Näinhän siinä nyt sitten kävi eli kun ikää on tullut enemmän niin matkustelu ei enää kiinnosta
Kommentit (57)
En jaksa enää lentomatkailua. Tykkään matkustaa pyörällä, autolla, tai junalla. Ei kiinnosta mennä Eurooppaa pidemmälle enää.
150 työ reissun jälkeen ei kiinnosta istua sekuntiakaan lentokoneessa.
En ole ikinä ollut lentokoneessa, vaikka pian kuudettakymmenettä käyn. Ei nyt hirveästi kiinnostakaan, Amerikas kyllä olis kiva käydä.
Vierailija kirjoitti:
Ei pysty lähtemään vaikka kiinnostaisikin. Vaivaa eturauhasta ja vessa pitää olla saatavilla sillä sekunnilla kun sitä tarvitsee. En uskalla mennä lentokoneeseen kun vessoja voi olla osa rikki ja jonoja syntyy. Onneksi en ajatellut että sitku. Aloitin reissaamisen 45 vuotiaana, ehdin käydä Euroopan reissuja noin 10, Filippiinit 4 ja Thaimaa 1 reissu. Nyt on ikää 70v. Kyllähän sen tuntee, että lähtö lähenee, mutta vielä onnistuu junalla ja laivalla reissaaminen.
Onhan niitä kaikenlaisia matkaurinaaleja kehitetty. En tosin tiedä miten käteviä on käyttää lentokoneessa.
Mua ainakin kiinnostaa leppoisat matkat, kun ei ole ollut rahaa matkustaa. Turvalliset kohteet ja käytännöt. En taida päästä.
Miksi se tuntuu huolestuttavan? Miksi matkailun pitäisi kiinnostaa?
Kyllä ja ei. En halua matkustaa, mutta haluan olla muualla.
Sama täällä. Melkein kaikki käymisen arvoinen on tullut koluttua jo vähintään kertaalleen läpi. On pari paikkaa joissa vielä voisi käydä, mutta nekin näkisi varmaan Google Earthista joten miksi nähdä sitäkään vaivaa jollei sitten aika tule joskus pitkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa matkailuun on tullut sellainen muutos, että etelän rantalomien sijaan tulee nykyään valikoitua mieluummin kiinnostavia kaupunkikohteita.
M59
Syy siihen on että olet nykyään niin lihava, ettet kehtaa olla uikkareissa rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se tuntuu huolestuttavan? Miksi matkailun pitäisi kiinnostaa?
Siksi että sen kaltainen uteliaisuus kertoo jo jotain ihmisen aktiivisuudesta, uskalluksesta ja mielenkiinnosta tutustua omien pienten ympyröittensä ulkopuoliseen maailmaan. Siitä että seikkailu, elämykset ja immateraaliset ilot menevät materian edelle. Sekä siitä että on riittävästi resursseja toteuttaa näitä kiinnostuksen kohteita.
N69
Koronan aikana vierottauduin matkustelusta ja fine dining -ravintoloista. Ostettiin mökki ja minnekään muualle en kaipaa. Sitten muutettiin kerrostalosta omakotitaloon ja elämä pyörii näiden kahden työmaan ympärillä.
Olen seestynyt, en kaipaa enää Suomesta pois.
Matkustaisin, mutta kun tupakanpoltto on kilelletty joka paikassa. Röökimuija.
Vierailija kirjoitti:
Vähän samaa täällä.
Ikää ja rahaa on, lapset jo isoja eli voisin matkustella enemmän. Mutta. Koen rasittavaksi rampata maailmalla. Ne matkat! Vihaan lentokoneita.
Pidän eniten kaupunkimatkailusta mutta vaatii kyllä paljon energiaa ja suunnittelua käydä kaikki museot ja muut kohteet läpi.
Toisaalta joku rantaloma kiinnostaa vähiten koska matkan vaiva on sama ja palkkions jotain rannalla makuuta. Aivan järjetöntä.
Eniten tykkään vain mökkeillä. Kaikessa eauhassa.
Juu ei kiitos mitään lentokonereissuja, missä saa kököttää koneessa yli 10 tuntia. Mutta voisin mennä jollain entisellä tutkimusaluksella arktisen alueen risteilylle tai rahtilaivan kyydissä tehdä pidemmän reissun.
Onpa erikoista, että kukaan matkusteluintoilijoista ei ilmeisesti näe jatkuvaa reissaamistaan mitenkään ongelmallisena. Siis osoitus aktiivisuudesta ja mitä muuta ihmettä vielä?
Onko tämä joku ikäkysymys, että eläkeläiset viis veisaavat, onko touhussa ekologisesti mitään järkeä, vai ovatko yleisesti sitä mieltä, että pääasia on mun tunteet ja elämykset.
Nämä nyt vain mietteitä aiemmista vastauksista. Itse en ole koskaan ollut kova matkustelemaan, 1-2 matkaa vuodessa tyyliin. Nyt sekin on kutistunut, koska ei vain kiinnosta, vaikka rahaa olisi enemmän kuin nuorena.
Kyllä kiinnostais kovasti jos ois ylimääräistä rahaa
M41
Vierailija kirjoitti:
Pitkät lennot tehty mm. Australia, USA ym. En halua istua lentokoneessa enää yli kuutta tuntia. Intiaan, Thaimaahan tai Afrikkaan en lähde ikinä.
... enkä yhteekään muslimimaahan...
Vierailija kirjoitti:
Onpa erikoista, että kukaan matkusteluintoilijoista ei ilmeisesti näe jatkuvaa reissaamistaan mitenkään ongelmallisena. Siis osoitus aktiivisuudesta ja mitä muuta ihmettä vielä?
Onko tämä joku ikäkysymys, että eläkeläiset viis veisaavat, onko touhussa ekologisesti mitään järkeä, vai ovatko yleisesti sitä mieltä, että pääasia on mun tunteet ja elämykset.
Nämä nyt vain mietteitä aiemmista vastauksista. Itse en ole koskaan ollut kova matkustelemaan, 1-2 matkaa vuodessa tyyliin. Nyt sekin on kutistunut, koska ei vain kiinnosta, vaikka rahaa olisi enemmän kuin nuorena.
Elämä on valintoja täynnä. Joku tykkää panostaa ulkonäköönsä, toinen kotiinsa, kolmas autoon ja neljännen on saatava Birkinin laukku. Olisin kiinnostunut kuulemaan niistä omista ekologisista vaihtoehdoistasi ymmärtääkseni miksi tuomitset muitten valinnat noin selvästi.
Kiinnostaisi, muttei terveydentilan takia ole varaa eikä jaksamista. Onneksi ehti sentään vähän nähdä maailmaa ennen kuin jo nuorena sairastui. On edes jotain, mitä muistella nyt kotona kököttäessä.
Vierailija kirjoitti:
150 työ reissun jälkeen ei kiinnosta istua sekuntiakaan lentokoneessa.
Per vuosi?
Toivottavasti noin ei koskaan tule käymään. Lapsesta asti olen tottunut reissaamaan kesäisin ympäri Suomea, ja aikuisiällä on tullut reissattua omatoimisesti eri puolilla Eurooppaa. Viime vuosina matkailu on valitettavasti jäänyt vähemmälle taloustilanteen vuoksi, ja nyt kun on vakiovirka, säästän aktiivisesti paljon suurempia tavoitteita varten. Virkapaikka on noin viiden tunnin matkan päässä varsinaisesta kodista, joten kuukausittain tulee kyllä ajeltua samaa reittiä edestakaisin, mikä alkaa välillä puuduttaa, varsinkin näillä pimeillä keleillä suolamössön keskellä. Vaikea kuitenkin kuvitella, että kiinnostus matkailuun häviäisi kokonaan, ja on surullista, jos niin käy.