Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin erota pitkästä suhteesta, mutta minusta ei vaan taida olla siihen
30.11.2025 |
Erolle on syynä miehen pitkään kestänyt valehtelu, mm. naisilta saamistaan viesteistä tai muistakin asioista, sekä se että riidoissa mies kohtelee minua kuin alinta pohjasakkaa. Halveksunnan näkee ja kuulee, esimerkiksi kun syyttää minua epäluottamuksesta, ja kun muistutan että hän itse on minulle valehdellut, niin pyöräyttää silmiään että "jaaha ja taas tämä alkaa".
Olen vuosien varrella kuullut häneltä mm. että kuka tahansa kadulla vastaan tuleva nainen olisi parempi vaimo kuin minä, tai että elämä kanssani on pelkkää paskaa. Vaikka hän ei enää noin rumasti sanokaan, nuo säilyy mielessä ja jokainen halveksiva katse ja "mee hoitoon" -kommentti tuntuu heti, kuin nuo pahimmat.
Olen aiemmin ollut mustasukkainen kyllä, mutta on siihen ollut syytäkin kun joka ikisellä työpaikalla on sekoilut naisten kanssa niin, että naiset ovat siinä ajatuksessa, että heillä on "jotain". Aina on näistä valehdellut, kunnes asiat on jollain lailla tulleet ilmi.
Joka tapauksessa. Olen äärettömän väsynyt tähän ja tiedän, että ero olisi oikea teko tässä kohtaa. Ei tuo mies tuosta miksikään muutu, en minä hänelle ole tärkeä, vaikka hyvinä aikoina tekeekin paljon hyvää, auttaa ja tukee. Se kaikki katoaa hetkessä, jos hänelle mitenkään antaa "kriittistä palautetta", kuten hän ongelmista puhumista nimittää.
Tiedän pärjääväni yksin, tai niin olen kauan ajatellut, mutta mitä lähemmäs ero tulee, sitä enemmän pelottaa miten pärjään. Taloudellisesti ei pelota, muuten kyllä.
Ja sitten pelkään myös itse eroa. Miten ikinä siitä henkisesti selviän. Lapsille kertomisesta jne, tai suvulle, kellään ei ole aavistustakaan tästä. Kulissit on hyvin olleet pystyssä. Onko ketään samassa tilanteessa, tai päässyt tästä jo eteenpäin? Pelkään, että mietin eroa vielä viiden vuoden päästäkin.
Kommentit (61)
Ei kannata erota, jos lapsilla on turvallinen koti ja mies on edes ihan ok isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaista henkistä väkivaltaa pidä kuunnella. Ala valmistella eroa, hanki tukihenkilö, jolle voit avata tarinasi. Ikääsi emme tiedä, vaan järjestä itsellesi levollinen loppuelämä.
Mulla olis sama tilanne, eri syyt kylläkin. Tiedän, että pitäisi lähteä. Ja tiedän, että se kirpaisee, mutta vain kerran. Jotenkin on ihan lukossa, ei muka pysty.
Sun tilanne ap, kuulostaa todella surulliselta.
Eroa. Valehtelevan ja tuolla tavoin käyttäytyvän kanssa ei pidä olla,
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota, jos lapsilla on turvallinen koti ja mies on edes ihan ok isä. T: kolmannen polven pettäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kirpaisee tosiaan vain kerran. Tiedän kokemuksesta että tuollaisessa suhteessa jollain tasolla tottuu halveksuntaan ja se ajatus että elämä voisi olla hyvää, alkaa tuntua kaukaiselta ja ettei jotenkin ansaitse sitä. On alkanut nähdä itsensä samoin kuin sinut on nähty vuosia.
Mieli kehittää monenlaisia esteitä koska tottumuksen voima on niin suuri. Itse esim pysyin huonossa suhteessa monta vuotta koska kehitin sellaisen ajatuksen että oman asunnon löytäminen olisi tosi vaikeaa.
Lopulta sitten onneksi tuli se hetki joka täytti mittani, ja otin ekan askeleen menemällä asunnonvälitykseen. Seuraavalla viikolla minulla oli asunto. Asia joka oli mielessäni muuttunut hirveän suureksi ja hankalaksi esteeksi, olikin pikkujuttu hoitaa.
Siitä tervehtyminen alkaa. Välillä voi olla vaikeaa, mutta koko ajan silmät avautuvat enemmän ja ihmettelee vaan miksi ei eronnut jo vuosia aiemmin vaan hukkasi elämäänsä.
Oletko kertonut miehelle eroaikeista, että vanhat sanomiset ja jatkuvat teot vaivaavat?
Olisiko terapia mahdollinen? Avioliittokurssit ja -leirit?
Rakastatko miestä vielä? Haluatko säilyttää lapsilla ydinperheen? Anteeksianto ja uusi yritys?
Onko meneillään myös muita kriisejä, esim. ikään liittyvät - niitä ei voi aina ratkaista vain avioerolla.
Jeesuksen avulla muutos on aina mahdollinen, Hän voi muuttaa miehesikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata erota, jos lapsilla on turvallinen koti ja mies on edes ihan ok isä.
Lapset asuu siis jo omissa kodeissaan. Ap
Hirveältä ukolta kuulostaa! Ota ero. T. M55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla olis sama tilanne, eri syyt kylläkin. Tiedän, että pitäisi lähteä. Ja tiedän, että se kirpaisee, mutta vain kerran. Jotenkin on ihan lukossa, ei muka pysty.
Sun tilanne ap, kuulostaa todella surulliselta.
Helpottavaa kuulla että joku muu on yhtä saamaton. Sama minulla on, kuin se ero olisi joku vuori, jonka yli en vaan pääse. Vaikka tiedän minäkin että sen jälkeen jossain vaiheessa tulisi myös hyvä olo. Onko sinullakin pitkä suhde kyseessä? Ap
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Ja sen, että suhteessa on ollut toistuvasti uskottomuutta, voi kertoa eron syyksi. Lapset ovat jo aikuisia ja kestävät totuuden.
Vierailija kirjoitti:
Se kirpaisee tosiaan vain kerran. Tiedän kokemuksesta että tuollaisessa suhteessa jollain tasolla tottuu halveksuntaan ja se ajatus että elämä voisi olla hyvää, alkaa tuntua kaukaiselta ja ettei jotenkin ansaitse sitä. On alkanut nähdä itsensä samoin kuin sinut on nähty vuosia.
Mieli kehittää monenlaisia esteitä koska tottumuksen voima on niin suuri. Itse esim pysyin huonossa suhteessa monta vuotta koska kehitin sellaisen ajatuksen että oman asunnon löytäminen olisi tosi vaikeaa.
Lopulta sitten onneksi tuli se hetki joka täytti mittani, ja otin ekan askeleen menemällä asunnonvälitykseen. Seuraavalla viikolla minulla oli asunto. Asia joka oli mielessäni muuttunut hirveän suureksi ja hankalaksi esteeksi, olikin pikkujuttu hoitaa.
Siitä tervehtyminen alkaa. Välillä voi olla vaikeaa, mutta koko ajan silmät avautuvat enemmän ja ihmettelee vaan miksi ei eronnut jo vuosia aiemmin vaan hukkasi elämäänsä.
Asia on juuri noin, kun sanoit. Tuntuu etten tämän kummempaa ansaitse. Vaikka tiedän etten ole tilanteeseen enkä ongelmiimme syyllinen.
Tuntui hienolta lukeakin että menit vain katsomaan asuntoja. Minulla tässä ehkä yksi vaikeus on se että jäisin nykyiseen kotiimme. Eli minun pitäisi käskeä mies muuttamaan pois. Ja vaikka olen iloinen siitä että voin tähän jäädä, tuo on todella suuri kynnys. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Ja sen, että suhteessa on ollut toistuvasti uskottomuutta, voi kertoa eron syyksi. Lapset ovat jo aikuisia ja kestävät totuuden.
Todellakin. Vain todella pahansuopaiset narsistit haluavat piilottaa oman uskottomuutensa myös lapsiltaan.
Mä venytin eroa niin pitkään, että mielenterveys meni. Ilmeisesti pysyvästi, vaikka kyllä jotain edistystä tapahtuu, mutta älyttömän hitaasti.
Mies tietysti ryntäsi heti jonkun rakastajansa luokse.
Tottakai ero pelottaa, eihän kukaan ole mennyt naimisiin erotakseen. Uusi elämä pelottaa, miten mies reagoi, jne.
Ei sinulla ole muita kuin huonoja vaihtoehtoja, jos noin on, mutta sitten on valittava se vähiten huono. Kiusaat vain itseäsi jäämällä suhteeseen, jos äijä on noin perseestä, joten kasvata itsellesi sen verran selkärankaa että jätät hänet.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut miehelle eroaikeista, että vanhat sanomiset ja jatkuvat teot vaivaavat?
Olisiko terapia mahdollinen? Avioliittokurssit ja -leirit?
Rakastatko miestä vielä? Haluatko säilyttää lapsilla ydinperheen? Anteeksianto ja uusi yritys?
Onko meneillään myös muita kriisejä, esim. ikään liittyvät - niitä ei voi aina ratkaista vain avioerolla.
Et usko tuohon itsekään. Tähän ei pidä satuolento jeesusta liittää.
Jeesuksen avulla muutos on aina mahdollinen, Hän voi muuttaa miehesikin.
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin aloittamaan sillä, että kerrot jollekin läheiselle ihmiselle tilanteenne. Ja ehdottomasti kannattaa mennä yhdessä terapiaan. On muodostunut kierre siitä, että epäilet ja otat esille vanhoja ajatuksia, tilanne on raskas teille molemmille.
Terapiassa voitte turvallisesti keskustella siitä onko teidän välillänne enää rakkautta vai onko kyse jostain muusta. Rakastatko miestäsi? Rakastaako hän sinua? Jos vielä on rakkautta, on mahdollista myös työstää vanhoja pettymyksiä pois. Jos taas jompikumpi ei rakasta, on parempi erota.
Erot ovat aina hyvin surullisia, harkitsematta kunnolla ei siihen kannatakaan ryhtyä. Voi olla, että miehesikin tahollaan pohtii eroa. Keskusteluyhteytenne ei taida olla kovin hyvä.
Ollaan käyty suhteen aikana moneen otteeseen terapioissa. Ei ole muuttanut asioita, kuin hetkeksi. Viimeisin terapiajakso oli pari vuotta sitten. Nyt mies valehteli naistyökaveriinsa liittyen jälleen ja salasi viestittelyjä. Siksi en enää jaksa terapiaan lähteä. Vanhat asiat olin siis jo saanut taka-alalle, kunnes taas selvisi tämä uusin asia. Siksi nyt pyörii päässä, mitä kaikkea olen vuosien aikana antanut anteeksi, ja onko se hyödyttänyt? Ei, vaan ongelma jatkuu.
Mies sanoo rakastavansa, ja ettei halua missään nimessä erota. Minäkin ajattelen rakastavani, mutta en tiedä. Olen kai vain riippuvainen. Tai me molemmat. Ap
Minä kävin tuon paskan läpi aikoinaan, hengissä selvitty on. Elän elämäni parasta aikaa nykyään. Lähde ja tee itsellesi hyvä työ.
Apuja, neuvoja, kokemuksia kellään? Ap