Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita

Mielestäni suomalaisen luokka-ajattelun ongelma kulminoituu siihen yleiseen ymmärtämättömyyteen, jossa täysin työnväenluokkainen väki, joka määrittelee itsensä pelkkien hyvien duunitulojensa perusteella keskiluokaksi tai jopa ylemmäksi keskiluokaksi, näkee akateemisen köyhälistön, kun he niputtaa sen samaan alaluokkaan asunnottomien/päihdevammaisten/syrjäytyneiden pudokkaiden kanssa. Itse taas ei välttämättä ole ollenkaan sisäsiistiksi vielä päässyt, voi olla ulkotyö ja kielenkäyttö karkeaa, vapaa-aika niitä temppareita ja korttelirallin ajoa bassoa jumputtaen.

Työtön tai pieniä työprojekteja tekevä sivistyneesti käyttäytyvä tohtori, joka on tulojensa puolesta köyhälistöä, on heidän mielestään sitä myös yhteiskunnallisesti. Eivät yhtään osaa nähdä saati arvostaa mielensisäistä rikasta elämää ja henkistä pääomaa. Ja kuten joku mainitsi, myös laajalla yhteiskunnan tasolla akateemiset lukupäät niputetaan samaan sakkiin lievästi kehitysvammaisten, vankien tai täysin syrjäytyneiden pitkäaikaistyöttömien kanssa.

Työkkärissä pitäisi olla ymmärrystä jaotella ihmisiä jotenkin henkisen kapasiteetin perusteella, ettei samaan kuntouttavaan pajaan mene yliopistotason asiantuntijat ja vankilakierteessä elävät nistit, jotka hädin tuskin osaavat lukea.

Luokka-ajattelusta tuntuu eniten stressaavan ne jotka ovat epävarmoja omasta luokastaan tai kohdanneet ongelmia siihen kuulumisessa. Ihan luokasta ja taustoista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Luokka-ajattelusta tuntuu eniten stressaavan ne jotka ovat epävarmoja omasta luokastaan tai kohdanneet ongelmia siihen kuulumisessa. Ihan luokasta ja taustoista riippumatta.

Jos elää keskiluokkaisessa tai työväenluokkaisessa maailmassa eikä koskaan kohtaa erilaisia ihmisiä, niin eihän se asia edes herää mietitntään. Sen sijana meille luokkaretkeläisille asia on läheinen. Itse synnyin kaupunkilaiseen työväenluokkaan. Olen opiskellut itselleni kaksi akateemista loppututkintoa ja työskentelen akateemisessa asiantuntijatyössä. Puoliso on ylemmästä keskiluokasta, sellaisesta, jollaisia siellä meidän pienessä työläiskaupungissa ei ollut ensinkään. 

Meitä luokkaretkeläisiä on Suomessa paljon. Keski-ikäisistä varmaan suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokka-ajattelusta tuntuu eniten stressaavan ne jotka ovat epävarmoja omasta luokastaan tai kohdanneet ongelmia siihen kuulumisessa. Ihan luokasta ja taustoista riippumatta.

 

Jos elää keskiluokkaisessa tai työväenluokkaisessa maailmassa eikä koskaan kohtaa erilaisia ihmisiä, niin eihän se asia edes herää mietitntään. Sen sijana meille luokkaretkeläisille asia on läheinen. Itse synnyin kaupunkilaiseen työväenluokkaan. Olen opiskellut itselleni kaksi akateemista loppututkintoa ja työskentelen akateemisessa asiantuntijatyössä. Puoliso on ylemmästä keskiluokasta, sellaisesta, jollaisia siellä meidän pienessä työläiskaupungissa ei ollut ensinkään. 

Itseasiassa ei aina ole kyse ihan tästäkään. Omassa lapsuudessani tai nuoruudessani ei vaan oikeastaan puhuttu yhteiskuntaluokista tai että kuka kuuluu mihinkin. Näin jälkeenpäin ajatellen ympärillä oli enimmäkseen sitä samaa keskiluokkaa ja ylempää keskiluokkaa, mutta samassa ympäristössä oli yhtälailla myös ihmisiä muista yhteiskuntaluokista.

Vaikka koulu- tai harrastuskavereiden tai vanhempien ystävien perheissä ja kodeissa oli erilaista, ei niitä yhteiskuntaluokkia tullut miettineeksi tai niitä asioita sillä selitetty. Varmasti varsinkin lapsuudessa vaikuttaa se mitä kotona on puhuttu tai kuullut aikuisilta.

Vierailija kirjoitti:

Meitä luokkaretkeläisiä on Suomessa paljon. Keski-ikäisistä varmaan suurin osa.

 

Kyllä, myös alaspäin retkeilleitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokka-ajattelusta tuntuu eniten stressaavan ne jotka ovat epävarmoja omasta luokastaan tai kohdanneet ongelmia siihen kuulumisessa. Ihan luokasta ja taustoista riippumatta.

 

Jos elää keskiluokkaisessa tai työväenluokkaisessa maailmassa eikä koskaan kohtaa erilaisia ihmisiä, niin eihän se asia edes herää mietitntään. Sen sijana meille luokkaretkeläisille asia on läheinen. Itse synnyin kaupunkilaiseen työväenluokkaan. Olen opiskellut itselleni kaksi akateemista loppututkintoa ja työskentelen akateemisessa asiantuntijatyössä. Puoliso on ylemmästä keskiluokasta, sellaisesta, jollaisia siellä meidän pienessä työläiskaupungissa ei ollut ensinkään. 

Itseasiassa ei aina ole kyse ihan tästäkään. Omassa lapsuudessani tai nuoruudessani ei vaan oikeastaan puhuttu yhteiskuntaluokista.

Kasvuympäristö vaikuttaa. Onko joutunut kohtaamaan erilaisia todellisuuksia lapsuudessaan ja nuoruudessaan. 70-80 luvut Helsingissä olivat hyvää koulutusta tässä mielessä itselle. Osalla luokkaavereista oli kotona iso uima-allas, ja osa oli kommunisteja. Siis sellaisia oikeita. Yhden luokkakaverin isä asui veneen alla. Oli vähän kuin Westend ja Kontula yhtaikaa, samalla luokalla. Siinä oppii että eroja on. 

Luokkaretkenhän voi tehdä myös alaspäin. Se onkin ihan toinen tarina silloin. Ylemmän keskiluokan lapsuudenkodista persaukiseksi pitkäaikaistyöttömäksi, vaikkapa. Se on oma tarinani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokka-ajattelusta tuntuu eniten stressaavan ne jotka ovat epävarmoja omasta luokastaan tai kohdanneet ongelmia siihen kuulumisessa. Ihan luokasta ja taustoista riippumatta.

 

Jos elää keskiluokkaisessa tai työväenluokkaisessa maailmassa eikä koskaan kohtaa erilaisia ihmisiä, niin eihän se asia edes herää mietitntään. Sen sijana meille luokkaretkeläisille asia on läheinen. Itse synnyin kaupunkilaiseen työväenluokkaan. Olen opiskellut itselleni kaksi akateemista loppututkintoa ja työskentelen akateemisessa asiantuntijatyössä. Puoliso on ylemmästä keskiluokasta, sellaisesta, jollaisia siellä meidän pienessä työläiskaupungissa ei ollut ensinkään. 

Itseasiassa ei aina ole kyse ihan tästäkään. Omassa lapsuudessani tai nuoruudessani ei vaan oikeastaan puhuttu yhteiskuntaluokista tai ett

Toinen tilanne olisi saattanut olla, jos olisit viettänyt lapsuutesi työväenluokkaisessa ympäristössä. Ainakin vielä 80-luvulla oli paljon ns. herravihaa ja eri kaupat eri yhteiskuntaluokille. 

Suomen Työväen Säästöpankki. E-ketju.

Lapsuudenkaverini mummo ei suostunut menemään Eka-markettiin kun oli kommunistien kauppa. 

Ehkä nämä unohtuivat 1990-luvulla, kun koko "punapääoma" romahti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meitä luokkaretkeläisiä on Suomessa paljon. Keski-ikäisistä varmaan suurin osa.

 

Kyllä, myös alaspäin retkeilleitä. 

Niinpä. 

Vierailija kirjoitti:

Luokkaretkenhän voi tehdä myös alaspäin. Se onkin ihan toinen tarina silloin. Ylemmän keskiluokan lapsuudenkodista persaukiseksi pitkäaikaistyöttömäksi, vaikkapa. Se on oma tarinani. 

Se on monen tarina tällä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkaretkenhän voi tehdä myös alaspäin. Se onkin ihan toinen tarina silloin. Ylemmän keskiluokan lapsuudenkodista persaukiseksi pitkäaikaistyöttömäksi, vaikkapa. Se on oma tarinani. 

Se on monen tarina tällä hetkellä. 

Siksihän tämä keskustelu varmaan käy kuumana ja on niin katkera kalkki, kun Suomella menee niin huonosti, että ihmiset joukoittain putoavat työttömiksi ja äärimmillään alas jopa ylemmästä keskiluokasta, joka on ennen ollut turvattu asema, jos on akateemisen loppututkinnon opiskellut ja kodinkin perintö on siitä maailmasta. Myös tekoäly on vienyt viime aikoina korkeakoulutettujen töitä, mikä on kyllä uusi ja hyvin huolestuttava ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkaretkenhän voi tehdä myös alaspäin. Se onkin ihan toinen tarina silloin. Ylemmän keskiluokan lapsuudenkodista persaukiseksi pitkäaikaistyöttömäksi, vaikkapa. Se on oma tarinani. 

Se on monen tarina tällä hetkellä. 

Siksihän tämä keskustelu varmaan käy kuumana ja on niin katkera kalkki, kun Suomella menee niin huonosti, että ihmiset joukoittain putoavat työttömiksi ja äärimmillään alas jopa ylemmästä keskiluokasta, joka on ennen ollut turvattu asema, jos on akateemisen loppututkinnon opiskellut ja kodinkin perintö on siitä maailmasta. Myös tekoäly on vienyt viime aikoina korkeakoulutettujen töitä, mikä on kyllä uusi ja hyvin huolestuttava ilmiö.

Niinpä. Yliopistokoulutettuja - paitsi lääkäreitä, insinöörejä, juristeja ja ekonomisteja - lisäksi haukutaan jokaisella foorumilla ties millä perusteilla ja ties millä nimikkeillä. 

Samoin julkisen sektorin työntekijöitä (joista suuri osa on korkeakoulutettuja, virkamiehet usein maistereita) haukutaan menoeriksi ja koko julkista sektoria vaaditaan leikattavaksi. Samaan syssyyn raivotaan kun viranomaisasiointi on hidasta ja joutuu odottamaan puhelimessa, ja edunvalvonta-asiat eivät suju Digi- ja väestötietovirastossa. Niin sanottu tavallinen ihminen ei näe näiden kahden seikan välillä mitään yhteyttä. - Tämä vain yhtenä esimerkkinä. 

Joku tässä ketjussa totesi aiemmin, että yläluokan tunnistaa siitä, että he iloitsevat jälkikasvunsa tai sukulaisensa valinnasta kouluttautua tutkijaksi (myös humanistis-yhteiskuntatieteelliselle alalle) tai taiteilijaksi. 

"Luova luokka" on kaikkialla muualla kehityksen ja innovaatioiden lähde. Suomessa vain ekonomit ja insinöörit ovat yhtään mitään. 

Ja mihin se on meidät yhteiskuntana tuonut?

Työläiset ollaan pitkälti keskiluokkaa, jopa akateemisia.

yx maisteri/työläinen

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni suomalaisen luokka-ajattelun ongelma kulminoituu siihen yleiseen ymmärtämättömyyteen, jossa täysin työnväenluokkainen väki, joka määrittelee itsensä pelkkien hyvien duunitulojensa perusteella keskiluokaksi tai jopa ylemmäksi keskiluokaksi, näkee akateemisen köyhälistön, kun he niputtaa sen samaan alaluokkaan asunnottomien/päihdevammaisten/syrjäytyneiden pudokkaiden kanssa. Itse taas ei välttämättä ole ollenkaan sisäsiistiksi vielä päässyt, voi olla ulkotyö ja kielenkäyttö karkeaa, vapaa-aika niitä temppareita ja korttelirallin ajoa bassoa jumputtaen.

Työtön tai pieniä työprojekteja tekevä sivistyneesti käyttäytyvä tohtori, joka on tulojensa puolesta köyhälistöä, on heidän mielestään sitä myös yhteiskunnallisesti. Eivät yhtään osaa nähdä saati arvostaa mielensisäistä rikasta elämää ja henkistä pääomaa. Ja kuten joku mainitsi, myös laajalla yhteiskunnan tasolla akateemiset lukupäät niputetaan samaan s

Melkein tykkäsin. Sitten aistin ylemmyydentuntoa itsestä ja halveksuntaa muista kanssaihmisistä, mm. kehitysvammaisista, et en todellakaan voinut tykätä.

Sydämen sivistys, se ei aina korreloi ÄO:n kanssa.

Kouluttamaton voi olla aivan yhtä viisas kuin kuka tahansa tutkintopapereilla varustettu. Kaikki viisaus ei synny koulun penkillä, vaan elämä opettaa usein enemmän kuin mikään luentosali. On ihmisiä, joilla ei ole yhtään muodollista koulutusta, mutta jotka osaavat hoitaa työnsä, talonsa, perheensä ja ongelmansa rauhallisesti ja järkevästi ilman mitään turhaa hössötystä.

Maalaisjärki, käytännön taidot ja kyky lukea tilanteita ovat ihan oikeaa viisautta, vaikka niille ei ole mitään diplomin paikkaa seinällä. Koulutus on hyvä asia, mutta se ei tee kenestäkään automaattisesti fiksumpaa kuin se, joka on oppinut asiat käytännön kautta. Ei ihmisen arvo eikä älykkyys määräydy tutkintojen mukaan..      

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni suomalaisen luokka-ajattelun ongelma kulminoituu siihen yleiseen ymmärtämättömyyteen, jossa täysin työnväenluokkainen väki, joka määrittelee itsensä pelkkien hyvien duunitulojensa perusteella keskiluokaksi tai jopa ylemmäksi keskiluokaksi, näkee akateemisen köyhälistön, kun he niputtaa sen samaan alaluokkaan asunnottomien/päihdevammaisten/syrjäytyneiden pudokkaiden kanssa. Itse taas ei välttämättä ole ollenkaan sisäsiistiksi vielä päässyt, voi olla ulkotyö ja kielenkäyttö karkeaa, vapaa-aika niitä temppareita ja korttelirallin ajoa bassoa jumputtaen.

Työtön tai pieniä työprojekteja tekevä sivistyneesti käyttäytyvä tohtori, joka on tulojensa puolesta köyhälistöä, on heidän mielestään sitä myös yhteiskunnallisesti. Eivät yhtään osaa nähdä saati arvostaa mielensisäistä rikasta elämää ja henkistä pääomaa. Ja kuten joku mainitsi, myös laajalla yhteiskunna

"Melkein tykkäsin. Sitten aistin ylemmyydentuntoa itsestä ja halveksuntaa muista kanssaihmisistä, mm. kehitysvammaisista, et en todellakaan voinut tykätä.

Sydämen sivistys, se ei aina korreloi ÄO:n kanssa."

Olen eri, mutta ymmärsin aiemman kommentoijan aika lailla eri tavalla. Reilu vuosi sitten iltapäivälehdissä julkaistiin uutinen tutkimuksesta, joka oli tehty Pohjois-Suomen pitkäaikaistyöttömistä. Kävi ilmi, että suuri osa heistä oli lievästi kehitysvammaisia - seikka, joka olisi pitänyt peruskoulussa huomata ja ottaa huomioon, mutta kas vain, oli päästetty peruskoulusta läpi. 

Kehitysvamma ei tässä tapauksessa ole mielipideasia eikä halventava ilmaisu, vaan fakta, jonka perusteella ihmiseltä ei myöskään pitäisi ns. vaatia samaa kuin täyskykyiseltä. On selvää, että jos on diagnosoimaton kehitysvamma, ihminen ei pärjää perinteisessä koulussa ja peruskoulun jälkeisissä jatko-opinnoissa. Heille pitää järjestää mukautettua opetusta, se nyt ensimmäisenä. Se, että tätä kautta - yhteiskunnan aidosti pettäminä - pitkäaikaistyöttömyyteen ajautuneet ihmiset istutetaan väitelleiden tohtoreiden kanssa samalle cv-kurssille työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteina, on väärin. 

Oletan, että aiempi kommentoija tarkoitti tätä. 

Tuo ilkeämpi sanailu, jota kommentissa toki myös oli, liittyi siihen, miten työväenluokkaiset ja/tai alemman keskiluokan ihmiset suhtautuvat työttömiin akateemisiin/taiteilijoihin samalla tavalla kuin kouluttamattomiin "luusereihin" tai rikollisiin. Ja tuollaista pilkkaa tuleekin irvailla. 

Tunnen muutaman korkeakoulutetun jotka ovat arjen asioissa todella onnettomia. 

Vierailija kirjoitti:

 

 

Kouluttamaton voi olla aivan yhtä viisas kuin kuka tahansa tutkintopapereilla varustettu. Kaikki viisaus ei synny koulun penkillä, vaan elämä opettaa usein enemmän kuin mikään luentosali. On ihmisiä, joilla ei ole yhtään muodollista koulutusta, mutta jotka osaavat hoitaa työnsä, talonsa, perheensä ja ongelmansa rauhallisesti ja järkevästi ilman mitään turhaa hössötystä.

 

Maalaisjärki, käytännön taidot ja kyky lukea tilanteita ovat ihan oikeaa viisautta, vaikka niille ei ole mitään diplomin paikkaa seinällä. Koulutus on hyvä asia, mutta se ei tee kenestäkään automaattisesti fiksumpaa kuin se, joka on oppinut asiat käytännön kautta. Ei ihmisen arvo eikä älykkyys määräydy tutkintojen mukaan..      

 

Ei tietenkään, eikä kukaan ole sitä tässä ketjussa väittänytkään. Se ei oikeastaan juuri liity edes aiheeseen, joskin teemaa "sydämen sivistys" on jo tässä ketjussa käsitelty. 

Mutta "sydämen sivistystä" ei ole sekään, että kouluttamaton ja elämässään pärjäävä ihminen haukkuu ja irvailee korkeastikoulutettujen kustannuksella. Huono käytös on huonoa käytöstä, ja jos sellaista on, asia kannattaa todeta jotta se loppuisi.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Kouluttamaton voi olla aivan yhtä viisas kuin kuka tahansa tutkintopapereilla varustettu. Kaikki viisaus ei synny koulun penkillä, vaan elämä opettaa usein enemmän kuin mikään luentosali. On ihmisiä, joilla ei ole yhtään muodollista koulutusta, mutta jotka osaavat hoitaa työnsä, talonsa, perheensä ja ongelmansa rauhallisesti ja järkevästi ilman mitään turhaa hössötystä.

 

Maalaisjärki, käytännön taidot ja kyky lukea tilanteita ovat ihan oikeaa viisautta, vaikka niille ei ole mitään diplomin paikkaa seinällä. Koulutus on hyvä asia, mutta se ei tee kenestäkään automaattisesti fiksumpaa kuin se, joka on oppinut asiat käytännön kautta. Ei ihmisen arvo eikä älykkyys määräydy tutkintojen mukaan..      

 

Melkoisen clicheekokoelman sait tuupattua päivänvaloon.