Ei ystäviä, ei töitä, ei koulutusta, ei sosiaalista elämää, ei miestä.
Näin mä elän. Olen 35-vuotias nainen. En millään ymmärrä, missä on mennyt pieleen. Olen käynyt läpi jopa kaikki mahdolliset tutkimukset, eikä minusta ole löytynyt mitään. Minua on jopa kehuttu siitä, että olen hyvin ajatteleva ja ymmärrän asioita poikkeuksellisen hyvin. Nämä sanat ovat tulleet ammattilaisilta. Olen kuulemma myös todella mukava ihminen, jolla on valtavasti potentiaalia.
Silti elän aivan erakkona. En ole koskaan onnistunut saamaan mitään järkevää koulutusta, ja minut on kiusattu ulos jokaisesta paikasta.
Nyt olen pitkäaikaistyötön. Olen ollut työttömänä jo 4 vuotta yrityksistä huolimatta.
Itsariajatukset pyörivät mielessä joka päivä. En enää tiedä, mitä tehdä, kun kaikki mahdollinen on tehty ja kokeiltu.
Kommentit (58)
Mun pitää nyt poistua,
dear ladies, trannies et gents.
Ei enempätä kommenttia
tähän Herran päivään.
Pastårinne
(liperit vinossa, tottakai)
Sepp🥸 Johannes 🥸
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on kaikki erityisen hyvin!
Olet vapautunut kapitalismin orjuudesta, saat olla rauhassa ja erityisesti sinulla ei ole lapsia tai mikä kamalinta, miestä riesana.
Voit siis onnellisena toteuttaa omaa naiseuttasi ja identiteettiäsi omin ehdoin ilman patriarkaatin painostusta ja olet siis tavoittanut vasemmisto-feministisien paratiisin.
Sinun täytyy olla onnellinen tai olet trolli.
Hohhoijaa. Se että tiedostaa että kapitalismi ei ole täydellinen systeemi (en ole mikään kommunisti myöskään) ei tarkoita ettei haluaisi töitä millä elättää itsensä kalliissa yhteiskunnassa. Feminismi ei ole myöskään ystävyyssuhteita vastaan.
Miehistä nyt en liiemmin välitä, en jaksa sitä pätemistä ja miesselittämistä yms. Muttei ap ole minä joten mitä sinä hänelle vingut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan on kaikki erityisen hyvin!
Olet vapautunut kapitalismin orjuudesta, saat olla rauhassa ja erityisesti sinulla ei ole lapsia tai mikä kamalinta, miestä riesana.
Voit siis onnellisena toteuttaa omaa naiseuttasi ja identiteettiäsi omin ehdoin ilman patriarkaatin painostusta ja olet siis tavoittanut vasemmisto-feministisien paratiisin.
Sinun täytyy olla onnellinen tai olet trolli.
Hohhoijaa. Se että tiedostaa että kapitalismi ei ole täydellinen systeemi (en ole mikään kommunisti myöskään) ei tarkoita ettei haluaisi töitä millä elättää itsensä kalliissa yhteiskunnassa. Feminismi ei ole myöskään ystävyyssuhteita vastaan.
Miehistä nyt en liiemmin välitä, en jaksa sitä pätemistä ja miesselittämistä yms. Muttei ap ole minä joten mitä sinä hänelle vingut.
Rauhassa oleminen onkin hämäläistä jurnutusta, jossa ei vaan vahingossakaan olla vaivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Voi sinussa jotain olla mitä ei ole vaan löytynyt. Esimerkiksi autistisia piirteitä, mutta ei kuitenkaan diagnoosiksi asti. Se on aika yleistä, että etenkin jos on ihan älykäs, rauhallinen ja ystävällinen ihminen, niin se ei aiheuta kauhean paljon sellaisia vaikeuksia jotka näyttäisivät mittavilta ulospäin. Varsinkin, jos sellaiset stressorit kuten lapset ei ole olleet osa elämää, jotka olisi kärjistäneet tilannetta siihen asti että jaksamisen ja kestämisen loppuminen herättää ulospäin huomiota. Voi olla, että olet yrittänyt ja onnistunut aina tiettyyn pisteeseen saakka ja sitten vetäytynyt palautumaan, minkä jälkeen taaskin vaikutat ulospäin ihan pärjäävältä ihmiseltä. Eteenpäin sillä lailla ei kuitenkaan tehokkaasti pääse. Tuo ulossulkeminen/kiusaaminen ryhmissä myös voi viitata siihen, että on sosiaalisesti jotain erilaista, esimerkiksi niitä autistisia piirteitä tai tiedostamattomia traumoja. "Piirteimen" ei välttämättä kuitenkaan
Itse olen juuri tuollainen tapaus, että pärjännyt ulkoisesti hyvin, eikä siksi kellekään ole tullut mieleenkään, että kaipaisin diagnooseja, tukea tms. Koulut meni hyvin, yliopistokin, töissä on mennyt ja menee hyvin.
Sosiaalinen puoli on se ongelma, jos ajattelee mahdollisuuksiani menestyä hyvin - mä kun en oikein edes halua enkä jaksa sosiaalisuutta enempää kuin työ vaatii. Mulle ollut aina selvää, että vanhanapiikana tulen hautaan menemään, enkä lapsia hanki. Ajatuskin toisesta ihmisestä samassa asunnossa aina on kaamea. Mutta työkin vaatisi sosiaalisuutta, jos oikein uraa haluaisi luoda perustekemisen sijaan. Alallani LinkedIn on valtavan tärkeä, mutta mun on ihan turha mennä sinne, kun en saisi siellä kontakteja. Olen aina ollut töissä hiljainen, yksinäinen puurtaja, joka en ole koskaan tutustunut keneenkään. Mulle tämä sopii mainiosti, mutta vaikea olisi esim. löytää uutta työpaikkaa jos täältä joutisin pois, kun ei ole LinkedInissä ketään kontakteja.
Mä luulen, että saatan olla asperger tai ainakin niitä piirteitä. Mutta enpä minä sillä tiedolla enää päälle nelikymppisenä oikein mitään tee, olenko as vai muuten vaan erittäin introvertti. Ja tosiaan itse olen elämääni ihan tyytyväinenkin pääosin, lähinnä silloin kyrsii kun tulee esim. painetta osallistua työpaikan tiimipäivään, pikkujouluihin, verkostoitumistapahtumaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Sinusta voisi tulla hyvä luomutilan emäntä tms. Laita deitti-ilmoitus jonnekin että maajussia haetaan.
Miksi luomu? Tuo koko luomuhössytys on kans yks rahastuskeino, niin kuin ilmastoasiatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla epäsuosittu mielipide, mutta jos sinut on joka työpaikassa "kiusattu" ulos ja muutenkaan ei ole ihmissuhteita, niin kyllä se vika löytynee peilistä. Saa olla kyllä täysin poikkeuksellinen persoona, että joka työpaikastakin kiusataan ulos. Onko kaikki palaute kiusaamista vai mistä kiikastaa?
Ei ap, mutta myös vähän joka paikassa lapsesta asti kiusattu ja hyljeksitty. Niin, vika löytyy varmasti peilistä, ja olen erikoinen persoona. Sellainen vähän aspergerpiirteinen nainen, kuitenkaan en riittävästi diagnoosiin. Mutta mitä se mua auttaa, että tiedän että kiusaaminen johtuu siitä että muut pitävät minua outona? En pysty itseäni muunlaiseksikaan muuttamaan.
Täällä myös aspergerpiirteinen nainen, jota on kiusattu päiväkodista asti ja aikuisenakin joka paikassa. En pysty yhtään muuttumaan vaikka kaikki sitä minulle ovat pennusta asti huutaneet. Olen erityisherkkä, joka vapisee kuin haavanlehti ihmisten seurassa ja tekee tahattomasti alistuvia eleitä kuten pälyilee ja vetää itseään pieneksi. Ihmisten seura kuormittaa aina ja koska olen niin suojaton, ihmiset kaikkialla hyökkäävät henkisesti kimppuun. Mitään suojakuorta en pysty rakentamaan saati ylläpitämään, se kuluttaisi minua entistä enemmän. Joten ainakin tällaisesta syystä jotakuta voidaan kiusata kehdosta hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla epäsuosittu mielipide, mutta jos sinut on joka työpaikassa "kiusattu" ulos ja muutenkaan ei ole ihmissuhteita, niin kyllä se vika löytynee peilistä. Saa olla kyllä täysin poikkeuksellinen persoona, että joka työpaikastakin kiusataan ulos. Onko kaikki palaute kiusaamista vai mistä kiikastaa?
Ei ap, mutta myös vähän joka paikassa lapsesta asti kiusattu ja hyljeksitty. Niin, vika löytyy varmasti peilistä, ja olen erikoinen persoona. Sellainen vähän aspergerpiirteinen nainen, kuitenkaan en riittävästi diagnoosiin. Mutta mitä se mua auttaa, että tiedän että kiusaaminen johtuu siitä että muut pitävät minua outona? En pysty itseäni muunlaiseksikaan muuttamaan.
Täällä myös aspergerpiirteinen nainen, jota on kiusattu päiväkodista asti ja aikuisenakin joka paikassa. En pysty yhtään muuttumaan vaik
Itse sanoisin näin että ujon oloinen nainen saattaa olla jopa söpökin. Itse seurustelen koulu kiusatun tytön kanssa. Koulussa haukkuivat pojaksi häntä jne koska ei ole äitiä ollut ja pukeutui poikamaisesti (eipä isä naiselle voi naisen vaatteista opettaa.) Hänestä tuli suloisen outo mutta on herkkä ja herttainen. Sanoin hänelle näin Isompi sydän aiheuttaa enempi kipua, mutta myös enempi rakkautta. :)
Jumala rakastaa sinua.
Sinä olet ainulaatuinen ihminen. Sinun arvosi ei ole riippuvainen työstä, koulutuksesta, miehestä tai mistään muustakaan ulkoisesta asiasta. Olet rakastettu sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hakeudu terapiaan ja sitä kautta alatte suunnitella sulle elämään tulevaisuutta.
Eri, mutta itse kävin jossain vaiheessa terapiassakin samanlaisten ongelmien takia. Pääsinkin siellä kiusaamisten seurauksena tulleesta sosiaalisten tilanteiden kammosta. Mutta: sitä terapia ei muuttanut, että ihmiset ei edelleenkään pidä minusta eivätkä halua seuraani. Rohkaistuin taas ihmisten ilmoille kyllä, vain tullakseni taas torjutuksi ja välillä kiusatuksikin. Lopulta totesin että pitäkää tunkkinne ja palasin erakkoelämään. Nyt en enää vaan syytä siitä itseäni, että voi kun mulla on sitä sosiaalista jännitystä ja olen arka. Vaan totean vaan, että minä nyt olen vähän erikoinen persoona, ja ihmislaumoissa sellaisesta ei pidetä. Parempi pysyä laumoista kaukana.
Mulle taas terapia autto paljonkin ja aukas useamman solmun. Löysin asioille selityksiä ja sain ongelmiini diagnoosin. Olin kyllä tosi motivoitunu siihen terapiaan, sitä se ehkä vaatii. Sekä että jaksaa käydä sitä terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt varmaan se viimeisin mitä haluat kuulla, mutta tuohon ei kukaan muu voi saada muutosta kuin sinä itse. Ala tekemään asioita eri tavalla, kehitä itseäsi, hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin (harrastukset jne), muuta asennettasi, hakeudu terapiaan, lue self help -kirjoja ---- OIKEASTI yritä tehdä asialle jotain äläkä vain voivottele tilannettasi. Sinun elämästäsi on vastuussa vain sinä itse, kukaan muu ei sitä voi muuksi muuttaa. Kaikkeen voi vaikuttaa jos haluaa. Asenne on se ensimmäinen joka sinun tulee korjata, ja oikeasti alkaa kehittää itseäsi toiseen suuntaan jos haluat muutosta.
Miksi niitä asioita pitäs yksin yrittää käsitellä, kun on niin paljon apuakin tarjolla? Siinä toki olet oikeassa, että kaikki on itsestä lähdettävä.
Suosittelen Onlyfans sivustoa niin saat rahaa ja hyvällä tuurilla seuraa. Ei kannata jäädä suremaan omaa surkeuttaan kun elämä on täynnä mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että koulutus on avain kaikkeen. Siellä tustustuu ihmisiin, ilman koulutusta ei saa töitä, elinpiiri laajenee koulutuksen myötä mikä mahdollistaa ystävät ja seurustelusuhteen.
Miten voit tehdä itsestäsi aidosti kiinnostavan? Mitä teet nyt?
Allekirjoitan. Olen kertonut tämän ennenkin, mutta sopii. Mun ystävä lapsuudesta jäi kotiin. Kerran kävin ja hän sanoi mikään ei onnistu.
Tästä on n 10 v aikaa. Oli opiskellut jotain alaa ja ei ikinä valmistunut, ei tehnyt harjoittelua. Annoin listan yrityksistä Helsingissä, otti yhteyttä niihin ja muutti kirjat meille. Kk pääsi ilmaiseen työharjoittelun ja sainditä myötä työpaikan. Sai jotain tukea ja muutti halvimpaan asuntoon, kimppakämppään, työpaikan lähellä. Ei onnistunut naismarkkinoilla, lähti Thaimaaseen. Löysi kokin, muuttivat asoon. Asuivat pari v, nainen pääsi töihin miehen tylpaikalle, lounasravintolaan ja sittemmin osti sen.
Ostivat omakotitalon ja heillä on 3 lasta. Me tehtiin yhdessä suunnitelma miten pääsee seuraavaan tavoitteeseen. Nyt tärkeintä,olisi sinulle työpaikka
Ulkonäkö vaikuttaa tässä pinnallisessa maailmassa. Kaikki ihmiset on lapsesta asti opetettu katsomaan kauniita/komeita tv mainoksista lehdistä somesta jne. Ihmisillä tulee sellainen kasvo sokeus että eivät välttämättä edes rekisteröi enään "tavallisen" näköisiä ollenkaan. Itse olen pari vuotta jutellut melkein joka naisen kanssa jolla koira on (koiria on kiva rapsutella ja yhteistä juteltavaa). Olen huomannut että on paljonkin naisia jotka ei kelpaa kenellekkään. Oikein iloiseksi monesti muuttuvat kun edes joku heille hymyilee ja juttelee ulkona. T:37v Mies
Sinähän olet sitten varsin vapaa. Käytä elämäsi kaikkeen, mikä sinua kiinnostaa. Maailmaa on yhteiskunnallisten rakenteiden ulkopuolellakin
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen Onlyfans sivustoa niin saat rahaa ja hyvällä tuurilla seuraa. Ei kannata jäädä suremaan omaa surkeuttaan kun elämä on täynnä mahdollisuuksia.
Laita sinä oma persesilmäsi sinne esille kavereiden toivossa, pervo.
Minä en tarvitse ystäviä, miestä enkä töitä. Sosiaalista elämää saa kun astuu ovesta ulos ja avaa suunsa. Tuolla on paikat täynnä puhekykyisiä ihmisiä. Sinun tarvitsee vain tehdä aloite.
Olen käynyt koulut loppuun asti yliopiston ja kaikki. Töitä olen saanut 20 vuoden aikana vain 8 vuotta. Nyt olen ollut 6 vuotta työtön. Kun ei vaan kelpaa mihinkään niin en ole jaksanut enää edes tosissaan yrittää.
Voi sinussa jotain olla mitä ei ole vaan löytynyt. Esimerkiksi autistisia piirteitä, mutta ei kuitenkaan diagnoosiksi asti. Se on aika yleistä, että etenkin jos on ihan älykäs, rauhallinen ja ystävällinen ihminen, niin se ei aiheuta kauhean paljon sellaisia vaikeuksia jotka näyttäisivät mittavilta ulospäin. Varsinkin, jos sellaiset stressorit kuten lapset ei ole olleet osa elämää, jotka olisi kärjistäneet tilannetta siihen asti että jaksamisen ja kestämisen loppuminen herättää ulospäin huomiota. Voi olla, että olet yrittänyt ja onnistunut aina tiettyyn pisteeseen saakka ja sitten vetäytynyt palautumaan, minkä jälkeen taaskin vaikutat ulospäin ihan pärjäävältä ihmiseltä. Eteenpäin sillä lailla ei kuitenkaan tehokkaasti pääse. Tuo ulossulkeminen/kiusaaminen ryhmissä myös voi viitata siihen, että on sosiaalisesti jotain erilaista, esimerkiksi niitä autistisia piirteitä tai tiedostamattomia traumoja. "Piirteimen" ei välttämättä kuitenkaan välttämättä saa diagnoosia vaikka tutkittaisiinkin, kun rajatapaus voi jäädä diagnoosin kriteerien ulkopuolelle ja ihminen väliinputoajaksi suoriutumisen ja potentiaalin käyttöönoton osalta.
Toisekseen, älykkyys ja potentiaali ei sinällään ole tae elämässä menestymisestä, koska niiden pitää yhdistyä oikeanlaisiin muihin ominaisuuksiin, tavoitteisiin ja olosuhteisiin, että lopputulos olisi menestyksekäs. Jos älyä on siunattu ihan sopivasti, mutta muuten ei ole kauheasti onnenkantamoisia tai staminaa, siitä voi olla vähän hyötyä tai jopa haittaa.