Kuinka viihdyinkään.

Mutta sitten saapui kuningasvirus.

Muutin Savoon spontaanisti näkemättä

asuntoani ennalta. Vain kuvat.

Missä mennään - tänään?

Asunto on ollut minulle kuin tilapäinen

huoneistohotelli -

ei tyypilliseen tapaan taidetta,

viheriää, kustomoitua

pintavärimaailmaa. En kodikseni

voi oikein millään kutsua/

sanoa. Kohde vaatisi täydellisen

keittiö/wc-rempan.

Kaikki seinät, listat, lattiat uusiksi.

Vasta tämän jälkeen olisi

inspiraatio sisustaa. Ei nämä 

läpeensä kuluneet, kauhtuneet

materiaalit inspiroi. 

En ole ajatellut enkä murehtinut

koko asiaa.

Vain pitänyt linjan: vieraita en tänne ota,

paitsi p-nnusta tutun serkkuplikan! 

Toisaalta: Ei asialla ole mtn merkitystä.

Saavuin Savoon määräajaksi (to begin with).

En jäädäkseni. Olen Doris, reissunainen.

En ole nyt suhteessa..

Enkä ainakaan, sanokaamme 6 kuukauteen,

ole ajatellut minkään valtakunnan

miekkosta hankkia enkä huolia

eloani sulostuttamaan. 🤔

Tuhti annos kurinalaista

Saturnusta ja Plutoa syntymäkartallani 

pitää minua pihtiotteessa.. Kuin

velvoittaen minut luostarinomaiseen

askeesiin ja nihilismiin.

YOD-aspekti rauhoittaa ja vakuuttaa:

Teen sen, mikä minun täytyy.

Seuraava kotini

ei ole vuokrakohde,

vaan ikioma.

I treasure that. 

Olen luonnoltani

kuitenkin: kodinpalvoja.

Sama täällä, paitsi että se suhde puuttuu. Jos tapailisin jota kuta, olisi minulla kotihäpeä. 

Asun vuokralla enkä jaksa laittaa kotiani, kun olen kuitenkin ostamassa omistusasuntoa. Nykyinen kämppä ei ole lainkaan viihtyisä eikä siellä ole edes kaikkia huonekaluja esim. sohvaa tai ruokapöytää. Kun erottiin exän kanssa, ajattelin etten hanki puuttuvia kalusteita kun kuitenkin asun vain väliaikaisesti tässä vuokralla ja ostan sitten omaan asuntoon uudet kalusteet. 

Minusta oli aika ihanaa, kun menin nykyisen mieheni kotiin ensimmäisen kerran. Meillä on samanlainen sisustusmaku. Eikä hänen kotinsa ollut exän tai äidin sisustama. Hänen kotinsa on kodikas pesä viherkasveiseen, tunnelmallinen valaistus, tauluja seinillä. Ankea askeettinen sisustus olisi saanut minut miettimään yhteensopivuuttamme.

Ehdotan, että ostat esim keittiöön ja olohuoneeseen neutraalit verhot ja matot, jos kerran kotisi aiheuttaa häpeää. Saatat itsekin huomata, että nautit uudesta ilmeestä, vaikkei se sinulle tärkeä asia olekaan. Valkoisetkin verhot pehentävät tilaa jne. Kasvit tuovat lämpöä myös.