Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksiköhän naiset vihaa mua? (olen nainen)
04.12.2025 |
Ikävuoden 13v jälkeen mulla ei oo ollut koskaan naispuoleisia kavereita. Kun olen ollut töissä/kursseilla/koulussa niin naiset ikäänkuin välttelee mua. Alussa he ovat ystävällisiä mutta sitten ajautuvat toisten kanssa kaveeramaan.
Luonteeltani olen hiljainen, ujo, ja hieman sulkeutunut mutta tosi ystävällinen ja puhun kyllä vaikka olen hiljainenkin.
Ulkonäöltäni olen tavis, ehkä ihan nätti ainakin jos laittaudun (mitä en yleensä tee vaan kuljen melko luomuna meikittä). En tykkää hienostelusta ja pystyn tehdä kovaa työtä jos täytyy.
Tuntuu et on joku "kuilu" minun ja naisten välillä, kun en ole heistä ystäviä saanut. Ikäänkuin he huomaisivat että mussa on jotain vikaa :D Muuten en sitä osaa selittää. Tuon takia mulle tulee myös tosi kiusallinen olo aina naisten seurassa. Joidenkin naisten seurasa on vähän helpompi, mutta ei suurimman osan.... Osaako joku samaistua? Ja onko tälläinen "normaaliakin"
Kommentit (83)
Välttely ja omien kavereitten kansas hengaaminen ei ole sun vihaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itsekin ujo ja vähän sulkeutunut. Musta saa ihmiset helposti sen kuvan, etten ole kiinnostunut niistä itse, ja sitten he välttelevät mua.
Alue: Aihe vapaa
Autismia minäkin lähtisin ensimmäisenä miettimään. Itselläni ei ole diagnoosia enkä sitä aio hankkiakaan, mutta näin keski-iästä taaksepäin tarkasteltuna se selittää kaikki elämäni oudot kysymysmerkit.
Itse en ole enää hiljainen tai epävarma, mutta silti on tuo sama kokemus, että miesten kanssa on paljon helpompaa. Sitähän sanotaan, että autistinaisella on ns. miesaivot. Mutta jos on vielä hiljainen ja epävarma, niin tilanne on varmasti vielä vaikeampi. Moni pitää sitä vetäytyvyyttä jotenkin tylynä tai vaikka näkisi, että se on arkuutta, niin sellaista ei vedetä mukaan, vaan hänelle annetaan tilaa.
Ja kyllä se puheen hiljaisuus tai epäselvyyskin vaikuttaa, jos sellaista on. Kannattaa ainakin opetella puhumaan ääneen ja artikuloimaan selkeämmin. Nimittäin vaikka löytäisi niitä muita nepsyjä, niin välttämättä hekään eivät jaksa arvailla, mitä toinen sanoo tai ajattelee. Itse en ainakaan jaksa, vaikka pitäisin ihmisestä, koska se kuormittaa tosi tosi tosi paljon, kun yrittää saada selvää toisesta.
Yksi hyvä merkki mahdollisesta autismista on se, jos saa aina jonkin ryhmän narsistipomon vihat niskaansa. Kaikki pomot eivät ole narsisteja, mutta aika usein ryhmissä on mukana joku tällainen näkymätön hierarkia, jonka ylimpänä keikkuu joku narsisti. Autistit eivät joko ymmärrä tätä hierarkiaa tai eivät tunnusta sitä. Siksi he saattavat tulla toimeen melkeinpä kaikkien muiden jäsenten kanssa kahdestaan, paitsi sen "pomon", mutta ryhmässä heitä syrjitään. Tämä tapahtuu niin automaattisesti, etteivät ne muut ryhmän jäsenet välttämättä edes huomaa sitä itse.