Lue keskustelun säännöt.
Burnoutin kokeneet, mitkä oli viimeiset varoitusmerkit ennen romahdusta?
30.11.2025 |
Töissä on ollut todella raskas syksy, kaksinkertainen vastuualue määrittelemättömäksi väliajaksi ja omassa tiimissä pari todella raskasta tilannetta yksityispuolella + krooninen resurssipula ja suorituspaineet. On ollut pakko jaksaa, tukea muita, keksiä ratkaisuja ja omaksua uutta ja nyt vaan paukut taitaa olla loppu. Sunnuntaiaamu ja voisin pillahtaa itkuun samantien.
Olen pitänyt kiinni liikunnasta, ulkoilusta ja suht järkevästi syömisestä -karkit on pahe- ja unikin on kohtuullista. Mutta mikään ei kiinnosta eikä innosta, päätä särkee aamusta iltaan, vituttaa kuin pientä oravaa. Mistä tietää milloin sinnittelyn ja jaksamisen raja tulee vastaan?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla samanlainen fiilis. Kuormitusta on pikkuhiljaa kerääntynyt 10 vuoden ajalla. Viime viikolla tapahtui yksityiselämässä juttu, joka saattaa nyt katkaista kamelin selän. Viikon olen itkenyt joka päivä. Töissä pysyn kasassa, mutta työn laadusta en osaa sanoa millaista se on. Asiat ei pysy mielessä ja koko ajan pitäisi uutta opetella. Jouluun asti yritän sinnitellä.
Kannattaisi jo ennen joulua hakeutua lääkäriin, koska ei loma palauta pitkällisestä uupumuksesta. Alkuvuodesta on taas sama kiire kuin ennenkin.
Eikä vuosiloma ole tarkoitus olla sairaslomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla samanlainen fiilis. Kuormitusta on pikkuhiljaa kerääntynyt 10 vuoden ajalla. Viime viikolla tapahtui yksityiselämässä juttu, joka saattaa nyt katkaista kamelin selän. Viikon olen itkenyt joka päivä. Töissä pysyn kasassa, mutta työn laadusta en osaa sanoa millaista se on. Asiat ei pysy mielessä ja koko ajan pitäisi uutta opetella. Jouluun asti yritän sinnitellä.
Kannattaisi jo ennen joulua hakeutua lääkäriin, koska ei loma palauta pitkällisestä uupumuksesta. Alkuvuodesta on taas sama kiire kuin ennenkin.
Eikä vuosiloma ole tarkoitus olla sairaslomaa.
Työssä tulee myös tehdä muutoksia, ettei uupuminen toistu. Oikea osoite on työterveys.
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla samanlainen fiilis. Kuormitusta on pikkuhiljaa kerääntynyt 10 vuoden ajalla. Viime viikolla tapahtui yksityiselämässä juttu, joka saattaa nyt katkaista kamelin selän. Viikon olen itkenyt joka päivä. Töissä pysyn kasassa, mutta työn laadusta en osaa sanoa millaista se on. Asiat ei pysy mielessä ja koko ajan pitäisi uutta opetella. Jouluun asti yritän sinnitellä.
Viikonloput on kovin lyhyitä. Huomenna on taas maanantai, en haluaisi siihen herätä ja taas lähteä, edessä on taas viisi 12h päivää. Tänäänkin pitäisi vielä tehdä pari tuntia jotain raportteja huomiseksi. En haluaisi. Toivottavasti parin viikon joululoma järjestyisi, muuten mennään näin kesälomaan saakka. Kai senkin jaksaa, kun on tätä jaksanut jo kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla samanlainen fiilis. Kuormitusta on pikkuhiljaa kerääntynyt 10 vuoden ajalla. Viime viikolla tapahtui yksityiselämässä juttu, joka saattaa nyt katkaista kamelin selän. Viikon olen itkenyt joka päivä. Töissä pysyn kasassa, mutta työn laadusta en osaa sanoa millaista se on. Asiat ei pysy mielessä ja koko ajan pitäisi uutta opetella. Jouluun asti yritän sinnitellä.
Kannattaisi jo ennen joulua hakeutua lääkäriin, koska ei loma palauta pitkällisestä uupumuksesta. Alkuvuodesta on taas sama kiire kuin ennenkin.
Eikä vuosiloma ole tarkoitus olla sairaslomaa.
Ei mulla ole vuosilomaa, kun uusi työpaikka. Työtahtiin ja -määrään pystyn itse aika hyvin vaikuttamaan, mutta ei näköjään työpaikan vaihto pelkästään auttanut.
Burnoutin kokeneelle ja toipuvalle on myrkkyä huono työilmapiiri ja jatkuvasti kritisoiva työkaveri.
Tämä olisi hyvä ymmärtää, ettei kaikki ole itsekkyydestä johtuvaa, vaan oman terveyden suojaamista burnoutin jälkeen. Toipumisessa kestää todella pitkään, vaikka töihin olisi palauduttu on niin sanottu " rupi haavan päällä helposti repeävä ja haava vuotaa uudelleen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla samanlainen fiilis. Kuormitusta on pikkuhiljaa kerääntynyt 10 vuoden ajalla. Viime viikolla tapahtui yksityiselämässä juttu, joka saattaa nyt katkaista kamelin selän. Viikon olen itkenyt joka päivä. Töissä pysyn kasassa, mutta työn laadusta en osaa sanoa millaista se on. Asiat ei pysy mielessä ja koko ajan pitäisi uutta opetella. Jouluun asti yritän sinnitellä.
Viikonloput on kovin lyhyitä. Huomenna on taas maanantai, en haluaisi siihen herätä ja taas lähteä, edessä on taas viisi 12h päivää. Tänäänkin pitäisi vielä tehdä pari tuntia jotain raportteja huomiseksi. En haluaisi. Toivottavasti parin viikon joululoma järjestyisi, muuten mennään näin kesälomaan saakka. Kai senkin jaksaa, kun on tätä jaksanut jo kymmenen vuotta.
Kannattako? Mitä menetät/saat, jos se kamelin selkä katkeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla samanlainen fiilis. Kuormitusta on pikkuhiljaa kerääntynyt 10 vuoden ajalla. Viime viikolla tapahtui yksityiselämässä juttu, joka saattaa nyt katkaista kamelin selän. Viikon olen itkenyt joka päivä. Töissä pysyn kasassa, mutta työn laadusta en osaa sanoa millaista se on. Asiat ei pysy mielessä ja koko ajan pitäisi uutta opetella. Jouluun asti yritän sinnitellä.
Kannattaisi jo ennen joulua hakeutua lääkäriin, koska ei loma palauta pitkällisestä uupumuksesta. Alkuvuodesta on taas sama kiire kuin ennenkin.
Eikä vuosiloma ole tarkoitus olla sairaslomaa.
Ei mulla ole vuosilomaa, kun uusi työpaikka. Työtahtiin ja -määrään pystyn itse aika hyvin vaikuttamaan, mutta ei näköjään työpaikan vaihto pelkästään a
Lue kirjoituksesi ajatuksen kanssa uudelleen. Kukaan täällä ei voi sinua lääkäriin määrätä. Onko suunta mielestäsi kestävä? Jaksatko tuolla tavalla vuodesta toiseen vai olisiko mielestäsi nyt hetki puhaltaa peli poikki ennen kuin käy huonommin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 vuotta hektistä työelämää takana. Olisin nyt ottanut puolen vuoden ylityövapaan dippatyön tekemiseksi, mutta persut ja Kokoomus vei sen mahdollisuuden. Nyt sen joutuu tekemään työpäivien päälle. Toisaalta saapahan illoiksi muuta ajateltavaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkaa olla samanlainen fiilis. Kuormitusta on pikkuhiljaa kerääntynyt 10 vuoden ajalla. Viime viikolla tapahtui yksityiselämässä juttu, joka saattaa nyt katkaista kamelin selän. Viikon olen itkenyt joka päivä. Töissä pysyn kasassa, mutta työn laadusta en osaa sanoa millaista se on. Asiat ei pysy mielessä ja koko ajan pitäisi uutta opetella. Jouluun asti yritän sinnitellä.
Kannattaisi jo ennen joulua hakeutua lääkäriin, koska ei loma palauta pitkällisestä uupumuksesta. Alkuvuodesta on taas sama kiire kuin ennenkin.
Eikä vuosiloma ole tarkoitus olla sairaslomaa.
Työssä tulee myös tehdä muutoksia, ettei uupuminen toistu. Oikea osoite on työterveys.
Meillä kaikki heikkouden merkit palkitaan vuosittaisissa YT-neuvotteluissa. Vuoden vaihteen jälkeen ei tarvita enää edes niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholin käytöstä ei enää saanut iloa vaan sitä käytti unohdukseen ja unilääkkeeksi.
Virhe numero 1 on käyttää lainkaan alkoholia mihinkään tarkoitukseen, kun on yliväsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa tai käy ylikierroksilla (vaikuttaa adhd:ltä vaikka ei ole), unet ovat kaikoinneet moneksi viikoksi, päänsärkyä, ruoka ei pysy sisällä ollenkaan eikä se maistu, ärtyneisyyttä joka pienestäkin asiasta, verenpaineet paukkuu todella korkealla, sydämen tykytyksiä, sosiaalisesta kanssakäymisestä vetäytymistä, alkavaa vatsahaavaa yms. Yms.
Jo alkaviin oireisiin kannattaa reagoida ajoissa, että välttyy pidemmän ajanjakson seurauksilta.
Ensimmäisellä kerralla olin reilu puoli vuotta sairaslomalla ja toisella kerralla kuukauden, koska reagoin ajoissa oireisiin. Nyt osaan asettaa oman hyvinvointini ja palautumisen etusijalle, kuuntelematta muiden kritisointia. Joidenkin on vaikeaa hyväksyä se, että ennen tehokas ja tuottelias, yksin puurtava kun muita autetaan, on muuttunut ns. hitaaksi, apua pyytäväksi ja leppoisaksi, liiallista työtaakka
Ensimmäisellä kerralla oli liikaa työtä ja toisella kerralla liikaa ulkopuolelta tulevia painostavia vaatimuksia, liikaa työtä ja huono ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meillä kaikki heikkouden merkit palkitaan vuosittaisissa YT-neuvotteluissa. Vuoden vaihteen jälkeen ei tarvita enää edes niitä."
Kertoo työyhteisön, johtoportaan, sairaudesta. Uusi työpaikka on ainoa ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaikki heikkouden merkit palkitaan vuosittaisissa YT-neuvotteluissa. Vuoden vaihteen jälkeen ei tarvita enää edes niitä."
Kertoo työyhteisön, johtoportaan, sairaudesta. Uusi työpaikka on ainoa ratkaisu.
No uusia duuneja ei nyt puissa kasva. Ja vähän huonoa lähteä kun on omat energiat nollissa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ylittänyt rajan.
Siltä tuntuu tänään mutta ehkä saan sinniteltyä/jaksan vielä seuraavat 2 viikkoa. Ne on ohjelmoitu niin täyteen että saikku on oikeasti aika mahdottomuus/ tarkoittaisi omalle työporukalle ettei kukaan hoida heidän asioitaan eteenpäin. Tiedän tasan tarkkaan etten ole korvaamaton ja isossa kv organisaatiossa tuskin edes huomattaisiin että joku on poissa - paitsi että omat tiimit kärsisi entistä enemmän. Esimiestä maailmalla ei kiinnosta, entisenä ammattisotilaana olettaa että kaikki jaksaa ja häntä kiinnostaa vain oma nousujohteinen uransa. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaikki heikkouden merkit palkitaan vuosittaisissa YT-neuvotteluissa. Vuoden vaihteen jälkeen ei tarvita enää edes niitä."
Kertoo työyhteisön, johtoportaan, sairaudesta. Uusi työpaikka on ainoa ratkaisu.
No uusia duuneja ei nyt puissa kasva. Ja vähän huonoa lähteä kun on omat energiat nollissa.
Pitää opetella tasapainottamaan työkuormaa itselle sopivaksi, olla lempeä itselle.
Kuka hyötyy siitä, jos tapat itsesi työllä? Tuleeko sun pomot sun haudalle kiittämään sua? Tuskin tuovat edes kukkia saati osanottoa läheisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaikki heikkouden merkit palkitaan vuosittaisissa YT-neuvotteluissa. Vuoden vaihteen jälkeen ei tarvita enää edes niitä."
Kertoo työyhteisön, johtoportaan, sairaudesta. Uusi työpaikka on ainoa ratkaisu.
No uusia duuneja ei nyt puissa kasva. Ja vähän huonoa lähteä kun on omat energiat nollissa.
Pitää opetella tasapainottamaan työkuormaa itselle sopivaksi, olla lempeä itselle.
Kuka hyötyy siitä, jos tapat itsesi työllä? Tuleeko sun pomot sun haudalle kiittämään sua? Tuskin tuovat edes kukkia saati osanottoa läheisille.
Tuskin muistavat työkaveritkaan. Oma terveys on etusijalla, aina. Sulle ja sun läheisille tärkeää!
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaikki heikkouden merkit palkitaan vuosittaisissa YT-neuvotteluissa. Vuoden vaihteen jälkeen ei tarvita enää edes niitä."
Kertoo työyhteisön, johtoportaan, sairaudesta. Uusi työpaikka on ainoa ratkaisu.
Työnjohtajien on hyvä herätä siihen, kuinka sana kiirii huonosta kohtelusta ja liiasta vaatimuksesta, huonosta ilmapiiristä. Moni lähtenyt pitää tästä huolen ja työntekijöitä ei enää tule.
Työnantajan HR-osasto ilmaisi huolensa. Sanoin vaan että "ei tässä mitääön että ihan hyvin jaksan ja viihdyn töissä".
Vasta kun työsopimus päättyi, niin romahdus tuli ja KAVERIT sanoi mulle, että hei jätkä sää oot palanu loppuun. Kesti monta viikkoa tajuta se.
Kannattaisi jo ennen joulua hakeutua lääkäriin, koska ei loma palauta pitkällisestä uupumuksesta. Alkuvuodesta on taas sama kiire kuin ennenkin.