Jos ruoka-aika sattuu olemaan samaan aikaan kun lapsen kaveri on teillä kylässä, pyydetäänkö teillä kaverikin syömään?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki syövät talossa yhtaikaa, ellei vieras sitten kieltäydy ruoasta.

"Talo elää tavallaan, vieraat käy ajallaan." - Vanha suomalainen sanonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas kummallista meininkiä joissain perheissä. Samalla täytyy olla ylpeä omasta lapsesta, meillä oli just ilta kun oli tilattu hampurilaiset ja paikalle pelmahti lapsi kaverinsa kanssa. Ei siinä ollut kahta sanaa, lapsi oma-aloitteisesti puolitti burgerinsa ja mä annoin heille omat ranskalaiseni. Kaikilla maha täys ja kiva ruokahetki kuulla esiteinien kuulumisia ennen kuin katosivat omiin juttuihinsa.

Kiva teidän perheelle, mutta ymmärrätkö sen, että toiselle perheelle tuo olisi saattanut olla se ainoa ns päivän ateria, jota varten oltiin säästetty extraa? 

No sitten siellä perheessä varmaan osataan avata suu ja käskeä kaveri kotio syömään. Järjen käyttö on sallittua köyhillekin. 

No sehän on sama asiakuin ettäkaveri odottaa toisessa huoneessa, kun kaveri syö sitähän ei sanottu suoraan, mene kotiin syömäön, vaan ilmaisiin, että pirkkopetellä on nyt ruoka, hän tulee kohta takaisin

Olen opettanut omat lapseni siihen, että ihan omatoimisesti lähtevät kotiin, kun kaverin perheessä on ruokailun aika. Sama periaate on meilläkin. Jos joku ei ymmärrä omatoimisesti lähteä, hänelle sanotaan ihan suoraan, että nyt on aika mennä kotiin syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmettelen näitä joitain kommentteja. Teettekö todella aina vaan tasan sen verran ruokaa mitä perheenjäsenet syövät ja jääkaapissa on tarvikkeet vain yhteen ateriaan kerrallaan?

Mä teen aina vähän ylimääräistä ja kaapeista muutenkin löytyy kananmunia, raejuustoa, nakkeja, fetaa, kikherneitä, kasviksia ja hedelmiä, joiden avulla voidaan venyttää mitä tahansa ruokaa. Ja olen köyhimpiä tässä maassa...

Yleensä teen sen verran että riittää evääksi töihin seuraavalle päivälle. Meillä kun ei ole työpaikkaruokalaa eikä edes kunnon ruokataukoa vaan eväät syödään yhdessä asiakkaiden kanssa. Jos lapsella sattuu olemaan pari kaveria jotka pitäisi ruokkia niin sit ei itsellä ole töihin mitään syötävää enkä todellakaan jaksa alkaa rankan työpäivän jälkeen laittamaan montaa ruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä, kun olin lapsi, niin lähes kaikilla kavereilla sai ruokaa. Ja meillä sai myös muut ruokaa.

Yhdellä kaverilla ei saanut, vaikka äitinsä tiesi,että asuin 10km päässä, eikä oltu pitkään aikaan tulossa hakemaan kotiin. No tää kaverisuhde loppu onneks muutenkin, niin ei tarvinut nälissään olla.

Toisella kaverilla sama juttu, mutta tilanne muuttui sen jälkeen, kun kaveri oli meillä yökylässä. Meillä sai ruokaa sen verran kuin tarvi/halusi ja vielä kyydittiin mennen tullen. Tämän jälkeen kaverin äiti tarjosi myös mullekin ruokaa.

Muilla kavereilla sai aina ruokaa kyllä. Noi yllämainitut oli poikkeuksia. Ihmetyttää sellaset perheet, joissa kaverit odottaa nälissään. Jos ruoka ei riitä, niin aina voi tarjota esim. leipää kaverille.

Ajattelitko koskaan, että sillä,10km päässä äidillä ei välttämättä ollut rahaa ruokkia kuin om

En ajatellut. Asumismuoto ja muu elintaso viittasi siihen,  että olisi ollut varaa ruokkia vaikka sen parin leivän verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>Mukavaa kaverille, kun muut vetelevät herkullista pihviateriaa ja itse joutuu pupeltamaan kuivaa leipää. 

eiköhän sen kaverin vanhemmat tarjoa ne pihvit kotonaan ja ne leivätkin. 

No mitä se kaveri sitten norkoilee siellä ruokapöydässä leipää pupeltamassa, jos kotonaan on ruokaa tarjolla?

Kysypä sitä joka sanoi, että kaikille pihviä riittää minä totesin, että kukin syö kotonaan. 

En sanonut, että KAIKILLE pihviä riittää. Samoin, että omalle perheelle riittää niin paljon kuin haluavat syödä. Tarkkuutta, pikkuinen! 

 

Keskustele sitten omassa säikeessäsi perheesi ruoasta nyt oli kyse muille tarjonnasta, johon myös vastasit. Olit sitten itse pikkuinen tai tai suuri, ja veikkaan jälkimmäistä kun ruokaa aina ollut yllinkyllin

En ajatellut. Asumismuoto ja muu elintaso viittasi siihen,  että olisi ollut varaa ruokkia vaikka sen parin leivän verran. 

Toivottavasti edes aikuisena olet oppinut ymmärtämään, että asunnon voi hankkia velalla ja muutenkin voi elää velaksi. Eli puitteet eivät kerro mitään perheen todellisesta varallisuudesta. Fiksu vanhempi laittaa lapselleen eväät mukaan, jos on pidemmälle kyläreissulle menossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä, kun olin lapsi, niin lähes kaikilla kavereilla sai ruokaa. Ja meillä sai myös muut ruokaa.

Yhdellä kaverilla ei saanut, vaikka äitinsä tiesi,että asuin 10km päässä, eikä oltu pitkään aikaan tulossa hakemaan kotiin. No tää kaverisuhde loppu onneks muutenkin, niin ei tarvinut nälissään olla.

Toisella kaverilla sama juttu, mutta tilanne muuttui sen jälkeen, kun kaveri oli meillä yökylässä. Meillä sai ruokaa sen verran kuin tarvi/halusi ja vielä kyydittiin mennen tullen. Tämän jälkeen kaverin äiti tarjosi myös mullekin ruokaa.

Muilla kavereilla sai aina ruokaa kyllä. Noi yllämainitut oli poikkeuksia. Ihmetyttää sellaset perheet, joissa kaverit odottaa nälissään. Jos ruoka ei riitä, niin aina voi tarjota esim. leipää kaverille.

Ajattelitko koskaan, että sillä,10km päässä äid

 

kuten olet varmaan somen kauttakin nyt huomannut, kaikki ei aina vastaa todellisuutta. 

Meillä työpäivän jälkeen ruokailu oli perheen yhteistä aikaa. Siinä juteltiin päivän tapahtumat. Lasten kaverit asui lähellä, joten he söivät myös kotonaan. Ei meillä ollut tapana pyytää heitä meille saunomaankaan, jos joku tuli saunailtana soittamaan ovikelloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>Mukavaa kaverille, kun muut vetelevät herkullista pihviateriaa ja itse joutuu pupeltamaan kuivaa leipää. 

eiköhän sen kaverin vanhemmat tarjoa ne pihvit kotonaan ja ne leivätkin. 

No mitä se kaveri sitten norkoilee siellä ruokapöydässä leipää pupeltamassa, jos kotonaan on ruokaa tarjolla?

Kysypä sitä joka sanoi, että kaikille pihviä riittää minä totesin, että kukin syö kotonaan. 

En sanonut, että KAIKILLE pihviä riittää. Samoin, että omalle perheelle riittää niin paljon kuin haluavat syödä. Tarkkuutta, pikkuinen! 

 

Keskustele sitten omassa säikeessäsi perheesi ruoasta nyt oli kyse muille tarjonnasta

Sille minä en voi mitään, jos sinä et osaa edes sen vertaa lukea, että näet, mistä toinen keskustelee. Silloin voi käydä noinkin hassusti, että puhut aidasta, vaikka toinen puhuu seipäästä. Huomenna koulussa taas uusi mahdollisuus oppia luetunymmärtämistä. Tsemppiä siihen!

Minulla ei sinällään olisi mitään sitä vastaan, että lapsen kaveritkin satunnaisesti syövät meillä. MUTTA: Yksi kaveri alkoi ilmeistyä meille jokaikinen päivä juuri ruoka-aikaan. Silloin oli pakko vetää raja, että kukaan ei meillä saa ruokaa ilman erillistä sopimusta esimerkiksi yökylän muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut omat lapseni siihen, että ihan omatoimisesti lähtevät kotiin, kun kaverin perheessä on ruokailun aika. Sama periaate on meilläkin. Jos joku ei ymmärrä omatoimisesti lähteä, hänelle sanotaan ihan suoraan, että nyt on aika mennä kotiin syömään. 

Tuon varmaan voisi ilmaista toisinkin tosi ikävää lapselle, jolla ei ole tarjota kotona ns. lämmintä ateriaa voisi esim sanoa, että, että nyt on päivästä se aika, kun olemme perheen kanssa hetken kahdestaan ja voit nähdä janiliisan puolen tunnin päästä uudelleen tjst 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena opetettu, jos ei vieraille riitä tarjottavaksi niin syödään vasta, kun vieras on lähtenyt. Eikä omassa lapsuudessa liioin ollut kavereille tarjottavaksi asti.

Samaa periaatetta noudatan edelleen, joten aina tarjoan lapsen kavereille ruokaa jos sattuu täällä oleen ruoka aikaan, harvoin kyllä ottavat.

En osaa kuvitella, että kun mies tulee nälkäisenä töistä, hän odottaisi tuntitolkulla ennen kuin pääsee syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut omat lapseni siihen, että ihan omatoimisesti lähtevät kotiin, kun kaverin perheessä on ruokailun aika. Sama periaate on meilläkin. Jos joku ei ymmärrä omatoimisesti lähteä, hänelle sanotaan ihan suoraan, että nyt on aika mennä kotiin syömään. 

Tuon varmaan voisi ilmaista toisinkin tosi ikävää lapselle, jolla ei ole tarjota kotona ns. lämmintä ateriaa voisi esim sanoa, että, että nyt on päivästä se aika, kun olemme perheen kanssa hetken kahdestaan ja voit nähdä janiliisan puolen tunnin päästä uudelleen tjst 

Luuletko, että lapsi ei tuoksuista ja astioiden klinöistä osaa päätellä, että perheessä aletaan syömään? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut omat lapseni siihen, että ihan omatoimisesti lähtevät kotiin, kun kaverin perheessä on ruokailun aika. Sama periaate on meilläkin. Jos joku ei ymmärrä omatoimisesti lähteä, hänelle sanotaan ihan suoraan, että nyt on aika mennä kotiin syömään. 

Tuon varmaan voisi ilmaista toisinkin tosi ikävää lapselle, jolla ei ole tarjota kotona ns. lämmintä ateriaa voisi esim sanoa, että, että nyt on päivästä se aika, kun olemme perheen kanssa hetken kahdestaan ja voit nähdä janiliisan puolen tunnin päästä uudelleen tjst 

Aika hulluna pitäisivät minua, jos ryhtyisin tuollaista lässytäämään. Yläkouluikäisiä kuitenkin jo ovat. Kyllä ne vähintään tuoksuista tietää, että ruoka-aika alkaa. 

t. lainaamasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>Mukavaa kaverille, kun muut vetelevät herkullista pihviateriaa ja itse joutuu pupeltamaan kuivaa leipää. 

eiköhän sen kaverin vanhemmat tarjoa ne pihvit kotonaan ja ne leivätkin. 

No mitä se kaveri sitten norkoilee siellä ruokapöydässä leipää pupeltamassa, jos kotonaan on ruokaa tarjolla?

Aivan, eli kaveri kipittäköön kotiinsa pupeltamaa leipää ja vetämään mt-lääkkeensä kuten minä teen.

Juurikin näin. 

 

Myönsin siis lopulta, että pöpieläkeläinen oon. Sitkeästi änkytin muuta.

Juurikin näin. 

Mee kiireesti lisäämään sun lääkeannoksia hullu. Pyydä sun edunvalvoja mukaan tai hoitsu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut omat lapseni siihen, että ihan omatoimisesti lähtevät kotiin, kun kaverin perheessä on ruokailun aika. Sama periaate on meilläkin. Jos joku ei ymmärrä omatoimisesti lähteä, hänelle sanotaan ihan suoraan, että nyt on aika mennä kotiin syömään. 

Tuon varmaan voisi ilmaista toisinkin tosi ikävää lapselle, jolla ei ole tarjota kotona ns. lämmintä ateriaa voisi esim sanoa, että, että nyt on päivästä se aika, kun olemme perheen kanssa hetken kahdestaan ja voit nähdä janiliisan puolen tunnin päästä uudelleen tjst 

Ei köyhyys tee lapsesta tyhmää. Kyllä lapsille voi puhua ihan suoraankin. Ystävllisesti toki, mutta turha valehdella. Lapsi kyllä huomaa kertomattakin, miksi hänet "ajetaan pois". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut omat lapseni siihen, että ihan omatoimisesti lähtevät kotiin, kun kaverin perheessä on ruokailun aika. Sama periaate on meilläkin. Jos joku ei ymmärrä omatoimisesti lähteä, hänelle sanotaan ihan suoraan, että nyt on aika mennä kotiin syömään. 

Tuon varmaan voisi ilmaista toisinkin tosi ikävää lapselle, jolla ei ole tarjota kotona ns. lämmintä ateriaa voisi esim sanoa, että, että nyt on päivästä se aika, kun olemme perheen kanssa hetken kahdestaan ja voit nähdä janiliisan puolen tunnin päästä uudelleen tjst 

Luuletko, että lapsi ei tuoksuista ja astioiden klinöistä osaa päätellä, että perheessä aletaan syömään? :D

Varmaan osaa päätellä myös kellosta mutta tapa jolla se ilmaistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>Mukavaa kaverille, kun muut vetelevät herkullista pihviateriaa ja itse joutuu pupeltamaan kuivaa leipää. 

eiköhän sen kaverin vanhemmat tarjoa ne pihvit kotonaan ja ne leivätkin. 

No mitä se kaveri sitten norkoilee siellä ruokapöydässä leipää pupeltamassa, jos kotonaan on ruokaa tarjolla?

Aivan, eli kaveri kipittäköön kotiinsa pupeltamaa leipää ja vetämään mt-lääkkeensä kuten minä teen.

Juurikin näin. 

 

Myönsin siis lopulta, että pöpieläkeläinen oon. Sitkeästi änkytin muuta.

Ju

Ilmainen tietoisku lapselle: Edunvalvoja ei huolehdi kenenkään lääkehuollosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut omat lapseni siihen, että ihan omatoimisesti lähtevät kotiin, kun kaverin perheessä on ruokailun aika. Sama periaate on meilläkin. Jos joku ei ymmärrä omatoimisesti lähteä, hänelle sanotaan ihan suoraan, että nyt on aika mennä kotiin syömään. 

Tuon varmaan voisi ilmaista toisinkin tosi ikävää lapselle, jolla ei ole tarjota kotona ns. lämmintä ateriaa voisi esim sanoa, että, että nyt on päivästä se aika, kun olemme perheen kanssa hetken kahdestaan ja voit nähdä janiliisan puolen tunnin päästä uudelleen tjst 

Luuletko, että lapsi ei tuoksuista ja astioiden klinöistä osaa päätellä, että perheessä aletaan syömään? :D

Varmaan osaa päätellä myös kellosta mutta tapa jolla se ilmaistaan. 

Ihan normaali tapa sanoa, että nyt meillä on ruoka-aika ja vieraiden on aika poistua. Miksi ruokailua pitäisi peitellä, kun lapsi kuitenkin tajuaa, että syömään ne rupeaa?