Lue keskustelun säännöt.
Burnoutin kokeneet, mitkä oli viimeiset varoitusmerkit ennen romahdusta?
30.11.2025 |
Töissä on ollut todella raskas syksy, kaksinkertainen vastuualue määrittelemättömäksi väliajaksi ja omassa tiimissä pari todella raskasta tilannetta yksityispuolella + krooninen resurssipula ja suorituspaineet. On ollut pakko jaksaa, tukea muita, keksiä ratkaisuja ja omaksua uutta ja nyt vaan paukut taitaa olla loppu. Sunnuntaiaamu ja voisin pillahtaa itkuun samantien.
Olen pitänyt kiinni liikunnasta, ulkoilusta ja suht järkevästi syömisestä -karkit on pahe- ja unikin on kohtuullista. Mutta mikään ei kiinnosta eikä innosta, päätä särkee aamusta iltaan, vituttaa kuin pientä oravaa. Mistä tietää milloin sinnittelyn ja jaksamisen raja tulee vastaan?
Kommentit (112)
Ei ollut bööauttia, mutta siitä hoksasin että antaa paskan olla kun puhelimen soittoääni säpsäytti epämiellyttävästi ja ihan siviilisähköpostiin tulleen harrastusporukan viestin äänipimppaus säikäytti. Vielä 2 vuotta sen jälkeen jos jollain soi kaupassa puhelin, se sillai "ei-niin kivasti" säpsäytti. Analysoin tilanteen ja ainoaksi vaihtoehdoksi keksin lähteä nostelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voihan sitä työterveyttä kokeilla että olisiko apua. Meillä ainakin siellä suhtaudutaan esihenkilöihin ja heidän ongelmiin melko nihkeästi eli apua ei heru herkästi saikusta nyt puhumattakaan.jos tsägällä saa lähetteen psykologille niin sekin vähättelee oireita ja toteaa että sulla on kaikki hyvin. Tai sitten meidän työterveyshuollossa osataan vain hyvin rahastaa. Itse nyt "jaksanut" on off burniksen rajamailla reilut 3v.
Vierailija kirjoitti:
voihan sitä työterveyttä kokeilla että olisiko apua. Meillä ainakin siellä suhtaudutaan esihenkilöihin ja heidän ongelmiin melko nihkeästi eli apua ei heru herkästi saikusta nyt puhumattakaan.jos tsägällä saa lähetteen psykologille niin sekin vähättelee oireita ja toteaa että sulla on kaikki hyvin. Tai sitten meidän työterveyshuollossa osataan vain hyvin rahastaa. Itse nyt "jaksanut" on off burniksen rajamailla reilut 3v.
Kannattaisi hakea siinä tapauksessa lääkärinlausunto yksityiseltä tai sotekeskuksesta. Sekin saattaa kelvata työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voihan sitä työterveyttä kokeilla että olisiko apua. Meillä ainakin siellä suhtaudutaan esihenkilöihin ja heidän ongelmiin melko nihkeästi eli apua ei heru herkästi saikusta nyt puhumattakaan.jos tsägällä saa lähetteen psykologille niin sekin vähättelee oireita ja toteaa että sulla on kaikki hyvin. Tai sitten meidän työterveyshuollossa osataan vain hyvin rahastaa. Itse nyt "jaksanut" on off burniksen rajamailla reilut 3v.
Kannattaisi hakea siinä tapauksessa lääkärinlausunto yksityiseltä tai sotekeskuksesta. Sekin saattaa kelvata työnantajalle.
Meidän työterveyshuolto on yksityisellä toisella näistä isoista toimijoista. Saikkua saa vaan pahimmat valittajat, en tiedä millä uhkailevat tai mihin vetoavat vastaanotolla. Muut sitten saavat vähän erilaista kohtelua. Ja vaikka on verenpaineet ja leposykkeet kohdallaan, niin mitään ei tehdä, kehotetaan aloittamaan salitreeni ettei vain ala lihomaan keski-iässä(en ole ylipainoinen). Se salitreeni tässä olisikin kaiken niittaava kokemus. Eli välillä kyllä miettinyt että mahtaa olla helppo olla työterveyslääkäri, pääsee kettuilemaan kovalla rahalla ilman vastuuta mistään :D. Ja juu tässä maassa on myös lääkäreitä, jotka tekevät työtään koko sielullaan, kaikkia en ole dissaamassa. Enkä meinaa että jokaisesta aivastuksesta pitäisi saikkua tulla, mutta jotenkin tuntuu että jos ei yltiödramaattisesti vastaanotolla itke, niin sitten on ok vaikka kuinka sanoisi että ei ole ok.
Eipä kannata sitten enää sairauslomakaan, koska se pidetään tulevaisuudessa omaan piikkiiin jos on ehtinyt kertyä säästöjä.
Hallitus valmistelee Kelan maksaman työttömyyskorvauksen ja asumistuen yhdistämistä muiden tukien kuten sairauspäivärahan kanssa yleistueksi. Neliosaisen lakipaketin ensimmäinen osa tulee voimaan keväällä 2026. Tavoitteena on asteittain kaikkien Kelan tukien yhdistäminen tarveharkintaiseksi tueksi, joka tarkoittaa sitä, että varallisuusraja 10 000 euroa tulee jatkossa koskemaan myös työttömyyskorvausta, jolle ansiosidonnaiselta putoaa 500 päivän jälkeen ja kaikille suomalaisille tarvittaessa myönnettävää sairauspäivärahaa.
Jatkossa siis jokainen joutuu ensin käyttämään tähän asti kerrytetyn omaisuutensa ja on vasta sen jälkeen oikeutettu Kelan tukiin.
Kun keskiluokka joutuu tämän piiriin ja tilisäästöjen jälkeen realisoimaan asuntojaan asuntojen hinnat laskee, kun kauppa ei käy, jonka takia se minkä varaan keskiluokka on laskenut koko elämänsä hupenee 1/3 tai 1/2 ilmaan. Remontteja kun täytyy tehdä samaan tahtiin kuin ennenkin ja lainan kulut juoksee. Rikkaat ostelee sitten halvat asunnot itselleen ja vuokraa kalliilla entisille asujille.
Nyt keskiluokan pitäisi ryhdistäytyä ja alkaa kapinaan! Tämä ei koske enää vaan meitä prekariaattia tämä järjetön meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muisti meni, unet meni, jatkuvia rytmihäiriöitä ja migreeniä ja lopuksi psykoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voihan sitä työterveyttä kokeilla että olisiko apua. Meillä ainakin siellä suhtaudutaan esihenkilöihin ja heidän ongelmiin melko nihkeästi eli apua ei heru herkästi saikusta nyt puhumattakaan.jos tsägällä saa lähetteen psykologille niin sekin vähättelee oireita ja toteaa että sulla on kaikki hyvin. Tai sitten meidän työterveyshuollossa osataan vain hyvin rahastaa. Itse nyt "jaksanut" on off burniksen rajamailla reilut 3v.
Kannattaisi hakea siinä tapauksessa lääkärinlausunto yksityiseltä tai sotekeskuksesta. Sekin saattaa kelvata työnantajalle.
Meidän työterveyshuolto on yksityisellä toisella näistä isoista toimijoista. Saikkua saa vaan pahimmat valittajat, en tiedä millä uhkailevat tai mihin vetoavat vastaanotolla. Muut sitten saavat vähän erilaista kohtelua. Ja vaikka on verenpaineet ja leposykkee
Sotekeskus! Lääkärinlausunnon voi hakea muualtakin kuin työterveydestä ellei sitä ole erikseen kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein sinänsä mukavaa toimistotyötä, mutta töitä oli paljon ja tein jatkuvasti ylitöitä. Minut oli vakinaistettu ja yritin päteä liikaa. Asuin vuokratalossa, joka oli levoton, en saanut nukuttua kunnolla. Tätä jatkui pitkään. Olin jatkuvasti väsynyt, tein töissä alkeellisia virheitä. Eräänä iltana tulin kotiin bussilla, enkä muistanut bussipysäkillä, että onko nyt aamu vai ilta .Seuraavana päivänä juttelin esimieheni kanssa ja hän sanoi, että nyt lähdet työterveyteen. Sain muutaman viikon sairausloman, pääsin muuttamaan ja asiat alkoivat sujumaan. Lopetin liiallisen pätemisen ja rauhoituin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tein sinänsä mukavaa toimistotyötä, mutta töitä oli paljon ja tein jatkuvasti ylitöitä. Minut oli vakinaistettu ja yritin päteä liikaa. Asuin vuokratalossa, joka oli levoton, en saanut nukuttua kunnolla. Tätä jatkui pitkään. Olin jatkuvasti väsynyt, tein töissä alkeellisia virheitä. Eräänä iltana tulin kotiin bussilla, enkä muistanut bussipysäkillä, että onko nyt aamu vai ilta .Seuraavana päivänä juttelin esimieheni kanssa ja hän sanoi, että nyt lähdet työterveyteen. Sain muutaman viikon sairausloman, pääsin muuttamaan ja asiat alkoivat sujumaan. Lopetin liiallisen pätemisen ja rauhoituin.
se on kyllä totta että downshiftaus on töissä se ratkaisu eli alkaa tekemään saman verran kun muutkin tekee..aika lungisti siellä muut vetää. Pitää olla vain pokkaa silmät kirkkaana selittää että tekee parhaansa koko ajan ja vähän valittelee kiireitäkin. Liiallinen tunnollisuus kostautuu burnoutina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin muistoireita, sitten unihäiriöitä, suolisto-oireita ja lopuksi rytmihäiriöitä jotka jatkuvat edelleen vaikka irtisanouduin. Nyt pysyvällä lääkityksellä rytmihäiriöiden takia. Edelleen, vielä yli vuoden jälkeen irtisanoutumisesta, alkaa sydän oireilemaan ja vatsaa kouristamaan, ja edelleen joskus iltaisin en saa unta kun muistan jonkun tilanteen entisestä työelämästä.
Kyseessä ei ollut työpaikkakiusaaminen, vaan stressaava työ, jossa ei ollut koskaan tarpeeksi aika keskittyä. Monta projektia päällekkäin aina, täysin puutteellinen perehdytys sekä huono johtaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä romahdin vakavan uupumuksen tasolle. Näitä oireita oli, en älynnyt pysähtyä:
- jatkuva huimaus (paheni välillä kuormittavissa tilanteissa)
- rytmihäiriöt
- päänsärky (etenkin kuormittavissa tilanteissa)
- lihasjumit
- migreenikohtaukset
- paniikkikohtaukset/-tuntemukset
- kehon täydellinen lamaantuminen vapaahetkinä
- ripuli
- kylmä hiki
- unettomuus
- aamuyön heräily
- näön sumeneminen
- muistiongelmat
- itkuisuus
- atopian paheneminen
- ruokahalun katoaminen (paino putosi yli 10kg)
- ärtyisyys
- epätoivoisuus/näköalattomuus pientenkin haasteiden edessä
- aloin tehdä töitä yötä päivää, jotta saan hommat hoidettua
- haluttomuus olla ihmisten seurassa
Tämä lista voisi olla minun kirjoittamani. Mistä lepoa ja breikki tähän, kun kombossa mukana kaksi pientä lasta (isää ei ole. Asiasta ilkkuminen ei ole tässä kohtaa tarpeellista.)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Meillä kaikki heikkouden merkit palkitaan vuosittaisissa YT-neuvotteluissa. Vuoden vaihteen jälkeen ei tarvita enää edes niitä."
Kertoo työyhteisön, johtoportaan, sairaudesta. Uusi työpaikka on ainoa ratkaisu.
No uusia duuneja ei nyt puissa kasva. Ja vähän huonoa lähteä kun on omat energiat nollissa.
Pitää opetella tasapainottamaan työkuormaa itselle sopivaksi, olla lempeä itselle.
Kuka hyötyy siitä, jos tapat itsesi työllä? Tuleeko sun pomot sun haudalle kiittämään sua? Tuskin tuovat edes kukkia saati osanottoa läheisille.
Helpommin sanottu kö, tehty.
Jos pienentää kuormaa haukutaan laiskaksi ja potkitaan Yt'ssä menee.
-univaikeudet
-muistiongelmat
-ajatukset tyyliin: Mitä jos jään vaan sänkyyn makaamaan?
-sosiaalisten suhteiden ja tilanteiden väheneminen
-harrastusten jääminen
Muisti pätki ja puheentuotto sakkasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä romahdin vakavan uupumuksen tasolle. Näitä oireita oli, en älynnyt pysähtyä:
- jatkuva huimaus (paheni välillä kuormittavissa tilanteissa)
- rytmihäiriöt
- päänsärky (etenkin kuormittavissa tilanteissa)
- lihasjumit
- migreenikohtaukset
- paniikkikohtaukset/-tuntemukset
- kehon täydellinen lamaantuminen vapaahetkinä
- ripuli
- kylmä hiki
- unettomuus
- aamuyön heräily
- näön sumeneminen
- muistiongelmat
- itkuisuus
- atopian paheneminen
- ruokahalun katoaminen (paino putosi yli 10kg)
- ärtyisyys
- epätoivoisuus/näköalattomuus pientenkin haasteiden edessä
- aloin tehdä töitä yötä päivää, jotta saan hommat hoidettua
- haluttomuus olla ihmisten seurassa
Tä
Tämä vaan minun mielipide. Saa olla eri mieltä. Lapset tulee ensin. Ne hoidetaan. Sitten työt. Vaikka teet tappiin, ei palkkaa tai kiitosta lisää tule. Priorisoi oma terveys ja lapset. Työ vasta niiden jälkeen. Se on vaan työtä. Haet uutta paikkaa, jos nykyinen työ ei sovi jaksamiseen. Kun saat uuden paikan, lähdet. Muutos voi olla hyväksi.
Niin kova väsymys, ettei kahvikaan auttanut. Kaikki oli harmaata ja aloin näkemään harhoja. Sitten tuli seinä vastaan ja jouduin saikulle. Syyksi laitettiin masennus, vaikka todellinen syy oli uupumuksen kaltainen bore out. Vain masennusdiagnoosilla sai lääkäri laitettua minut hermolomalle. Olin asiakaspalvelutyössä, johon olin jo ajat sitten kyllästynyt. Jäin liian pitkäksi aikaa, vaikka työ ei antanut mitään aivoille. Sairasloma oli liian lyhyt ja jouduin paineen alla valikoimaan itselleni opinnot, joiden pääsykokeisiin aloin tähtäämään. Tässäkin jouduin siirtämään, sillä bore outin oireet kestivät vielä pidemmän aikaa.
Ensin oli tunne että olen tulossa kipeäksi koko ajan, ihan kuin olisi ollut kuume nousussa vaikkei ollut. Sitten meni yöunet, nukahdin kyllä mutta heräsin 1 yöllä ylös enkä saanut unta. Unohtelin asioita, opiskelin tuohon aikaan ja sittemmin kun olen lukenut tuolloin kirjoittamiani muistiinpanoja huomasin että olin kirjoittanut ne kahteen kertaan. Viimeinen tikki oli etten päässyt enää ylös sängystä.
Sinä et ole koskaan oikeita töitä tehnytkään.