Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin erota pitkästä suhteesta, mutta minusta ei vaan taida olla siihen
30.11.2025 |
Erolle on syynä miehen pitkään kestänyt valehtelu, mm. naisilta saamistaan viesteistä tai muistakin asioista, sekä se että riidoissa mies kohtelee minua kuin alinta pohjasakkaa. Halveksunnan näkee ja kuulee, esimerkiksi kun syyttää minua epäluottamuksesta, ja kun muistutan että hän itse on minulle valehdellut, niin pyöräyttää silmiään että "jaaha ja taas tämä alkaa".
Olen vuosien varrella kuullut häneltä mm. että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva nainen olisi parempi vaimo kuin minä, tai että elämä kanssani on pelkkää paskaa. Vaikka hän ei enää noin rumasti sanokaan, nuo säilyy mielessä ja jokainen halveksiva katse ja "mee hoitoon" -kommentti tuntuu heti, kuin nuo pahimmat.
Olen aiemmin ollut mustasukkainen kyllä, mutta on siihen ollut syytäkin kun joka ikisellä työpaikalla on sekoilut naisten kanssa niin, että naiset ovat siinä ajatuksessa, että heillä on "jotain". Aina on näistä valehdellut, kunnes asiat on jollain lailla tulleet ilmi.
Joka tapauksessa. Olen äärettömän väsynyt tähän ja tiedän, että ero olisi oikea teko tässä kohtaa. Ei tuo mies tuosta miksikään muutu, en minä hänelle ole tärkeä, vaikka hyvinä aikoina tekeekin paljon hyvää, auttaa ja tukee. Se kaikki katoaa hetkessä, jos hänelle mitenkään antaa "kriittistä palautetta", kuten hän ongelmista puhumista nimittää.
Tiedän pärjääväni yksin, tai niin olen kauan ajatellut, mutta mitä lähemmäs ero tulee, sitä enemmän pelottaa miten pärjään. Taloudellisesti ei pelota, muuten kyllä.
Ja sitten pelkään myös itse eroa. Miten ikinä siitä henkisesti selviän. Lapsille kertomisesta jne, tai suvulle, kellään ei ole aavistustakaan tästä. Kulissit on hyvin olleet pystyssä. Onko ketään samassa tilanteessa, tai päässyt tästä jo eteenpäin? Pelkään, että mietin eroa vielä viiden vuoden päästäkin.
Kommentit (72)
Kommentoin tuota vanhaan asuntoon jäämistä. Sen mitä tuttavien eroja pitkistä liitoista olen seurannut (näitä on tosin vain muutama), niin vanhaan asuntoon jääminen ei ole ollut mielestäni toimiva ratkaisu. Paremmin ovat selvinneet ne, jotka ovat muuttaneet uuteen asuntoon. Se ex tulee herkästi entiseen kotiin pyörimään myös, muistot ovat siellä jne. Joten sinuna harkitsisin vielä kannattaako entiseen asuntoon jäädä. Ellei sitten talossa ole enemmän omia muistoja kuin aviomiehen muistoja (oman suvun talo tms.)
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta vanhemmista eronneista ystävistä osa on tuntenut olonsa yksinäiseksi eivätkä ole löytäneet uutta kumppania, eronneena, kun ystävillä on puolisot, voi välillä tuntua yksinäiseltä. Mieti verkostoja jo valmiiksi ja koeta etukäteen jo tiivistää suhteita ystäviisi. Jos tuttavapiiristä joku muukin on eronnut, voitte käydä asioita yhdessä läpi. Erään ystäväni tilanne parani huomattavasti, kun ystävän mies tahtoi eron, yksinäiset illat vaihtuivat iltakävelyihin, kuntosaliin ym. ystävän kanssa. Toki tässä on eroja eli kaikki eivät ole niin seurallisia ja viihtyvät yksin. Mutta on hyvä miettiä tukiverkostot etukäteen. Pitkätkin ystävyydet voivat katketa pariskunnan eroon, valitettavasti.
Ette ilmeisesti ole puhuneet miehesi kanssa erosta vielä? Se kannattaisi tehdä, hänen reaktionsa asiaan on myös olennainen. Jo ihan käytännönkin kannalta, jos hän vaikka haluaakin jäädä taloon jne. On myös sovittava mitä ihmisille sanotaan erosta. Itse kyllä kertoisin, jos mies olisi ollut uskoton. Mitä sitä salailemaaan, eihän se sinun häpeäsi ole, vaan miehen. Eivät ihmiset eivätkä lapsetkaan siitä järkyty, sellaista sattuu yhtenään, että ihmiset eroavat uskottomuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Ollaan käyty suhteen aikana moneen otteeseen terapioissa. Ei ole muuttanut asioita, kuin hetkeksi. Viimeisin terapiajakso oli pari vuotta sitte
Kun toisen sanat ja teot ovat ristiriidassa, kannattaa uskoa tekoja. Jos mies rakastaisi sinua, hän ei tekisi tekoja jotka satuttavat sinua. Valitettavasti on täysin selvää ettei hän rakasta sinua. Toisaalta se taas on hyvä, koska sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä jättämisestä.
Kerroit, että hän asuu sinun asunnossasi. Hän vaikuttaa suoraan sanottuna käyttävän sinua hyväkseen ja rakkauspuheella koittaa varmistaa että hyväksikäyttö voi jatkua. Elämällä on oikeasti tarjottavana niin paljon parempaakin kuin tuo.
Repäise vaan itses irti. Ei tuo ole mikään parisuhde.
AP, vaatiiko mies sinua suhtautumaan joustavasti hänen valehteluunsa ja uskottomuuteensa?
Avioero johtaa AINA onnellisuuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioero johtaa AINA onnellisuuteen!
Apn tilanteessa ero on hyvinvointiteko.
Mutta kaikissa tilanteissa ero ei johda onnellisuuteen pidemmällä juoksulla.
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin tuota vanhaan asuntoon jäämistä. Sen mitä tuttavien eroja pitkistä liitoista olen seurannut (näitä on tosin vain muutama), niin vanhaan asuntoon jääminen ei ole ollut mielestäni toimiva ratkaisu. Paremmin ovat selvinneet ne, jotka ovat muuttaneet uuteen asuntoon. Se ex tulee herkästi entiseen kotiin pyörimään myös, muistot ovat siellä jne. Joten sinuna harkitsisin vielä kannattaako entiseen asuntoon jäädä. Ellei sitten talossa ole enemmän omia muistoja kuin aviomiehen muistoja (oman suvun talo tms.)
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta vanhemmista eronneista ystävistä osa on tuntenut olonsa yksinäiseksi eivätkä ole löytäneet uutta kumppania, eronneena, kun ystävillä on puolisot, voi välillä tuntua yksinäiseltä. Mieti verkostoja jo valmiiksi ja koeta etukäteen jo tiivistää suhteita ystäviisi. Jos tuttavapiiristä joku muukin on eronnut, voitte käydä asioita yhdessä läpi. Erään ystäväni tilanne parani huomattavasti, k
Tämä nimenomaan on sukutilani, jonne muutimme joitain vuosia sitten miehen työn vuoksi. Ja koska tämä on minulle tärkeä paikka, jään tähän. Niin paljon helpommalta kuin nyt tuntuukin vain ajatus lähteä ja muuttaa muualle, tiedän että katuisin sitä, jos tämä laitettaisiin myyntiin.
Miehen kanssa ollaan kyllä puhuttu tilanteesta ja että alan olla eron kannalla. Hän haluaa jatkaa. Kuulemma rakastaa ja haluaa olla vain minun kanssani. Sanoo, että aikoo muuttua. Tänään viimeksi.
Yksi syy tähän eroamisen vaikeuteen on varmasti se, että olen tosi yksinäinen. Parhaat ystäväni muuttivat miesten perässä pois jo silloin, kun asuimme vielä entisellä paikkakunnalla, yksinäisyys alkoi siellä. Ei ystävyys katkennut ole, mutta heillä uusi onnellinen suhde uusperheineen, eikä juurikaan aikaa pitää yhteyksiä. Täällä sitten vielä pahempana, kun en tunne täältä juurikaan muita, kuin naapuruston vanhuksia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä niitä härskejä naisia sitten oikein riittää?
Vierailija kirjoitti:
AP, vaatiiko mies sinua suhtautumaan joustavasti hänen valehteluunsa ja uskottomuuteensa?
Kuulemma minun pitäisi vaan olla vähemmän mustasukkainen. Ja ymmärtää että se nyt vain oli typerästi tehty, sanottu, salattu. Ja ettei hän enää tee niin ja minun täytyy se vaan uskoa. Ja uskoa ettei hän tiedä, miksi ne naiset ovat kuvitelleet, että heillä on "jotain". Ja näin on siis sanonut kymmeniä vuosia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero johtaa AINA onnellisuuteen!
Apn tilanteessa ero on hyvinvointiteko.
Mutta kaikissa tilanteissa ero ei johda onnellisuuteen pidemmällä juoksulla.
Olen eri, mutta tästä olen samaa mieltä. Kun raskas tilanne laukeaa, se tuottaa hyvää oloa jonkin aikaa, mutta jos jää yksin, ei ole ystäviä ja tekemistä, voi erosta seurata myös ongelmia. Mutta tämä on hyvin yksilöllistä miten erosta seuraavan yksinäisyyden kokee. Myös uusista suhteista ja deittalusta voi tulla pettymyksiä.
Toisaalta sitten tiedän kaksi tapausta, kun nainen löysi ihan läheltä uudet puolisot, jotka ovat kuin match made in heaven. Elämä muuttui todella rajusti parempaan suuntaan, kun uusi puoliso jakaa samat harrastukset ja elämä on leppoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä niitä härskejä naisia sitten oikein riittää?
Samaa minä olen miettinyt. Ei minulla ole sellaisia miestyökavereita ollut, eikä sellaisiakaan jotka aivan pystymetsästä kuvittelisivat, että minulla ja heillä on jotain säpinää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Turhaa ajan hukkaa terapia, kun miehen käytös on mitä on. Eropaperit vireille. Asunnon vuokraaminen ja muuttoauton tilaus on helppoa. Ota netistä esille muuttajan lista.
Miehelle ei tarvitse selittää yhtään mitään. Otat kamat ja lähdet. Eroa et peru. Ukko ei muutu. Lypsät siltä hirviöukolta kaikki mahdolliset rahat. Pysy lujana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Ollaan käyty suhteen aikana moneen otteeseen terapioissa. Ei ole muuttanut asioita, kuin hetkeksi. Viimeisin terapiajakso oli pari vuotta sitte
Mies sanoo rakastavansa, siksikö että heittäisit hänet erossa ulos ?
Vierailija kirjoitti:
Mä venytin eroa niin pitkään, että mielenterveys meni. Ilmeisesti pysyvästi, vaikka kyllä jotain edistystä tapahtuu, mutta älyttömän hitaasti.
Mies tietysti ryntäsi heti jonkun rakastajansa luokse.
Tottakai ero pelottaa, eihän kukaan ole mennyt naimisiin erotakseen. Uusi elämä pelottaa, miten mies reagoi, jne.
Tarkoitatko masennusta? Itse olen jo masentunut, se on selvä. On hetkiä, etten näe koko elämässä enää mitään järkeä. Onneksi ne ovat ohimeneviä hetkiä, ja pääsen niistä ylös.
Tsemppiä sinulle paranemiseen! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Turhaa ajan hukkaa terapia, kun miehen käytös on mitä on. Eropaperit vireille. Asunnon vuokraaminen ja muuttoauton tilaus on helppoa. Ota net
Jos kämppä oma, asunto myyntiin. Ja ukko ulos. Uusi asunto itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Ollaan käyty suhteen aikana moneen otteeseen terapioissa. Ei ole muuttanut asioita, kuin he
Mies sanoo rakastavansa, siksikö että heittäisit hänet erossa ulos ?
Jaa, en tiedä. Käytöksensähän ei siltä vaikuta lainkaan, että rakastaisi. Olen pitkään ajatellut ettei hän tiedä mitä rakkaus tarkoittaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioero johtaa AINA onnellisuuteen!
Apn tilanteessa ero on hyvinvointiteko.
Mutta kaikissa tilanteissa ero ei johda onnellisuuteen pidemmällä juoksulla.
Olen eri, mutta tästä olen samaa mieltä. Kun raskas tilanne laukeaa, se tuottaa hyvää oloa jonkin aikaa, mutta jos jää yksin, ei ole ystäviä ja tekemistä, voi erosta seurata myös ongelmia. Mutta tämä on hyvin yksilöllistä miten erosta seuraavan yksinäisyyden kokee. Myös uusista suhteista ja deittalusta voi tulla pettymyksiä.
Toisaalta sitten tiedän kaksi tapausta, kun nainen löysi ihan läheltä uudet puolisot, jotka ovat kuin match made in heaven. Elämä muuttui todella rajusti parempaan suuntaan, kun uusi puoliso jakaa samat harrastukset ja elämä on leppoisaa.
Aina on mahdollista ettei löydy enää ketään. Ei ainakaan kunnollista, edes senkään vähän vertaa kunnollista kuin nykyinen mies.
Näin itselleni kävi. Tai voi kai se vieläkin löytyä, enhän ole vielä kuollut. Mutta kannattaa sekin ajatus sisäistää, ettei ketään välttämättä koskaan löydy. Kyllä yksinoloon tottuu kun pakko on.
Mutta ei tämäkään kivaa ole, kun itsellänikään ei mitään läheisiä ystäviä ole ja vanhemmatkin kuoli pari vuotta sitten.
Mutta sulla on kuitenkin lapset, mulla ei ole niitäkään. Saat ehkä lapsenlapsiakin. Etköhän pärjää.
Onhan niitä yksinäisiä mummoja vaikka kuinka paljon ja jotenkin nekin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma minun pitäisi vaan olla vähemmän mustasukkainen. Ja ymmärtää että se nyt vain oli typerästi tehty, sanottu, salattu. Ja ettei hän enää tee niin ja minun täytyy se vaan uskoa. Ja uskoa ettei hän tiedä, miksi ne naiset ovat kuvitelleet, että heillä on "jotain". Ja näin on siis sanonut kymmeniä vuosia. Ap
Ai luoja. Älä usko miestäsi. Ethän ole sentään sinisilmäinen hölmö. Miehes näyttäisi olevan niitä pettäjiä, jotka haluavat pitää tutun ja turvallisen elämänsä ja vaimon, mutta samalla heillä on mielestään oikeus flirtata ympäriinsä, antaa ymmärtää ja lirkutella eri naisille, vuosikymmenestä toiseen. Ja ihan taatusti on fyysisesti ja henkisesti jo pettänyt. Pitää sua kynnysmattonaan, johon saa pyyhkiä jalat mennessä, tullessa ja vielä kerran mennessä. Hän luulee, että voi lirkutella selkäsi takana, voi pitää jännittäviä flirttausjuttuja ja sinä katsot kaiken sivusta. Sitten vinkuu, että muka muuttuu. Voin sanoa, että ei todellakaan muutu.
Ja keskusteluyhteydestämme, periaatteessa pystymme puhumaan asioista paljonkin, mutta mies sanoo kaikesta pitkälti vain, että oli typerästi tehty kun valehteli, eikä tee koskaan enää niin.
Tai sanoo ettei hänellä ole mitään meneillään kenenkään muun kanssa, vaikka sitten selviää yhtä sun toista. Hän on kuulemma aina täysin viaton kaikkeen. Paitsi siihen että on poistanut naistyökaverinsa lähettämiä härskejä juttuja, vitsejä ja firman saunaillassa otettuja videoita, joissa on naistyökaveri. Ne on myöntänyt, mutta niistä ei osaa sanoa miksi on ne poistanut. Muuta kuin että pelkäsi riitaa.
Kun tätä samaa selittelyä kuuntelee kymmeniä vuosia, ei keskustelua kauheasti enää jaksa yrittääkään. Ap