Haluaisin erota pitkästä suhteesta, mutta minusta ei vaan taida olla siihen
Erolle on syynä miehen pitkään kestänyt valehtelu, mm. naisilta saamistaan viesteistä tai muistakin asioista, sekä se että riidoissa mies kohtelee minua kuin alinta pohjasakkaa. Halveksunnan näkee ja kuulee, esimerkiksi kun syyttää minua epäluottamuksesta, ja kun muistutan että hän itse on minulle valehdellut, niin pyöräyttää silmiään että "jaaha ja taas tämä alkaa".
Olen vuosien varrella kuullut häneltä mm. että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva nainen olisi parempi vaimo kuin minä, tai että elämä kanssani on pelkkää paskaa. Vaikka hän ei enää noin rumasti sanokaan, nuo säilyy mielessä ja jokainen halveksiva katse ja "mee hoitoon" -kommentti tuntuu heti, kuin nuo pahimmat.
Olen aiemmin ollut mustasukkainen kyllä, mutta on siihen ollut syytäkin kun joka ikisellä työpaikalla on sekoilut naisten kanssa niin, että naiset ovat siinä ajatuksessa, että heillä on "jotain". Aina on näistä valehdellut, kunnes asiat on jollain lailla tulleet ilmi.
Joka tapauksessa. Olen äärettömän väsynyt tähän ja tiedän, että ero olisi oikea teko tässä kohtaa. Ei tuo mies tuosta miksikään muutu, en minä hänelle ole tärkeä, vaikka hyvinä aikoina tekeekin paljon hyvää, auttaa ja tukee. Se kaikki katoaa hetkessä, jos hänelle mitenkään antaa "kriittistä palautetta", kuten hän ongelmista puhumista nimittää.
Tiedän pärjääväni yksin, tai niin olen kauan ajatellut, mutta mitä lähemmäs ero tulee, sitä enemmän pelottaa miten pärjään. Taloudellisesti ei pelota, muuten kyllä.
Ja sitten pelkään myös itse eroa. Miten ikinä siitä henkisesti selviän. Lapsille kertomisesta jne, tai suvulle, kellään ei ole aavistustakaan tästä. Kulissit on hyvin olleet pystyssä. Onko ketään samassa tilanteessa, tai päässyt tästä jo eteenpäin? Pelkään, että mietin eroa vielä viiden vuoden päästäkin.
Kommentit (72)
Edelliseen lisäyksenä, että miehellä menee tällä hetkellä työmatkoihin rahaa niin paljon, että samalla summalla saisi itselleen asunnon läheltä työpaikkaa. Ehkä jopa halvemmallakin. Että taloudellisesti tässä asuminen ei hänelle kannata ja raha ei siis lie syynä siihen että tänne tulee. Ap
"Turhaa ajan hukkaa terapia, kun miehen käytös on mitä on."
Mikään terapia ei auta tällaiseen flirttailevaan häntäheikkiin. Jätä mies ja vaadi häntä muuttamaan pois. Sä jäät asumaan taloonne. Älä enää jää kuuntelemaan hänen vinkunaansa. Johan sä oot jo parikyt vuotta tuota paskaa suostunut katsomaan. Nyt riitti.
Olet taatusti onnellisempi ilman tuota miestä.
No onko susta sitten viettämään koko loppuelämäsi tuollaisen miehen kanssa? Tuohon verrattuna se ero mielestäni kuulostaa huomattavasti helpommalta vaihtoehdolta. Erosta selviät vuodessa ja aivan taatusti pärjäät yksin paremmin kuin tuommoisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen lisäyksenä, että miehellä menee tällä hetkellä työmatkoihin rahaa niin paljon, että samalla summalla saisi itselleen asunnon läheltä työpaikkaa. Ehkä jopa halvemmallakin. Että taloudellisesti tässä asuminen ei hänelle kannata ja raha ei siis lie syynä siihen että tänne tulee. Ap
No niin. Eli jätä mies nyt oikeasti ja sano, että ulos. Etsiköön kämpän työpaikan läheltä.
Sun avioliitto on kuollut jo kauan sitten, ne eropaperit vaan virallistaa asian.
Vierailija kirjoitti:
No onko susta sitten viettämään koko loppuelämäsi tuollaisen miehen kanssa? Tuohon verrattuna se ero mielestäni kuulostaa huomattavasti helpommalta vaihtoehdolta. Erosta selviät vuodessa ja aivan taatusti pärjäät yksin paremmin kuin tuommoisen miehen kanssa.
Tämä. Ap on jo nyt masentunut ja toivoton, hänen koko itsetuntonsa on syöty ja poljettu pohjamutiin. Mieti, miten jaksat tuota sontaa loppuelämän? Mieti siis ihan oikeasti. Istu alas ja oikein mielikuvittele seuraavat 30 vuotta. Mieti, jaksatko, viitsitkö. Meillä on vain tämä yksi elämä.
Lähde menemään. Itse olet hommat alunperin kussu ja mies on vittuuntunut epäluottamuksesta ja myös on ruvennut ajan saatossa toimimaan sen mukaan. Se on ihan sama, että onko rehellinen, jos toinen joka tapauksessa on mustasukkainen. Hänen silmissään olet syyllinen joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen lisäyksenä, että miehellä menee tällä hetkellä työmatkoihin rahaa niin paljon, että samalla summalla saisi itselleen asunnon läheltä työpaikkaa. Ehkä jopa halvemmallakin. Että taloudellisesti tässä asuminen ei hänelle kannata ja raha ei siis lie syynä siihen että tänne tulee. Ap
Tarjoatko miehellesi kodissanne siis täyden palvelun, josta ei hän halua luopua ?
Itse erosin pitkästä suhteesta 10 vuotta sitten. Kestin huonoa suhdetta pitkään osaksi yksinäisyyden pelosta. Olin muuttanut miehen takia paikkakunnalle ja koko tuttavapiirini oli miehen kautta tullutta.
Kun viimein erosin, tuntui helpoimmalta aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Muutin kaupunkiin josta en tuntenut ketään, mutta sain työn ja asunnon. Alkuun oli hyvä että oli paljon uutta mietittävää elämässä. Oman elämän rakentaminen oli mielekästä ja kerrankin oli tunne, että tekee jotain itsensä eteen, ei vain taistele ja rämmi selvitäkseen miehen valheiden verkossa.
Välillä on ollut yksinäisiä hetkiä ja kausia, mutta pikkuhiljaa olen rakentanut oman elämän tänne. On tullut ystäviä työn ja harrastusten kautta. Paras lapsuudenystäväni muutti samaan kaupunkiin pari vuotta sitten ja lähennyimme uudelleen. Uusi, hyvä mieskin on löytynyt.
Ap:lla on se sukutalo, joka vaikuttaa tilanteeseen, mutta haluan lohduttaa että ei yksinäisyys välttämättä ole niin paha. On parempi olla yksin kuin rikkovan ihmisen seurassa. Voit löytää parempaa seuraa joko muista ihmisistä tai itsestäsi.
Kovasti tsemppiä sinulle! Minua aina riipaisee lukea kun joku on samassa tilanteessa josta itse on kärsinyt vuosia ja selvinnyt. Se askel parempaan ei todellakaan ole niin iso ja hankala kuin siinä ahdistavassa tilanteessa kuvittelee. Asiat lähtevät kyllä rullaamaan kun alat tehdä pikkuhiljaa tekoja oman itsesi hyväksi.
Kun viimein pääset omillesi, mietit vain mikset lähtenyt aiemmin. Muista ettet tarvi miehen lupaa, sillä sitä ei tule. Jos jäät lupaa kyselemään, huomaat kuinka sairas ja huono mies on. Saattaa vainota sinua loppuelämäsi. Suomessa tapetaan 20 naista vuosittain kun nainen haluaa erota.
Voit heti katsella vuokra-asunnon. Pieni riittää ja kalusteet ym voit hankkia myöhemmin. Tärkeimmät paperit, lääkkeet ja laturit mahtuu yhteen reppuun. Täytä erohakemus heti. Päätä ja lukitse päätös.
Sinulla on yksi ainoa elämä eikä sitä saa tuhlata. Yksinolo voi tuntua yllättävältä, mutta tallenna joku tukipuhelinten numerot tai etsi tukiryhmä netistä. Meitä on monta.
Miehille on eroryhmä Miessakit. Mutta miehestäsi sinun ei tarvi enää huolehtia. Varmasti esittää surkimusta, mutta se ei ole enää sinun huolesi.
Sinun täytyy etsiä uusi elättäjä itsellesi valmiiksi.
Tää on keksitty juttu. Sukutilalla oot ollu muutaman vuoden...... Kuka siinä oli sitä ennen?
PS. "tila" myyntiin vaan. Tavarat tai tila on materiaalia. Pääset kaikesta turhasta eroon kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko susta sitten viettämään koko loppuelämäsi tuollaisen miehen kanssa? Tuohon verrattuna se ero mielestäni kuulostaa huomattavasti helpommalta vaihtoehdolta. Erosta selviät vuodessa ja aivan taatusti pärjäät yksin paremmin kuin tuommoisen miehen kanssa.
Tämä. Ap on jo nyt masentunut ja toivoton, hänen koko itsetuntonsa on syöty ja poljettu pohjamutiin. Mieti, miten jaksat tuota sontaa loppuelämän? Mieti siis ihan oikeasti. Istu alas ja oikein mielikuvittele seuraavat 30 vuotta. Mieti, jaksatko, viitsitkö. Meillä on vain tämä yksi elämä.
Tätä juuri olen miettinyt. Yli 30 vuotta olen tätä katsonut. Ja että vielä saman verran edessä? Ja nyt lapsetkin omillaan, aiemminhan vuodet vieri siinä lapsiperheen elämässä. Enää ei.
Itseluottamus on mennyttä, monesti huomaan ajattelevani etten nyt tämän parempaa saanut, ei voi mitään. Välillä kuitenkin kiukku ja ylpeys nousee pintaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lähde menemään. Itse olet hommat alunperin kussu ja mies on vittuuntunut epäluottamuksesta ja myös on ruvennut ajan saatossa toimimaan sen mukaan. Se on ihan sama, että onko rehellinen, jos toinen joka tapauksessa on mustasukkainen. Hänen silmissään olet syyllinen joka tapauksessa.
Ei pidä paikkaansa. Meillä on mennyt välillä pitkiäkin aikoja hyvin ja olen luullut että vihdoin mies on muuttunut, kunnes on jäänyt kiinni taas jostain.
Sinusta ehkä työkaverilta tulleet härskit, s uihinottoihin liittyvät viestit ja niiden salailu omalta puolisolta on täysin ok ja normaalia, mutta en usko että monen muun mielestä. Ap
Tuo yksinäisyys ja masennus on kyllä sellainen juttu, että hankkiutuisin pitempään yksilöterapiaan. Mutta ensin kannattaisi jollekin läheiselle kertoa todellinen tilanteenne kuten jo kirjoitin. Onko se sisko, äiti, isä, ystävä, se on tässä tilanteessa mielestäni se tärkein juttu, koska ihminen, joka tuntee teidät ja sinut, osaa olla parhaiten tukena ja miettimässä mikä olisi sinulle hyvä ratkaisu. Se että olet salannut vaikeutenne, johtuu todennäköisesti häpeästä, jota kannat miehesi puolesta, siitä sinun pitäisi pyristellä irti niin olosi kohenee. Se tarkoittaa, että sinä lopetat valehtelun myös ja teeskentelyn, että kaikki olisi hyvin.
Vaikka olette olleet jo monissa terapioissa, niin niissä on se se huono puoli, että jos mies ei puhu totta, niin terapiakaan ei siihen pysty auttamaan. Voi olla, että valehtelu on hänen elämäntapansa ja kun hän on aina siitä selvinnyt puhumalla muutoksesta ja rakkaudesta, niin hänellä ei oikein ole mitään syytäkään muuttaa käytöstään. Hän on kutonut sinut mukaan valehteluun ja pelkästään se, että joutuu teeskentelemään, että kaikki on hyvin, masentaa kyllä kenet tahansa.
Koska suinulla ei ole hyviä tukiverkostoja - valehtelusi elämästäsi on ehkä siinäkin osasyynä, ettei ole läheisiä ystäviä - niin siinäkin mielessä kannattaa aloittaa kertomalla totuus. Meillä menee todella huonosti ja syynä on mieheni valehtelu eri asioista. Kenelle nämä asiat olisi helpointa kertoa? Kerro hänelle. Ja sitten muillekin, esim. vanhemmillesi, jos teillä on läheiset välit. Luulen, että valehtelun lopettaminen vie ison taakan harteiltasi, näet muiden reaktiot ja jumi laukeaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse erosin pitkästä suhteesta 10 vuotta sitten. Kestin huonoa suhdetta pitkään osaksi yksinäisyyden pelosta. Olin muuttanut miehen takia paikkakunnalle ja koko tuttavapiirini oli miehen kautta tullutta.
Kun viimein erosin, tuntui helpoimmalta aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Muutin kaupunkiin josta en tuntenut ketään, mutta sain työn ja asunnon. Alkuun oli hyvä että oli paljon uutta mietittävää elämässä. Oman elämän rakentaminen oli mielekästä ja kerrankin oli tunne, että tekee jotain itsensä eteen, ei vain taistele ja rämmi selvitäkseen miehen valheiden verkossa.
Välillä on ollut yksinäisiä hetkiä ja kausia, mutta pikkuhiljaa olen rakentanut oman elämän tänne. On tullut ystäviä työn ja harrastusten kautta. Paras lapsuudenystäväni muutti samaan kaupunkiin pari vuotta sitten ja lähennyimme uudelleen. Uusi, hyvä mieskin on löytynyt.
Ap:lla on se sukutalo, joka vaikuttaa tilanteeseen, mutta hal
Kiitos tästä. Tuli lämmin tunne kirjoituksestasi. Ap
Vierailija kirjoitti:
On parempi olla yksin kuin rikkovan ihmisen seurassa. Voit löytää parempaa seuraa joko muista ihmisistä tai itsestäsi.
Tämä.
Itsekseen eläminen on sitä paitsi mukavaa. Itse oon nyt ollut jo neljä vuotta yksin sen jälkeen, kun mies jätti yllättäen toisen naisen takia. Yhdessä olimme yli 20 vuotta. Olen huomannut, että yksineläminen on niin mukavaa, etten oikeasti edes halua enää ikinä parisuhdetta. Oma tupa ja oma lupa. Menen ja tulen miten lystään, lapset jo aikuisuuden kynnyksellä, nukun x-asennossa keskellä parisänkyä just silloin kun haluan ja niin pitkään kuin haluan. Käperryn sohvalla ja katson Netflixistä just sitä mitä haluan ja milloin haluan. Sisustan kotia just miten haluan ja milloin haluan. Käyn harrastuksissa just milloin haluan ja mitä haluan. Voin mennä ja tulla, kukaan ei hengitä niskaan, kenellekään en ole tilivelvollinen, kotona on rauha, kaikki on helppoa, ihanaa ja siistiä. Ei kädenvääntöä, ei kompromisseja, ei haukkumisia, ei huolehtimista. Ei tarvitse siivota jälkiä, ottaa miestä huomioon. Tämä vapaus. Tämä rauha. Rauha pettämisepäilyistä. Ihanaa. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kun viimein pääset omillesi, mietit vain mikset lähtenyt aiemmin. Muista ettet tarvi miehen lupaa, sillä sitä ei tule. Jos jäät lupaa kyselemään, huomaat kuinka sairas ja huono mies on. Saattaa vainota sinua loppuelämäsi. Suomessa tapetaan 20 naista vuosittain kun nainen haluaa erota.
Voit heti katsella vuokra-asunnon. Pieni riittää ja kalusteet ym voit hankkia myöhemmin. Tärkeimmät paperit, lääkkeet ja laturit mahtuu yhteen reppuun. Täytä erohakemus heti. Päätä ja lukitse päätös.
Sinulla on yksi ainoa elämä eikä sitä saa tuhlata. Yksinolo voi tuntua yllättävältä, mutta tallenna joku tukipuhelinten numerot tai etsi tukiryhmä netistä. Meitä on monta.
Miehille on eroryhmä Miessakit. Mutta miehestäsi sinun ei tarvi enää huolehtia. Varmasti esittää surkimusta, mutta se ei ole enää sinun huolesi.
Mutta kun ap asuu sukutalossaan, eikä halua muuttaa. Eiköhän tässä tapauksessa mies ole se lähtijä reppu selässään, sinne työpaikkakunnalle vuokrayksiöön.
Vierailija kirjoitti:
Tää on keksitty juttu. Sukutilalla oot ollu muutaman vuoden...... Kuka siinä oli sitä ennen?
PS. "tila" myyntiin vaan. Tavarat tai tila on materiaalia. Pääset kaikesta turhasta eroon kerralla.
Kuulepa. Ostin tilan isältäni. Hän aikanaan lunasti tilan äitinsä perikunnalta. Jne. Outoa, ettet tiedä mitä sukutila tarkoittaa. Ap
Voi kuule, kyllä niitä riittää.