Jos ruoka-aika sattuu olemaan samaan aikaan kun lapsen kaveri on teillä kylässä, pyydetäänkö teillä kaverikin syömään?

En ole itse täysin osannut päättää onko kysymys mielestäni kulttuurista, Suomi-tyyliä, tai sitten täysin perheestä riippuvainen että kuinka vieraanvaraisia ollaan ja onko taas omasta lapsuuden kodista ehkä opittu tiettyjä malleja. Ehkä kumpikin sitten. 

Mun lapsuudessa kaveri odotti mun huoneessa kun syötiin. Nyt en oman lapsen kavereita kehtaisi samalla tavalla jättää yksin ilman ruokaa.

Pyydetään jos ruokaa riittää. Monesti eilistä ruokaa jäljellä vain omalle perheelle, silloin ei voi pyytää kaveria pöytään. Tai jos ruokana jotain mitä tehdään tietty määrä, vaikka tortilloja. Silloin ei ole taikoa kaverille ylimääräisiä tortilloja. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydetään jos ruokaa riittää. Monesti eilistä ruokaa jäljellä vain omalle perheelle, silloin ei voi pyytää kaveria pöytään. Tai jos ruokana jotain mitä tehdään tietty määrä, vaikka tortilloja. Silloin ei ole taikoa kaverille ylimääräisiä tortilloja. 

Aina pystyy taikomaan jotain lisäruokaa. 

Itse muistan odottaneeni kaverin huoneessa aina kun hän meni syömään. Oltiin aika hyvät kaverit siinä mielessä ett leikittiin lähes joka päivä yhdessä kun naapureita oltiin mutta se oli vaan sen talon tapa. Itse taas olen kasvanut aika lailla isovanhempieni  oppiin että taloon jos joku vieras tulee kylään niin pidetään huoli että sieltä ei lähdetä nälkäisenä. 

Että tarjotaan ehdottomasti vieraillekin. 

itse ehdottomasti vierastan ajatusta että lapseni kaveri odottaisi vaan kylmästi saman katon alla kun muut syö, lähes näkisin sen jopa hieman nolona. Todellakin tarjoaisin edes ja kysyisin onko hänellä nälkä. 

Minä olen aina ajatellut, että kavereiden vanhemmat eivät tykkää, jos kaveri syö meillä ilman, että asiasta on etukäteen sovittu. Vanhemmat ovat kuitenkin varanneet kaverille ruoan omassa kotonaan ja ehkä haluavat myös itse päättää, millaista ruokaa kaverille tarjotaan. Sitten on eri asia, jos syömisestä on etukäteen sovittu vanhempien kanssa.

Lapsuudenkodissa sai kaverit aina ruokaa, äiti oikein tuputti :D

Niin on aina ollut meilläkin, tyttären kaverit on kutsuttu pöytään. 

Savolaiskarjalainen verenperintö, sen seitsemää sorttia ei ehkä enää, mutta mummoillapas oli, tarjottavaa riitti, kalakukot, leivinuunista padat, pullat, piirakat, pyöröset, vatruskat, nami nami.

Omasta lapsuudesta muistan sen, että ei meillä yleensä ollut kavereita ruoka-aikaan, jos oli niin kutsuttiin pöytään. Omien lasten asuessa kotona pyysin lasta kysymään kotoa saako syödä meillä.... välillä sai, välillä ei. Nyt mummuna ei tulisi kuuloonkaan, että joku lähtisi meiltä nälkäisenä😁. Ruokimme ystävät ja tarvittaessa kylän miehetkin tai siis kylän henkilöt.

Jos en halua, että lapsen kaverit syövät meillä, niin huolehdin siitä, että he eivät ole ruoka-aikaan meillä.

Totta kai syömään. Pistättekö muutkin vieraanne eri huoneeseen siksi aikaa kun muut syötte?

Riippuu kaverista. Yleensä pyritään ajoittamaan kaverivierailut muuhun kuin ruoka-aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai syömään. Pistättekö muutkin vieraanne eri huoneeseen siksi aikaa kun muut syötte?

Jos joku kaverini tai miehen kaveri sattuu pistäytymään ruoka-aikaan, he odottavat olkkarissa että on syöty ja juodaan sitten yhdessä kahvit. Lasten kaverit odottavat lasten huoneissa tai olkkarissa tai lähtevät omiin koteihinsa syömään. Ainoastaan jos kaverin vanhemman kanssa on sovittu etukäteen että tarjotaan ruoka, niin sitten kaverikin tulee syömään.

Aina pyydetään. En osaa edes kuvitella, ettei tarjottaisi ruokaa ihan kenelle tahansa joka sattuu meillä olemaan ruoka-aikaan. Oli kyseessä sitten lapsi tai aikuinen.

Jos suunniteltua ruokaa ei ole tarpeeksi, niin sitten improvisoidaan jotain. Keittetään lisäksi spagettia tai tehdään lisää salaattia tai paistetaan äkkiä pellillinen teeleipiä. On pienempi paha, että ateria ei ole niin hieno, kuin ettei tarjota ollenkaan.

Olen syntyny -81 enkä muista että lapsenakaan olisi ikinä ollut tilannetta, jossa olisin ollut kaverilla ja minut olisi lähetetty kotiin tai muualle odottamaan, kun isäntäväki syö. Aina kutsuttiin pöytään.

Olen tarjonnut paitsi kerran päätin etten jaksa. Se kaveri kai loukkaantui, eikä tullut meille enää kertaakaan sen jälkeen tai sitten kertoi kotonaan ja vanhemmat kielsivät enää tulemasta? Meille köyhille? 

Kaikki syövät talossa yhtaikaa, ellei vieras sitten kieltäydy ruoasta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki syövät talossa yhtaikaa, ellei vieras sitten kieltäydy ruoasta.

Muistan sieltä -90 luvun laman ajalta, et ei sitä ollu juuri kellään varaa ruokkia muiden lapsia. Ja meillä usein on ruokana tyyliin pihvit per perheenjäsen, ettei olla osteltu kovin ylimääräistä. Toki jos joskus extraa on, kysyn haluaako kaveri syödä. Usein ei halua ja eräiden lasten vahempi huusi lapsillensa, että kylä paikassa ei syödä vaikka tarjottiin. Eipä tarjottu enää. Kesäkuumalla tarjoan limua, tiedä sitten saisiko,kun jotkut vanhemmat eivät halua et lapset juo sokerilimua.

Minun lapsuudessa kavereita ei saanut kotiin tuoda ja jos olisi saanutkin, heille ei taatusti oltaisi tarjottu mitään. Itse en tykännyt, jos lapset söi kaverin luona. Minä kuitenkin tein aterian ja kyllä nyppi, kun lapsi kotiin tullessa sanoi, että on jo syönyt. Ruokaa en lasten kavereille juuri tarjonnut, he kun asuivat samassa pihapiirissä, mutta välipalatyyppistä tai leipomuksia sai ottaa väliajoilla. Kunhan sitten menivät omaan kotiin syömään heidän ruoka-aikoina.

Näin puoliksi Välimereltä geenit omaavana ja siellä asuneena tällainen kuulostaa omiin korviin aika karsealta! Ei puhettakaan että siellä suunnilla tällainen tulisi edes mieleen. Kyllä lapsuudessa kaverit sai täyden aterian meillä jos sattuvat olemaan paikalla. Ei olisi tullut  kysymykseenkään että kaverit ois jääneet  ilman ruokaa  meillä ollessa . 

Meillä lapsen kaverit lähetetään kotiinsa ennen kuin meillä "satutaan syömään" (ruoka-aika on aika lailla kiinteä, ei päivällisaika noin vain satu olemaan johonkin aikaan). Osa kavereista protestoi sanomalla, että äiti antoi luvan olla pitempään, mutta minä muistutan, että äitisi ei määrää meillä, nyt menet kotiin. Syömisen jälkeen lapsilla on harrastuksensa, kaveri joutuisi joka tapauksessa lähtemään, vaikka muutama onkin ovelasti selittänyt, että ei heitä haittaa jäädä meille yksin, jos saa pelata pleikkaa.