Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita
02.12.2025 |
Taloudellisen epävarmuuden ja kurjistumisen myötä myös keskiluokka on alkanut omaksumaan työläisten ihanteita ja hylännyt ylemmän keskiluokan arvostaman elämäntyylin, jota kohti ennen ponnisteltiin.
- Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta
-harrastetaan kotoilua, leipomista, halonhakkuuta ym. hyötyliikuntaa ja puhutaan siitä harrastuksena
-kulttuurin viihteellistyminen; luetaan dekkareita, jännäreitä, hömppää, ja korotetaan se kulttuuriharrastukseksi
-kierrättäminen, kirpputorit, vinted/2nd hand vaatteet "tiedostavien" ihmisten muotina. Huutokaupoista edellisten sukupolvien halvan roinan kerääminen kulttuurisena pääomana, koska ei ole varaa ostaa laatua
Ihmistenvälinen kilpailu on ikuista, vain tasoa on laskettu. Keksittekö muita esimerkkejä?
Kommentit (1159)
Kiinnostava keskustelu. Jäin pohtimaan sitä onko eri "luokista" tulevien ihmisten välillä ilmenevät vaikeus keskusteluissa myös eroja älykkyydessä? Tiedän, että tämä on punainen vaate ja herättää laajalti vihaa. Sanonpa silti. Jos toinen osapuoli miettii jotain laajaa abstraktia asiaa (esim mustat aukot, evoluutio tms) ja toinen eilistä urheilumatsia/irtoripsiä, löytyykö mielenkiintoa jatkaa keskustelua. Toki nämä ääripäät voivat pyöriä samankin henkilön päässä, mutta ymmärrätte varmaan mitä ajan takaa. On hyvä oppia tuntemaan ihmisiä monilta elämänalueilta, mutta se ihana vaivattomuus ihmissuhteissa on helpointa saavuttaa samanmielisten ihmisten kanssa. Itselläni on nollatoleranssi ilkeilyyn taipuvaisten henkilöiden suhteen. Se jos mikä paljastaa alaluokkaisuuden, olipa tulotaso mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä onko joku työväenluokkainen vai keskiluokkainen?
Kyllä sillä on väliä Suomen kilpailukyvylle. Koulutetut ihmiset tuovat ja luovat taloudellista menestystä, duunariammatit taas ovat katoamassa. Olemme jo pudonneet koulutustasossa itäisen Euroopan, jopa Turkin taakse.
Itseasiassa ammatti tai koulutus itsessään ei kyllä ole varsinaisesti sidoksissa tuloihin.
Tilastoista näkee erittäin selkeästi, että on.
Toki aina voi hakea tuttavapiiristään jonkin yksittäisen esimerkin, kehen ei päde, mutta se ei voita tilastollista tosiasiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutaman korkeakoulutetun jotka ovat arjen asioissa todella onnettomia.
Nykyisellä medikalisaatiopuheella sanottuna todella moni aiempien vuosikymmenten "hajamielinen professori" olisi ollut "kirjolla".
Jos on älykäs ja hyvämuistinen, esimerkiksi autismista lievässä muodossaan saattaa hyvinkin olla etua tutkijanuralla.
Jos on aidosti hyvä jossakin asiassa ja asia on vieläpä sellainen, että siitä on muillekin hyötyä (kuten tieteestä ja tutkimuksesta usein on, kuten taiteestakin), niin miksi ihminen ei saisi keskittyä siihen asiaan?
Oliko Einstein vai joku muu, joka käytti aina samanlaisia housuja ja kenkiä - oli turhaa käyttää resursseja niin toissijaiseen asiaan.
Vielä sata vuotta sitten ylemmällä keskiluokalla (porvaristolla) oli poikkeuksetta kotiapulaiset. Ei kai kukaan suuryrityksen toimitusjohtaja nykyäänkään itse siivoa kotiaan tai laita ruokiaan?
On yhtäältä hyvin keskiluokkainen, toisaalta (kuten joku ketjussa aiemmin totesi) myös Marxin ajatus, että jokaisen ihmisen pitää pystyä tekemään kaikkea. Sehän tarkoittaa sitä, että kukaan ei tee koskaan mitään aivan erityisen hyvin, jos kaikkien pitää jakaa resurssinsa ns. kaikkien asioiden kesken.
Ei ihme, ettei innovaatioita synny, jos ja kun kaikilta odotetaan täysin normatiivista käytöstä ja toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni suomalaisen luokka-ajattelun ongelma kulminoituu siihen yleiseen ymmärtämättömyyteen, jossa täysin työnväenluokkainen väki, joka määrittelee itsensä pelkkien hyvien duunitulojensa perusteella keskiluokaksi tai jopa ylemmäksi keskiluokaksi, näkee akateemisen köyhälistön, kun he niputtaa sen samaan alaluokkaan asunnottomien/päihdevammaisten/syrjäytyneiden pudokkaiden kanssa. Itse taas ei välttämättä ole ollenkaan sisäsiistiksi vielä päässyt, voi olla ulkotyö ja kielenkäyttö karkeaa, vapaa-aika niitä temppareita ja korttelirallin ajoa bassoa jumputtaen.
Työtön tai pieniä työprojekteja tekevä sivistyneesti käyttäytyvä tohtori, joka on tulojensa puolesta köyhälistöä, on heidän mielestään sitä myös yhteiskunnallisesti. Eivät yhtään osaa nähdä saati arvostaa mielensisäistä rikasta elämää ja henkistä pääomaa. Ja kuten joku mainitsi, myös laajalla yhteiskunna
"Vaikutat jotenkin katkeralta siitä, että duunari voi menestyä rahallisesti."
Olen eri, mutta jo 1990-luvun puolivälissä yläasteen opo totesi, miten hänen paperikonemies-kaverinsa tienasivat enemmän kuin hän. Oli pieni katkeruus äänessä. Ei paljoa, mutta kuitenkin.
Neuvostoliitossa tehdastyöläinen tienasi enemmän kuin lääkäri tai opettaja (mistä syystä suurin osa molempien ammattikuntien edustajista oli naisia).
Siinä mielessä meillä on ollut perinteisesti aika vasemmistolaista meininkiä.
Katkeruus on tietenkin aina ikävää.
Vierailija kirjoitti:
"Älä nyt viitsi. Kyllähän sen nyt huomaa puhuuko joku innoissaan ja kiinnostuneena vai kehuskellakseen. Kokemusta on molemmista. Siinä mistään tulkinnoista ole kyse."
Kehuskelu on suomaisillle vierasta, sitä ei pidetä sopivana, vaikka useimmat joskus kehuskelevat jollain asialla. Vaikka sitten lukeneisuudellan, ekologisuudellaan tai etevillä lapsillaan. Sen tunnistaa kyllä peitellymminkin ilmaistuna, se on minusta inhimillistä. Tässä on kyse kulttuurierosta eli tavaroilla kehuskelua pidetään moukkamaisempana kuin omaa kehuskelua. Voi hyvin kysyä että miksi?
Lainasit minua. Muukin itsensä tai lapsillansa kehuminen on yhtä vastenmielistä. Enkä tarkoita etteikö saisi olla tietoinen saavutuksistaan tai pitäisi vähätellä tai mukavähätellä mutta niistä voi puhua fiksustikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokka-ajattelusta tuntuu eniten stressaavan ne jotka ovat epävarmoja omasta luokastaan tai kohdanneet ongelmia siihen kuulumisessa. Ihan luokasta ja taustoista riippumatta.
Jos elää keskiluokkaisessa tai työväenluokkaisessa maailmassa eikä koskaan kohtaa erilaisia ihmisiä, niin eihän se asia edes herää mietitntään. Sen sijana meille luokkaretkeläisille asia on läheinen. Itse synnyin kaupunkilaiseen työväenluokkaan. Olen opiskellut itselleni kaksi akateemista loppututkintoa ja työskentelen akateemisessa asiantuntijatyössä. Puoliso on ylemmästä keskiluokasta, sellaisesta, jollaisia siellä meidän pienessä työläiskaupungissa ei ollut ensinkään.
Itseasiassa ei aina ole kyse ihan tästäkään. Omassa lapsuudessani tai nuoruudessani ei
Kyllä. Ja ennen kaikkea oppii, että samanlaisia ihmisiä kaikki pohjimmaltaan on, ja yhtä arvokkaita.
Vielä kerran:
Kuulkaas nyt "mutumammat" :)
Monet tieteenalat tutkivat yhteiskunnallista luokkajakoa. Asiasta on siis ihan objektiiviseen tutkimustietoon perustuvaa jaottelua olemassa!
Luokkajaon tutkimus ja määrittely liittyy mm.
Sosiologiaan, taloustieteeseen, valtiotieteeseen/politiikantutkimukseen, yhteiskuntapolitiikkaan, antropologiaan jne.
Kysymys on siis ilmiöstä jota tutkitaan poikkitieteellisesti!
Luokkajako EI siis mene v a r a l l i s u u t e e n perustuen niin, että on köyhät/marginaalissa olevat, alempi ja ylempi keskiluokka ja hyväosaiset/eliitti (paitsi, että epäilemättä keskituloisten päiväunissa se voi niin mennäkin)
Luokkajako EI perustu ainoastaan varallisuuteen. Luokkajakoon liittyy sosioekonomisen aseman lisäksi sitä vahvemmin myös koulutus, kulttuuripääoma ja ammattiasema.
Nykyaikaiseen jaotteluun kuuluvia käsitteitä ovat esimerkiksi:
-Sivistyneistö / asiantuntijat
-Prekariaatti / epätyypillisissä työsuhteissa elävät matalapalkkaiset
-Luova luokka/ taiteilijat, tutkijat ja valikoitujen alojen huippuosaajat.
Huomionarvoista on, että luovaa luokkaa pidetään nykytutkimuksen perusteella yhtenä tärkeimmistä t a l o u s k a s v u n vetureista!
Siitä huolimatta Suomessa merkittävä osa nimenomaan ns. luovan luokan edustajia on tällä hetkellä täysin passivoitu epäonnistuneen koulutuspolitiikan ja passivointiin perustuvan sosiaaliturvajärjestelmän myötä!
Perustavanlaatuinen sosiaaliturva edellyttää täydellistä passiivisuutta ja estää hyvin usein osaamisen kehittämisen ja markkinoinnin, varsinaisesta ammatinharjoittamisesta puhumattakaan!
Vain harva luovan luokan edustaja kykenee ponnistamaan kerralla täydellisestä tuntemattomuudesta tilanteeseen jossa elättää itsensä omalla työllään. Koulutuspolitiikka taas tekee alanvaihdon korkea-asteella lähes mahdottomaksi. "
SAMA HENKILÖ voi siis kuulua samanaikaisesti niin prekariaattiin, asiantuntijoihin/sivistyneistöön, kuin luovaan luokkaankin!
Vanhat, pelkkään varallisuuteen perustuvat määritelmät/luokittelut ovat
täysin v a n h e n t u n e i t a ,
koska yhteiskunta on muuttunut!
Jos et suostu tajuamaan, että tällainen muutos on tapahtunut, niin voit toki jatkaa jankkaamistasi ja mutuiluasi ja elää ihan omassa vaihtoehtotodellisuudessasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä käytännössä erottaa keskiluokan ja ylemmän keskiluokan?
Vastasiko joku jo tähän?
En ole itse huomannut töissä tai vailla harrastuksissakaan tuota, että puheenaiheet eroaisi mitenkään sen kummemmin eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvilla, minulle siis vieras ilmiö. En katso yleensä mitään tosi-tv -juttuja, mutta jos nyt joku sellainen tauolla tulee puheeksi, niin eipä siitä mitään ongelmia tule. Enemmän ne puheenaiheen pyörii päivittäisissä jutuissa, työasioissa, säässä, ajankohtaisissa aiheessa, mitä kukakin aikoo tehdä jouluna, keväällä, kesälomalla, miten lomat meni, miten menee kotona perheen kanssa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole itse huomannut töissä tai vailla harrastuksissakaan tuota, että puheenaiheet eroaisi mitenkään sen kummemmin eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvilla, minulle siis vieras ilmiö. En katso yleensä mitään tosi-tv -juttuja, mutta jos nyt joku sellainen tauolla tulee puheeksi, niin eipä siitä mitään ongelmia tule. Enemmän ne puheenaiheen pyörii päivittäisissä jutuissa, työasioissa, säässä, ajankohtaisissa aiheessa, mitä kukakin aikoo tehdä jouluna, keväällä, kesälomalla, miten lomat meni, miten menee kotona perheen kanssa jne.
Olin nuorempana kesätöissä duunarihommissa ja nyt aikuisena akateemisissa asiantuntijatehtävissä niin voin kyllä sanoa, että ainakin miehillä keskustelunaiheet eroavat hyvin merkittävästi. Tuntuu että eri yhteiskuntaluokat elävät ihan erilaisissa maailmoissa. Toki keskustelu voi alkaa samalla tavalla lomatekemisten kyselyillä, mutta koska lomatekemiset ovat niin erilaiset, lähtee keskustelu aivan eri suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse huomannut töissä tai vailla harrastuksissakaan tuota, että puheenaiheet eroaisi mitenkään sen kummemmin eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvilla, minulle siis vieras ilmiö. En katso yleensä mitään tosi-tv -juttuja, mutta jos nyt joku sellainen tauolla tulee puheeksi, niin eipä siitä mitään ongelmia tule. Enemmän ne puheenaiheen pyörii päivittäisissä jutuissa, työasioissa, säässä, ajankohtaisissa aiheessa, mitä kukakin aikoo tehdä jouluna, keväällä, kesälomalla, miten lomat meni, miten menee kotona perheen kanssa jne.
Olin nuorempana kesätöissä duunarihommissa ja nyt aikuisena akateemisissa asiantuntijatehtävissä niin voin kyllä sanoa, että ainakin miehillä keskustelunaiheet eroavat hyvin merkittävästi. Tuntuu että eri yhteiskuntaluokat elävät ihan erilaisissa maailmoissa. Toki keskustelu voi alkaa samalla tavalla lomatekemisten kyselyillä, mutta koska lomateke
Mitä nämä akateemiset asiantuntijatehtävät siis käytännössä on? Riippuukohan alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä kerran:
Kuulkaas nyt "mutumammat" :)
Monet tieteenalat tutkivat yhteiskunnallista luokkajakoa. Asiasta on siis ihan objektiiviseen tutkimustietoon perustuvaa jaottelua olemassa!
Luokkajaon tutkimus ja määrittely liittyy mm.
Sosiologiaan, taloustieteeseen, valtiotieteeseen/politiikantutkimukseen, yhteiskuntapolitiikkaan, antropologiaan jne.
Kysymys on siis ilmiöstä jota tutkitaan poikkitieteellisesti!
Luokkajako EI siis mene v a r a l l i s u u t e e n perustuen niin, että on köyhät/marginaalissa olevat, alempi ja ylempi keskiluokka ja hyväosaiset/eliitti (paitsi, että epäilemättä keskituloisten päiväunissa se voi niin mennäkin)
Luokkajako EI perustu ainoastaan varallisuuteen. Luokkajakoon liittyy sosioekonomisen aseman lisäksi sitä vahvemmin myös koulutus, kulttuuripääoma ja ammattiasema.
Nykyaikaiseen jaottel
Ei kai kukaan ole sanomaasi kiistänyt? Täällähän puhutaan sosiaalisesta ja kulttuurisesta pääomasta, mausta, suvusta, koulutuksesta... Luokat voi jakaa satoihin pienempiin alaryhmiin, kuitenkin puhumme luokista yleistasolla... yritä kestää meitä! Raha on kuitenkin yksi suurista markkereista luokista puhuttaessa.
AP
Kovastipa tässä ketjussa yritetään mollata "duunareita" ja työväenluokkaan kuuluvia esittämällä stereotypioita siitä minkälaisia nämä ihmiset ovat.
Samalla kuitenkin valitetaan, miten akateemisia ei arvosteta. Jos oma käytös on tuollaista kuin edelläkuvattu, halutaan nähdä toiset vaan tietynlaisina duunareina ja tehdään heistä oletukset sen perusteella, niin onko mikään ihme, jos teihin itseenne suhtaudutaankin samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytettynä ostaminen ei ole perinteisesti keskiluokkaan liitetty toimintatapa. On ollut tärkeää erottua työväenluokasta ostamalla juuri uutta ja hienoa, mihin työväenluokalla ei ole varaa (Tietenkin lastenvaatteet, hoitotarvikkeet, legot ym. lelut kiertävät lahjana tuttavaperheiltä/sukulaisilta toisille.) Vars. alemmalla keskiluokalla ja tää
Millä tavalla käytettynä ostaminen, muualtakin kuin sieltä pelastusarmeijan kirpparilta, ei ole perinteisesti keskiluokkaan liitetty toimintapata?
Omasta elämästäni, en lapsuudesta, nuoruudesta enkä nykyisyydestä, nimittäin löydä tuollaista ajattelutapaa saati toimintaa, että olisi pitänyt erikseen jotenkin erottua työväenluokasta ostamalla uutta ja hienoa. Mihin perustuu tuo ajatus, miksi sillä pitäisi pystyä sen kummemmin erottautumaan?
Kysehän ei ollutkaan vain meidän perheestä vaan, vaan yleisesti kaikista läh
Ehkä olemme eri sukupolvea? 2000-luvulla alkanut kurjistuminen muutti keskiluokan ajatusmaailmaa.
Puhutaan vaatemuodista: Tuli hipsterit ja työmiesestetiikka, silloin vielä vaatteet ostettiin uusina, amerikkalaisia työvaatemerkkejä suosittiin. Naisilla alkoi korkean ja matalan yhdistely, pikamuodista otettiin vaatteita ja yhdisteltiin niitä kalliimpien kanssa. Hyvin pian suhde muuttui niin, että suurin osa vaatteista oli pikamuotia ja vain yksi vaate tai asuste oli parempaa laatua. Sitten tuli second hand, ja se parempilaatuinen vaate yritettiin löytää kirpputorilta. Nyt kaikki vaatteet yritetään löytää second hand-liikkeistä ja pikamuoti on pannassa. Vaatteisiin käytetty rahamäärä on jatkuvasti laskenut.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kovastipa tässä ketjussa yritetään mollata "duunareita" ja työväenluokkaan kuuluvia esittämällä stereotypioita siitä minkälaisia nämä ihmiset ovat.
Samalla kuitenkin valitetaan, miten akateemisia ei arvosteta. Jos oma käytös on tuollaista kuin edelläkuvattu, halutaan nähdä toiset vaan tietynlaisina duunareina ja tehdään heistä oletukset sen perusteella, niin onko mikään ihme, jos teihin itseenne suhtaudutaankin samoin.
Kova tarve joillakin asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Ihan lätkämatseissa käyvät, miten rahvaanomaista.
t. FM
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytettynä ostaminen ei ole perinteisesti keskiluokkaan liitetty toimintatapa. On ollut tärkeää erottua työväenluokasta ostamalla juuri uutta ja hienoa, mihin työväenluokalla ei ole varaa (Tietenkin lastenvaatteet, hoitotarvikkeet, legot ym. lelut kiertävät lahjana tuttavaperheiltä/sukulaisilta toisille.) Vars. alemmalla keskiluokalla ja tää
Millä tavalla käytettynä ostaminen, muualtakin kuin sieltä pelastusarmeijan kirpparilta, ei ole perinteisesti keskiluokkaan liitetty toimintapata?
Omasta elämästäni, en lapsuudesta, nuoruudesta enkä nykyisyydestä, nimittäin löydä tuollaista ajattelutapaa saati toimintaa, että olisi pitänyt erikseen jotenkin erottua työväenluokasta ostamalla uutta ja hienoa. Mihin perustuu tuo ajatus, miksi sillä pitäisi pystyä sen kummemmin erottautumaan?
Kysehän ei ollutkaan vain m
Lisään vielä, että nyt alempaa keskiluokkaa ei enää erota työväenluokasta ja alaluokasta pukeutumisen perusteella.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tarvittaisi kunnon mittava perustulo, en keksi muuta."
Olen varoittanut perustulosta kaikkia. Kun se tulee loppuu hyvinvointivaltio. Ja perustulo tulee olemaan hyvin pieni.
Perustulo on surullinen vedätys. Mutta kaupaksi näkyy menevän joten älkää sitten valittako, kun se tulee. Valtava byrokratia puretaan ja siitä syntyy valtavat säästöt, mutta samalla katoaa myös sosiaalityö.
En tajua miten se menee läpi, että kaikki entinen säilyy jonka lisäksi vielä tulisi perustulo! Toisaalta ällistyn jokaisena vaalitenttipåivånä tiettyjen puolueiden naiiviudesta.
Eikö idea ole, että mikään nykyisestä sosiaaliturvasta nimenomaan EI säily? Vai tiedätkö asiasta paremmin?
Sosiaalityönhän ei tarvitse olla perustulon kanssa missään tekemisissä. Ei kai nytkään sossu ja kela tee yhteistyötä, vai tekevätkö?
Tarkoitukseni ei ole provota, v
Ehkä ehdin nyt naputella muutaman viestin. (Tämä keskustelu on ollut poikkeuksellinen hyvätasoinen ja asiallinen, joten kiva osallistua.)
Vihreät ja vasemmistoliitto ovat ajaneet mallia, missä perusturvaa yksinkertaistetaan, Osmo Soininvaara isoimpana takavuosien nimenä muunmuassa, mutta käytännössä tulot eivät sosiaaliturvan varassa elävillä putoaisi, vaan kyse olisi sosiaalityön virtaviivaistamisesta, joka toisi skenaariossa säästöjä ja jopa kannustaisi työllistymään. Mitään tutkimuksia tästä ei kuitenkaan ole olemassa.
Perustuloa ovat kannattaneet talousliberaalit ja oikeistolaisen ajatuspajat, kokoomuksessa ja persuissa lienee aimo annos ja enenevissä määrin ihmisiä, jotka mielellään suostuvat perustuloon eli purkamalla sosiaalityön ja antamalla kaikille saman summan (joka verotetaan pois niiltä, joilla on muita tuloja), jolloin syntyy massiiviset säästöt. KELAhan jo nykyään hoitaa pääosan sosiaaliturvasta, silloin purettaisiin loputkin eli vain muutama ryhmä saisi vammaisuuteen tai diagnoosiin perustuvan automaattisen tuen ja huostaanotolle suunniteltaisiin jokin mekaaninen malli. Valtion tekemä sosiaalityö katoaa ja siirtyy kolmannelle sektorille, uskonnollisille järjestöille, jotka varmaan sitten levittäytyvät Suomeen myös ulkomailta. Se on muuten myös poliittinen tekijä yhteiskunnassa.
En aiemmin ole tullut ajatelleeksi, että perustuloa kannatetaan pääosin oman viiteryhmän takia vihervasemmistossa. Valkokaulusköyhälistöhän ei sosiaalityötä tarvitse. Heihin tuo perustulo varmasti vaikuttaisi positiivisesti, mutta pelkäänpä, että se lisäisi eriarvoisuutta ja vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, sillä perustulo olisi hyvin pieni ajatellen lapsiperheitä, ja toisaalta raha ei ole syrjäytyneiden ongelma ensisijaisesti, vaan sosiaalityö on heidän kohdallaan olennaisempaa.
Perustulon hyviä puolia olisi se, että myös syrjäytyneiden kontrolli vähenisi. Nykyäänhän palstallakin usein näkee vihamielistä asennetta sosiaalityöhön asiakkaiden taholta. Siirtyykö tuo vihamielisyys sitten muihin kohteisiin ja voimistuu, kun ei enää ole "äitivaltiota" ja "mammasossua", josta valittaa. Pelkään pahoin, että elämässään äkillisen kriisin kohteiksi joutuneet ja huostaanotetut lapset kärsisivät eniten. Päihdeongelmaisten tilanne on jo ennestään vaikea. He eivät saa sosiaalityöstä apua. Ehkä kolmas sektori auttaisi heitä jopa paremmin, kun lisäksi sinne meneminen on vapaaehtoista eikä rahan saamisen edellytys.
Ai niin, perustutlosta unohdin vielä kirjoittaa, että kokoomuksella ei ole ohjelmassaan vielä perustuloa, sillä kokoomus on ainakin toistaiseksi keskustaoikeistolainen puolue. Itse asiassa keskustalla kanta on epäselvämpi, heillä on ollut ideoita kansalaispalkan suuntaan. Se on sataprosenttisen varmaa, että kun oikeistopuolueen talousliberaali siipi saa perustulon puolueohjelmaan, seuraa siitä kylmää kyytiä sosiaaliturvan varassa eläville. Perustulo tulee olemaan vain muutamia satasia ja kaikki muu pois. Tarvitaan vain yksi fiksu oikeistopoliiitikko, joka osaa esitellä tämän kansalle. Sillä kyllähän se oikeasti kuulostaa hyvälle. Pidän itsekin ajatuksesta, että olet oman onnesi seppä ja vapaa. Käytännössä se vain toimii tiettyjen ihmisryhmien kohdalla heikosti, niiden kaikkein haavoittuvaisempien.
"Sinä olet eri mieltä monen ekonomistin ja tutkijan kanssa. Erot ovat aika valtavat eri maanosien välillä. Esimerkiksi eurooppa ei ole se jolla on loistava tulevaisuus.
Niin. Eikä ole kyse yksittäistapauksista. Teen useille firmoille töitä, joten näen millaista tämä meidän johtamiskenttämme on."
Eroja on, mutta eivät ne erot ole sillä tavalla totaalisia kuin esität ja ehkä joku muukin on esittänyt, provosoidakseen. Äskettäin joku esitti, oliko se Sarlin, että suomalaiset ovat heikkoja myymisessä, mutta hyvin insinööritaidoissa. Tuollaiset heitot ovat aina vähän löysiä, kun katsoo asiaa ruohonjuuritasolta. Työurani viimeisimmässä vaiheessa olen työskennellyt monenlaisten suomalaisyritysten johtamisen parissa (ulkopuolisena), sekin on vähän erikoinen ajatus, että Suomessa toimivat yritykset olisivat suomalaisia. Esim. it-alalla ovat isoimmat yritykset kansainvälisiä ja johtamiskäytännöt ovat suoraan emoyhtiöstä pukukoodia myöten. Jos olet oikeasti tällaisissa yrityksissä työskennellyt, niin tietänet sen.
Jos kritisoidaan johtamista, niin olisin tahtonut kuulla mitä sillä käytännössä tarkoitat. Johtamisen ongelmia on todella monenlaisia ja olen niihin koulutukseni ja kokemuksen kautta perehtynyt sekä suurissa että pienissä suomalaisyrityksissä ja Suomessa toimivissa kansainvälisissä yrityksissä.
Vaikutat jotenkin katkeralta siitä, että duunari voi menestyä rahallisesti.