Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokka omaksunut työväenluokan ihanteita
02.12.2025 |
Taloudellisen epävarmuuden ja kurjistumisen myötä myös keskiluokka on alkanut omaksumaan työläisten ihanteita ja hylännyt ylemmän keskiluokan arvostaman elämäntyylin, jota kohti ennen ponnisteltiin.
- Ihannoidaan lihaksia, ei sivistystä ja lukeneisuutta. Kilpaillaan timmistä vartalosta, korvienväli jätetään treenaamatta
-harrastetaan kotoilua, leipomista, halonhakkuuta ym. hyötyliikuntaa ja puhutaan siitä harrastuksena
-kulttuurin viihteellistyminen; luetaan dekkareita, jännäreitä, hömppää, ja korotetaan se kulttuuriharrastukseksi
-kierrättäminen, kirpputorit, vinted/2nd hand vaatteet "tiedostavien" ihmisten muotina. Huutokaupoista edellisten sukupolvien halvan roinan kerääminen kulttuurisena pääomana, koska ei ole varaa ostaa laatua
Ihmistenvälinen kilpailu on ikuista, vain tasoa on laskettu. Keksittekö muita esimerkkejä?
Kommentit (1159)
"Jos pyrkii murtamaan lasikaton ja yrittää ylemmästä keskiluokasta eliittiin, ei keskiluokan tavoilla tai arvoilla ole enää mitään merkitystä"
Eliitissä on ihmisiä monenlaisista taustoista, se on siis eri asia kuin yläluokka, jonne pääsee syntymällä. Suomessa eliittii on erityisen heterogeeninen, koska olemme olleet niin köyhä kansakunta. Eliittiin pääsee olemalla eliittiä, riittävän lahjakas ja varman sopivia suhdanteita ja onneakin tarvitaan. Joka alalla on oma eliittinsä, joka Suomen kokoisessa maassa on aika pieni. Mutta eliitti on vakaa, koska emme ole poliittisesti turbulentti maa, vaan pieni ja vakaa demokratia.
Yläluokka on oikeasti vähän tylsä. Kaikki tuntevat toisensa jo lapsesta asti. Jopa Britanniassa kupla on pieni, vaikka erilaisia alakulttuurejakin on. Myös yläluokan syrjäytyneet, ne kaikki kummajaiset, änkyrät ja mielisairaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa kyllä aika epätodennäköiseltä, että maisterintutkinnon hyvillä arvosanoilla suorittanut, lukemista koko elämänsä ajan harrastanut, klassisen musiikin konserteissa käyvä ihminen heittäytyisi "alimman yhteisen nimittäjän" tasolle ja downshiftaisi itsensä sohvalle katsomaan tosi-tv:tä ja "temppareita".
Mitä ihmettä kommentoija ajaa takaa?
En usko minäkään, että kuvailemasi ihminen vajoaisi sohvalle tosi-tv:n ääreen.
Puhun keskiluokasta suurena ihmisryhmänä. Näistä omakotitalossa asuvista, kahden auton, koiran, kesämökin omistavista lapsiperheistä, jotka eivät todellakaan harrasta klassista musiikkia tai lue tavoitteellisesti (kerkeävätkö edes arkikiireiltään.) Heillä sivistys on vielä ohutta ja karisee ensimmäisenä.
AP
Olen tuo, jolle vastaat, ja olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Sivistys on ohutta tuolla väestönosalla, jolla ne "arkikiireet" ja kuvaillunkaltaisen elintason hankkimiseen ja ylläpitoon kuluva aika ovat pois tärkeämmistä asioista.
Heille ne ovat niitä tärkeimpiä asioita.
Huvittavaa tietenkin sinänsä, että jos tulee paineita / taloudellinen kriisi ja joutuu downshiftaamaan, niin kaikkein edullisin ajanviettotapa eli rahallisesti ilmainen itsensä sivistäminen kirjastolaitoksemme avulla ei tule heille edes mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikaa kuvaa hyvin se, että henkilö voi kuulua sekä prekariaattiin, luovaan luokkaan, että sivistyneistöön saman aikaisesti.
Mielestäni kuuluu hyvään yleissivistykseen tiedostaa, että pelkästään varallisuuteen perustuva luokkajako on ollut(erityisesti täällä suomessa) menneisyyttä jo hyvän aikaa.
Ymmärrän, että moni hyvin taloudellisesti toimeentulevista haluaisi mielellään tämän muutoksen kiistää. Varsinkin ne, jotka ovat keskituloisia tai hyvätuloisia, mutta jotka eivät tulotasostaan huolimatta kuulu sen enempää sivistyneistöön/asiantuntijoihin, kuin luovaan luokkaan, haluavat pitää yllä narratiivia, jonka mukaan yhteiskunnallinen luokkajako perustuu vain ja ainoastaan rahaan. Tähän samaan narratiiviin kuuluu tiettyjen statussymbolien esittely mahdollisimman laajalle joukolle, ja esimerkiksi "huonompiosaisten" kerrostaloasujien kauhistelu.
Entisenä prekariaatin edustajana (FT), nykyisin säännöllisessä hyväpalkkaisessa työssä jossa koulutus ei ratkaise, voin kertoa että olen muiden silmissä nyt huomattavasti ylempänä sosiaalisessa arvoasteikossa. Ja se ero tulee rahasta, jolla olen päässyt kaupungin vuokra-asunnosta omistusasuntoon paremmalle alueelle ja jolla voin matkustaa, harrastaa ja käydä kulttuuritapahtumissa. Koulutus ja henkinen pääoma ei ole muuttunut, mutta ilman rahaa ei pääse samalla tavalla nauttimaan myöskään siitä aineettomaksi mielletystä nulttuurista, joka kuitenkin usein maksaa. Ja sieltä vuokratalolähiöstä pois päästäkseenkin tarvitsee rahaa edes HSL:n lippuun.
Matalan koulutustason halveksunta on sellainen nyt 2000-luvulla syntynyt ikävä asia, joka syntyy valtasuhteiden muutoksesta eli siitä että nyt koulutettuja ihmisiä on paljon ja syntyperäistä, järjestätynyttä työväenluokkaa vähän. Tämä on ollut valtava muutos. Vuonna 1977 90% työvoimasta ei ollut käynyt lukiota, ja ihmisten asenteet olivat lähes peilikuva nykyajasta. Työväenluokka oli suuri enemmistö yhteiskunnassa, koulutetut pieni vähemmistö. Ylioppilaslakkia kutsuttiin "lokinpaskaksi", naurut päälle. Koulutetut olivat nöyriä ja hiljaisia, heillä ei ollut mahdollisuutta kamppailla työväenluokan kulttuurista ylivaltaa vastaan. Nyt 2000-luvulla tilanne on kääntynyt päälaelleen, koulutetut ovat voimansa tunnossa ja kokevat koulutustasonsa identiteetikseen ja halveksuvat kouluttamattomia, paitsi jos heidän ihonvärinsä on muu kuin valkoinen. Kaikki puolueet pyrkivät nyt miellyttämään koulutettuja, mainokset tehdään koulutetuille, jne. Työväenluokka on jäänyt ikään kuin yhteiskunnan kulttuurin ulkopuolelle, sitä ei yritä miellyttää enää kukaan. Jos joku vähänkin yhä yrittää, niin koulutettujen lauma huudahtaa heti:"populismia!". Tästä syystä me tuhoudumme yhteiskuntana, länsi tuhoutuu.
"Enemmän kuin sinulla. Olen juuri kyllästynyt kaltaisiisi suuhengittäjiin. Olen tehnyt suurinpiirtein kaikkea IT-alalla, mukaanlukien ohjelmoinnin ja johtamisen, viimeisen vuoden aikana, suurissä, kriittisissä ympäristöissä. "
Sitä suurempi syy ihmetellä, että et pysty kertomaan mitään konkreettista, vain löysiä normivalituksia henkilöön menevillä loukkauksilla höystettynä.
Sulle on käynyt pahasti, sua on kohdeltu huonosti, en sitä puolustele enkä vähättele. Olisin vain halunnut kuulla mitä oikein haluat sanoa. Suomalaisissa yrityksessä on surkeaa johtamista, suomalaiset eivät osaa toisin kuin ulkomaalaiset, se vain mun korvaani kuulostaa tyhmältä. Eikä vastaa mitenkään sitä mitä itse näen. Kyllä Suomessa on monenlaista. Kuten on muuallakin. Ehkä kuvittelet että muualla on parempaa, vaikka totuus on monesti aikalailla toinen. Mutta eniten kaikki riippuuu yrityksestä, ei kansallisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älä nyt viitsi. Kyllähän sen nyt huomaa puhuuko joku innoissaan ja kiinnostuneena vai kehuskellakseen. Kokemusta on molemmista. Siinä mistään tulkinnoista ole kyse."
Kehuskelu on suomaisillle vierasta, sitä ei pidetä sopivana, vaikka useimmat joskus kehuskelevat jollain asialla. Vaikka sitten lukeneisuudellan, ekologisuudellaan tai etevillä lapsillaan. Sen tunnistaa kyllä peitellymminkin ilmaistuna, se on minusta inhimillistä. Tässä on kyse kulttuurierosta eli tavaroilla kehuskelua pidetään moukkamaisempana kuin omaa kehuskelua. Voi hyvin kysyä että miksi?
Hyvä kysymys. Voisiko olla esim. siksi, että tavarat ovat voineet päätyä ihmiselle montaa eri kautta, mutta henkinen pääoma eli sivistyneisyys voi tulla vain takuuvarmasti itse tehdyn ajattelutyön kautta?
Periaatteessa ihminen voi rikastua perimällä,
"Minun korvaani tuo kuulostaa suomalaiskansalliselta agraariyjteiskunnan arvolta, siltä entiseltä, missä hyvä työmies on isoin meriitti, nyt sitä vain sovelletaan muihin asioihin. Ei kuitenkaan olenkovin kauan siitä kun vastakkainen arvo oli yläluokan ja sivistyksen ensimmäinen edellytys. Vain köyhät ja sivistymättömät tekivät työtä. Eli joutilaisuuden katsottiin olevan sivistyksen tärkein mitta, sillä sitä vaati ajatuksen vapaus.
Näin sanojen ja arvojen muutos tapahtuu, vanhoja arvoja puetaan uudella tavalla ja rakennetaan itseidentiteettiä.
Ehkä siksi kun rahaa ei ole, tieteilijännja taiteilijan on ollut pakko alkaa korostaa kovaa työntekoa, sillä suomalainen mesenaatti on voinut itse olla porvarillinen tai duunaritaustainen tai valtio, joka arvostaa työtä ja tulosta."
Olen tuo, jolle vastaat, ja luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Olen kuitenkin eri mieltä. "Kovaa työntekoa" oli agraariyhteiskunnassa vain se itse, eli tilan töihin ja mahdollisiin ulkopuolisiin palkkatöihin osallistuminen. Lukutyyppejä halveksittiin laiskoina. Lukemista ja opiskelua ei pidetty työnä. Ei agraariyhteiskunnassa, eikä varmaan siellä yläluokassakaan, koska lukeneisuutta, pianonsoiton harjoituksia ja kielitaidon hankkimista ei pidetty varsinaisena työnä. Aivan kuten sanoitkin.
Itse ajattelen ja kirjoitin kommenttini siinä hengessä, että kertoo ihmisestä paljon -ehkä eniten- mihin hän aikansa käyttää. Sinänsä myönnän, kun asiaa ajattelen, että olen omaksunut termin "työ" käsittämään oikeastaan kaikkea ajankäyttöä, vaikka kuten totesit, aiemmin yläluokalle lukeminen, soittotaito, ym. olivat osa sitä joutilaisuutta.
Jos kysyy tämän hetken yliopisto-opiskelijoilta, onko heidän arkensa joutilasta vai työntäyteistä, vastaus on varmaankin aika yksiselitteinen.
Kuitenkin on selvää, että opiskelu vie aikaa ja voimavaroja sellaiselta tuottavalta työltä, jonka tulokset näkyvät välittömästi ja josta saa palkkaa.
Ehkäpä sivistyksestä puhuttaessa minun pitäisikin korjata aiempi kommenttini niin, että sanan "työ" sijasta käytän sanaa "vaivannäkö".
Eli henkisen pääoman kartuttaminen vaatii vähintään yhtä paljon vaivannäköä kuin taloudellisenkin. Sillä erotuksella, että talouden puolella varallisuuden saaminen voi tapahtua monia reittejä pitkin, kun taas henkisen pääoman puolella se vaivannäkö pitää jokaisen yksilön tehdä. Siltä osin henkinen pääoma ja sen näkyminen on tae siitä, että yksilö on saavuttanut "asemansa" omalla vaivannäöllään. Taloudellisen pääoman suhteen asiasta ei voi olla varma.
Vierailija kirjoitti:
Matalan koulutustason halveksunta on sellainen nyt 2000-luvulla syntynyt ikävä asia, joka syntyy valtasuhteiden muutoksesta eli siitä että nyt koulutettuja ihmisiä on paljon ja syntyperäistä, järjestätynyttä työväenluokkaa vähän. Tämä on ollut valtava muutos. Vuonna 1977 90% työvoimasta ei ollut käynyt lukiota, ja ihmisten asenteet olivat lähes peilikuva nykyajasta. Työväenluokka oli suuri enemmistö yhteiskunnassa, koulutetut pieni vähemmistö. Ylioppilaslakkia kutsuttiin "lokinpaskaksi", naurut päälle. Koulutetut olivat nöyriä ja hiljaisia, heillä ei ollut mahdollisuutta kamppailla työväenluokan kulttuurista ylivaltaa vastaan. Nyt 2000-luvulla tilanne on kääntynyt päälaelleen, koulutetut ovat voimansa tunnossa ja kokevat koulutustasonsa identiteetikseen ja halveksuvat kouluttamattomia, paitsi jos heidän ihonvärinsä on muu kuin valkoinen. Kaikki puolueet pyrkivät nyt miellyttämään koulutettuja, mainokset tehdään koulutetuille, jne. Työväe
Mitähän tämä lokinpaska on vetänyt, kun historiasta ei ainakaan ymmärrä mitään. t: historioitsija ja 70 -luvulla itse elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tarvittaisi kunnon mittava perustulo, en keksi muuta."
Olen varoittanut perustulosta kaikkia. Kun se tulee loppuu hyvinvointivaltio. Ja perustulo tulee olemaan hyvin pieni.
Perustulo on surullinen vedätys. Mutta kaupaksi näkyy menevän joten älkää sitten valittako, kun se tulee. Valtava byrokratia puretaan ja siitä syntyy valtavat säästöt, mutta samalla katoaa myös sosiaalityö.
En tajua miten se menee läpi, että kaikki entinen säilyy jonka lisäksi vielä tulisi perustulo! Toisaalta ällistyn jokaisena vaalitenttipåivånä tiettyjen puolueiden naiiviudesta.
Vierailija kirjoitti:
Matalan koulutustason halveksunta on sellainen nyt 2000-luvulla syntynyt ikävä asia, joka syntyy valtasuhteiden muutoksesta eli siitä että nyt koulutettuja ihmisiä on paljon ja syntyperäistä, järjestätynyttä työväenluokkaa vähän. Tämä on ollut valtava muutos. Vuonna 1977 90% työvoimasta ei ollut käynyt lukiota, ja ihmisten asenteet olivat lähes peilikuva nykyajasta. Työväenluokka oli suuri enemmistö yhteiskunnassa, koulutetut pieni vähemmistö. Ylioppilaslakkia kutsuttiin "lokinpaskaksi", naurut päälle. Koulutetut olivat nöyriä ja hiljaisia, heillä ei ollut mahdollisuutta kamppailla työväenluokan kulttuurista ylivaltaa vastaan. Nyt 2000-luvulla tilanne on kääntynyt päälaelleen, koulutetut ovat voimansa tunnossa ja kokevat koulutustasonsa identiteetikseen ja halveksuvat kouluttamattomia, paitsi jos heidän ihonvärinsä on muu kuin valkoinen. Kaikki puolueet pyrkivät nyt miellyttämään koulutettuja, mainokset tehdään koulutetuille, jne. Työväe
Onkohan kuitenkaan ihan noin?
Tilanteiden vertailua vaikeuttaa se, että nykyisin työväenluokkainen työssäkäyvä ihminen on joutunut kouluttautumaan 70-luvun työläistä huomattavasti enemmän, sekä se, että nykyisin kaikkein "alin luokka" koostuu sosiaalituilla elävästä pitkäaikaistyöttömien ryhmästä.
Työväenluokan aiempaan asemaan liittyi hyvin vahvasti Neuvostoliiton olemassaolo "työläisten paratiisivaltiona" ja SKDL:n ja SKP:n suora yhteys Moskovaan ja Suomen prekaari asema kylmässä sodassa. Saattoivat siinä taistolaiset porvarislapset laulaa puoleen ylivoimasta ja kouluttamattomat haukkua "lokinpaskaa", mutta ketkä tätä valtiota kuitenkin sekä poliittisesti että taloudellisesti ja teollisuuden kautta pyörittivät? Työläiset saivat lähinnä lakkoilemalla ja ay-liikkeen avulla luotua tilanteen, jossa koulutus nimenomaan ei kannattanut kun maisteritasoinen aineenopettaja sai vähemmän palkkaa kuin paperimies. Tämä rösähti käsiin nimenomaan viimeisimmän laman eli 2008 aikana. Tuolla asenteella ja toiminnalla oli erittäin pitkät seuraukset, joista maamme kärsii vieläkin.
Työväenluokan kulttuurinen ylivalta murentui Suomessakin siinä kohtaa, kun kävi ilmi mitä Neuvostoliitto oli ollut ja mitä se nimenomaan ei sitten kuitenkaan ollut ollut. Kaikki ne arvot, asiat ja henkilöt, joita työväenluokan lauluissa oli ylistetty, osoittautuivat parhaimmillaan huijaukseksi, pahimmillaan verenhimoiseksi väkivallaksi, joka oli naamioitu oikeamieliseksi luokkataisteluksi.
Huvittavaa tietenkin on, että samaan aikaan Neuvostoliitossa panostettiin koulutukseen ja korkeakoulutukseen - mistä syystä ihmiset koulutuksen myötä osasivat ajatella myös omilla aivoillaan enemmän. Siihen se ehkä loppuikin, koko valtio.
Matalan koulutustason halveksunta ei ole "ikävä asia", koska 2020-luvun työläinenkin tarvitsee koulutusta. Yhteiskunta on monimutkaistunut siinä määrin, että kouluttamattomana ei kertakaikkisesti enää pärjää.
Työväenluokasta - tai pikemminkin työtä tekemättömän väestönosan muodostamasta luokasta - kyllä tulee tutkimuksia ja kaunokirjallisuutta koko ajan.
Vaan onko niin, että siitä ei tiedetä, jos ja kun ei seurata sitä, mitä tässä maassa tapahtuu? Peruskoulu kyllä yrittää saada nuoret ymmärtämään yhteiskunnan toiminnasta, vaan mitä tehdä, jos se kouluttautuminen ei kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikään kuin nousukas olisi jotenkin huonompi. Nousukashan on parempi ja voitokkaampi, kun on noussut raivokkaasti ylöspäin ja näyttää sen uljaasti muille. Muut vähän pelästyy ja toteaa että se on nousukas, älköös peljätkö.
Me olime täällä ennen nousukkaita, emmekä putoa mihinkään, emmehän??
Nousukas on ihminen, joka ulkoisesti on saavuttanut toisen yhteiskuntaluokan tuntomerkit, mutta ei sen arvoja ja esim. makua. Hän ei välttämättä osaa kutsuilla keskustella kuten muut, pukeutuu eri tavalla, sisustaan kotinsa eri tavalla. Muut kokevat hänet ulkoisista tunnusmerkeistään vieraaksi ryhmässään, karkeaksi ja vulgaariksi.
Aika vastenmielistä, kuinka taloudellista luokkanousua vastustetaan. Muistutetaan, että sinä et koskaan ol
Äh, viesti ei lainaudu kokonaan, vastaan kuitenkin. Olen hiukan eri mieltä yhdessä kohtaa: on vaikea myös "laskeutua" toiseen ryhmään ja sen keskusteluihin. Aloitin taloudellisen pakon edessä toimistotyöt paikassa, jossa suurimmalla osalla oli amk-tutkinto (tradenomi tms) tai vanhempi opistotasoinen koulutus. Muutamalla oli maisteritutkinto jostain maaseutuyliopistosta. Eli sanoisin, että kyse oli alimmasta keskiluokasta. Lounas- ja kahvitauoilla keskusteltiin usein realityohjelmista. En ollut ikinä nähnyt niistä mitään, en ymmärtänyt ohjelmista käytettyjä lyhenteitä yms. Ohjelmiin osallistujista puhuttiin etunimillä kuin he olisivat kaikkien tuttuja kavereita. Katsoin yhden jakson Ensitreffit alttarilla - ohjelmaa vähän kuin antropologisena tutkimuksena, mutta hyväksyin tosiasiat ja jäin suosiolla ulos näistä keskusteluista.
En ollut aiemmin tajunnut, että jo keskiluokan sisälläkin on valtavia kulttuurieroja. Olin siihen asti ollut kuitenkin enemmän prekariaattia/luovaa luokkaa, mutta avioeron jälkeen oli pakko saada virastoaikaan toimiva kokoaikatyö. Ja olin yhtäkkiä ihan uudenlaisessa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Älä nyt viitsi. Kyllähän sen nyt huomaa puhuuko joku innoissaan ja kiinnostuneena vai kehuskellakseen. Kokemusta on molemmista. Siinä mistään tulkinnoista ole kyse."
Kehuskelu on suomaisillle vierasta, sitä ei pidetä sopivana, vaikka useimmat joskus kehuskelevat jollain asialla. Vaikka sitten lukeneisuudellan, ekologisuudellaan tai etevillä lapsillaan. Sen tunnistaa kyllä peitellymminkin ilmaistuna, se on minusta inhimillistä. Tässä on kyse kulttuurierosta eli tavaroilla kehuskelua pidetään moukkamaisempana kuin omaa kehuskelua. Voi hyvin kysyä että miksi?
Hyvä kysymys. Voisiko olla esim. siksi, että tavarat ovat voineet päätyä ihmiselle montaa eri kautta, mutta henkinen pääoma eli sivistyneisyys voi tulla vain takuuvarmasti itse tehdyn ajattelutyön kautta?
En tiedä oletko sama joka on jo monessa viestissä korostanut samaa eli työnteon tai vaivannäön arvoa. Muulla ei ole arvoa kuin työn kautta saadulla pääomalla oli se sitten henkistä tai aineellista. Siinä nimenomaan näkyy tuo agraariyjteiskunnan arvomaailma. Siihen kuului se että kartanon isäntä on agronomi, ekonomi tai insinööri, mutta hän ei tee töitä.
Sitä tarkoitin, ahkeruus, työnteko ja vaivannäkö ovat työläisissä arvostettuja asioita. Ei varakkaan ihmisen tarvinnut ansaita asemaansa ahkeruudella. Se olisi ollut jopa outoa ja eksentriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Tarvittaisi kunnon mittava perustulo, en keksi muuta."
Olen varoittanut perustulosta kaikkia. Kun se tulee loppuu hyvinvointivaltio. Ja perustulo tulee olemaan hyvin pieni.
Perustulo on surullinen vedätys. Mutta kaupaksi näkyy menevän joten älkää sitten valittako, kun se tulee. Valtava byrokratia puretaan ja siitä syntyy valtavat säästöt, mutta samalla katoaa myös sosiaalityö.
En tajua miten se menee läpi, että kaikki entinen säilyy jonka lisäksi vielä tulisi perustulo! Toisaalta ällistyn jokaisena vaalitenttipåivånä tiettyjen puolueiden naiiviudesta.
Eikö idea ole, että mikään nykyisestä sosiaaliturvasta nimenomaan EI säily? Vai tiedätkö asiasta paremmin?
Sosiaalityönhän ei tarvitse olla perustulon kanssa missään tekemisissä. Ei kai nytkään sossu ja kela tee yhteistyötä, vai tekevätkö?
Tarkoitukseni ei ole provota, vaan vilpittömästi haluan tietää ja ymmärtää. Tunnen lukemattomia ylemmän korkeakoulututkinnon ja/tai tohtorintutkinnon suorittaneita sekä taidealojen työntekijöitä (maisterikoulutus), jotka ovat olleet työttöminä ja saaneet joko kassan tai kelan kautta työttömyyskorvausta, osa myös asumistukea. Kukaan heistä ei ole koskaan ollut sosiaalityön asiakas.
Pitäisi tosiaan erottaa erityyppiset työttömyysprofiilit toisistaan.
Itse ajattelen, ja yksinomaan oman viiteryhmäni kautta eli puhun vain asioista joista tiedän ja joita olen ajatellut myös omakohtaisesti, että perustulo takaisi nykyisessä maailmassa tarpeellista taloudellista jatkuvuutta tieteen ja taiteen tekijöille niin, että heidän kognitiivinen kapasiteettinsa (jonka koulimiseen sekä yhteiskunta että yksilö ovat jo käyttäneet paljon resursseja) ei kuluisi toimeentulosta huolehtimiseen. Apuraha- ja projektityökuukausien välissä ei tarvitsisi hakeutua työttömyyskortistoon. Sama pätisi myös sijaisopettajille, jotka joutuvat joka kesä ilmoittautumaan työttömiksi työnhakijoiksi, vaikka työt jatkuvat elokuussa.
Sinänsä saman kognitiivis-emotionaalisen kuormituksen pitäisi pystyä poistamaan myös muilta työttömiltä ja köyhiltä. Jani Kaaro kirjoitti aikoinaan erittäin ansiokkaan kolumnin otsikolla "Köyhyys on aivoja syövä loinen", jonka idea oli sama ihan kaikkiin köyhiin pätien, jonka kirjoitin ylle tieteilijöitä ja taiteilijoita koskevaksi.
Samat säännöt pitäisi olla kaikille, mutta erilaiset tilanteet pitäisi pystyä kuitenkin huomiomaan nykyistä paremmin.
Sen lyhyen ja hieman torsoksi jääneen perustulokokeilun tuloksena oli, ettei työllistyminen tai taloudellinen tilanne välttämättä kohennut pidempiaikaisesti mutta ihmiset voivat paremmin ja olivat elämäänsä tyytyväisempiä. Kai sekin on jo jotakin.
Kuulisin mielelläni lisätietoa siitä, miten perustulon mahdollinen käyttöönotto lakkauttaisi sosiaalityön.
Vierailija kirjoitti:
Matalan koulutustason halveksunta on sellainen nyt 2000-luvulla syntynyt ikävä asia, joka syntyy valtasuhteiden muutoksesta eli siitä että nyt koulutettuja ihmisiä on paljon ja syntyperäistä, järjestätynyttä työväenluokkaa vähän. Tämä on ollut valtava muutos. Vuonna 1977 90% työvoimasta ei ollut käynyt lukiota, ja ihmisten asenteet olivat lähes peilikuva nykyajasta. Työväenluokka oli suuri enemmistö yhteiskunnassa, koulutetut pieni vähemmistö. Ylioppilaslakkia kutsuttiin "lokinpaskaksi", naurut päälle. Koulutetut olivat nöyriä ja hiljaisia, heillä ei ollut mahdollisuutta kamppailla työväenluokan kulttuurista ylivaltaa vastaan. Nyt 2000-luvulla tilanne on kääntynyt päälaelleen, koulutetut ovat voimansa tunnossa ja kokevat koulutustasonsa identiteetikseen ja halveksuvat kouluttamattomia, paitsi jos heidän ihonvärinsä on muu kuin valkoinen. Kaikki puolueet pyrkivät nyt miellyttämään koulutettuja, mainokset tehdään koulutetuille, jne. Työväe
Voiko vähän avata syy-seuraussuhdetta, miksi mielestäsi länsimaat tuhoutuu kun suurin osa ihmisistä on koulutettuja? En saa kiinni miten pääsit siihen johtopäätökseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Suomalaisissa yrityksessä on surkeaa johtamista, suomalaiset eivät osaa toisin kuin ulkomaalaiset, se vain mun korvaani kuulostaa tyhmältä. Eikä vastaa mitenkään sitä mitä itse näen. Kyllä Suomessa on monenlaista. Kuten on muuallakin. Ehkä kuvittelet että muualla on parempaa, vaikka totuus on monesti aikalailla toinen. Mutta eniten kaikki riippuuu yrityksestä, ei kansallisuudesta."
Sinä olet eri mieltä monen ekonomistin ja tutkijan kanssa. Erot ovat aika valtavat eri maanosien välillä. Esimerkiksi eurooppa ei ole se jolla on loistava tulevaisuus.
Niin. Eikä ole kyse yksittäistapauksista. Teen useille firmoille töitä, joten näen millaista tämä meidän johtamiskenttämme on.
Vitsi kun ennehdi vastata näihin enää, ehkä päiviin. Se vielä työnteosta ja sivistylsestä, että sivistys on ollut ikäänkuin harrastus, ei työntekoa. Se on ollut viihdyke ja huvia. Kuten nykyään vaikkapa golf tai ratsastus, jossa voi edetä ammattilaseksi asti. Entisajan taiteilijat kuuluivat monesti yläluokkaan, samoin tieteilijät. Näitä löytyy omastakin suvusta useita, myös naisia.
"Äh, viesti ei lainaudu kokonaan, vastaan kuitenkin. Olen hiukan eri mieltä yhdessä kohtaa: on vaikea myös "laskeutua" toiseen ryhmään ja sen keskusteluihin. Aloitin taloudellisen pakon edessä toimistotyöt paikassa, jossa suurimmalla osalla oli amk-tutkinto (tradenomi tms) tai vanhempi opistotasoinen koulutus. Muutamalla oli maisteritutkinto jostain maaseutuyliopistosta. Eli sanoisin, että kyse oli alimmasta keskiluokasta. Lounas- ja kahvitauoilla keskusteltiin usein realityohjelmista. En ollut ikinä nähnyt niistä mitään, en ymmärtänyt ohjelmista käytettyjä lyhenteitä yms. Ohjelmiin osallistujista puhuttiin etunimillä kuin he olisivat kaikkien tuttuja kavereita. Katsoin yhden jakson Ensitreffit alttarilla - ohjelmaa vähän kuin antropologisena tutkimuksena, mutta hyväksyin tosiasiat ja jäin suosiolla ulos näistä keskusteluista.
En ollut aiemmin tajunnut, että jo keskiluokan sisälläkin on valtavia kulttuurieroja. Olin siihen asti ollut kuitenkin enemmän prekariaattia/luovaa luokkaa, mutta avioeron jälkeen oli pakko saada virastoaikaan toimiva kokoaikatyö. Ja olin yhtäkkiä ihan uudenlaisessa maailmassa."
Olipa hyvä huomio! Mitä voi sanoa? Muuta kuin että "tuollaista tuo on". Kuulostaa osittain tutulta, vaikkei ihan omakohtainen kokemus olekaan.
Tuntemani dosentti amk-lisäkouluttautui omalla kustannuksellaan pitkäaikaistyöttömyyden seurauksena ja pääsi aiempaan toimenkuvaansa verrattuna sangen suorittavaan työhön. Siltä osin kuin hän jaksaa päivätyön ja iltaisen oman kirjankirjoitustyönsä jälkeen raportoida, kuulostaa hyvin samalta kuin edellisen kommentoijan kokemukset.
Itse puolestani, vanhoja peruskoulunaikaisia, ammattikoulu+amk-taustaisia ystäviäni tavatessa olen myös vastaavantyyppisessä tilanteessa. Heidän kanssaan tosin on paljon yhteisiä tuttuja ja tunnetaan toistemme perheet, niin juteltavaa riittää sillä tasolla. Sellaisen huomion olen tehnyt, että kun kuuntelen näiden ystävieni ja heidän ystäviensä keskusteluja, minun on hyvin vaikea päästä niihin mukaan. Olen yrittänyt osallistua keskusteluihin ainoalla osaamallani tavalla, eli olen lähtenyt "operoimaan" mediasta lukemieni juttujen perusteella ja joltain osin (tai niin kuvittelen) viemään käsiteltävänä olevaa asiaa (vaikkapa työpaikan tilannetta, jos kyse on sairaanhoitajasta, lähihoitajasta tmv.) ns. laajemmalle yhteiskunnalliselle tasolle - tavoitteena siis yhtäältä osallistua yhteiseen keskusteluun edes jotenkin, mutta ehkä itsekeskeisesti sitäkin, että myös minä saisin keskustelusta jotain lisäymmärrystä ja että se olisi minulle mielekästä tilanteessa, jossa en välttämättä tunne osaa ihmisistä ja he puhuvat toisilleen tutuista ihmisistä ja asioista. No, lähes poikkeuksetta olen saanut reaktioksi vain vaivautunutta hiljaisuutta, kunnes keskustelu on taas palannut heidän uomiinsa. Tätä nykyä olenkin enimmäkseen hiljaa.
Minusta tuo on vähän surullista, ja mietin, onko kyse minusta vai jostakin laajemmasta ilmiöstä.
Jälkimmäisen teorian puolesta puhuu se, että suhteellisen viime aikoina yhtäältä vanha paras kaveri, toisaalta kaukaisempi sukulainen aika monen alkoholiannoksen jälkeen totesivat: "Sinähän olet ihan samanlainen kuin ennenkin" ja että "Sinähän olet ihan tavallinen ihminen vaikka oletkin lukenut". Ikään kuin se, että olen ihan kiva ja mukava, olisi yllätys. Ihmettelen tätä taas, onko kyse minusta vai onko kyse jostain laajemmasta "luokka-asetelmasta".
Siksi tätä keskustelua seuraankin ja siihen osallistun, kun yritän ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Käytettynä ostaminen ei ole perinteisesti keskiluokkaan liitetty toimintatapa. On ollut tärkeää erottua työväenluokasta ostamalla juuri uutta ja hienoa, mihin työväenluokalla ei ole varaa (Tietenkin lastenvaatteet, hoitotarvikkeet, legot ym. lelut kiertävät lahjana tuttavaperheiltä/sukulaisilta toisille.) Vars. alemmalla keskiluokalla ja tää
Millä tavalla käytettynä ostaminen, muualtakin kuin sieltä pelastusarmeijan kirpparilta, ei ole perinteisesti keskiluokkaan liitetty toimintapata?
Omasta elämästäni, en lapsuudesta, nuoruudesta enkä nykyisyydestä, nimittäin löydä tuollaista ajattelutapaa saati toimintaa, että olisi pitänyt erikseen jotenkin erottua työväenluokasta ostamalla uutta ja hienoa. Mihin perustuu tuo ajatus, miksi sillä pitäisi pystyä sen kummemmin erottautumaan?
Kysehän ei ollutkaan vain meidän perheestä vaan, vaan yleisesti kaikista läheisistä ja tuttavista. Tosin, ehkäpä tämä sitten riippuu ympäristöstä ja niistä piireistä missä elää. Ehkä teillä päin on sitten ollut erilainen tyyli näissä asioissa kuin vaikkapa meidän ympäristössä.
Edellä viitattiin puhetapaan luokkaerojen ilmentäjänä. Havaintojeni mukaan keskiluokka yläluokasta puhumattakaan pystyy keskustelemaan lähes asiasta kuin asiasta neutraalisti. Alemmissa sosiaaliryhmissä sama puhetyyli saatetaan koetaan tyhjänpuhumiseksi, pahimmassa tapauksessa riidanhaastamiseksi. Ei pidä puhua enemmän kuin on ehdottomasti tarpeen.
Oma puhetapani on ilmeisen keskiluokkainen ja yritän pitää sitä kurissa tilanteen mukaan. Opiskeluympyröissä ja joissakin työpaikoissa minusta tuntui siltä, etten saanut ilmaistua itseäni tarpeeksi suoraan. En ole mielestäni jaarittelija, mutta yleiset pohdinnat tai ystävälliset pyynnöt eivät välttämättä saa aikaan mitään reaktiota.
Äärimmäinen tapaus on tietysti lähes mykkä keskustelukumppani, josta tulee vaikutelma, että hänellä on ääneen puhuttavien sanojen kiintiöity määrä, jonka pelkää tulevan täyteen minä hetkenä tahansa. Tällainen henkilö saattaa kokea kohteliaisuuden peitellyksi kieroiluksi. Välttämätöntä runsaamman puheen hän ehkä ottaa liian konkreettisesti, eikä ymmärrä eri vaihtoehtojen punnintaa. Ehkä lapsena kotona ei ole totuttu kielenkäytön eri variaatioihin.
Mikä käytännössä erottaa keskiluokan ja ylemmän keskiluokan?
Minun korvaani tuo kuulostaa suomalaiskansalliselta agraariyjteiskunnan arvolta, siltä entiseltä, missä hyvä työmies on isoin meriitti, nyt sitä vain sovelletaan muihin asioihin. Ei kuitenkaan olenkovin kauan siitä kun vastakkainen arvo oli yläluokan ja sivistyksen ensimmäinen edellytys. Vain köyhät ja sivistymättömät tekivät työtä. Eli joutilaisuuden katsottiin olevan sivistyksen tärkein mitta, sillä sitä vaati ajatuksen vapaus.
Näin sanojen ja arvojen muutos tapahtuu, vanhoja arvoja puetaan uudella tavalla ja rakennetaan itseidentiteettiä.
Ehkä siksi kun rahaa ei ole, tieteilijännja taiteilijan on ollut pakko alkaa korostaa kovaa työntekoa, sillä suomalainen mesenaatti on voinut itse olla porvarillinen tai duunaritaustainen tai valtio, joka arvostaa työtä ja tulosta.